maanantai 7. elokuuta 2017

Päiväkotiarki alkoi - isojen ryhmässä!

Kohtuullisen pitkältä tuntuneen kesäloman jälkeen päiväkotiarki pyörähti meillä käyntiin taas tänään. Vaikka päiväkoti on sama vanha, oli tänä aamuna hieman jännitystä ilmassa, sillä reipas nuori neiti siirtyi pienten ryhmästä isojen ryhmään!

Aamuisin mennään edelleen samasta ovesta sisään (koska aamut ovat sen verran aikaisia, niin mennään vuorohoitoryhmään aluksi), mutta tavarat viedäänkin ensimmäisen eteisen sijaan vähän etäämmälle. Se oli jo se ensimmäinen jännä juttu tänä aamuna - etenkin kun siellä oikean ryhmän tiloissa ei vielä ketään ollut töissä, eikä äiti ja isikään ihan tarkalleen tiennyt, mistä esim. Meean paikka löytyy. :)

Ensimmäinen päivä oli sujunut onneksi erittäin mainiosti; vähän haikeana neiti hoitoon jäi aamulla - ymmärrettävästi - mutta ei ollut kuulemma ikävä tullut päivän aikana. Uudessa ryhmässä on onneksi monta kaveria vanhasta ryhmästä, joten yksin ei tarvitse olla. Meea myös kesän aikana muutaman kerran totesi, että hänellä on jo kavereita ikävä ja haluaa mennä päiväkotiin. :D

Neidin puheiden perusteella yksi jännimmistä jutuista uudessa isojen ryhmässä taisi olla siirtyminen syömään ruokalaan; siitä on ainakin tänä iltana juteltu hyvinhyvin paljon!



Ensimmäisen päivän jäljiltä fiilikset on kaikilla vähän väsyneet - itsekin siis olin tänään ensimmäistä kertaa töissä ja toimistolla kesäloman jälkeen.

Vaikka päiväkotiarkeen on jo tullut tietyt rutiinit, vaatii tämä lomailun jälkeinen tilanne hieman taas muistin verestämistä. Esimerkiksi eilen oli ihan unohduksissa, että mitä kaikkea sinne päiväkotireppuun pitikään pakata - aamulla vielä käännyttiin matkalta kotiin hakemaan unohtunutta uninallea (jonka kanssa Meea halusi nukkua edellisyön kotona, eikä kukaan muistanut aamulla kotona, että nallekin pitäisi uudestaan pakata reppuun). Mutta eiköhän tämä tästä taas lähde käyntiin - pikkuhiljaa!

p.s. Jos päiväkotiarki on vasta alkamassa tai joku sen osalta mietityttää, kannattaa tsekata Bebe Au Lait -blogin kokoama kattava bloggauslista liittyen päivähoidon aloittamiseen. Erityisesti kannattaa tsekata tapa 4 ja tapa 9. ;)

Miten muilla on lähtenyt päiväkotiarki käyntiin lomien jälkeen?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Liian lyhyt aika Naantalissa

Olen jo pari Naantali-aiheista bloggausta kirjoittanut, mutta pakko kirjoittaa vielä yksi. Lupaan, että tämä on viimeinen. :D

Oli vaan itselleni ensimmäinen (!!) kerta Naantalissa ja sehän oli niin ihastuttava kesäkaupunki, että pakko hehkuttaa vielä kertaalleen ihan koko reissua. Ainoa huono puoli oli se, että oleilumme Naantalissa kesti niin vähän aikaa ja paljon jäi vielä näkemättä. Mikäli joskus vielä toiste Naantaliin menemme, varataan ehdottomasti vähintään kahden yön majoitus!

Okei, jos mieheltä kysytään, niin toinen huono puoli oli myös parkkipaikkojen vähäisyys. Saavuimme Naantaliin päivällä ja koska kyseessä oli ensivisiitti koko perheelle kyseisessä kaupungissa, parkkipaikkojen vähäisyys yllätti. Siitä meinasi tulla reissun ensimmäinen kunnon perheriita, kun ajeltiin to-del-la monta kertaa rinkiä Naantalin matkailusta edes kohtuullisen matkan päässä olevien katuparkkipaikkojen ympäri, eikä yhtään vapaata. Ajelun lomassa tapahtuneen googlettelun myötä löytyi ilmainen parkkipaikka hieman etäämpää. Se oli järkevin ratkaisu, mutta erityisesti miestä hieman ärsytti pitkä kävelymatka; hän kun joutui vielä tallustamaan takaisin autolle huoneiston avaimen saatuamme.

No, siitä selvittiin ja tutustuminen Naantaliin alkoi - ensimmäisenä siis kävelyreissulla halki keskustan ja vanhan Naantalin.

Ihan ensimmäisenä käytiin hakemassa avain Naantalin Matkailusta ja saatiin samalla sieltä vinkkejä mm. ruokapaikkojen sijaintiin ja Muumimaailman kävelyreittiin liittyen.



Majoituksemme Lintulan Pikkukodit sijaitsivat kivenheiton päässä matkailutoimistosta, joten me Meean kanssa kävelimme sinne pihapiiriin tutustumaan sillä aikaa kun mies kävi hakemassa auton. Majoitukseen kuului siis parkkipaikka, joka - yllä olevasta vuodatuksestani päätellen - oli suhteellisen iso plussa!

Ja siis se majoitus itsessäänhän oli aivan ihastuttava - kuten jo aiemmin blogissa kerroinkin.  :)




Kun saatiin tavarat sisälle, lähdettiinkin lähes samantien kaupungille. Suunnitelmissa oli ensin ruokaa ja sitten nopea tutustuminen Muumimaailmaan. Kuten jo Muumimaailma-postauksessani kerroin, saimme majoitusvarauksen yhteydessä kahden päivän liput yhden hinnalla, joten tämä ensimmäinen päivä oli hieman extraa ja paikkoihin tutustumista Muumimaailmassa - vaikka loppujen lopuksi varmaan tiistaina tulikin enemmän nähtyä ja kierrettyä kuin keskiviikkona. :D

Olin googletellut ravintolatarjontaa hieman etukäteen, mutta Naantalissa kätevin tapa mennä syömään tuntui olevan kiertää sataman ruokapaikkoja ja valita se, jossa oli tilaa. :) Ruokalistat löytyivät ravintoloiden edustalta, joten toki tsekattiin ennen ravintolavalintaa, että sieltä löytyy syötävää kaikille - erityisenä kriteerinä siis lastenlista Meealle ja jotain syötäväksi kelpaavaa yhdelle ruokanirsolle (eli itselleni).

Alkuperäinen oma suosikkini oli eräs toinen ravintola, mutta sattumusten kautta päädyttiin tällä kertaa nauttimaan ruokaa Ravintola Trapinpihan terassille. Venesatama-maisemalla varustettu ravintola oli sekin aika täynnä (niin ne kaikki olivat kauniina heinäkuisena päivänä!), mutta pöytä löytyi kohtuullisen helposti. Niin myös ruuat; minä söin kanaa, mies pihviä ja Meea tilasi reippaana tyttönä ruokansa ihan itse "ranskalaisia, nakkeja ja ketsuppia - ja pillimehu!".

Herkullisia olivat kaikki ruuat - ja annokset isoja! Ei toivoakaan, että olisin jaksanut koko annosta syödä. :D

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä palvelun nopeus. Tilaus otettiin hyvin nopeasti ja palvelualttiisti ja ruuat tulivat pöytään alle 10 minuutissa tilaamisesta. Laskua sen sijaan saatiin odotella parikymmentä minuuttia ennen kuin mies kysäisi toiselta tarjoilijalta, että onkohan se laskukin joskus tulossa. No, onneksi ei ollut kiire mihinkään. :)






Ravintolasta lähdettiin jatkamaan matkaa Muumimaailmaan - ravintola kun oli tavallaan matkan varrella sinne mennessä. :) Eräässä satamakahvilassa ollut pomppulinna herätti Meean mielenkiinnon, mutta onneksi Muumit kuitenkin voittivat ja päästiin jatkamaan matkaa ilman ylimääräistä pysähdystä. :)

Muumimaailmassa kerittiin siis tiistaina kiertää pari tuntia, ja siitä lisää erillisessä bloggauksessa.



Muumimaailmassa ei tukevan ravintolaruuan jäljiltä syötykään tiistaina mitään (paitsi yhdet karkit Meean iltaherkuiksi ostamasta karkkipussista), joten "kotimatkalla" poikettiin vohveleilla satamassa.

Kahvila Amandis oli yksi niistä paikoista, joista etukäteen ajattelin "pakko käydä!". Onneksi sattui olemaan sopivasti nälkä siinä kohtaa, kun Muumimaailmasta käveltiin takaisin päin kyseisen kahvilan ohi. Olimme paikalla vasta kuuden jälkeen, joten voi olla, että myöhäisestä ajankohdasta johtuen tarjonta oli vähän heikompaa. Ajattelimme siis tilata kaksi erilaista vohvelia, erilaisten makumaailmojen takia. Meea halusi ehdottomasti mansikkavohvelin; no, ei ollut enää mansikkahilloa jäljellä, mutta Meea teki kompromissin ja suostui (suupielien käännyttyä alaspäin) vadelmahillo + mansikat -yhdistelmään. Itse mansikka-allergikkona tilasin omenavohvelin; täytteenä piti olla omenahilloa ja kanelimarinoituja omenoita, mutta ilman erillistä ilmoitusta omenahillon kaveriksi oli laitettu mansikoita ja pensasmustikoita. Jos ei olisi ollut jalat niin kipeinä kävelystä, olisin varmaan käynyt vielä kysymässä, että mitä ihmettä - nyt kaavin vaan mansikat miehen lautaselle ja söin muuta.

No, hieman puutteellisesta tarjonnasta huolimatta vohvelit olivat oikein herkullisia. Hillojen ja marjojen lisäksi mukana lautasilla oli tosiaan vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Aika isoja vohvelit olivat, mutta kolmistaan saatiin urakoitua lautasten sisältö suihimme.





Illalla majapaikkaan päästyä olisi tehnyt mieli vaan mennä nukkumaan ja herätä aamulla; etenkin itselläni päivän kävely tuntui jaloissa ja tuntui, etten koskaan enää pääse ylös, kun kerran menin pitkälleen sänkyyn.

No, ei sitä paljoa sitten illan aikana enää tehtykään. Nopea kauppareissu (autolla), nopea leikkipuistoreissu (viereiseen pikkuleikkipuistoon, joka bongattiin Meean kanssa miestä odotellessa ennen huoneistoon pääsyä) ja iltapala sekä iltatoimet. Meean nukahdettua katseltiin vielä hetki miehen kanssa telkkaria, mutta aika väsyneitä oltiin päivän jälkeen koko porukka. Alun perin olin ajatellut, että iltaa olisi voinut istua huoneistojen yhteisellä terassilla, mutta tiistai-iltana ei käynyt kyllä mielessäkään siirtyä sinne asti. :D

Keskiviikkona hyödynnettiin vielä hieman Naantalin kahvila-ravintola -tarjontaa ja nautittiin herkkuaamiaista Eriskummallisessa kahvilassa (josta lisää täällä).



Sitten kamat autoon ja mies siirsi auton Lintulan Pikkukotien parkkipaikalta kauemmas (tällä kertaa ilman ärräpäitä, kun aamuaikaan autonkin sai hieman edelliskertaista lähemmäs) loppupäiväksi ja me odoteltiin Meean kanssa vielä huoneistossa hetki.

Suunta kohti Muumimaailmaa ja matkan varrella avaimen palautus matkailutoimistoon. Keskiviikko-päivä kuluikin erinomaisesti Muumitouhuissa ja kello taisi olla jo yli kolmen, kun lähdimme tallustamaan kohti Muumimaailman portteja. Kahden päivän touhuaminen otti sen verran koville, että pikkuneiti matkusti isin harteilla halki vanhan kaupungin ja äiti raahusti perässä etanavauhtia. Unta ei tarvinut paljoa autossa kotimatkalla haeskella. :)


Kiitos Naantali; tulemme varmasti toistekin!


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Eriskummallinen kahvila

Piti vielä Muumimaailma-reissun tiimoilta vinkata muita Naantali-kävijöitä tästä ihastuttavasta kahvilasta.

Nimittäin Eriskummallinen kahvila. Täällä Muumi-tunnelmasta pääsi nauttimaan ilman sisäänpääsymaksua, sillä kahvila sijaitsee Naantalin vanhassa kaupungissa, Muumimaailma-alueen ulkopuolella.



Meidän (ihanaan) majoitukseen Lintulan Pikkukodeilla ei kuulunut aamiaista ja emme hirveästi viitsineet hamstrata ruokaa majapaikkaan tai esim. ostaa paketillista kahvia miehen aamukahvikupillista varten. Siksi söimme huoneistossa herätessä ainoastaan iltapalalta ylijääneet ruuat pikaisesti aamupalaksi ja suuntasimme ennen Muumimaailman kakkospäivää täydentämään aamiaista Eriskummalliseen kahvilaan.

Muutamia aamiaispaikkoja Naantalissa tosiaan googlettelin etukäteen automatkalla Naantaliin. Useampi tarjolla ollut hotelliaamiaistyyppinen vaihtoehto tuntui liian suurelta (ja hintavalta) ja toisaalta kahviloista tuo Eriskummallinen kahvila sijaitsikin hyvin lähellä majoitustamme. Ja vaikutti joka tapauksessa paikalta, jossa halusin käydä, joten se oli helppo valinta aamiaispaikaksi!

Ja ihastuttava oli tunnelma sielläkin! Muumi-sisustusta ja nähtävää niin lapsille kuin aikuisillekin. Meea sai valita istuinpaikan ja oivan valinnan tekikin. Muumipappa-tuoli merihenkisessä huoneessa, jossa sisustuksena mm. ruori. Kaikki huoneet olikin sisustettu vähän eri teeman mukaisesti, joka toi hauskan vaikutelman kahvilaan.






Niin ja ne tarjottavat. Herkulliset tarjottavat!

No, isompaa kunnon aamiaista etsivälle tarjonta oli vähän heikompi, koska kyseessä on ennen kaikkea kahvila. Paremmin soveltunee nimenomaan päiväkahveille kuin aamupalaan - etenkin Meean kohdalla, joka ei suostunut edes harkitsemaan mitään muuta kuin suklaakakkua aamupalaksi. :D Onneksi oli sentään syönyt huoneistossa jogurtin ennen kahvilaan lähtöä. :)

Minä olin ainoa, joka valitsi suolaisen vaihtoehdon, muut herkuttelivat heti aamusta. Mutta makoisaa oli kaikki nuo, mitä valittiin. Kasvispiirakkaa, suklaakakkua ja pullaa. Namnam. Kyllähän sitä aamun mielellään näillä herkuilla aloittaisi useamminkin!




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 4. elokuuta 2017

Äitiyspakkaus vai äitiysavustus?

Kun esikoinen syntyi, ei tätä asiaa tarvinut pohtia lainkaan. Yhtään epäröimättä otin äitiyspakkauksen, sillä se on aivan mahtava etu, joka lapsiperheille tarjotaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että äitiyspakkaus on etenkin esikoistaan odottavilla upea juttu, joka kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Äitiyspakkauksessa olevia vaatteita ja tavaroita ei millään voi ostaa äitiysavustuksen euromäärällä.


2014 äitiyspakkaus - muistan vieläkin sen fiiliksen tätä laatikkoa penkoessa ensi kertaa! <3

Aluksi - sen kummemmin asiaa pohtimatta - ajattelin, että tottakai äitiyspakkaus otetaan tälle toisellekin vauvalle. Ihan jo siksi, että äiityspakkaus ja sen vaatteet luovat osan historiaa. Oma äitini on säilönyt vuoden 1984 äitiyspakkauksen tavaroita talteen ja niiden tutkiminen oli kyllä mukavaa ja nostalgista - vaikken toki itse niistä mitään konkreettisesti muistakaan. Samalla ajatuksella olen itse tehnyt Meean äitiyspakkauslaatikosta (joka on muuten erittäin hyvän kokoinen ja jämäkkä!) "muistojen laatikon", jonne olen säilönyt ihanimpia vauvanvaatteita ja muita tavaroita. Myös äitiyspakkauksesta useampia vaatteita.

Kun äitiyspakkaus-asiaa alkoi kuitenkin miettimään tarkemmin, ei äitiyspakkauksen ottamisessa liene kovinkaan paljon järkeä.

Äitiyspakkauksen "kalleimmat" tavarat - ulkohaalarit ja makuupussi - minulla on vielä tallella Meealta. Samoin villahaalari, lämpötöppöset ja -rukkaset, kasa sisävaatteita ja petivaatteet löytyy vielä 2014 pakkauksesta. Tarvikkeista on tallessa varmaan kaikki, aina pyyhkeestä kynsisaksiin.

Kuosien osalta menee aika 50/50, kummassa ne olisi kauniimmat; 2014 pakkauksessa vai 2017 pakkauksessa. Kummassakin on kivan näköisiä, mutta kummassakin myös ei-niin-kivan-näköisiä. Sukupuolineutraalius on edelleenkin aika kaukana; erityisesti siinä Meean pakkauksessa värit olivat selkeästi enemmän pojalle kuin tytölle suunnattuja.

Muun muassa tämä haalari on vielä tallessa - kuosien osalta pirteämpi kuin uuden pakkauksen vastaava. 

Ja loppujen lopuksi; ihan hirvittävän paljon ei tullut äitiyspakkauksen vaatteita Meealla edes pidettyä. Toki jotakin, mutta tärkeimpiä olivat silti nuo ulkovaatteet ja tarvikkeet - jotka nyt jo meiltä kaikki löytyy. Ja sitä paitsi äitiyspakkauksen haalarit tuskin edes tämän vauvan kanssa pääsisivät käyttöön; ne ovat auttamattoman isoja tulevana talvena marrasvauvalle - ja hyvin todennäköisesti liian pieniä seuraavana talvena.

Näiden pohdintojen myötä päädyin itse ottamaan äitiyspakkauksen sijaan tällä kertaa äitiysavustuksen, 140 euroa rahaa. Koska pitkälti aion ostaa tarvikkeita ja vaatteita käytettynä, saa tuolla summalla jo aika mukavasti ostettua! Ainakin kappalemääräisesti huomattavasti enemmän vaatetta kuin äitiyspakkauksen sisältöön kuuluu - jos siis ajattelisi koko euromäärän käyttävänsä vaatteisiin.

Koska muistot ovat tärkeitä, ajattelin käyttää tuosta 140 eurosta osan ostaakseni muutamia äitiyspakkauksen tuotteita. Onneksi tarjonta on siinäkin ihan hyvä; Facebookin äitiyspakkaus-kirppiksellä kun näyttäisi olevan ihan hyvin tuoreen pakkauksen vaatteita ja tarvikkeita myynnissä.

Ihanimmat poiminnat 2017-pakkauksesta.


Tällaisella setillä uskoisin, että jää tarpeeksi tallennettavaa muistojen laatikkoon. Makuupussia vielä mietin, mutta kun sitä ei oikeasti tarvita (koska 2014-makuupussi jo on, eli välttämättä tuo makuupussi ei edes tulisi koskaan oikeasti käyttöön), niin todennäköisesti jätän sen kuitenkin väliin. Ja mikäänhän ei estä ostamasta 2017-äitiyspakkaustuotteita vielä myöhemmässäkin vaiheessa, jolloin ne eivät tulisi lainkaan käyttöön vaan ainoastaan muistoihin talletettavaksi.

Näiden ylläolevien lisäksi haluaisin vielä äitiyspakkauksen laatikon, luonnollisesti tällä uudella lintukuosilla. Muiston lisäksi siihen olisi erittäin kätevä pakata talteen laitettavat pieneksi jääneet vaatteet - ja ehkä tässä vaiheessa myös ne isompaa kokoa käyttöä odottamassa olevat.

Kummanko edun sinä käytit; äitiyspakkauksen vai äitiysavustuksen? Miksi?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 1. elokuuta 2017

Omasta maasta pöytään

Meidän pihasta löytyy toista kesää kunnon kasvimaa. Viime vuodesta laajennettiin kasvimaan kokoa ja satovalikoimaa - ja pikkuhiljaa satokin on alkanut kypsyä.


Perunapenkki on ollut ahkerassa käytössä.

Tällä hetkellä kypsiä hyödynnettäviksi ovat jo salaatit, tillit, persiljat, sipulit ja perunat. Hetken aikaa saa vielä odotella ruohosipulia, purjoa, punajuurta, porkkanaa, herneitä, avomaankurkkua ja mansikoita. Voi olla, että jotain näistä saa odotella jopa ensi vuoteen - ihan joka rivissä ei näytä tilanne kovin satoisalta. :D

Tänä vuonna kasvimaan hoito on jäänyt hyvinhyvin vähäiseksi, joten voikin olla erittäin kiitollinen kaikesta sadosta, mikä näin huonolla hoidolla tulee. Oma selkäni on kenkkuillut lähes kesän alusta asti; kylvöhommiin vielä pystyin, mutta rikkaruohojen kitkeminen on ollut lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Viimeksi kun kitkin yhtäjaksoisesti yhden penkin, en meinannut päästä kahteen päivään kävelemään sen jälkeen. Siksi kasvimaasta itsestään en kehtaa tähän bloggaukseen ottaa kuvaa, sillä siellä rikkaruohoja kasvaa varmaan sama määrä kuin oikeaa satoakin. No, mies on luvannut tällä viikolla käydä pahimmat rikkaruohot kitkemässä - sitä odotellessa. :)

Tämän päivän päivällisainekset.

Mutta oikeastaan tämän bloggauksen pointti on kuitenkin se, miten mahtavaa on hakea ruokaa pöytään omasta maasta! Pikkuneitikin on ollut ihan fiiliksissä; salaatti ja sipulikin on maistunut ihan eri tavalla, kun ne on itse ulkoa haettuja!

Vaikkei kypsän sadon lajikkeita vielä kovin montaa olekaan, eikä kasvimaammekaan ole valtaisan iso, erittäin hyvin on viime päivinä pystytty hyödyntämään kasvimaan antimia. Itse asiassa; viimeisimmän viikon ajan joka ikisessä ruuassa on ollut mukana jotain myös omasta maasta!

Ensin kokkailin lihapullakastiketta sipulilla ja sipulinvarsilla höystettynä, lisukkeena luonnollisesti perunat omasta maasta. Grillin kasvisnyytteihin päätyi perunaa ja sipulia (kaupan vihannesten lisäksi). Sitten syötiin useampana päivänä vartaita, joissa oman maan satoa olivat perunat ja kokonaiset sipulit. Viikonloppuna ruokalistalla oli hampurilaiset, joiden välissä oli sipulia ja salaattia kasvimaalta. Ja viimeisimpänä tänään päivälliseksi nautittiin uusia perunoita tillin kera sekä jauhelihakastiketta mausteenaan sipuli ja sipulinvarret.




Pakko vielä sen verran mainita, että nuo oman maan sipulit maistuvat kyllä kymmenen kertaa paremmilta kuin kaupan sipulit! Nam!

Onneksi on vielä kesää jäljellä, niin mekin saamme kasvimaan satoa tuhottua jo kesän aikana. Viime kesänä kun kaikki kypsyivät vasta niin myöhään, että esimerkiksi sipulisatoa piti heittää roskikseen, kun ei säilytys ilman kellaria tai muuta kylmätilaa oikein toiminut. Tänä kesänä onneksi tilanne näyttää ainakin nyt paremmalta!




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.