keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Äitiyspakkaus saapui - vähän erilaisena tällä kertaa!

Kirjoittelin jo aiemmin äitiyspakkauksesta ja siitä, että tällä kertaa päädyttiin ottamaan avustus pakkauksen sijaan.

Muistoarvon takia halusin kuitenkin jotain äitiyspakkauksen tuotteita itselleni. Muutaman vaatteen ja pakkauksen lelun löysinkin äitiyspakkauskirppiksen kautta (kätevästi samalta myyjältä!) ja nämä kotiutuivat meille jo muutama viikko sitten.

Näiden lisäksi halusin ehdottomasti äitiyspakkauslaatikon, luonnollisesti tämän vuoden kuosilla. Esikoisen vauva-aikaan äitiyspakkauslaatikko toimi kätevästi isojen vaatteiden säilytyspaikkana ja nyttemmin muistojen laatikkona, johon olen säilönyt vaatteiden lisäksi kaikennäköistä muutakin tavaraa vauva-ajalta ja hieman sen jälkeenkin. Halusin ehdottomasti myös tälle tulevalle lapselle samanlaisen muistojen laatikon ja äitiyspakkauslaatikko sopii siihen tarkoitukseen parhaiten.

Äp-laatikoita on jonkin verran näkynyt myynnissä etenkin tuolla äitiyspakkauskirppiksellä ja olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti yrittänyt laatikkoa itselleni etsiä loppukesästä asti. Suurinpiirtein 10 e hinnalla on näyttänyt olevan laatikoita kaupan ja se kuulostaa omaan korvaan oikein sopivalta hinnalta laatikosta. Ei vaan toistaiseksi ole tullut vastaan mistään tästä lähistöltä; postitettuna kun laatikkoa ei kannata ostaa, postikulut ovat sen verran kovat tuollaiselle laatikolle...

Kun paikalliselle fb-kirppikselle viime viikolla tuli myyntiin äitiyspakkauslaatikollinen vaatetta, kysyin tietysti heti kärppänä, onko laatikko kaupan. Kuului kuulemma kauppahintaan. Kun hintapyyntönä oli 20 euroa laatikosta + laatikollisesta 50-80 koon vaatetta + muovipussillisesta saman kokoluokan vaatetta, ei tarvinnut kauaa harkita, ostanko. :D

Itse ajattelin, että kun 10 euroa olisin ollut valmis maksamaan pelkästä laatikosta, on se jäljelle jäävä 10 euroa aika pieni hinta tuollaisesta vaatemäärästä. Aivan sama millaista vaatetta se on ja tuleeko käytettyä vai ei. Rehellisyyden nimissä; ainakaan määrällisesti ei enää meillä olisi vauvanvaatteelle tarvetta - sen verran on tässä parin viime kuun aikana tullut shopattua!

Ja niin, sen lisäksi että hinta oli edullinen ja nämä olivat varmaan jo muutenkin yhdet parhaista kirppiskaupoista ikinä, liittyi tähän vielä pari extrajuttua, jotka vahvistivat tätä tunnetta. No, ensinnäkin se, että myyjä halusi antaa kaupan päälle vielä muovipussillisen vauvalakanoita - välttämättä niille(kään) ei olisi ollut tarvetta, mutta otin kuitenkin. Sen lisäksi kun myyjän kanssa viestiteltiin noudosta, hän kyseli missä asun ja haluanko että tuo vaatteet meille samantien. Noin puoli tuntia kauppojen sopimisen jälkeen oli siis vaatteet kannettuna kotiovelle! Ihan uskomattoman hyvät kaupat!



Vaikka tämä osto olikin vähän sika säkissä -tyyppinen ja ei varmastikaan kaikki vaatteet ehdi tulla meillä käyttöön (koska muutakin vaatetta on varmaan saman verran :D ), olen laatikon sisältöä tutkiessani todennut, että eipä ollut todellakaan mikään huono kauppa.

Joo, mukana on aika käytettyä, kulunutta ja venynyttä vaatetta sekä sellaista vaatetta, joka ei omaa silmääni miellytä, enkä todennäköisesti koskaan tule niitä vauvalle pukemaan. Mutta sitten taas vastapainoksi laatikossa on erittäin hyväkuntoista ja vähänkäytettyä vaatetta, sellaista jota olisin voinut muutenkin ostaa. Ja pelkästään niistä ihanimmista olisin ollut valmis maksamaan yhteensä reilusti enemmän kuin kympin!

Uutta ja käyttämätöntä aiemman vuosimallin äitiyspakkaus-vaatetta, Me&I:n velourhousut, perusvaatetta (H&M ja vastaavat) joka ei varmasti ole ollut montaa kertaa päällä... Ja ne huonoimmatkin vaatteet menevät vähintäänkin varavaatteina - siltä varalta, että jostain syystä vaatevalikoima loppuisi kesken (johon en kyllä jaksa uskoa, on taas sen verran lähtenyt käsistä vaatteiden ostelu).

Kuvailin vaan muutamia vaatteita tästä vaatevuoresta. Ne kaikkein ihanimmat ja hyväkuntoisimmat. Ne mitkä satavarmasti meillä päätyvät käyttöön. Näiden lisäksi siis varmaan +100 vaatetta kuului kauppaan, joten pakko toistaa itseäni - ei todellakaan ollut mikään huono kauppa!

Samanlaiset Me&I:n velourit bongasin juuri FB-kirppiksellä hintaan 12e spk.

Tällaisen olisin voinut ostaa muutenkin! :D

Vaikken Batmania fanitakaan, onhan tämä asu nyt aika suloinen!

Nämä oli jo vähän isompaa kokoa, mutta menee talteen odottamaan vauvan kasvua. :)


Lämpimiä takkeja/huppareita ei voi olla liikaa!

Perusbodyja ainakin Meean kanssa kului kiitettävä määrä; välillä sai heittää useamman päivässä pyykkikoriin. 

Ja lisää perusbodyja. Tuo traktori-body oli jo vähän haalistuneempi, mutta kuosi on niin hauska, että päätynee käyttöön silti. :) 

Tämä oli yksi Meean lempivaatteista tässä vaatesatsissa. Hän on muutenkin ollut aika fiiliksissä vauvanvaatteista. :) 

Nämä tosiaan tuntuvat aivan käyttämättömiltä, ei välttämättä ole käyttöönottopesuakaan tehty. Vuoden 2016 pakkauksesta, samoin yksi ylemmän kuvan body. Lisäksi laatikosta löytyi saman vuoden vanuhaalari, ulkoasusteita sekä todennäköisesti muutamat housutkin on 2016-pakkauksesta kotoisin. 

Perushousuja - varmasti pääsevät käyttöön. Nämä tosiaan saattaisi myös kuvien perusteella olla 2016-pakkauksesta. 

Lämpimämpää vaatetta talveksi. :)

Olen jotenkin mieltynyt nyt turkoosiin, joten tämä asu kolahti myös!


Näiden vaatteiden myötä varmaan selvinnee blogin lukijoille myös tulevan vauvan todennäköinen sukupuoli. ;) Rakenneultra tosiaan paljasti sukupuolen melko varmaksi ja sen mukaan on nyt vaateshoppailutkin tehty.

Olen blogiin mietiskellyt jotain "It's a boy" -tyyppistä bloggausta, mutta kun en siihen oikein otsikon lisäksi keksinyt mitään muuta merkittävää sisältöä, on tämä sukupuolen "julkistaminen" ihan kätevä hoitaa näin. ;) Saapahan sitten jatkossa täyttää blogiakin niillä vauvanvaate-aiheisilla bloggauksilla; toistaiseksi kun olen niidenkin kanssa vähän himmaillut sinisävyisyydestä johtuen - vaikka paljon kaikenlaista ihanaa on jo tullut ostettua!


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Leikkimökin ensimmäinen kesä




Meinasin aloittaa tämän bloggauksen jonkinlaisella toteamuksella valmiista leikkimökistä. Kunnes tajusin, ettei se ole totta. :D

Kaikenlaiset sisustusprojektit ylipäätään harvoin tulevat kokonaan valmiiksi. Leikkimökin osalta ideoita on jo olemassa lisää - niiden toteutus vaan jää ensi kesälle, kun ei aika ja jaksaminen riitä. Liikaa projekteja, liian vähän aikaa ja voimia.

Mutta koska leikkimökki on blogissa ollut aivan liian vähän esillä - vaikka se on ollut kesän ykkös-leikkipaikka meidän pihassa, hiekkalaatikon ohella - pitää näin kesän loppuvaiheessa (vai joko pitää myöntää, että on syksy?) vielä esitellä, että miltä se meidän ei-ihan-valmis-mutta-sinnepäin leikkimökki näyttääkään.

Mitä saatiin kesän aikana aikaiseksi?


1) Leikkimökin kokoaminen


Tärkein asia! :D Ostettiin isovanhempien kanssa Meealle synttärilahjaksi leikkimökki. Päätettiin päästä vähän helpommalla (lue: halusin varmistua siitä, että leikkimökki on leikittävässä kunnossa jo tämän kesän aikana), joten tilaukseen lähti valmis mökki, joka piti vaan kasata. Mies hoiti kasaamisen vapun aikoihin - heti sen lumisateen jälkeen.

Meea auttoi perustuksien tekemisessä. :D



2) Maalaaminen


Sisäpuoli sai väriä pintaan jo melko aikaisessa vaiheessa, mutta ulkokuoren väriä pohdittiin hieman pidempään - siksi maalauksessakin kesti. Neiti sai lopulta tahtonsa läpi ja nyt pihaa koristaa ihanan herkkä vaaleanpunainen leikkimökki.

Sinänsä huvittavaa, että kun muutama vuosi naapurustoomme ilmestyi vaaleanpunainen leikkimökki eräälle takapihalle, naureskelin sille aina, että onpas se räikeän näköinen tuossa pihassa - no, nyt meillä on samanlainen. :D

Maalarimestari. :)





3) Kalusteet


Meea sai synttärilahjaksi vaaleanpunaisen pöydän ja tuolit, jotka oli ehdottomasti saatava leikkimökkiin. Pöytä on ollutkin ehdoton kaluste leikkimökkiin - toimii niin teekutsuilla kuin piirtelyalustana!

Lelujen säilytyshyllyksi löytyi "kirppikseltä" kolmeosainen laatikosto, lisäksi tuotiin kotona paikkaansa etsinyt Frozen-säilytyslaatikko leikkimökkiin lelulaatikoksi.

Niiden lisäksi omana ajatuksenani oli pitkä penkki/sohva leikkimökin takaseinälle. Sellainen, jota voi hyödyntää leikkimistasona, mutta jolla voi myös levähtää lukemassa kirjoja. Mies nikkaroi penkin ja pikkuneiti on ollut erittäin tyytyväinen!





4) Sisustusyksityiskohdat ulos


Pikkujuttuja, mutta luovat tunnelmaa. :)

Kukkalaatikot pääsivät paikoilleen jo ennen maalaamista, kun äitini oli ostanut Meealle orvokkeja leikkimökin koristeeksi. Laatikoitakaan ei siinä vaiheessa ollut, joten laatikoiksi valikoitui helposti saatavilla olevat - eli se ainoa malli, joka Prismassa sopivassa koossa löytyi. :D

Ampiaisia karkottamaan virkkasin leikkimökin kuistille vale-ampiaispesän - joka toimi loistavasti! Vaikkakin se virheellisesti laitettiin paikoilleen jo ennen kuin ulkokuori oli kokonaan maalattu. No, nyttemmin ampiaispesää koristaa pari valkoista maalitippaa - kiitos miehen...

Yksi leikkimökin ykkösjutuista on ollut ehdottomasti postilaatikko. Sinne on laitettu kirjeitä postimiehelle, äidille ja isille sekä lastenohjelmien hahmoille. Ja aivan joka kerta kun takapihalla ollaan, pitää myös käydä katsomassa, onko a) edellinen kirje kadonnut postilaatikosta ja b) tullut postia Meealle. Ilo oli ylimmillään, kun postimies oli kirjoittanut piiiiiiitkän kirjeen Meealle eräänä päivänä. :)

Kukkalaatikot oli paikoillaan jo hyvissä ajoin. :D 






5) Lelut leikkimökkiin


Leluista kirjoittelinkin jo aiemmin oman erillisen postauksen, mutta pakko nostaa vielä tässäkin yhtenä kohtana esille. Lelut kun ovat erittäin tärkeä osa leikkimökkiä!

Kirjat ja astiat+ruuat olivat ne kaikkein tärkeimmät lelut leikkimökkiin, niillä on myös leikitty eniten. Aika lailla joka kerta Meea keittää kahvit, kun mennään leikkimökkiin ja tarjoilee sitä Frozen-posliiniastiastostaan. Kynät ja paperi ovat olleet toinen huippujuttu, sillä näin saadaan kätevästi postilaatikkoonkin täytettä. Leikkimökistä löytyy myös värityskirja ja sen parissa neitokainen on välillä viihtynyt pitkiäkin aikoja sillä aikaa kun äiti tai isi on huhkinut pihahommissa leikkimökin lähistöllä.

Lisäksi meillä on leikkimökissä hyvin sekalainen seurakunta kaikenlaisia leluja. Kaikkia sellaisia, mitä lelulaatikoiden kätköistä löytyi, mitä neiti halusi leikkimökkiin viedä ja mitkä olivat materiaaliltaan tms sellaisia, että ne uskalsi mahdolliselle kosteudelle alttiiksi jättää.

Muutamat teekutsut on pidetty tänä kesänä. :)


6) Sisustusjuttuja leikkimökkiin


Tämä on nyt se osio, mikä on kaikkein eniten kesken.

Seinälle olen jo löytänyt sopivan seinähyllyn (johon kauniit astiat pääsivät esille) ja ontelokuteesta virkkasin muutaman säilytyskorin pikkutavaroille. Muutama säilytyskorin virkkasin ripustuslenkillä; siksi piti ostaa myös seinäkoukut yhdelle seinälle. Varaston siivouksessa löytyi vielä alunperin häitämme varten ostettu puinen seinäkori sekä Meean 2-vuotissynttäreillä koristeena ollut pompom, jotka sopivat mainiosti leikkimökin tunnelmaan.

Verhot löysin Eurokankaan palalaarista - hieman nämä ovat nyt erilaiset kuin alkuperäinen ajatus, mutta sopivat kyllä mainiosti leikkimökkiin! Ja kun ei takaseinän sohvalle löytynyt sopivia vaaleanpunaisia sisustustyynyjä, tilasin hätäpäissäni Ikean tilauksen yhteydessä valloittavat kissatyynyt (joille pikkuneiti antoi suostumuksensa!) - jotka itse asiassa sopivat verhokankaaseen aivan mainiosti.







Mitä sitten vielä puuttuu? No aika paljon - näyttää vielä aika tyhjältä omaan silmään tuo leikkimökki!

Paljon on toki saatu aikaan yhdessä kesässä (ottaen huomioon, että kesälomastakin oltiin suurin osa poissa kotoa ja projekteja on ollut "muutama" muukin), mutta osa ajatuksista jäi vielä toteuttamatta. Ja varmaan ensi kesään mennessä ideoita on tullut vielä lisää (ainakin jos Pinterestiä ehtii yhtään talven aikana selaamaan)!

Ainakin haluaisin hankkia takaseinän penkille jonkinlaisen pehmusteen; ehkä ihan vaan määrämittaisen vaahtomuovipatjan, johon tulisi muuhun sisustukseen sopiva kangas päälle. Olisi sitten mukavampi pötkötellä penkillä kirjoja lukemassa. Lisäksi takaseinälle tarkoituksenani olisi ostaa ehkä kolme taulukehystä tunnelmaan sopivin sisustuskuvin. Nämähän voisi tulostaa itsekin, jos netistä löytyisi sopivia kuva-aiheita. Mitä se nyt sitten pitäisi olla - jotain vaaleanpunaista ja prinsessamaista tietenkin.

Pikkuneidin toiveena ollut kenkäteline on vielä toteuttamatta leikkimökin kuistille. Samaten joku kaunis (ja säänkestävä) lelukori pihaleluille olisi tarkoitus siihen hankkia - tällä hetkellä kun lelulaatikon virkaa ulkona toimittaa (hiekkalaatikon ohella) vihreä muovinen leluarkku, joka ei kyllä tämän leikkimökin ilmeeseen istu yhtään. :D

Onneksi ensi kesänä ehtii jatkamaan tätä projektia! :)



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Aiemmassa raskaudessa vs. nykyisessä raskaudessa

Raskaudet eivät ole koskaan samanlaisia ja sen olen kyllä saanut huomata. Toki arkikin on nyt erilaista kuin aiemmassa raskaudessa (lue: ehtii levätä vähemmän), mutta ovat kyllä olotilat ja tuntemuksetkin olleet aika erilaisia. Jotain samaa, mutta hyvin vähän.


Aiemmassa raskaudessa alkuraskauden väsymys...
oli aivan järkyttävää. Useampi viikko kului alkuraskaudessa tutulla kaavalla: työpäivän jälkeen nopeasti ruokaa, nukkumaan, puoleksi tunniksi illalla hereille iltapalan merkeissä ja takaisin nukkumaan aamuun asti. Ihan oikeasti ei saanut yhtään mitään aikaiseksi noiden viikkojen aikana! Eikä se väsymys edes helpottanut nukkumalla. :D

Nykyisessä raskaudessa alkuraskauden väsymys...
oli aivan järkyttävää, mutta ei ehtinyt nukkua. :D Kun iltaisin huomiota kaipasi taapero, ei koko illan nukkuminen työpäivän jälkeen ollut mahdollista. Toki lapsiperhearjessa on jo tottuneempi liian vähäiseen unenmäärään, mutta kieltämättä lisäunet olisivat tulleet tarpeeseen. Yleensä meninkin yöunille samaan aikaan kuin 3vee, nukuin päikkärit yhtä aikaa hänen kanssaan joka viikonloppu (ja välillä tankkasin unta enemmänkin, jos mies oli lapsen kanssa) ja töissä sinnittelin hereillä limpparin ja suklaan voimin. Sen verran olo oli väsynyt, ettei mihinkään ylimääräiseen ollut rahkeita - sen näkee mm. blogin päivitystahdista alkukeväällä. Vielä kun siinä pahimmassa väsymyksessä järjestettiin yhdet synttärit, niin voi vaan ihmetellä, että miten jaksoikaan. :D


Aiemmassa raskaudessa vatsa alkoi näkyä...
raskauden puolivälin tienoilla. Ensimmäiset äitiysvaatteet (eli yhden paidan) hankin ehkä rv 16 tienoilla ja joulun aikoihin (rv 21) vatsa alkoi näkymään jo kunnolla. Vielä joulun aikaan pidin joitain omia vaatteitani; housuissa piti vaihtaa äitiysmallisiin pääosin jo aiemmin.

Nykyisessä raskaudessa vatsa alkoi näkyä...
heti plussatestin tekemisen jälkeen. :D Vatsa oli erittäin hankala piiloteltava jo heti alkuvaiheessa ja etenkin iltaisin se pompsahti tuntuvasti näkyviin. Useamman viikon ajan ennen ensimmäistä ultraa vaatevarastoni oli mallia teltta - tarpeeksi isoja verhotakseen pyöristyvän vatsan piiloon. Ensimmäiset äitiysvaatteet otin käyttöön varmaan rv 11 ja ensimmäisen ultran jälkeen vaihdoin pikkuhiljaa käytännössä koko vaatevarastoni äitiysmallisiin. Etenkään tuon ensimmäisen ultran jälkeen - kun uskaltauduin jo tiukempiin vaatteisiin pukeutumaan - ei ole raskauteni jäänyt kellekään epäselväksi. :D

2 kk ennen Meean laskettua aikaa ja 4 kk ennen nykyisen masuasukin laskettua aikaa. :D


Aiemmassa raskaudessa oksetti...
paljon. Lähes raskauden puoliväliin asti oksensin joka aamu. Olo helpottui aina oksentamisen jälkeen ja pahoinvointi ajoittui vaan aamuaikaan.

Nykyisessä raskaudessa oksetti...
paljon enemmän. Ensimmäisen kolmanneksen oksensin joka aamu ja lähes joka päivä. Oksentaminen ei jäänyt pelkkään aamuun, vaan huono olo saattoi yllättää mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Muutaman kerran heräsin jopa yöllä oksentamaan. Oksentaminen ei ole vieläkään täysin loppunut, vaikkakin vähentynyt kyllä roimasti; välillä menee jopa viikkoja ilman oksentamista.



Aiemmassa raskaudessa minua ällötti...
jauhelihan paistaminen. Se haju oli jotain aivan kamalaa ja olinkin muutaman kuukauden jauhelihan paistotauossa.

Nykyisessä raskaudessa minua ällötti...
ei erityisemmin mikään. Mitään kovin suuria ällötyksen aiheita ei ole toistaiseksi tullut eteen. Kakkapotan tyhjentäminen tosin sai pariin otteeseen kakomaan, vaikkei niistä hajuista ole koskaan aiemmin huonoa oloa tullut.



Aiemmassa raskaudessa raskausoireita...
oli jonkin verran. Aamupahoinvointi varmaan se selkein raskausoire, muut olivat lievempiä ja pienempiä. Ylipäätään ne raskausoireet taisivat keskittyä siihen alkuraskauteen, kun jauhelihan paistaminen ällötti ja olisin viihtynyt ennemmin jääkaapin viileydessä kuin takkatulen ääressä. Mitään pahempia raskausvaivoja ei ollut ja raskausaika oli kohtuullisen seesteistä; loppuun asti (no, sitä viimeisten viikkojen pakkolepoa lukuunottamatta) jaksoi tehdä ja touhuta kaikennäköistä.

Nykyisessä raskaudessa raskausoireita...
on tullut koko ajan vaan lisää. Edelliseen raskauteen verrattuna kaikki oireet ovat tulleet a) aiemmin ja b) pahempana. Jos edellisessä raskaudessa liitoskivut oireilivat loppuraskaudesta pidempien kävelylenkkien jälkeen, tässä raskaudessa liitoskivut tulivat jo ennen puoliväliä - kohdistuen moneen eri kohtaan kropassa ja ilmestyen riippumatta siitä, mitä päivän aikana tekee tai ei tee. Ei päivää ilman kipua. Ja kun ei ne liitoskivut ole ainoa vaiva; edellisraskauden pikkuvaivat (joita ei siis enää oikein edes muista tai osaa ajatella "vaivaksi") ovat moninkertaistuneet ja mukaan on tullut monia muitakin aivan uusia raskausvaivoja. Liitoskivut, pahoinvointi, närästys, unettomuus, suonenvedot - näin niinkuin muutaman mainitakseni. En tiedä johtuuko toisesta raskaudesta vai lisävuosista, mutta sellaista auvoista ja ihanaa odotusaikaa ei ole kyllä toistaiseksi paljon näkynyt. :D

Myös edellisraskautta isompi vatsa saattaa vaikuttaa raskausoireiden määrään. #pallomaha




Aiemmassa raskaudessa jaksoin töissä...
erittäin hyvin. Alkuraskaudesta tein etäpäiviä aamupahoinvoinnin takia ja keskiraskaudessa olin viikon verran sairaslomalla pahojen migreenien takia. Missään vaiheessa työnteko ei kuitenkaan tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta ja alkuraskauden väsymystä lukuunottamatta olin iltaisin kohtalaisen virkeä ja etenkin viimeisen kolmanneksen jaksoin touhuta pesänrakennuspuuhissa vaikka kuinka paljon työpäivien jälkeen!

Nykyisessä raskaudessa jaksoin töissä...
hieman huonommin. En ole toistaiseksi ollut raskausvaivojen takia sairaslomalla muutamaa päivää pidempään (ja nekin liittyneet lähinnä pahoinvointiin), mutta työnteko on tuntunut huomattavasti raskaammalta kuin viimeksi. Jo kesän alussa liitoskivut alkoivat vaivaamaan ja toimistolla istuminen alkoi tuntua pahalta. Kesäloman aikaan kivut lisääntyivät ja levon tarve kasvoi, erityisesti paikallaan istuminen on kamalaa. Nyt olen sinnitellyt töissä hyödyntäen etätyömahdollisuutta, mutta rehellisesti sanoen en usko, että kovin kauaa enää töissä pystyn olemaan.



Aiemmassa raskaudessa vauvan liikkeet tuntuivat...
ensimmäistä kertaa suurinpiirtein rv 16 aikoihin; tuntui että kala olisi uinut vatsassa. Muutama viikko myöhemmin (ehkä rv 19-20 tienoilla) potkut olivat jo kovia ja selkeitä, ja voimistuivat vaan. Kunnon bileitä käytiin vatsassa lähes neljä kuukautta aina aamuöisin.

Nykyisessä raskaudessa vauvan liikkeet tuntuivat...
pieninä hipsutuksina ehkä rv 18 kohdilla. Mikäli en olisi tiennyt, miltä vauvan liikkeet alussa tuntuvat, ei näitä olisi varmaan vielä liikkeiksi tunnistanut. Vasta rv 20 jälkeen liikkeet alkoivat olemaan tunnistettavia ja ehkä rv 23 eteenpäin ne alkoivat olemaan suurinpiirtein päivittäisiä. Vaikka toisessa raskaudessa liikkeet onkin helpompi tunnistaa, vaikuttaa istukan paikka (nyt edessä, viimeksi takana) siihen, että liikkeet ovat tuntuneet vasta huomattavasti myöhemmin. Monestihan siis tilanne menee juuri toisinpäin; liikkeet tunnistetaan toisesta lapsesta aiemmilla viikoilla kuin esikoisesta.



Aiemmassa raskaudessa aloitin vauvatavaroiden hankinnan...
hyvissä ajoin. Muistelisin, että jo ensimmäisen ultran jälkeen aloin ostelemaan ensimmäisiä vaatteita ja muita pientavaroita. Rakenneultraan mennessä meillä oli hankittuna jo isoimmista tavaroista pinnasänky ja sitteri. Ennen äitiysloman alkua taisi olla ostettuna aivan kaikki muu paitsi pinnasängyn patja (joka sekin oli ehkä tilattu niillä main, mutta toimitusaika oli pitkä).

Nykyisessä raskaudessa aloitin vauvatavaroiden hankinnan...
paljon myöhemmin. :D Rakenneultraan mennessä hankittuna tulevalle vauvalle oli ainoastaan yhdet ale-housut ja sukat, tuttinauha ja Meean valitsema setti H&M:stä. Rakenneultran jälkeen alkoikin vaateostelu ja tällä hetkellä vaatepuoli alkaa olla hoidossa; jotain yksittäisiä vaatteita vielä puuttuu, mutta muuten on hyvin vaateasiat hoidossa vähintäänkin kokoon 68 asti. Rakenneultran jälkeen isommista tavaroista on hankittuna sitteri ja imetystyyny, kantoliina on tulossa postissa ja lämpöpussi odottamassa ystävän luona. Ostoslistaa olen jo lopuille tarvikkeille tehnyt, mutta konkreettiset valinnat eri merkkien ja mallien välillä on vielä tekemättä. Pikkuhiljaa alkaa jo tuntua siltä, että aika käy vähiin. :D


Muun muassa nämä äitiyspakkauksen tavarat on tähän mennessä hankittuna. 




Aiemmassa raskaudessa pelotti...
lähinnä vaan ensimmäisessä ultrassa. Ja silloinkin se, että onko siellä massussa oikeasti vauvaa. Suurimmat pelot kohdistuivat itselläni synnytykseen, enkä oikein osannut pelätä raskausaikana mitään kummempaa.

Nykyisessä raskaudessa pelotti...
varmaan kaikki mahdollinen. Ultrissa - jopa rakenneultrassa - on pelottanut, että onko massussa vauvaa, onko vauva elävä, onko vauva kunnossa... Jos aiemmassa raskaudessa saatoin huokaista helpotuksesta ensimmäisen ultran jälkeen päästyäni ns. turvallisille viikoille, nykyisessä raskaudessa huoli säilyy varmaan synnytykseen asti. Tieto lisää tuskaa ja Meean syntymän jälkeen on tullut luettua ja kuultua turhan paljon asioita kohtukuolemista, kehityshäiriöistä ja muusta vastaavasta. Viime viikkoina myös tämä oma olo on vaikuttanut osaltaan näihin ajatuksiin.



Aiemmassa raskaudessa suurinta herkkua oli...
omenalimppari. Mitään suuria mielihaluja ei kyllä raskausaikana tainnut tulla. Kerran muistan illalla vaatineeni miestä lähtemään kauppaan, jotta sain köyhiä ritareita. Omenalimppariin jäin koukkuun ja se tuntui pitävän pahimman huonovointisuuden poissa; siksi sitä kuluikin raskausaikana paljon.

Nykyisessä raskaudessa suurinta herkkua oli...
kaikki epäterveellinen. :D Tekee mieli lähes päivittäin sekä suolaisia herkkuja että makeita herkkuja. Tosin aika vaihdellen. Hesen hampurilaiset, ranskalaiset, sipsit, suolapähkinät ja pizza taitavat olla suolaiselta puolelta suosikkeja. Makeista sen sijaan suklaa, pulla ja limpparit ovat intohimon kohteita. Ja kun herkkuhammasta kolottaa, on herkkuja pakko saada samantien - siksi töissäkin vakioeväänäni on ollut suklaapatukka herkkuhimon iskemisen varalta.



Aiemmassa raskaudessa synnytyksessä pelotti...
neulakammoisena erityisesti neulat. Synnytys itsessään tuntui pelottavalta, kun ei tarkalleen tiennyt mitä tapahtuisi. Varmaan eniten pelkäsin epiduraalia, mutta se ei sitten loppupelissä synnytyksessä ollutkaan läheskään pahinta.

Nykyisessä raskaudessa synnytyksessä pelotti...
vielä enemmän. Aiempi synnytyskokemus ei ollut erityisen hyvä (okei, se oli tosi huono) ja vaikka neulakammo onkin hyvän siedätyshoidon myötä hieman lieventynyt, ovat pelot edelleen suuret. Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, mutta pikkuhiljaa se synnytyskin alkaa lähestyä ja pitää tehdä päätöksiä synnytystoiveiden suhteen. Sektiokaan ei tällä hetkellä tunnu mahdottomalta vaihtoehdolta - vaikka sekin ihan yhtälailla pelottaa.



Aiemmassa raskaudessa valmistautuminen vauvan syntymään...
oli lähinnä hankittavien tavaroiden listauksen myötä. Toki sain vinkkejä muilta äideiltä, mitä kannattaa tehdä ennen synnytystä (mm. nukkua), mutta ei niitä vinkkejä ehkä osannut ottaa silloin niin tosissaan. Vauvan syntymä oli asia, jota odotin hirvittävästi! Esikoinen on erilainen kuin muut. Kun ei vielä tiedä mitä odottaa, on raskausaikakin paljon jännittävämpää aikaa.

Nykyisessä raskaudessa valmistautuminen vauvan syntymään...
on toistaiseksi keskittynyt etukäteissuunnitteluun ja miettimiseen. Mitä kaikkea tarvitaan, mikä oli turhaa viimeksi vauva-arjessa, miten esikoinen tulee suhtautumaan vauvaan... Vaikka vauva-arki on jo tuttua, tuntuu että nyt on vielä enemmän huomioon otettavia asioita kuin viimeksi. Tällä kertaa ymmärrän myös levon ja nukkumisen tärkeyden ennen vauvan syntymää!

Nimiä on sentään jo mietitty. ;)

Kuinka paljon itselläsi ovat odotusajat poikenneet toisistaan?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

lauantai 19. elokuuta 2017

Ilmaista kesälomapuuhaa

Joka kesä saa lukea lehdistä siitä, miten lapsiperheillä ei ole varaa kesälomareissuihin ja köyhimpien perheiden lapset joutuvat pettymään kesälomalla, kun ei pääsekään kokemaan samanlaisia elämyksiä kuin hieman varakkaammat kaverit.

Olen samaa mieltä siinä, että lapsille suunnatut puuhapaikat ja huvipuistot ovat törkeän kalliita (kuten vaikka meidän tämän kesän kohteemme Muumimaailma) ja on varmasti totta, ettei kaikilla ole varaa lähteä niihin. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että kesälomaksi on täysin mahdollista keksiä paljon IHAN ILMAISTA puuhaa lasten kanssa. Sellaista, johon kellä tahansa on varaa ja josta lapset nauttivat.

Tähän bloggaukseen ajattelin koota ne täysin ilmaiset asiat, joita meidän perhe on tämän kesäloman aikana kokenut. Mukana on muutama sellainen, joka ei ihan jokaiselle ole mahdollista kokea ilmaiseksi (esim. veneily ja asuntovaunuyöpyminen). Meillä nämä lähipiirin ansiosta kuitenkin mahdollistuivat tänä kesänä ja olivat kyllä melkoisia elämyksiä 3-vuotiaalle. Rahaa ei käytännössä alla oleviin puuhiin mennyt euroakaan - jos ei bensakuluja lasketa.

Ja hei, vaikka nuo muutamat ei-aivan-kaikille-soveltuvat vaihtoehdot alla olevasta listasta jättäisi pois, jää jäljelle kuitenkin aika monta TÄYSIN ILMAISTA ideaa viettää kesälomapäiviä. Ja kyllä, muutama näistä on sellainen, joka sopii mainiosti kouluikäisellekin - vaikka joukossa on toki niitäkin vinkkejä, jotka eivät enää 10-vuotiaalle tarjoa samanlaista elämystä kuin 3-vuotiaalle. :)

Mikäli elokuussa kelit eivät enää suosi - kannattaa pistää näitä korvan taa ensi kesää varten!


Ilmainen museo


Aika monesta kaupungista löytyy vähintään yksi ilmainen museo tai vastaava. Jyväskylässä sellainen on (ainakin) Keski-Suomen Luontomuseo, jossa vierailimme heinäkuun alkupuolella.

Upeissa maisemissa Harjulla oli museo, jossa kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt. Ei siis tiedetty mitä odottaa, mutta luontomuseossahan oli paljon enemmän nähtävää mitä kuvittelinkaan! Eläimiä, kasveja, erilaisia maisemia. Ja bonuksena vielä lapsille oma huone elokuvineen ja askartelupisteineen. Sen verran hämärää vaan oli joka puolella, että kuvat eivät oikein onnistuneet. :D

Jyväskylän seudulla asuville lapsiperheille lähtee kyllä vahva suositus tästä kyseisestä Luontomuseosta - jos et ole vielä käynyt, kannattaa! Hyvä keino lapsillekin tutustua luontoon vähän eri tavalla kuin vaikkapa Korkeasaaressa - ja ihan ilmaiseksi.

Samalla reissulla käytiin myös ylhäällä vesitornissa ihailemassa maisemia. Eniten kiinnostusta Meeassa herätti se, missä äidin työpaikka on, sekä se, miksi kauempana olevasta piipusta tuli savua. :D Vesitornikin oli muuten aivan ilmaista puuhaa - ja sujui kätevästi samalla reissulla museon kanssa.




Eläinten luona vierailu


Hieman paikkakunnasta riippuen, mahdollisuudet eläinten näkemiseen - ilmaiseksi - vaihtelevat. Toki on olemassa Korkeasaaret ja kotieläinpuistot, joissa eläimiä takuuvarmasti näkee. Mutta myös ilmaiseksi on mahdollista nähdä yllättävän paljon eläimiä. Me nähtiin eläimiä tänä kesänä ainakin kolmesti ihan ilmaiseksi!

Monessa paikassa on kesälampaita, jotka laiduntavat paikoilla, joista niitä on helppo käydä katsomassa. Täällä suunnalla lampaita on sekä Jyväskylässä (jossa ollaan käyty pari vuotta sitten lampaita katsomassa) että omalla paikkakunnallamme (jossa lampaita käytiin ihastelemassa viimeisellä kesälomaviikolla). Vaikkei lampaita pääsekään rapsuttamaan saati syöttämään, on niiden näkeminenkin itsessään elämys. Esimerkiksi pari viikkoa sitten nähtyjä lampaita ja sitä, miten yksi niistä sanoi Meealle kovaa "bää", neiti muistelee lämmöllä edelleen ja kyselee, mennäänkö tänäänkin lampaiden luo. :)

Sen lisäksi erilaisissa kesätapahtumissa monesti myös eläimet ovat isossa roolissa. Tänä kesänä osuttiin lomailemaan Meean mummulaan juuri sopivaan aikaan, kun kyseisellä paikkakunnalla järjestettiin hevostapahtuma. Joka olikin aika luksusta, sillä täysin ilmaiseksi pääsi sekä silittelemään hevosia että poniajelulle! Kärryajelu hevosella oli maksullinen, mutta pikkuponin kärryjen kyytiin lapset pääsivät ihan ilmaiseksi pienelle lenkille.

Kolmas eläinkohtaaminen tuli satamassa vierailun yhteydessä (josta lisää alempana), kun rannassa uiskenteli sorsia. Koska joukossa oli myös albiinosorsa (!!) oli tämä jännä kokemus myös vanhemmillekin.






Kesätapahtumat ja -markkinat


En tiedä, onko virheellistä väittää markkinoita ilmaiseksi, mutta eihän sieltä tosiaan ole pakko mitään ostaa. Meillä tosin tarttui markkinoilta matkaan jos vaikka mitä, mutta ei keskitytä siihen nyt. :D

Kesämarkkinoita löytyy varmasti joka paikkakunnalta - tai vähintäänkin naapuripitäjästä. Markkinoilla myyntikojut ovat keskeisessä roolissa, mutta kukaan ei pakota ostamaan. Omalla paikkakunnallamme oli tänä kesänä kunnon markkinatunnelmaa, kun yhtä aikaa järjestettiin kolmet (!!) markkinat ja kiersimme jokaiset läpi. Ja vain yksiltä markkinoilta tuli tehtyä ostoksia. ;)

Monesti kesämarkkinoilla on myös jotain (ilmaista) oheisohjelmaa; esiintyjiä tai ilmaiseksi kokeiltavia lajeja tms. Jälleen kerran; ilmaista viihdettä. Oman paikkakunnan markkinoilla bonuksena on myös tuttujen tapaaminen, joka luo omalta osaltaan markkinatunnelmaa entisestään.

Varsinaisiin kesätapahtumiin emme loman aikana osallistuneet (yksi ilmainen Mimi ja Kuku -konsertin sisältävä on vielä elokuulle suunnitteilla!), mutta Päijännepurjehduksen veneitä käytiin ihastelemassa satamassa jo ennen kisan lähtöä. Toki olisi ollut mielenkiintoisempaa, mikäli veneet olisivat liikkuneet - paikalleen laituriin pysähtyneet purjeveneet eivät herättäneet mielenkiintoa kovin pitkäksi aikaa, mutta olihan sekin joka tapauksessa vähän erilaista puuhaa kesäpäivään. :)






Uudet leikkipuistot


Leikkipuistoja löytyy joka paikasta ja ne eivät koskaan ole keskenään samanlaisia. Vaikka aktiviteetteja olisi vain muutama, pienelle lapselle nekin riittävät - esimerkiksi Meea keinuisi varmaan vaikka päivän putkeen, jos vaan saisi. :)

Asuinalueellamme on yksi leikkipuisto, ihan tässä lähistöllä. Siellä on tullut toisinaan käytyä, joten se alkaa jo Meealle olemaan suhteellisen tuttu. Tämän kesän aikana tutustuttiin kuitenkin kolmeen uuteen leikkipuistoon - niistä yhdessä Meea on käynyt kerran (vuoden ikäisenä, eli ei varmaan edes muista sitä), muut kaksi olivat uusia tuttavuuksia. Useammassakin olisi voinut käydä, esimerkiksi Jyväskylän puistot jäivät kokonaan kokematta; Viitaniemen Liikennepuistossa oli itseasiassa tarkoitus käydä, mutta tuona sateisena päivänä aktiviteetti vaihtui Luontomuseoon, joka ei sekään ollut huono valinta.

Meidän kesäloman uudet leikkipuistot valikoituivat vähän sattumalta, sen mukaan missä reissattiin. Ensimmäisenä vanhempieni luona vieraillessa käytiin testaamassa kotipaikkakuntani liikennepuisto, jota on hiljattain kunnostettu ja hankittu mm. polkuautot. Polkuautoja sai vuokrata (ilmaiseksi) kirjaston kautta ja käytiinkin hakemassa avain; polkuautoilu ei vaan Meeaa kiinnostanut, mutta onneksi puistosta löytyi autojen ja teiden lisäksi myös monipuoliset leikkipuistovarusteet. Ja koska polkuautot sopivat kaiken ikäisille, pääsivät äiti ja isi ajelemaan muutaman kierroksen puistossa. :D

Toinen uusi leikkipuisto löytyi Naantalin reissulla. Sattumalta bongattiin yöpymispaikkamme läheltä pieni (oikeasti tosi pieni!) leikkipuisto, jossa käytiin piipahtamassa illalla. Leikkipuisto taisi koostua neljästä "laitteesta", mutta oli silti sen verran mukava Meean mielestä, että itku meinasi tulla, kun piti lähteä majapaikkaan iltatoimiin.

Kolmantena "uutena" leikkipuistona piipahdettiin vielä oman paikkakunnan yhdessä leikkipuistossa - hieman etäämpänä kotoa. Siellä ollaan tosiaan Meean kanssa kerran käyty, mutta siitä on kaksi vuotta, joten ei ollut tuoreessa muistissa kummallakaan. :D

Vaikka leikkipuistot ovatkin aika peruskauraa lapsille, saa siihenkin mukavasti vaihtelua vierailemalla eri leikkipuistoissa! Ja esimerkiksi juuri nuo liikennepuistot autoineen ovat varmasti monen lapsen mieleen - etenkin jos sellaisia ei siitä omasta lähileikkipuistosta löydy.






Juoksukisat


Ainakin meidän paikkakunnallamme joka kesä järjestettävät Hippo-juoksut ovat osallistujille ilmaiset. Ja palkinnoksi saa vieläpä pussillisen herkkuja; tämän vuoden pussukassa taisi olla pillimehu, pieni sipsipussi, laku ja pieni karkki. Eli ei maksa mitään, vaan päinvastoin siitä palkitaan ilmaisin herkuin!

Etenkään näin pienillä juoksukisoissa tärkeintä ei ole urheilullisuus tai voitto, vaan osallistuminen. Pienimpien sarjassa hyvä saavutus on jo se, että pääsee maaliin asti - vaikka sitten äidin saattelemana. Ei siis tarvitse olla huippu-urheilija osallistuakseen näihin matalan kynnyksen kisoihin; parastahan on juuri se, että jokainen osallistuja palkitaan tuloksesta riippumatta!

Mukavan kokemuksen lisäksi Hippo-kisoissa nähtiin paljon tuttuja ja kavereita, juoksujen alkulämmittelytkin tuli Meealla hoidettua päiväkotikaverin kanssa juoksentelun merkeissä. Ja säästyi sitä virtaa siitä huolimatta itse juoksuihinkin - Meea nimittäin nappasi pronssimitalin itselleen! Se onkin ollut yksi tärkeimmistä aarteista pienelle neidille, hänen ensimmäinen mitalinsa. :)





Jalkapalloilu


Yllä voisi lukea oikeastaan mikä tahansa urheilulaji (ihan samoin kuin juoksukisojenkin kohdalla olisi voinut lukea mitkä tahansa urheilukisat). Vähän riippuen siitä, mikä lasta kiinnostaa ja minkä lajin (ilmaiseen) testaamiseen paikkakunnalla on mahdollisuudet.

Omalla paikkakunnalla jalkapalloiluun on panostettu ja koska mies kuuluu paikalliseen joukkueeseen, myös tarjonta on hyvin selvillä. Pakko sanoa, että kun päästää lapsen ja pallon vapaasti kirmaamaan aidatulle tekonurmikentälle, ei kotiin päästyä unta tarvinut hirveästi etsiskellä. :D Mukavaa ajankulua, raitista ilmaa, urheilua - ja bonuksena vielä erittäin tehokkaasti ylimääräiset energiat kuluttava ajanviete! Mitäpä sitä voisi äiti muuta toivoa. Etenkin kun itse sain istua penkillä katsomassa, kun mies kikkaili pallolla Meean kanssa.

Ja kyllä, tähänkin tarvitaan jalkapallo, joten täysin ilmaista huvia ei tämäkään ole. Sattuneesta syystä meiltä tuo jalkapallo löytyi omasta takaa. :)





Paikalliset urheilutapahtumat


Itse suoritetun urheilun lisäksi myös urheilun seuraaminen voi olla jännä kokemus. Isompiin peleihin liput luonnollisesti maksavat, mutta esimerkiksi oman paikkakunnan jalkapallojoukkueen (jossa mieskin pelaa) peleihin pääsee yleisöksi ihan ilmaiseksi. 3-vuotiaalle jalkapalloilu näyttää yhtä jännältä pelattiin sitä missä sarjassa tahansa.

Miehen futismatsit alkoivat sen verran myöhään ja "huonoina" päivinä, että tänä kesänä ei olla toistaiseksi kertaakaan käyty niitä katsomassa, mutta sen sijaan kerran oltiin koko perheen voimin yleisörikkaammassa futismatsissa, jossa paikalliset legendat pelasivat ystävyysottelun naapuripaikkakunnan legendojen kanssa. Vielä kun kentältä löytyi pelaamasta Meeallekin tuttuja tyyppejä, oli kannustus sen mukaista. Ihan koko matsia ei jaksanut seurata, mutta jonkin aikaa kuitenkin.





Uiminen


Tarvitsee tähänkin toki uikkarin, mutta muuten ei maksa mitään! Me ollaan tänä kesänä viihdytty enemmän kotioloissa uima-altaassa kuin rannalla, mutta yhtä mukavaa puuhaa kumpikin. Uimalelut toki maksavat, jos sellaisia haluaa ostaa. 3-vuotiaan mielestä tosin leikkikeittiön astiat ja äidin keittiöstä lainattu siivilä (ötököiden pyydystämiseen) olivat ne parhaat uimalelut - vaikka ns. oikeitakin uimaleluja olisi löytynyt.

Vesi on kyllä sellainen elementti, jossa lähes lapsi kuin lapsi viihtyy - välillä vanhempien mielestä liiankin pitkiä aikoja. Kesäpuuhaa parhaimmillaan!





Veneily


Toinen vesielementtiin liittyvä juttu, joka herätti suurta innostusta tänä kesänä. Tähän toki tarvitaan vene. Meilläkään ei omaa ole - mutta Meea on jo synttäreistään asti odottanut kummisetänsä lupaamaa pääsyä veneilemään tänä kesänä. Tämä lupaus lunastettiin kesäloman puolivälissä ja kokemus oli mahtava!

Meean kummisetä oli kuulemma jo vähän miettinyt etukäteen, minne me veneellä lähdettäisiin, mutta tärkeintä taisi kuitenkin olla ihan vaan se veneeseen pääseminen. Lähinnä vaan kierreltiin järvellä, katseltiin lintuja ja rantoja. Välillä jopa mentiin Meean mielestä liian lujaa, kun veneen etupääkin nousi ilmaan. :D Ex tempore tehtiin myös retki niemenkärkeen; ihan vaan sen verran, että rantauduttiin veneestä ja käytiin hetki kävelemässä - ihan riittävästi aineksia jännälle retkelle 3-vuotiaan mielestä!

Soutuveneily on sitten myös asia erikseen; sitäkin ehdittiin tänä kesänä harjoittamaan muutaman kerran (vaikkei meillä omaa soutuvenettäkään siis ole). Se ei aivan yhtä jännää ollut kuin moottorivene, mutta vähän erilaista puuhaa normaaliin arkeen kuitenkin.







Kukkien poimiminen


Niin yksinkertaista, mutta niin mukavaa. En edes tiedä montako kertaa kesän aikana on käyty poimimassa kukkia. Etenkin alkukesästä se oli kyllä lähes päivittäistä hommaa.

Bonuksena kukkien poimimisessa toki se, että saa kotiin kaunistusta - mikä voisikaan luoda parempaa kesäfiilistä kuin vastapoimitut kukat maljakossa!






Onkiminen


Tämän osalta kustannukset ovat toki vähintäänkin siima, koho ja koukku, jos sellaisia ei vielä omista - vapaa ei välttämättä tarvita, jos sellaisen nikkaroi itse oksasta. Ei siis ihan ilmaista, mutta aika halpaa kuitenkin.

Meillä onkimista harrastettiin 3-vuotiaan kanssa useammankin kerran kesän aikana, niin veneestä kuin rannalta. Joka kerta yhtä jännää - ainakin aluksi. Ihan hirveän kauaa ei mielenkiinto pysynyt yllä. :D

Joka tapauksessa mukavaa koko perheelle sopivaa puuhaa, jossa aika kuluu, mutta kustannukset eivät ole suuret. Ja jos hyvä kalaonni käy, ruuaksi saatu saalis ylittää kustannuksissa siimapakettiin menneet hilut.






Asuntovaunussa yöpyminen


The ultimate kokemus Meealle tänä kesänä. Siksi viimeisenä, koska tämä näistä vaatii eniten euroja tai suhteita. Meille siis täysin ilmaista, koska lainattiin vanhempieni asuntovaunua - joka oli jo valmiiksi rannassa.

Vanhempieni luona lomaillessa päätettiin siis yksi yö retkeillä ja yövyttiin yö Päijänteen rannalla asuntovaunussa. Lähdettiin illalla ja pakattiin mukaan eväät. Ensin soutuveneellä onkireissulle, sitten asuntovaunuun syömään eväitä ja leppoisaa illanviettoa sekä rannalla että asuntovaunussa. Unen tuloa hieman häiritsi ympärillä lentelevät ja kirkuvat lokit - sekä jännitys - mutta melko makoisasti pikkuneiti asuntovaunussa nukkui tuon yön. Aamulla käytiin vielä katsomassa veneellä oliko verkoissa saalista ja syötiin aamupalaa ennen mummilaan lähtöä.

Toinen vaihtoehto asuntovaunulle olisi ollut telttailu, mutta tällä kertaa hyödynnettiin asuntovaunu-vaihtoehtoa, kun sellainen oli tarjolla - eikä teltassa nukkuminen tämän ison mahan kanssa hirveästi kyllä houkuttanutkaan. Asuntovaunu-yö oli pikkuneidille ensimmäinen kerta ja itselläkin taitaa olla lähemmäs kymmenen vuotta edelliskerrasta asuntovaunussa! Sen verran hyvin sujui Meeankin mielestä, että hän kovasti haluaisi sinne vielä uudelleen yöksi. :)




Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Ei välttämättä suoraan toteuttamiskelpoinen muille, mutta hyvä esimerkki siitä, miten pienestä lapsi voi tulla onnelliseksi:

Kesäretki alikulkutunneliin


Kyllä, luit oikein. Alkukesästä Meea useamman kerran kyseli, mikä tunneli tuolla on, kun ajettiin ruokakauppaan. Liikutaan sillä suunnalla AINA autolla, joten alikulkutunneli oli jäänyt kokematta. Moneen kertaan Meea sanoi, että haluaisi mennä sinne tunneliin, kun ei ole koskaan käynyt - joten luvattiin, että kesälomalla hän pääsee retkelle sinne.

Retkipäivä koitti viimeisellä lomaviikolla ja käytiin peräti kahdessa tunnelissa, jotka olivat vierekkäin! "Oo, tunneli!" neiti hihkui ja oli kyllä selvästi riemuissaan. Hänen ainoa toiveensa kesälomalle. <3


Välttämättä retki alikulkutunneliin ei tosiaan ole jokaisen lapsen suurin toive - mutta jokin muu yhtä vähäpätöiseltä tuntuva asia voi olla. Pienet asiat tuottavat iloa ja riemua, ei siihen aina tarvita runsaasti euroja tai suuria aikaavieviä valmisteluja. Välillä ihan pienet asiat, jotka jollain tavalla poikkeavat arjesta, ovat niitä parhaita. Retki alikulkutunneliin on siitä erinomainen esimerkki! Ja niin, tämäkään retki ei maksanut mitään!

Mitä muuta ilmaista kesän aikana voisi kokea lasten kanssa?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 7. elokuuta 2017

Päiväkotiarki alkoi - isojen ryhmässä!

Kohtuullisen pitkältä tuntuneen kesäloman jälkeen päiväkotiarki pyörähti meillä käyntiin taas tänään. Vaikka päiväkoti on sama vanha, oli tänä aamuna hieman jännitystä ilmassa, sillä reipas nuori neiti siirtyi pienten ryhmästä isojen ryhmään!

Aamuisin mennään edelleen samasta ovesta sisään (koska aamut ovat sen verran aikaisia, niin mennään vuorohoitoryhmään aluksi), mutta tavarat viedäänkin ensimmäisen eteisen sijaan vähän etäämmälle. Se oli jo se ensimmäinen jännä juttu tänä aamuna - etenkin kun siellä oikean ryhmän tiloissa ei vielä ketään ollut töissä, eikä äiti ja isikään ihan tarkalleen tiennyt, mistä esim. Meean paikka löytyy. :)

Ensimmäinen päivä oli sujunut onneksi erittäin mainiosti; vähän haikeana neiti hoitoon jäi aamulla - ymmärrettävästi - mutta ei ollut kuulemma ikävä tullut päivän aikana. Uudessa ryhmässä on onneksi monta kaveria vanhasta ryhmästä, joten yksin ei tarvitse olla. Meea myös kesän aikana muutaman kerran totesi, että hänellä on jo kavereita ikävä ja haluaa mennä päiväkotiin. :D

Neidin puheiden perusteella yksi jännimmistä jutuista uudessa isojen ryhmässä taisi olla siirtyminen syömään ruokalaan; siitä on ainakin tänä iltana juteltu hyvinhyvin paljon!



Ensimmäisen päivän jäljiltä fiilikset on kaikilla vähän väsyneet - itsekin siis olin tänään ensimmäistä kertaa töissä ja toimistolla kesäloman jälkeen.

Vaikka päiväkotiarkeen on jo tullut tietyt rutiinit, vaatii tämä lomailun jälkeinen tilanne hieman taas muistin verestämistä. Esimerkiksi eilen oli ihan unohduksissa, että mitä kaikkea sinne päiväkotireppuun pitikään pakata - aamulla vielä käännyttiin matkalta kotiin hakemaan unohtunutta uninallea (jonka kanssa Meea halusi nukkua edellisyön kotona, eikä kukaan muistanut aamulla kotona, että nallekin pitäisi uudestaan pakata reppuun). Mutta eiköhän tämä tästä taas lähde käyntiin - pikkuhiljaa!

p.s. Jos päiväkotiarki on vasta alkamassa tai joku sen osalta mietityttää, kannattaa tsekata Bebe Au Lait -blogin kokoama kattava bloggauslista liittyen päivähoidon aloittamiseen. Erityisesti kannattaa tsekata tapa 4 ja tapa 9. ;)

Miten muilla on lähtenyt päiväkotiarki käyntiin lomien jälkeen?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Liian lyhyt aika Naantalissa

Olen jo pari Naantali-aiheista bloggausta kirjoittanut, mutta pakko kirjoittaa vielä yksi. Lupaan, että tämä on viimeinen. :D

Oli vaan itselleni ensimmäinen (!!) kerta Naantalissa ja sehän oli niin ihastuttava kesäkaupunki, että pakko hehkuttaa vielä kertaalleen ihan koko reissua. Ainoa huono puoli oli se, että oleilumme Naantalissa kesti niin vähän aikaa ja paljon jäi vielä näkemättä. Mikäli joskus vielä toiste Naantaliin menemme, varataan ehdottomasti vähintään kahden yön majoitus!

Okei, jos mieheltä kysytään, niin toinen huono puoli oli myös parkkipaikkojen vähäisyys. Saavuimme Naantaliin päivällä ja koska kyseessä oli ensivisiitti koko perheelle kyseisessä kaupungissa, parkkipaikkojen vähäisyys yllätti. Siitä meinasi tulla reissun ensimmäinen kunnon perheriita, kun ajeltiin to-del-la monta kertaa rinkiä Naantalin matkailusta edes kohtuullisen matkan päässä olevien katuparkkipaikkojen ympäri, eikä yhtään vapaata. Ajelun lomassa tapahtuneen googlettelun myötä löytyi ilmainen parkkipaikka hieman etäämpää. Se oli järkevin ratkaisu, mutta erityisesti miestä hieman ärsytti pitkä kävelymatka; hän kun joutui vielä tallustamaan takaisin autolle huoneiston avaimen saatuamme.

No, siitä selvittiin ja tutustuminen Naantaliin alkoi - ensimmäisenä siis kävelyreissulla halki keskustan ja vanhan Naantalin.

Ihan ensimmäisenä käytiin hakemassa avain Naantalin Matkailusta ja saatiin samalla sieltä vinkkejä mm. ruokapaikkojen sijaintiin ja Muumimaailman kävelyreittiin liittyen.



Majoituksemme Lintulan Pikkukodit sijaitsivat kivenheiton päässä matkailutoimistosta, joten me Meean kanssa kävelimme sinne pihapiiriin tutustumaan sillä aikaa kun mies kävi hakemassa auton. Majoitukseen kuului siis parkkipaikka, joka - yllä olevasta vuodatuksestani päätellen - oli suhteellisen iso plussa!

Ja siis se majoitus itsessäänhän oli aivan ihastuttava - kuten jo aiemmin blogissa kerroinkin.  :)




Kun saatiin tavarat sisälle, lähdettiinkin lähes samantien kaupungille. Suunnitelmissa oli ensin ruokaa ja sitten nopea tutustuminen Muumimaailmaan. Kuten jo Muumimaailma-postauksessani kerroin, saimme majoitusvarauksen yhteydessä kahden päivän liput yhden hinnalla, joten tämä ensimmäinen päivä oli hieman extraa ja paikkoihin tutustumista Muumimaailmassa - vaikka loppujen lopuksi varmaan tiistaina tulikin enemmän nähtyä ja kierrettyä kuin keskiviikkona. :D

Olin googletellut ravintolatarjontaa hieman etukäteen, mutta Naantalissa kätevin tapa mennä syömään tuntui olevan kiertää sataman ruokapaikkoja ja valita se, jossa oli tilaa. :) Ruokalistat löytyivät ravintoloiden edustalta, joten toki tsekattiin ennen ravintolavalintaa, että sieltä löytyy syötävää kaikille - erityisenä kriteerinä siis lastenlista Meealle ja jotain syötäväksi kelpaavaa yhdelle ruokanirsolle (eli itselleni).

Alkuperäinen oma suosikkini oli eräs toinen ravintola, mutta sattumusten kautta päädyttiin tällä kertaa nauttimaan ruokaa Ravintola Trapinpihan terassille. Venesatama-maisemalla varustettu ravintola oli sekin aika täynnä (niin ne kaikki olivat kauniina heinäkuisena päivänä!), mutta pöytä löytyi kohtuullisen helposti. Niin myös ruuat; minä söin kanaa, mies pihviä ja Meea tilasi reippaana tyttönä ruokansa ihan itse "ranskalaisia, nakkeja ja ketsuppia - ja pillimehu!".

Herkullisia olivat kaikki ruuat - ja annokset isoja! Ei toivoakaan, että olisin jaksanut koko annosta syödä. :D

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä palvelun nopeus. Tilaus otettiin hyvin nopeasti ja palvelualttiisti ja ruuat tulivat pöytään alle 10 minuutissa tilaamisesta. Laskua sen sijaan saatiin odotella parikymmentä minuuttia ennen kuin mies kysäisi toiselta tarjoilijalta, että onkohan se laskukin joskus tulossa. No, onneksi ei ollut kiire mihinkään. :)






Ravintolasta lähdettiin jatkamaan matkaa Muumimaailmaan - ravintola kun oli tavallaan matkan varrella sinne mennessä. :) Eräässä satamakahvilassa ollut pomppulinna herätti Meean mielenkiinnon, mutta onneksi Muumit kuitenkin voittivat ja päästiin jatkamaan matkaa ilman ylimääräistä pysähdystä. :)

Muumimaailmassa kerittiin siis tiistaina kiertää pari tuntia, ja siitä lisää erillisessä bloggauksessa.



Muumimaailmassa ei tukevan ravintolaruuan jäljiltä syötykään tiistaina mitään (paitsi yhdet karkit Meean iltaherkuiksi ostamasta karkkipussista), joten "kotimatkalla" poikettiin vohveleilla satamassa.

Kahvila Amandis oli yksi niistä paikoista, joista etukäteen ajattelin "pakko käydä!". Onneksi sattui olemaan sopivasti nälkä siinä kohtaa, kun Muumimaailmasta käveltiin takaisin päin kyseisen kahvilan ohi. Olimme paikalla vasta kuuden jälkeen, joten voi olla, että myöhäisestä ajankohdasta johtuen tarjonta oli vähän heikompaa. Ajattelimme siis tilata kaksi erilaista vohvelia, erilaisten makumaailmojen takia. Meea halusi ehdottomasti mansikkavohvelin; no, ei ollut enää mansikkahilloa jäljellä, mutta Meea teki kompromissin ja suostui (suupielien käännyttyä alaspäin) vadelmahillo + mansikat -yhdistelmään. Itse mansikka-allergikkona tilasin omenavohvelin; täytteenä piti olla omenahilloa ja kanelimarinoituja omenoita, mutta ilman erillistä ilmoitusta omenahillon kaveriksi oli laitettu mansikoita ja pensasmustikoita. Jos ei olisi ollut jalat niin kipeinä kävelystä, olisin varmaan käynyt vielä kysymässä, että mitä ihmettä - nyt kaavin vaan mansikat miehen lautaselle ja söin muuta.

No, hieman puutteellisesta tarjonnasta huolimatta vohvelit olivat oikein herkullisia. Hillojen ja marjojen lisäksi mukana lautasilla oli tosiaan vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Aika isoja vohvelit olivat, mutta kolmistaan saatiin urakoitua lautasten sisältö suihimme.





Illalla majapaikkaan päästyä olisi tehnyt mieli vaan mennä nukkumaan ja herätä aamulla; etenkin itselläni päivän kävely tuntui jaloissa ja tuntui, etten koskaan enää pääse ylös, kun kerran menin pitkälleen sänkyyn.

No, ei sitä paljoa sitten illan aikana enää tehtykään. Nopea kauppareissu (autolla), nopea leikkipuistoreissu (viereiseen pikkuleikkipuistoon, joka bongattiin Meean kanssa miestä odotellessa ennen huoneistoon pääsyä) ja iltapala sekä iltatoimet. Meean nukahdettua katseltiin vielä hetki miehen kanssa telkkaria, mutta aika väsyneitä oltiin päivän jälkeen koko porukka. Alun perin olin ajatellut, että iltaa olisi voinut istua huoneistojen yhteisellä terassilla, mutta tiistai-iltana ei käynyt kyllä mielessäkään siirtyä sinne asti. :D

Keskiviikkona hyödynnettiin vielä hieman Naantalin kahvila-ravintola -tarjontaa ja nautittiin herkkuaamiaista Eriskummallisessa kahvilassa (josta lisää täällä).



Sitten kamat autoon ja mies siirsi auton Lintulan Pikkukotien parkkipaikalta kauemmas (tällä kertaa ilman ärräpäitä, kun aamuaikaan autonkin sai hieman edelliskertaista lähemmäs) loppupäiväksi ja me odoteltiin Meean kanssa vielä huoneistossa hetki.

Suunta kohti Muumimaailmaa ja matkan varrella avaimen palautus matkailutoimistoon. Keskiviikko-päivä kuluikin erinomaisesti Muumitouhuissa ja kello taisi olla jo yli kolmen, kun lähdimme tallustamaan kohti Muumimaailman portteja. Kahden päivän touhuaminen otti sen verran koville, että pikkuneiti matkusti isin harteilla halki vanhan kaupungin ja äiti raahusti perässä etanavauhtia. Unta ei tarvinut paljoa autossa kotimatkalla haeskella. :)


Kiitos Naantali; tulemme varmasti toistekin!


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.