sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Taapero ja harrastukset?

Tämä otsikko on ollut bloggausluonnoksissa jo jonkin aikaa. Kun tällä viikolla bongasin Hesarin artikkelin aiheeseen liipaten, oli pakko viimein kirjoittaa tämä bloggaus loppuun. Tai siis aloittaa; luonnoksissa kun ei ollut muuta kuin otsikko, loput ajatukset olivat toistaiseksi vaan pääni sisällä.

Tyttärelläni, kohta 3 vuotta, ei ole vielä yhtään harrastusta.

Ei mitään viikottain toistuvaa aktiviteettia. Ei kalliita investointeja harrastusvälineisiin. Ei edes yhtä urheilulajia tai muuta tekemistä ylitse muiden, jota voisi harrastukseksi kutsua.

Siitä huolimatta Meealla on runsaasti erilaisia virikkeitä. Jo ihan päiväkotiympäristössä erilaista puuhaa löytyy, mutta kotioloissakin askarrellaan, luetaan, piirretään, hiihdetään, luistellaan, kävellään, retkeillään... Ja kesällä siihen listaan voi lisätä vielä frisbeegolfin, pyöräilyn, uimisen ja monet muut kesäpuuhat.

Niitä kaikkia vaan tehdään silloin kun huvittaa. Ei mitenkään systemaattisesti tai suunnitellusti.

Sosiaalisuutta tulee aivan riittävästi jo päiväkotiryhmän myötä, joten senkään vuoksi mitään "pakkoa" harrastuksiin lähtemiseen ei ole.



Ruuhkavuosien keskellä illat ovat muutenkin lyhyet, joten juuri nyt en edes taipuisi viikottaiseen harrastukseen. Valtaosa harrastusmahdollisuuksista on lähimmässä kaupungissa 30 km päässä - se tarkoittaisi ainakin tunnin ylimääräistä istumista autossa illan aikana. Jos harrastushetki kestäisi tunnin, se ilta olisi siinä. Viikonloppuharrastuksia en ole edes miettinyt, sillä viikonloppuisin tuntuu olevan aina niin paljon menoja, että tiettyyn kellonaikaan sidottu harrastus tuntuu enemmän ahdistavalta kuin mukavalta. Vauva-aikaan käytiin vauvauinnissa lauantaiaamuisin; kun uintia oli joka lauantai peräkkäistä 10-12 viikon ajan, sieltä pakostakin muutama kerta jäi väliin reissailujen takia.

Joskus mietin, että kunhan Meea kasvaa, on pakko ottaa hänellekin joku harrastus. Onpa se sitten joku soitin, urheilulaji tai vaikka kuvataidekerho. Koska onhan joku harrastus nyt oltava. Mutta kun ei ole. Nähtäväksi jää haluaako Meea itselleen harrastuksen - itse en kuitenkaan siihen aio patistaa.



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

3 kommenttia:

  1. Meillä isompi alkoi käymään jumpassa ehkä 5-vuotiaana. Oli kuitenkin päiväkodissa siihen asti, eikä itse ollut innokas mitään harrastusta aloittamaan. Pienempi on kohta kolme, enkä tosiaankaan ole viemässä mihinkään harrastamaan varmaankaan vielä vuosiin. Päiväkotipäivät on riittävän rankkoja pienelle ihmiselle minusta. Siellä on monenlaista toimintaa. Kotona sitten käytetään luistelemassa, hiihtämässä, uimahallissa, viime kesänä ja syksynä ajoi hirvittävää vauhtia potkupyörällä kun lenkkeilin samalla, ensi kesänä harjoitellaan apupyörä pyörällä polkemista. Näissä minsuta riittävästi pienelle. Ehtii ne vielä harrastaa, jos haluavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, noin suunnilleen meilläkin kahden pienen kanssa.

      Poista
    2. Niinpä, ei meilläkään mikään kiire ole harrastamaan - nyt eikä myöhemminkään. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!