maanantai 13. marraskuuta 2017

KaislaStarin vauvapesä valmiina tulevalle käyttäjälle

Yksi niistä tulevan vauvan must-have -tavaroista, joita esikoisella ei ollut, on ehdottomasti unipesä/vauvapesä. Esikoista odottaessa en varmaan edes tiennyt tällaisten olemassa olosta, mutta sittemmin olen ihastellut niitä monessa paikassa.

Vauvapesä tuntui ehdottoman hyvältä hankinnalta tähän lapsi/koiraperheeseen ja aloin ensimmäisen kerran googlettelemaan näitä pesiä jo kesällä rakenneultran jälkeen.

Vauvapesä olisikin varmasti ollut ihan niitä ensimmäisiä hankintoja - jos olisin löytänyt heti sopivan. Valmistajia, malleja, kuoseja ja väriyhdistelmiä oli niiiiiiiin paljon, etten millään osannut päättää! Vauvapesän hankinta oli ajatuksissa koko syksyn, mutta jäi taka-alalle.

Kun sitten taas havahduin lasketun ajan lähestymiseen, piti tässä(kin) asiassa aktivoitua. Edelleen vaihtoehtoja oli runsaasti, mutta omalla kohdallani valinnan ratkaisi oikeastaan tämä Facebookissa näkemäni erään valmistajan tarina:


" Synnyin kevään kynnyksellä. Olin hento kuin lumihahtuva ja kirkas kuin auringon timantti hangella. Äiti ja isi rakastivat minua paljon ja pidin pienellä hennolla otteella heidän sydäntään kädessäni. Heidän onnensa edessä oli kuitenkin pilvi, joka uhkasi pimentää koko taivaan. Minulla epäiltiin vakavaa sairautta ja oli olemassa uhka, etten koskaan kasvaisi isoksi tytöksi. En koskaan tulisi puristamaan äitienpäivän aamuna valkovuokkoja hikisessä kämmenessäni, ihastelemaan kesän ensimmäistä perhosta ja paijaamaan naapurin hauvaa.

Silloin äiti päätti, että minusta – Kaislasta, hänen loistavasta tähdestään - täytyy jäädä jotain käsissätuntuvaa, pysyvää, näkyvää. Muutakin kuin suloinen muisto tai tähti taivaalla. Hän katseli minua, kun nukuin onnellisena parhaassa paikassa heti äidin sylin jälkeen. Omassa vauvapesässäni, joka oli pehmoinen ja tuoksui sinisiltä unilta. Hän alkoi omin käsin väkertää vauvapesiä, ensin yhden, sitten toisen. Niin syntyi KaislaStar, josta tuli äidin ikioma yritys.

Vaikka olenkin edelleen pieni, hento ja hauras, saan kasvaa isoksi tytöksi. Otan juuri ensimmäisiä askeleitani ja pyöritän pientä maailmaani pikkusormeni ympärillä. Ihmeitä tapahtuu joka päivä, pieni ihme olen itsekin.

Äiti tekee edelleen vauvapesiä ja muitakin ihania juttuja minulle ja muille lapsille. Olen huomannut, että KaislaStar kasvaa yhtä vauhdilla kuin minä itsekin. Ja jonain päivänä, kun me olemme tarpeeksi isoja, lähdemme maailmalle yhdessä. "



Tätä lueskelin syksyllä kyyneleet silmissä ja olin jo aika varma, että valmistajaa meidän vauvapesälle ei enää tarvitse etsiä. Kun vielä Facebook-sivun mallikuvissa olleet pesät olivat kauniita ja saadut arvostelut hyviä, oli selvää, että meidän vauvapesän tulee tekemään KaislaStar.

Suunnittelimme ja visioimme pesän kankaita yhdessä KaislaStarin kanssa viestein. Olisi ollut jopa mahdollista tilata kangas varta vasten tai teettää pesä itse hankkimistani kankaista. Visiot lentelivät, mutta lopulta päädyin suhteellisen simppeliin ratkaisuun valmiista kangasvaihtoehdoista. Ihan jo siksikin, että kangaskauppojen sivuja selatessa vaihtoehtoja tuli aaaaaaivan liikaa ja en millään osannut päättää. 

Vaikka massussa kohtuullisen varmasti asustaa poikavauva, en halunnut pesästä liian poikaväristä. Siksi harmaa-minttu -yhdistelmä vaikutti toimivimmalta. Ja tällainen siitä sitten tuli!







Vauvapesä on sisämitaltaan n. 70 cm, joten uskoisi meidänkin isoksi povatun vauvan siihen mahtuvan köllimään pitkän aikaa. Itse halusin pesään vielä "lisäosana" kosteussululla varustetun petauspatjan - jos sattuu tulemaan pissat läpi nukkuessa, selvittäneen pelkän petarin pesulla.

Kun vauva köllöttelee vielä massussa, eikä vauvapesässä, on hankala sanoa miten hyvä ja tarpeellinen hankinta tämä oli. Mutta lupaan kirjoitella omia kokemuksia KaislaStarin vauvapesästä blogiin heti kun niitä ehtii kertyä! Ainakin asiakaspalvelun ja työn laadun osalta uskallan jo nyt suositella. :)

P.s. KaislaStarin verkkokauppa avautuu kuulemma lähiaikoina - tekee varmasti jo nytkin sujuvasta tilaamisesta entistä sujuvampaa!

* Vauvapesästä saatu alennusta blogiyhteistyön merkeissä. *


tiistai 31. lokakuuta 2017

Vauvatavaraa tallessa esikoiselta

Pikkuhiljaa alkaa vauva-tavaravuori olla kasassa ja nurkat ovat täyttyneet tavaroista. Vauvan syntymä tuntuu koko ajan olevan lähempänä!

Toista lasta odottavana sitä on jo hieman osannut ajatella, että mitä kaikkea tarvitaan, mikä on turhaa - ja varsinkin, että mitkä ovat ns. ehdottomia tavaroita heti alkuun ja mitä voi ostaa sitten myöhemmin, jos/kun on tarvetta. 

Toinen hyvä puoli toisen lapsen syntymässä on se, että jotain tavaraa ja vaatetta on jo esikoiselta tallessa - vaikka ns. isokokoisimmat tavarat itse pääosin olen jo myynyt vauvavuoden jälkeen. Shoppailulta ei siis ole vältytty, mutta yllättävän paljon tavaraa Meean jäljiltä kaapeista löytyi - eikä edes kaikki vaaleanpunaisena!

Mitä kaikkea kaapeista jo valmiina löytyi tulevalle vauvalle?



Vaunut kotiutuneena alkuvuodesta 2014. :)


Yhdistelmävaunut
Tämä on varmaan se rahallisesti isoin menoerä noista esikoiselta säilytetyistä tavaroista. Vaikkei rattaita ole meillä käytetty varmaan vuoteen (?), on niitä silti säilötty varastossa aina tähän asti.

Vaunujen osalta itse asiassa mietin pitkään, että ostetaanko uudet vai mennäänkö näillä. Yksi syy siihen, että vaunut eivät meillä ole vielä päätyneet myyntiin, on myös se, että kesärenkaista on yksi osa rikki ja vaunut hieman puoltavat työnnettäessä - varaosa voisi olla saatavilla, mutta lastentarvikeliikkeen myyjä arveli sen olevan hintava. Koska on tulossa talvivauva, pärjätään kuitenkin useampi kuukausi hyvin talvirenkailla, joten nähtäväksi jää, tilataanko tuota varaosaa edes (riippuu toki hinnastakin). Ja kun uudet turvakaukalotkin travel systemillä napsahtavat kätevästi näihin vanhoihin yhdistelmiin, päätettiin tällä erää säästää hieman rahaa ja käyttää näitä Meean vanhoja ainakin vaunuina.

Meillähän yhdistelminä oli Britax Affinityt, joiden suurin valintaperuste oli pieneen tilaan meneminen. Ainakin silloin 3,5 vuotta sitten nämä olivat varmaan pienimpään tilaan menevät yhdistelmät, joita pystyi työntämään myös hiekkatiellä.  Ja ihan hyvinhän vaunut ovat palvelleet tähän asti. Ratasosaan en välttämättä ole ollut niin tyytyväinen. Tai siis, hyvinhän sekin toimi, mutta ehkä itse valitsisin yhden lapsen kokemuksella hieman eri muotoisen rataspenkin. Nyt kun tuo rengasasia on vielä epäselvä, voi ollakin, että ostetaan sitten keväämmällä pelkät rattaat erikseen. Kokemuksen mukaan kun Affinityjen vaunuosa on sen verran lyhyt, ettei vauva sinne tule kovin kauaa mahtumaan - Meea taisi siirtyä neljän kuukauden iässä vaunuista rattaisiin. Mutta joka tapauksessa ainakin nyt alkuun mennään näillä Affinityillä!

Meean äitiyspakkaus.


Äitiyspakkauksen vaatteet ja tarvikkeet
Kuten aiemminkin kirjoitin, ei otettu tällä kertaa äitiyspakkausta. Suurimpana syynä tosiaan se, että aika pitkälti kaikki tarvikkeet pakkauksesta on edelleen Meealta tallessa ja vaatteitakin iso nippu. Meean osalta äitiyspakkauksessa nimenomaan tarvikkeet olivat ne, jotka eniten tulivat käyttöön. Kylpymittari, huppupyyhe, kynsisakset, hiusharja, kirja... Nämä nyt ainakin olivat Meean pakkauksessa ja ovat edelleen tallessa. Makuupussikin oli 2014-pakkauksessa ihana Aappa-kuosinen; jos vaan sille tulee tarvetta (lämpöpussi ja kaukalopussi kun on nyt talvivauvalle erikseen), niin varmasti otetaan käyttöön!

Lisäksi kaikki ulkovaatteet on tallessa - tosin ne taitavat tälle marraskuiselle olla ensimmäisenä talvena liian isoja ja toisena talvena jo pieniä. (Siinäpä myös yksi syy, miksen halunnut äitiyspakkausta tällä kertaa.) Ja sisävaatteistakin aika monta äitiyspakkauksen vaatetta olin säilönyt muistojen laatikkoon, vaikkei niitä loppupelissä niin paljon tullutkaan käytettyä Meealla. Jospa ne poikavärisinä pääsisivät tällä kertaa enemmän käyttöön. ;)


Kasa muutakin vaatetta
Olen ollut hieman huono myymään/lahjoittamaan eteenpäin Meean pieniä vaatteita. Ihan vauva-aikaan myin kyllä tehokkaasti pienet vaatteet pois, mutta siitä eteenpäin on ollut vähän hiljaisempaa myymisen suhteen. Tämän vuoksi meiltä löytyikin aaaaaaika iso kasa lastenvaatetta ja tämän vuoden mittaan Meean vaatekaappia siivotessa sitä on vaan tullut lisää. Lisäksi olen tallettanut Meean muistojen laatikkoon ihanimpia vauvanvaatteita (ja muutamia ihania isompaakin kokoa) ja sieltäkin otin nipun vaatetta nyt uusiokäyttöön.

Toki iso osa Meean vaatteista on ollut melko vaaleanpunaista, jota ei pikkuveljelle viitsi pukea. Mutta koska Meea ei rakenneultrassa halunnut paljastaa sukupuoltaan, myös unisexejä ja poikavärisiä vaatteita löytyi etenkin ihan pienimpiä kokoja melko paljon.

Nyt kun vaatetta on tullut ostettua (tästä huolimatta) melko paljon ja vaatteet olen jo järjestellyt kokojen mukaan laatikoihin ja kaappiin, en ihan tarkalleen osaa sanoa, paljonko Meean vanhaa vaatetta tallessa on ollut. Sanoisin kuitenkin että ainakin Ikea-kassillinen sisävaatetta johonkin 86-kokoon asti. Sen lisäksi isompia kokoja (92 ja 98) on muutamia yksittäisiä vaatteita; aika pitkälti kyllä nämä isoimmat koot ovat jo selkeästi tyttövärityksellä olevia - esimerkiksi harmaat collarit on koristeltu paljeteilla tai pinkillä tehostenauhalla. 


Lakanat, huppupyyhkeet, harsot, kosteussuojat
Jostain syystä kaikki nämä ovat edelleen Meealta tallessa. Pinniksen lakanoista kahdet taisi olla selkeästi tyttökuvioisia, kaikki muut sen verran neutraaleja, että sopivat mainiosti pojankin sänkyyn.

Huppupyyhkeistä ollaan vasta hiljattain siirrytty ns. oikeisiin pyyhkeisiin ja ne otettiinkin lähes suoraan käytöstä tulevan vauvan tarvikepinoon. Harsoja ostin violettisävyisenä nipun Meealle ja ne kelpaavat hyvin pojallekin (okei, ostin vielä muutaman sinisen harson pari viikkoa sitten - harsoja ei voi olla liikaa) ja sänkyyn tulevia kosteussuojiakin näytti olevan iso nippu tallella. 


Vauvalelut
Olen muistaakseni kerran laittanut Meean vauvaleluja myyntiin kirppikselle, mutta niistä ei tuolloin tainnut mennä kaupaksi kuin muutama. Ja sen kyllä huomasi, kun loppukesästä siivoilin yhteen pinoon muutamasta eri paikasta lelukorien aiempien siivoilujen tuloksena löytyneet lelut sekä muistojen laatikkoon talletetut lelut. Kaksi laatikollista (ja aika isoja laatikollisia!!) kertyi vauvaleluja varastoon.

Kun vielä pari viikkoa sitten siivoiltiin Meean johdolla hänen laatikoistaan leluja pois kassillinen - ja Meea sanoi valtaosan olevan menossa pikkuveljelle - uskoisin, että tuleva vauva ei ennen 1-vuotissynttäreitään (eikä ehkä vielä silloinkaan) tarvitse yhtään uutta lelua. :D 


Itkuhälytin
Itkuhälyttimeksi ostimme Meealle Cobran radiopuhelimet. Sillä ajatuksella, että ne palvelevat sitten vauva-ajan jälkeen leikeissä tai miehen metsästysharrastuksessa. No, tosiasiassa radiopuhelimet ovat hautautuneet jonnekin laatikon pohjalle sen jälkeen, kun niille ei itkuhälytin-käytössä enää ollut tarvetta. Olivat kuitenkin erinomaisen toimivat vauva-arjessa; helppo käyttää, pitkä kantama ja erittäin tarpeellinen käytössä!

Hoitoalusta on jo saatu paikalleen kodariin - nuo seinätarratkin ovat muuten Meeallakin olleita. :)


Hoitoalusta
Meealle ostin aluksi ns. pienemmän alustan, joka laitettiin kuitenkin nopeasti myyntiin sen käydessä lyhyeksi. Tilalle löysin ihastuttavan Muumi-alustan, joka on hieman eri mallinen ja palveli käytössä pidempään. Se unohtui varaston tavarapaljouteen vauvavuoden jälkeen ja siellä se onneksi edelleen oli - valmiina käyttöön marrasvauvalle! Vaipanvaihtoalustathan eivät rahallisesti ole se suurin menoerä, mutta tämä alusta oli myös omaan silmään niin hyvän näköinen, että mukava ettei tarvitse alkaa ostamaan uutta! :)

Lisäksi pakko vielä mainita erikseen: matka-vaipanvaihtoalusta! Se oli Meean vauva-aikaan yksi luottovälineistäni! Vakiovaruste hoitolaukussa ja loistava apu ihan missä tahansa vaippaa vaihdettaessa. Kaupoissa vaipanvaihtoalustat löytyy, mutta itse halusin niihinkin laittaa aina jonkun oman suojan; tämä palveli siinä hyvin. Joissain kyläpaikoissa vaippaa piti vaihtaa lattialla tai sängyn päällä, joten suoja oli pakollinen - tämä toi lattiallekin vähän pehmeyttä verrattuna esimerkiksi pelkkään froteealustaan tai harsoon. 


Vaipparoskis ja potta
Meea jätti yövaipan pois kesällä, joten siihen asti vaipparoskis on ollut meillä käytössä - eli sekin näitä tavaroita, jotka menevät ns. suoraan käytöstä käyttöön. Vaipparoskiksesta itse asiassa ajattelin itse ennen vauvan tuloa, että se saattaa olla melkoinen turhake, mutta osoittautui kuitenkin erittäin hyväksi ostokseksi! Pitää hajut sisällään, koiran (ja taaperon) ulkona - eikä tarvitse ihan jokaista vaippaa kiikuttaa erikseen roskikseen, sillä vaipparoskis imee sisäänsä melkoisen määrän vaippoja ilman hajuhaittoja.

Nykyisin neiti on myös siirtynyt kokonaan potalta pöntölle (aiemmin piti olla vielä potta varalla, kun jotenkin arasteli pöntöllä käymistä), joten potatkin ovat uutta käyttäjää odottelemassa. Toinen potista on tosin pinkki, joten voi olla, että joutuu kuitenkin ostamaan uuden tilalle. :D


Kylpyamme ja kylpylelut
Kylpyamme on Meealla edelleen ajoittain käytössä, mutta hän on luvannut, että pikkuvelikin saa ammetta käyttää. Nähtäväksi jää, miten sopuisasti tämä etenee. Kylpylelut muuten ovat vielä ns. erilliset tuosta lelut-kohdasta ylempänä - kylpylelukasa kun edelleen löytyy meiltä kylppäristä ja ovat saunoessa aktiivisesti käytössä. Kylpynuken tarvikkeineen Meea ehkä pitää itsellään, mutta ankat, veneet ja kipot varmasti päätyvät pikkuveljenkin käyttöön. 


Hoitolaukku
Sattumalta onnistuin valitsemaan reilu 3,5 vuotta sitten täydellisen hoitolaukun. Babymelin Amanda-laukku ruskeasävyisenä. Riittävästi taskuja sekä ulkona että sisällä, hyvän mallinen, hyvä kantaa, saa vaunujen aisaan kätevästi roikkumaan - ja mikä parasta, näyttää kauniilta!

Hoitolaukkua on tullut käytettyä muutama kerta senkin jälkeen, kun Meea on jo kasvanut niin isoksi, ettei sille varsinaisena hoitolaukkuna ole ollut tarvetta. Toki silloinkin laukun sisältö on ollut pääasiallisesti vaippoja, ruokaa ja/tai vaihtovaatetta. Laukku on kuitenkin siis niin hyvännäköinen, että menee ihan tavallisesta isosta käsilaukustakin - ainona erona siis se, että laukku on suunniteltu ns. vauvan ehdoilla, eli siellä on sopivan kokoisia taskuja vaipoille, tuttipullolle jne.

Stokke Tripp Trapp on ollut kyllä yksi parhaista ostoista!


Stokke Tripp Trapp
Tämä ei varsinaisesti ole vauvatavara, mutta liittyy vauva-arkeen oleellisesti. Nimittäin jos ei meillä Tripp Trappia olisi, en olisi vauvalle myöskään hankkinut Stokken Newborn Set:iä. Nyt kun Tripp Trapp (Meean käytössä) vielä on JA Meea on sen verran iso, että on valmis siirtymään "isojen tyttöjen tuolille" ruokailemaan, valjastetaan Tripp Trapp vauvan käyttöön heti alusta asti.

Newborn Setistä itselläni ei varmaan ollut tietoakaan vielä Meean syntyessä - eikä kyllä Tripp Trappiakaan olisi vielä siinä kohtaa hankittu. Newborn Set vaikuttaa kuitenkin älyttömän kätevältä kahden lapsen ja yhden koiran vauva-arkeen. Etenkin kun Meealla välillä ruokailut venähtävät, niin onhan se mukavampaa, että pikkuvelikin saa oleskella sen aikaa ruokapöydässä muiden kanssa. Vähän niinkuin toinen sitteri - Meean aikaanhan välillä nostettiin sitteri pöydälle koiralta turvaan. :D Newborn Set kuulemma on myös hyvä siinä vaiheessa, kun aloitetaan kiinteiden maistelu; toinen vaihtoehto tähän olisi meillä sitteri, mutta Newborn Set on jo kätevästi sopivalla korkeudella. :)


Kasa pikkusälää
Ja tätähän löytyi... Pikkusäläpussiin kokosin loppukesästä varaston siivouksen yhteydessä kaiken mahdollisen vauvakaman, jolle voisi vielä olla käyttöä. Siis aivan kaikkea mahdollista. Käyttämättömiä tutteja pakkauksissaan, tuttinauhoja, liivinsuojia, nokkamukeja, muovisia aterimia, ruokalappuja, bodyn jatkopaloja... Yllättävän paljon kaikenlaista - mutta yllättävän paljon sitä pikkusälää on silti tullut ostettua viime viikkoina. :D


torstai 26. lokakuuta 2017

Ruokavaliohoitoinen raskausdiabetes

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, tässä raskaudessa kaikenlaiset raskausoireet ovat tulleet aiemmin ja pahempina kuin edelliskerralla. Sama pätee myös raskausdiabetekseen.

Viime raskaudessahan raskausdiabetes-diagnoosia ei varsinaisesti edes ollut.  Loppuraskaudessa näkyi neuvolakäynnillä sokerit koholla, joten sain mittarin sokerien kotimittausta varten. Arvot olivat kuitenkin hyvin matalat, ei tullut yhtään ylitystä siinä n. kuukauden mittausjaksolla.

Edellisen raskauden sokerimittailusta (ja sukurasituksesta) johtuen jouduin tällä kertaa sokerirasitukseen ensimmäisen kerran jo kesäkuun alkupuolella. Tuolloin arvot vielä pysyivät kurissa, mutta toisessa sokerirasituksessa elokuussa raskausdiabetes-diagnoosi napsahti, kun arvot ylittyivät.

(Ihan vaan välihuomiona pakko sanoa, että se sokerirasitus ei kyllä ole mitään herkkua raskaana ollessa. Kun muutenkin on koko ajan huono olo ja nälkä, ei paastoaminen ja "tahallaan" huonon olon hankkiminen sokeriövereillä ole kovin mukavaa. Vielä kun yhdistää tähän sen oman jäätävän neulakammoni, niin huhhuh. No, kahdesta sokerirasituksesta on kuitenkin kunnialla selvitty tässä raskaudessa - vaikka ekalla kerralla päivystyshuoneessa viereisessä sängyssä verhon takana makoili ambulanssilla paikalle tuotu kakova ja oksenteleva mummeli...)

Oma raskausdiabetekseni on onneksi ollut ainakin toistaiseksi mallia lievä ja ilman lääkitystä on pärjätty.

Neulakammoiselle tämä on ollut taas erinomaista siedätyshoitoa - sujuu siis jo täysin ongelmitta!

Alkuun ei tarvittu edes mitään muutoksia ruokavalioon, vaan arvot pysyivät useamman viikon alle tavoitearvojen kotimittauksissa. Sitten tuli pari ylitystä ja vasta tässä kohtaa edes sain ruokavalio-ohjeet neuvolasta.

Tosin ne ohjeet nyt ovat vähän mitä ovat. Itse sain siis jonkun "koko perheen terveellinen ruokavalio" -nivaskan, jossa ei varsinaisesti raskausdiabetesta mainittu sanallakaan. Google on tähän asti auttanut ruokavalioasioissa enemmän kuin tuo nivaska...

No, ensivaiheessa ainoat muutokset oli sokerin lähes totaalinen poisjättäminen sekä vaalean leivän syönnin lopettaminen. Pelkästään näin pieni muutos toimi, eikä enempää tarvittu! Ja ne ylitykset ennen tätä olivat oikeastaan vaan raja-arvoja - eikä niitä tullut edes joka päivä. 

Kun pari viikkoa sitten arvot jälleen lähtivät nousuun, piti ruokavaliota rukata vielä enemmän. Nyttemmin olen vaihtanut leivät ja pastat yms täysjyvään, lisännyt kasvisten määrää aterioilla ja vähentänyt maitotuotteiden käyttöä. Ruokailujen jälkeiset arvot ovat pysyneet kuuden tietämillä ja ehkä oma väsymyskin (joka tosin on johtunut myös alhaisesta hb:sta) helpottanut.

Vaikkei nykyinen ruokavaliokaan ole mitenkään tiukka, itse olen saanut oikeastaan eniten vinkkejä ruokia varten vuosi sitten tarpomastani Superdieetistä. Hyvää hiilaria, paljon proteiinia ja kasviksia, enemmän kananmunaa ja rahkaa... Ei siis sillä, että tämä oma radi-ruokavalioni olisi lähellekään yhtä tiukka - ei todellakaan - mutta kun SD on itsellä ainoa sellainen ajanjakso, jolloin olen oikeasti kiinnittänyt huomiota proteiinin tai hiilareiden määrään ja laatuun ihan niinkuin ajatuksen kanssa. 

Muutamia ihan uusia reseptejä olen kokeillut, mutta aika pitkälti kotiruoka on pysynyt samana kuin aiemmin. Itselleni vaan enemmän salaattia tai kasviksia lautaselle, ja välillä olen keittänyt itselleni hieman täysjyväpastaa lisäkkeeksi, kun muu perhe on syönyt perunamuusia tai makaronia. 

Jopa ulkona syöminen on radista huolimatta toistaiseksi onnistunut vaivatta. Tämän tiukemman ruokavalioni aikana ollaan nautittu kahdesti muuta kuin kotiruokaa. Hesessä söin hyvillä mielin kanasalaattia muiden maiskutellessa hampurilaista. Paikallisgrillillä olisin ehkä muutenkin valinnut rasvaisten lihapullaperunoiden tai lihiksen sijaan oman uuden lempparini Vegemätön, jossa on. mm falafel-pyöryköitä, kasviksia ja ohraa.

Lähinnä tässä radi-diagnoosissa rasittaa tuo jatkuva mittailu. Pahimmillaan (viimeksi arvojen ylityttyä ja uutta ruokavaliota testatessa) olen mitannut sokereita neljästi päivässä, joka päivä n. viikon ajan. Raskausaikana muisti ei muutenkaan ole ollut kovin timanttinen, joten töitä saa tehdä että muistaa aamulla ensimmäisenä mitata sokerit ja aterioiden jälkeen tasan tunnin päästä käydä napsaisemassa sokerimittarilla. Pari kertaa on unohtunut, myönnän. Ja kun noiden mittailujen vuoksi joutuu hieman ajoittamaan myös erilaisia vitamiineja (joita on kevyesti perusvitskujen lisäksi magnesium, rauta ja toisinaan rennie), tuntuu elämä välillä vaan melkoiselta aikatauluttamiselta...

Mutta eipä tässä enää pitkästi ole raskautta jäljellä. Vaikka ruokavalio on tiukentunut, ei se kuitenkaan ole mitenkään mahdoton - ja mieluummin tosiaan pidän hieman itsekuria kuin että joutuisin käyttämään insuliinia! Tai synnyttämään kuusikiloisen vauvan. :D Ja vaikkei tämä kovin vaikeaa ole ollutkaan, synnärillä aion palkita itseni irtokarkkipussilla ja limsapullolla!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

DIY-rekki vauvanvaatteille

Kuten Meeakin, myös tuleva vauva tulee aluksi nukkumaan pinnasängyssä meidän makuuhuoneessa. (Ihanaa kyllä - se pinnasänkykin on vihdoin ostettu! On muuten samanlainen Brio Two kuin isosiskollaankin oli; mitäpä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan.) 

Meean vaatteille meillä oli tuolloin makuuhuoneen nurkassa varta vasten hankittu lipasto ja muut hoitotarvikkeet säilytettiin kodinhoitohuoneen kaapissa, vaipanvaihtopisteen vieressä.

Hoitotarvikkeille on edelleen tilaa kodinhoitohuoneessa, mutta muualla asunnossa 3,5 vuodessa sisustusratkaisut ovat hieman muuttuneet, joka on aiheuttanut päänvaivaa. Tässä ajassa makuuhuoneeseen on muuttanut tietokonepöytä ja iso vaatekaappi - joita ei siis Meean vauva-aikaan makuuhuoneessa ollut. Ja joille ei oikeastaan nykyisellään muutakaan paikkaa ole; 3,5 vuotta sitten kun meillä oli yksi huone enemmän käytössä, nyt se on Meean omana valtakuntana.

Pinnasängyn kera makuuhuone on melkoisen ahdas, mutta kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Nurkkaan olisi ehkä mahtunut pieni lipasto (pienempi kuin Meealla oli), mutta se olisi entisestään lisännyt makuuhuoneen ahtautta. Sain raivattua makuuhuoneen vaatekaapista (jossa siis säilytetään lähinnä pyyhkeitä, lakanoita ja verhoja - varsinaiset vaatteet ovat vaatehuoneessa) hyllyllisen tilaa vauvanvaatteille ja pienellä järjestelyllä saatiin kaappiin vielä yksi uusi hyllylevy. Kaksi hyllyllistä riittivät mainiosti pystyviikatuille vaatteille, mutta esim. hupparit ja jumpsuitit vievät kohtuuttoman paljon tilaa viikattuina.

Siitä se ajatus sitten lähti ja valjastin miehen mallikuvien pohjalta nikkaroimaan makuuhuoneen nurkkaan DIY-rekin vauvanvaatteille.



Ja siitä tuli kyllä ihana, vaikka itse sanonkin! Vähän vielä kaipaa makuuhuone järjestelyä mm. kapeampien yöpöytien nimissä, jotta tilanahtautta saadaan taklattua entisestään. Nykyiset yöpöydän virkaa toimittavat baarijakkarat kun ovat sen verran leveät ja korkeat, että yöpöydän ja pinnasängyn välistä tuonne rekin luokse on hieman hankala päästä. No, idea yöpöytiinkin on jo olemassa (tai oikeastaan kaksi - pitää vähän mittailla, kumpi vaihtoehto olisi parempi), mutta siitä sitten lisää myöhemmin. :)

Eilen illalla tosiaan saatiin rekki nurkkaan ja itse olisin voinut fiilistellä sitä tyhjänä vielä jonkin aikaa. Tomera 3,5-vuotias kuitenkin totesi, että nyt laitetaan niitä vauvanvaatteita sinne ja auttoi äitiä henkaroimaan kassillisen vaatetta rekkiin. :)

Ja kyllähän tuo nurkassa roikkuva rekillinen vauvanvaatteita jo luo tiettyä tunnelmaa huoneeseen.




Tällä hetkellä rekissä on siis 50-62 koon vetoketjulliset paidat ja pusakat, hupparit, jumpsuitit ja muut vastaavat, unipussit sekä ulkovaatteista ohuemmat haalarit. Huppareita ainakin on sen verran monta, että tuskin tulee pulaa! :D

Vaatteita rekkiin laittaessani sanoin miehelle, että ei nämä kaikki taida tähän mahtua (no mahtuivat ne kuitenkin nippanappa) ja mies alkoi jo visioimaan rekin yläpuolelle toista kapeampaa rekkiä. Silloin saisi alempaan rekkiin roikkumaan paksummat ulkovaatteetkin - ja ylempään mahtuisi vastaavasti nykyisten huppareiden ja paitojen lisäksi ehkä kaikki loputkin pitkähihaiset paidat. Mutta tämä vielä ajatuksen asteella, koska en ole vielä varma näyttäisikö toinen rekki hyvältä vai ei.

Mitä mieltä; olisiko tuplarekki hitti vai huti? Ja mitä mieltä ylipäätään tästä DIY-rekistä?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Massukuvia - vihdoin!

Viimeisten parin viikon ajatuksissa (lue: ahdistuksissa) on ollut massukuvaukset.

Meeaa odottaessa raskauskuvaus-sessio (eli sellainen, jossa minä olen miettinyt etukäteen miten ja missä kuvataan, ja pakotan miehen olemaan kameran takana ja näpsimään miljoona kuvaa, jotta edes yksi onnistuisi) pidettiin jo 2 kk ennen laskettua aikaa. Nyt ollaan selkeästi myöhässä tämän(kin) suhteen, sillä peiliselfieiden ohella ensimmäiset kunnon masukuvat otettiin vasta eilen, kuukausi ennen laskettua aikaa. No, onneksi sentään oli vielä massu, josta kuvia ottaa! :)

Koska syksyinen luonto on viime viikkoina ollut niin kaunista, halusin ehdottomasti suunnata ulos kuvia ottamaan. No, ihan niin keltasävyisiä kauniin syksyisiä kuvia tällä kertaa ei tullut, sillä ensilumi oli satanut maahan. Mutta ihana luonto näissä silti on taustalla! Ei tarvita filttereitä! :)

Tällä kertaa oman lisähaasteensa masukuviin toi 3,5-vuotias villikko, jonka kanssa yritimme ottaa yhteiskuvia. Ehkä joskus teen tänne vielä "ei mennyt kuin Strömsössä" -osion niistä ei-niin-onnistuneista kuvista eiliseltä, mutta nyt esillä vaan parhaimmisto kuvista. Ei käy kateeksi kyllä yhtään lapsikuvaajia, on kyllä melkoista show:ta ja maanittelua tuo kuvien ottaminen lapsen kanssa. :D Tai koiran - joka tällä kertaa kyllä suosiolla jätettiin kuvista pois. Muistelen, että viimeksi tarkoitus oli ottaa myös sellaisia söpöjä koira+vauvamasu-kuvia, mutta niistä ei kyllä tullut yhtään mitään. :D

Pidemmittä puheitta - alla kunnon kuvaspämmi (eikä tässä ole läheskään kaikki kuvat!), olkaa hyvät! :)














Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Tänä vuonna joulukalenteri koostuu ketuista

Kuten blogiani seuranneet tietävät, omatekoinen joulukalenteri on meidän perheessä ehdoton juttu.

Ensimmäisenä joulunaan Meea oli vielä sen verran pieni, että tyydyttiin kuvakalenteriin, mutta 2015-jouluna otettiin jo käyttöön tavara-joulukalenteri. Sellainen, johon äiti keksi sisälle yllätyksiä ja pikkuneiti sai ilahtua joka aamu. Paljon parempi kuin suklaakalenteri. :)

Ensimmäisen joulukalenterin virkaa 1,5-vuotiaalle meillä toimitti äitini ostama joulupukki-kalenteri. Ajatuksissa saattoi olla omatekoinen askarreltu, mutta kun äitini ennätti tällaisen ostamaan, pääsin ensimmäisellä kerralla helpommalla. ;)

Viime jouluna idea joulukalenteriin löytyi Pinterestistä. Pienistä lahjapaketeista koostunut joulukalenteri oli ihastuttava sisustuselementti keittiön seinällä ja maalattu oksa on edelleen varastossa tallella, mikäli jonain tulevana jouluna haluaa samankaltaista ideaa hyödyntää.  

Tänä syksynä aloitin joulukalenteri-asian pohdinnan melko ajoissa. Ajatuksissani oli koota pienistä paperipusseista kuusen muotoinen kalenteri keittiön seinälle ja kävin selailemassa eBaytä, josko sieltä olisi löytynyt halpoja pussukoita tätä varten. Mutta löytyi jotain paljon parempaa! DIY-tyyppisiä paperipussukka-joulukalentereita, joista itse ihastuin valtavasti kettuaiheiseen kalenteriin.

Tilaus lähti sisään ja leikkaa, liimaa, taittele -tyyppisesti valmistui siis tämänvuotinen joulukalenteri pikkuneidille.





Koska joulukalenteri on yksi niistä "todo ennen vauvaa" -listani asioista, olen hyvinhyvin ajoissa asian suhteen tänä vuonna. Varsinainen joulukalenteri on jo valmis ja ehkä puolet joulukalenteripussukoiden yllätyksistä on joko ostettu tai olemassa idean tasolla. Ehkä jopa yli puolet, koska lauantain shoppailureissullakin tarttui mukaan ainakin viidelle päivälle yllätys. Josko ehtisi suunnata joku päivä Tigeriin, sieltä varmaan löytyisi useampaan pussukkaan täytettä!

Nyt siis suurimmat haasteet joulukalenterin suhteen ovatkin a) laittaisiko joulukalenteripussukat seinälle kii kuusen muotoon vai mukana tulleeseen nauhaan roikkumaan pienillä pyykkipojilla SEKÄ b) kuinka aikaisin joulukalenterin voi seinälle laittaa. :D




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Raskausajan luottovälineet

Raskausaika on kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan aikaa, jolloin mielellään ottaa kaiken mahdollisen avun vastaan. Siis ihan ihmistenkin avun, mutta myös erilaiset "apuvälineet", jotka helpottavat arkea.

Omien raskauksieni myötä olen todennut muutaman tavaran olevan ihan ehdottomia raskausajasta selviämiseen; osa oli käytössä jo esikoista odottaessa. Siispä raskausajan luottovälineet esittelyyn!





1) Turvavyönalennin

Esikoista odottaessa tajusin tällaisen olemassa olon vasta paljon myöhemmässä vaiheessa raskautta; tällä kertaa turvavyönalennin taisi olla ihan ensimmäisiä vauvantuloon liittyviä ostoksia jo keväällä!

Kun vatsa tuntui olevan iso jo heti alusta alkaen, autossa istuminen tuntui tuskaiselta vyön kiristäessä vatsaa. Ja kun myöhemmässä vaiheessa vielä erinäiset selkäkivut ovat alkaneet vaivaamaan, ei autoilusta tulisi yhtään mitään ilman turvavyönalenninta!


2) Vartalotyyny tai iso imetystyyny

Vartalotyyny minulla oli käytössä jo ensimmäisessä raskaudessa, silloin sain sen ystävältä lainaksi raskausajaksi. Ja se helpotti nukkumista kyllä erittäin paljon! Siksipä vartalotyyny oli myös niitä ensimmäisiä ostoksia varmaan samoihin aikoihin turvavyönalentimen kanssa keväällä. Vartalotyynyjähän on ajoittain Lidlissä superhalvalla myynnissä, mutta itse en malttanut odottaa mahdollista tyynyjen myyntiin tuloa (no niitähän tuli kyllä kesällä/syksyllä), joten tilasin omani netistä. Ja on kyllä ollut ihan ehdoton väline nukkumisessa - jopa kesälomareissuille oli pakko pakata tyyny mukaan, sillä ilman sitä nukkuminen ei vaan olisi onnistunut.

Loppukesästä bongasin fb-kirppikseltä Doomoon ison imetystyynyn, jonka ostin jemmaan vauvaa varten. Vauvaryhmässä sitä kehuttiin kuitenkin liitoskipujen lievittämiseen nukkuessa, joten pitihän sitäkin testata. Ja kyllä, tämäkin toimii erinomaisesti! Vielä paremmassa käytössä imetystyyny on itselläni ollut sohvalla makoillessa ja istuessa, toimii siinäkin liitoskipujen lievittäjänä mainiosti.

Nyttemmin kun nukkuminen on ollut hieman haastavaa, olen toisinaan yön mittaan vaihdellut näitä kahta tyynyä keskenään, jolloin pystyy suurinpiirtein koko yön nukkumaan sängyssä.

Eli suositukset lähtee kyllä molemmista tyynyistä; en tiedä kumpi kannattaisi ostaa, jos vaan toisen päätyisi ostamaan. Imetystyynyllä toisaalta on ehkä enemmän käyttöä jatkossa (ihan siinä imetyksessä, johon se nyt oikeasti on tarkoitettu), mutta toisaalta ajattelin itse tuon vartalotyynynkin jatkojalostaa käyttöön joko koko perheen tyynynä meidän sängyssä (nyt kun taapero hyvin useana yönä kapuaa väliin nukkumaan) tai sisustustyynynä pedatun sängyn päällä. Eli hukkaan ei mene kumpikaan tyyny raskauden jälkeenkään!


3) Tukivyö

Nykyisessä raskaudessa tämä on ollut ehdoton apuväline, pahoista liitoskivuista johtuen. Kävin siis alkusyksystä fyssarilla liitoskipujen takia ja jumppaohjeiden lisäksi sain lainaksi kunnon tukivyön. Näitähän on kaikenlaisia versioita, halvempia ja kalliimpia. Yhtä kankaista kevyttä tukivyötä testailin kesällä, kun bongasin sellaisen 4 eurolla käytettynä, mutta siitä ei ollut itselle mitään hyötyä. Fyssarilta saatu tukivyö on ns. kunnon kamaa, joten siitä on ihan eri tavalla ollut apuakin.

Itselläni tukivyö ei auttanut alkuperäiseen tarkoitukseensa (eli tietokoneen ääressä istumiseen ja toimistotyön tekemiseen), mutta kävelyyn ja kotitöihin siitä on ollut apua. Pieni miinus on toki se, että istuessa en tukivyötä pysty käyttämään ollenkaan - näin ollen esim. kauppaan mennessä tukivyötä ei voi käyttää, koska automatkalla sitä ei voisi pitää ja tukivyön asetteleminen takin ja/tai paidan alle täydellä parkkipaikalla ei ole kovin helppo juttu. Mutta lenkkeilyyn koiran kanssa tai kotitöiden tekemiseen ja erityisesti kyykistelyyn tukivyö on tuonut kyllä hyvän avun. Edelleenkään en noita toimia kovin paljoa pysty tekemään, mutta ilman tukivyötä en varmaan lainkaan.


Mitkä ovat olleet omat luottovälineesi raskausaikana?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

torstai 5. lokakuuta 2017

Viimeinen työpäivä!

Viimeinen työpäivä. Se oli eilen.

Virallisesti äitiysloma alkaa vasta vähän myöhemmin, mutta kun käytän muutamia lomapäiviä vielä pois ennen äitiysloman alkua, eilinen oli omalta osaltani viimeinen työpäivä tälle vuodelle. Ja ehkä ensi vuodellekin - ainakaan ennen tulevan vauvan 1-vuotissynttäreitä ei ole tarkoitus palata työelämään.

Aika on kyllä mennyt niin hurjan nopeasti, että ei todellakaan tunnu, että äitiysloman aika voisi vielä olla. Ja no, eihän se virallisesti olekaan - mutta ei montaa päivää enää siihen viralliseen aloituspäiväänkään ole! Josta voi toki päätellä, että ei siihen vauvan syntymäänkään enää kovin pitkää aikaa voi olla!

Viimeksi tein äitiyslomalle jäädessäni pitkän todo-listan tehtävistä asioista - sillä listalla oli muun muassa tämän blogin aloittaminen. Raskausmyrkytyksen, vuodelevon ja käynnistyksen vuoksi silloin todo-listalta jäi monta asiaa tekemättä, ja varsinainen äitiysloma ennen vauvan syntymää ei ollut kovin pitkä.

Tähän äitiyslomaan olen myös varautunut todo-listalla, joka ei varmaan ole ainakaan lyhyempi kuin edelliskerralla. Viime kerrasta oppineena, aion kuitenkin myös olla armollisempi itselle; tehdä todo-listalta "tärkeimmät" tai mukavimmat ensin, jättää joka päivä runsaasti aikaa lepäämiselle ja panostaa myös nukkumiseen. Nukkuminen on muuten tärkein vinkki, jonka sain jo ennen edellisen äitiysloman alkua - tosin silloin en siihen vinkkiin uskonut.

Arttu-herran kanssa käännettiin tänään lomamoodi päälle - hän on siinä taitavampi kuin minä. :)


Koska todo-lista on pitkä ja tekisi mieli tehdä vaikka mitä - mutta samaan aikaan kroppa ei meinaa jaksaa jatkuvaa ahertamista - aion tehdä joka päivä vähän jotain. Isoimmat projektit jaan useammalle päivälle ja otan vain yhden pikkuhomman "pakolliseksi" tehtäväksi per päivä. Pikkuneidin jäädessä päiväkodista enenevässä määrin kotiin pyritään leikkien ohella myös tekemään sellaisia juttuja omalta todo-listaltani, joissa Meea voi olla avuksi. Ainakin päiväkodin tätien joulumuistamiset ovat listan kärjessä ja taaperoaskarreltava ideakin niitä varten valmiina.

Mikäli kaikki menee hyvin - oma jaksaminen riittää ja vauva malttaa pysyä massussa vielä puolitoista kuukautta - lähiviikkojen aikana oma aikani tulee kulumaan mm. loppujen vauvatarvikkeiden shoppailun, pikkuneidin joulukalenterin tekemisen, joululahjojen shoppailun, joululaatikoiden tekemisen, leipomisen, bloggaamisen sekä käsitöiden, ompelun ja DIY-juttujen tekemisen parissa.

Tänään aion kuitenkin keskittyä pelkästään lepäämiseen ja voimien keräämiseen - apujoukkonani toimii Babyboxista saatu Viaplayn kahden kuukauden ilmaiskoodi, jonka otin juuri käyttöön!

Näissä tunnelmissa äitiysloma alkuun!


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Liitoskivut haittaavat elämää

Aiemmin jo hieman sivusin aihetta liitoskivut, mutta ajattelinpa kirjoitella tästä ihan kokonaisen bloggauksen verran. Etenkin kun se on aihe, joka hieman nykyisellään haittaa tätä bloggaamista(kin)...

Liitoskivuista en tosiaan ensimmäisessä raskaudessa tiennyt juuri mitään. Ihan loppuraskaudesta alkoi tulemaan nivusiin kohdistuvaa kipua pidempien kävelylenkkien jälkeen, se ilmeisesti oli sitä kuuluisaa liitoskipua. Ei suuremmin häirinnyt elämää ja pystyin kyllä kävelemään kohtuullisen hyvin nivuskivusta huolimatta.

Tässä raskaudessa sen sijaan liitoskivut ovat tulleet hyvinkin tutuiksi! Kevyempikin tutustuminen aiheeseen olisi itselle riittänyt...

Liitoskivut alkoivat jo kesäkuussa, eli melko aikaisin. Aluksi nivusiin ja selkään kohdistunutta kipua tuli pidempien kävelyiden jälkeen. Esimerkiksi pari tuntia ostoksilla ja loppupäivästä ei tarvinut edes ajatella nousevansa sohvalta. Nämä olivat enemmänkin sellaisia päiväkohtaisia; silloin kun oli kävellyt enemmän tai unohtanut töissä tauottaa istumista, kivut kyllä muistuttivat olemassaolostaan viimeistään illalla.

Sittemmin kivut ovat vaan vahvistuneet ja kesälomastakin valtaosa kului sohvan nurkassa, kun muuhun ei pystynyt. Meeallekin on jo tullut tutuksi käsite "sohvaleikit", koska äiti ei ole enää pariin kuukauteen pystynyt "lattialeikkejä" leikkimään, sillä lattialla ei pysty paria minuuttia kauempaa istumaan ilman kipuja. Onneksi aika montaa leikkiä pystyy leikkimään sohvallakin. :)

Tällainen pallo jo kannateltavana - rv 32.

Liitoskivut ovat siitä jänniä, että ne eivät tule pelkästä rasituksesta. Itselläni istuminen on yksi pahin liitoskipujen aiheuttaja! Toki siis jos on paljon kävellyt, kyykistellyt tai muuten rehkinyt, se vaikuttaa liitoskipuihin. Mutta ihan perus-työnteko toimistotyössä ja tietokoneen ääressä istuminen (jopa runsaiden taukojen kanssa!) aiheutti itselleni myös kovin pahat liitoskivut. Nykyisin kipuilua tulee jopa ruokapöydässä istumisesta, ei ole helppoa...

Ja nukkuminen! Raskausaikana nukkuminen voi olla muutenkin vaikeaa, mutta liitoskipujen kanssa supervaikeaa. Oikean asennon löytäminen on haaste, mutta yöllä sängyssä kääntyminen se vielä haastavampaa onkin. Aamulla ylösnoustessa on kankeampi kuin rautakanki ja liikkeelle lähtiessä meinaa päästä itku.

Liitoskivut ovat haitanneet elämää siinä määrin, että perusarjen lisäksi liitoskivut ovat vaikuttaneet myös työntekoon. Meeaa odottaessa ei ollut mitään ongelmaa istua toimistolla 8 tuntia päivässä ja jaksoi vielä iltasella kotonakin tehdä jotain. Nyt jo pari tuntia istumista tuottaa tuskaa ja olenkin nyt syksyn ajan ollut enemmän ja vähemmän etätöissä ja sairaslomalla vuoron perään.

Ennen ensimmäistä sairaslomapätkää liitoskivut menivät jo niihin sfääreihin, että jo tunnin istumisen jälkeen alkoi toinen jalka puutua ja kävellessä tuntui, että menee jalka alta. Sittemmin kun on tajunnut (ja saikun myötä "joutunutkin") oikeasti levätä ja viettää valtaosan vuorokaudesta siellä sohvankulmassa, ovat kivutkin hieman hellittäneet.

Myös kuukausi sitten fyssarilta lainaan saatu tukivyö ja jumppaohjeet ovat helpottaneet oloa hieman. Ainoa huono puoli tukivyössä on se, etten pysty pitämään sitä kahta minuuttia kauempaa istuessa; alkaa ahdistamaan ja tulee huono olo, kun vyö painaa vatsaa - siksi siitä ei varsinaiseen työntekoon olekaan ollut oikeastaan hyötyä.

Koska tietokoneella istuminen on yksi pahimmista jutuista, on luonnollisesti myös bloggaaminen jäänyt aika vähäiseksi. Puhelimella ja ipadilla oleminen toki onnistuu siellä sohvannurkassakin ilman kipuja, mutta itseäni rasittaa alkaa kirjoittelemaan pitkiä tekstinpätkiä ilman näppäimistöä. No, siihenkin on joutunut nyt taipumaan, jotta blogiin edes joskus saisi jotain sisältöä ja itsellä olisi päivisin muutakin tekemistä kuin Facebookin selaaminen ja Whatsapp-viestien kirjoittaminen. Vaikkakin melko harvakseltaan sitä sisältöä tänne blogiin tulee - osittain johtuen myös siitä, että harvoin jaksan kirjoittaa yhdellä kertaa tekstiä valmiiksi asti näillä nykyisillä "välineillä".

Mutta jos joku on ihmetellyt blogin hiljaista päivitystahtia, tässä syy. Etenkin lomaillessa kirjoittamisaikaa olisi ja aiheitakin blogiin on otsikkotasolla tälläkin hetkellä useita. Mutta kun ei vaan pysty.

Neuvolalääkärin lohduttavat sanat kuukausi sitten olivat "joillain auttaa lepo, joillain ei oo muuta apukeinoa kuin synnytys". Itse kun kuulun nähtävästi enemmän tuohon jälkimmäiseen ryhmään (vaikkakin lepo toki helpottaa, mutta ei vie kipuja kuitenkaan kokonaan pois), on luvassa piiiiiitkät kaksi kuukautta. Mutta on se varmastikin sen arvoista! :)


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Mikä pojalle nimeksi?

Nimen keksiminen lapselle on ihan hirveän vaikeaa. Vaikeaa se oli viimeksikin, mutta jotenkin pojalle nimen löytäminen on vielä vaikeampaa kuin tytölle!

Esikoista odottaessa meillä ei ollut tietoa kuin vasta loppuraskaudesta, kumpiko sieltä on tulossa - neitokainen kun piilotteli itseään sen verran rakenneultrassa. Tämän vuoksi listailin kummankin sukupuolen nimiä muistiin; tyttöjen lista oli "hieman" pidempi. Tyttöjen listalta tosiaan nousikin useampi ns. ylitse muiden -nimi - poikien listalta ei oikein mikään säväyttänyt to-del-la paljon ja siksi oltiinkin aika tyytyväisiä, kun tulokas oli tyttö.

Nuo listat olivat vielä tallella ja selailin niistä nimiehdotuksia läpi. Tytölle olisi todella monta ihanaa nimeä, jotka jäivät "käyttämättä", mutta pojalle ei mitään älyttömän kivaa. Hätäkastenimenä Meeaa odottaessa pojalla oli Anton, joka on edelleen minusta kaunis nimi. Mutta ehkä toiseksi tai kolmanneksi nimeksi. Tämäkin päätyi hätäkastenimeksi vain sen takia, että hyvää etunimeä ei siihen mennessä pojalle keksitty - Anton oli sitten niistä toisista/kolmansista nimistä paras vaihtoehto. Ja kun tosiaan tuli tyttö, niin eipä niitä pojan nimiä sitten enää mietiskeltykään.

Nämä kaikki on kahlattu läpi.


Tällä kertaa lisähaastetta tuo - sukupuolen lisäksi - se, että nyt pitäisi ottaa huomioon myös tuo esikoisen nimi. En siis tahdo, että lasten nimet olisivat täysin samankaltaiset (eli ei Meean kaveriksi Miioa eikä Jooaa), mutta tietyllä tavalla samalta planeetalta kuitenkin.

Koska esikoinen on Meea, ei toisen lapsen nimikään voi (minun mielestäni) olla mikään aivan tavallinen. Ei siis tarvitse olla mikään itse keksitty ja superharvinainen, joita ei Suomesta löydy kuin kolme samannimistä - mutta ei myöskään mikään Matti tai Pertti. Jotain siltä väliltä. Meea-nimeä on annettu tähän mennessä 740 kpl, eli mistään superharvinaisesta nimestä ei ole kyse - vaikkei Meea-nimisiä montaa olekaan tullut vastaan näiden vuosien aikana; miehen joukkuekaverin tytöllä on sama nimi ja pariin otteeseen olen kaupassa tms ollessa kuullut jonkun huutelevan Meea-nimistä pikkutyttöä.

Koska Meealla on kolme nimeä, tulee kuopuksellekin kolme nimeä. Tulisi varmaan muutenkin, mutta nyt ainakin on "pakko" tulla.

Itseä miellyttää ensimmäisenä nimenä samantyyliset kuin Meea. Kohtuullisen lyhyt, hieman harvinaisempi mutta kuitenkin jokseenkin vakiintunut nimi. Kaunis ja helppo lausua. Toinen ja kolmas voisi käytännössä olla mitä nimiä vaan - niitä kun oikeasti aika harvoin tarvitaan. Mutta toki niiden pitäisi kokonaisuutena sointua yhteen. Niin ja sen etunimen täytyy sopia myös meidän sukunimeen - sekin tuottaa tiettyjen nimien kohdalla haasteita.

Ja ei tosiaan ihan samanlaista, eli Jooa, Nooa, Miio jne ovat pois listalta. Nimen ei edes välttämättä tarvitsisi alkaa samalla kirjaimelle - tai oikeastaan olisi jopa parempi, jos alkaisi jollain muulla kuin M:llä.

Lisäksi pitää ottaa huomioon tutut ja heidän nimensä. Ihan lähipiirissä ei onneksi nyt olekaan sellaisia pojan nimiä, joita itse harkitsisin - ellei sitten toisena/kolmantena nimenä ole. Mutta esim. omien entisten/nykyisten työkavereiden vuoksi listalta on karsittu pois Erkka, Niku ja Joose - nämä voisivat muuten olla potentiaalisia vaihtoehtoja, mutta henkilöityvät minun mielessäni liikaa tämän nimisiin tuntemiini ihmisiin. Samaten pari melko hyvää nimivaihtoehtoa on vahvasti menossa ei-listalle sen takia, että ovat liian samankaltaisia (yhden kirjaimen ero) kuin eräs lähisukulainen.

Pitkän listan nimiä olen saanut aikaiseksi, mutta toistaiseksi mikään nimi ei ole sykähdyttänyt täysillä. Olen ottanut talteen Meean aikaiselta listalta nipun nimiä, olen kahlannut nimikirjoja, olen lukenut nettikeskusteluja nimistä... Olen merkinnyt muistiin kaikki nimet, jotka voisivat edes hieman sopia.

Mikään ei nouse ylitse muiden. Mikään ei ole hyvä.

Niitä tytön nimiä sen sijaan tässä ohella on tullut kirjattua vähintäänkin yhtä pitkä lista; vaikka niitä en tietoisesti ole edes etsinyt, vaan ainoastaan laittanut muistiin, jos on tullut vastaan joku sopiva. Ihan siis siltä varalta, että ultrassa näkynyt pippeli olisikin hukkunut ja massussa köllöttelisikin tyttö.

Sieltä tyttöjen nimien listalta voisin valita monta ihanaa etunimeä tytölle! Meean nimilistasta jäi "käyttämättä" monta ihanaa. Ainakin Isla, Louna, Jessi, Aava, Lumi, Monna... Nyt on tullut vastaan mm. Neela, Vilja, Minja ja Janna. Mahdollisia toisia/kolmansia nimiäkin olisi jo liuta valmiina: Jasmin, Ariel, Janessa, Selena...  Eli jos nyt tyttö tuleekin, niin nimettömäksi ei jää! Poika sen sijaan saattaa jäädäkin...

Eilen luin oman nimilistani miehelle ja Meealle ja he kommentoivat, mitkä ovat heidän mielestään hyviä. Meealta tuli useampikin joo-vastaus - tosin epäilen, ettei hän tainnut kaikkia edes kuunnella. Mies lähinnä pyöritteli silmiään ja taisi kommentoida "joo" loppupelissä vain yhteen nimeen. Kielsin siis kommentoimasta ehdotonta ei:tä mihinkään, sillä hän ei alunperin Meea-nimellekään lämmennyt. Mies itse on ehdottanut vaan Eino Leinoa nimeksi, mutta sanotaanko että on omassa nimilistassani sentään sitä parempia nimiä. :D

Vähän alkaa tosiaan ahdistamaan, kun ei vaan nimeä tunnu löytyvän. Toki Meean osaltakaan nimi ei ollut päätetty ennen synnytystä ja tuon Meea-nimen taisin kärkipäähän bongata vasta äitiyslomalla. Mutta silti. Silloin sentään oli monta hyvää ja vahvaa ehdotusta jo kuukausia ennen Meean syntymää.


Joten, jos haluat auttaa minua, jätä kommenttikenttään oma ehdotuksesi nimestä. Apua nimittäin tarvitaan!

Kriteerit:
- etunimi = lyhyt, 3-6 kirjainta
- yhteensä kolme nimeä
- etunimi ns. samalta planeetalta Meea-nimen kanssa (mutta ei rimmaava)
- etunimi harvinainen, mutta ei liian harvinainen
- ei yhdistelmänimiä
- etunimi helppo lausua (paras olisi ilman R-kirjainta, mutta tämä ei ehdotonta)


Pahimmassa tapauksessa voi olla, että joudutaan ottamaan käyttöön tämä Meean ehdottama nimi pikkuveljelleen - ja josta hän muuten kynsin ja hampain pitää kiinni, ettei mitään muuta nimeä  pikkuveljelle saa antaa!

Veeti Alvar Orja. 

En tiedä menisikö tämä nimilautakunnassa läpi. :D



Jätä kommenttikenttään oma nimiehdotuksesi; etunimestä tai vaikka kaikistakin nimistä. Jos sieltä oikeasti löytyisi se, joka kolahtaisi - ja jota omassa listassani ei vielä ole - lupaan palkita ristiäisten jälkeen kommentin antajan ruhtinaallisesti! 


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Äitiyspakkaus saapui - vähän erilaisena tällä kertaa!

Kirjoittelin jo aiemmin äitiyspakkauksesta ja siitä, että tällä kertaa päädyttiin ottamaan avustus pakkauksen sijaan.

Muistoarvon takia halusin kuitenkin jotain äitiyspakkauksen tuotteita itselleni. Muutaman vaatteen ja pakkauksen lelun löysinkin äitiyspakkauskirppiksen kautta (kätevästi samalta myyjältä!) ja nämä kotiutuivat meille jo muutama viikko sitten.

Näiden lisäksi halusin ehdottomasti äitiyspakkauslaatikon, luonnollisesti tämän vuoden kuosilla. Esikoisen vauva-aikaan äitiyspakkauslaatikko toimi kätevästi isojen vaatteiden säilytyspaikkana ja nyttemmin muistojen laatikkona, johon olen säilönyt vaatteiden lisäksi kaikennäköistä muutakin tavaraa vauva-ajalta ja hieman sen jälkeenkin. Halusin ehdottomasti myös tälle tulevalle lapselle samanlaisen muistojen laatikon ja äitiyspakkauslaatikko sopii siihen tarkoitukseen parhaiten.

Äp-laatikoita on jonkin verran näkynyt myynnissä etenkin tuolla äitiyspakkauskirppiksellä ja olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti yrittänyt laatikkoa itselleni etsiä loppukesästä asti. Suurinpiirtein 10 e hinnalla on näyttänyt olevan laatikoita kaupan ja se kuulostaa omaan korvaan oikein sopivalta hinnalta laatikosta. Ei vaan toistaiseksi ole tullut vastaan mistään tästä lähistöltä; postitettuna kun laatikkoa ei kannata ostaa, postikulut ovat sen verran kovat tuollaiselle laatikolle...

Kun paikalliselle fb-kirppikselle viime viikolla tuli myyntiin äitiyspakkauslaatikollinen vaatetta, kysyin tietysti heti kärppänä, onko laatikko kaupan. Kuului kuulemma kauppahintaan. Kun hintapyyntönä oli 20 euroa laatikosta + laatikollisesta 50-80 koon vaatetta + muovipussillisesta saman kokoluokan vaatetta, ei tarvinnut kauaa harkita, ostanko. :D

Itse ajattelin, että kun 10 euroa olisin ollut valmis maksamaan pelkästä laatikosta, on se jäljelle jäävä 10 euroa aika pieni hinta tuollaisesta vaatemäärästä. Aivan sama millaista vaatetta se on ja tuleeko käytettyä vai ei. Rehellisyyden nimissä; ainakaan määrällisesti ei enää meillä olisi vauvanvaatteelle tarvetta - sen verran on tässä parin viime kuun aikana tullut shopattua!

Ja niin, sen lisäksi että hinta oli edullinen ja nämä olivat varmaan jo muutenkin yhdet parhaista kirppiskaupoista ikinä, liittyi tähän vielä pari extrajuttua, jotka vahvistivat tätä tunnetta. No, ensinnäkin se, että myyjä halusi antaa kaupan päälle vielä muovipussillisen vauvalakanoita - välttämättä niille(kään) ei olisi ollut tarvetta, mutta otin kuitenkin. Sen lisäksi kun myyjän kanssa viestiteltiin noudosta, hän kyseli missä asun ja haluanko että tuo vaatteet meille samantien. Noin puoli tuntia kauppojen sopimisen jälkeen oli siis vaatteet kannettuna kotiovelle! Ihan uskomattoman hyvät kaupat!



Vaikka tämä osto olikin vähän sika säkissä -tyyppinen ja ei varmastikaan kaikki vaatteet ehdi tulla meillä käyttöön (koska muutakin vaatetta on varmaan saman verran :D ), olen laatikon sisältöä tutkiessani todennut, että eipä ollut todellakaan mikään huono kauppa.

Joo, mukana on aika käytettyä, kulunutta ja venynyttä vaatetta sekä sellaista vaatetta, joka ei omaa silmääni miellytä, enkä todennäköisesti koskaan tule niitä vauvalle pukemaan. Mutta sitten taas vastapainoksi laatikossa on erittäin hyväkuntoista ja vähänkäytettyä vaatetta, sellaista jota olisin voinut muutenkin ostaa. Ja pelkästään niistä ihanimmista olisin ollut valmis maksamaan yhteensä reilusti enemmän kuin kympin!

Uutta ja käyttämätöntä aiemman vuosimallin äitiyspakkaus-vaatetta, Me&I:n velourhousut, perusvaatetta (H&M ja vastaavat) joka ei varmasti ole ollut montaa kertaa päällä... Ja ne huonoimmatkin vaatteet menevät vähintäänkin varavaatteina - siltä varalta, että jostain syystä vaatevalikoima loppuisi kesken (johon en kyllä jaksa uskoa, on taas sen verran lähtenyt käsistä vaatteiden ostelu).

Kuvailin vaan muutamia vaatteita tästä vaatevuoresta. Ne kaikkein ihanimmat ja hyväkuntoisimmat. Ne mitkä satavarmasti meillä päätyvät käyttöön. Näiden lisäksi siis varmaan +100 vaatetta kuului kauppaan, joten pakko toistaa itseäni - ei todellakaan ollut mikään huono kauppa!

Samanlaiset Me&I:n velourit bongasin juuri FB-kirppiksellä hintaan 12e spk.

Tällaisen olisin voinut ostaa muutenkin! :D

Vaikken Batmania fanitakaan, onhan tämä asu nyt aika suloinen!

Nämä oli jo vähän isompaa kokoa, mutta menee talteen odottamaan vauvan kasvua. :)


Lämpimiä takkeja/huppareita ei voi olla liikaa!

Perusbodyja ainakin Meean kanssa kului kiitettävä määrä; välillä sai heittää useamman päivässä pyykkikoriin. 

Ja lisää perusbodyja. Tuo traktori-body oli jo vähän haalistuneempi, mutta kuosi on niin hauska, että päätynee käyttöön silti. :) 

Tämä oli yksi Meean lempivaatteista tässä vaatesatsissa. Hän on muutenkin ollut aika fiiliksissä vauvanvaatteista. :) 

Nämä tosiaan tuntuvat aivan käyttämättömiltä, ei välttämättä ole käyttöönottopesuakaan tehty. Vuoden 2016 pakkauksesta, samoin yksi ylemmän kuvan body. Lisäksi laatikosta löytyi saman vuoden vanuhaalari, ulkoasusteita sekä todennäköisesti muutamat housutkin on 2016-pakkauksesta kotoisin. 

Perushousuja - varmasti pääsevät käyttöön. Nämä tosiaan saattaisi myös kuvien perusteella olla 2016-pakkauksesta. 

Lämpimämpää vaatetta talveksi. :)

Olen jotenkin mieltynyt nyt turkoosiin, joten tämä asu kolahti myös!


Näiden vaatteiden myötä varmaan selvinnee blogin lukijoille myös tulevan vauvan todennäköinen sukupuoli. ;) Rakenneultra tosiaan paljasti sukupuolen melko varmaksi ja sen mukaan on nyt vaateshoppailutkin tehty.

Olen blogiin mietiskellyt jotain "It's a boy" -tyyppistä bloggausta, mutta kun en siihen oikein otsikon lisäksi keksinyt mitään muuta merkittävää sisältöä, on tämä sukupuolen "julkistaminen" ihan kätevä hoitaa näin. ;) Saapahan sitten jatkossa täyttää blogiakin niillä vauvanvaate-aiheisilla bloggauksilla; toistaiseksi kun olen niidenkin kanssa vähän himmaillut sinisävyisyydestä johtuen - vaikka paljon kaikenlaista ihanaa on jo tullut ostettua!


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Leikkimökin ensimmäinen kesä




Meinasin aloittaa tämän bloggauksen jonkinlaisella toteamuksella valmiista leikkimökistä. Kunnes tajusin, ettei se ole totta. :D

Kaikenlaiset sisustusprojektit ylipäätään harvoin tulevat kokonaan valmiiksi. Leikkimökin osalta ideoita on jo olemassa lisää - niiden toteutus vaan jää ensi kesälle, kun ei aika ja jaksaminen riitä. Liikaa projekteja, liian vähän aikaa ja voimia.

Mutta koska leikkimökki on blogissa ollut aivan liian vähän esillä - vaikka se on ollut kesän ykkös-leikkipaikka meidän pihassa, hiekkalaatikon ohella - pitää näin kesän loppuvaiheessa (vai joko pitää myöntää, että on syksy?) vielä esitellä, että miltä se meidän ei-ihan-valmis-mutta-sinnepäin leikkimökki näyttääkään.

Mitä saatiin kesän aikana aikaiseksi?


1) Leikkimökin kokoaminen


Tärkein asia! :D Ostettiin isovanhempien kanssa Meealle synttärilahjaksi leikkimökki. Päätettiin päästä vähän helpommalla (lue: halusin varmistua siitä, että leikkimökki on leikittävässä kunnossa jo tämän kesän aikana), joten tilaukseen lähti valmis mökki, joka piti vaan kasata. Mies hoiti kasaamisen vapun aikoihin - heti sen lumisateen jälkeen.

Meea auttoi perustuksien tekemisessä. :D



2) Maalaaminen


Sisäpuoli sai väriä pintaan jo melko aikaisessa vaiheessa, mutta ulkokuoren väriä pohdittiin hieman pidempään - siksi maalauksessakin kesti. Neiti sai lopulta tahtonsa läpi ja nyt pihaa koristaa ihanan herkkä vaaleanpunainen leikkimökki.

Sinänsä huvittavaa, että kun muutama vuosi naapurustoomme ilmestyi vaaleanpunainen leikkimökki eräälle takapihalle, naureskelin sille aina, että onpas se räikeän näköinen tuossa pihassa - no, nyt meillä on samanlainen. :D

Maalarimestari. :)





3) Kalusteet


Meea sai synttärilahjaksi vaaleanpunaisen pöydän ja tuolit, jotka oli ehdottomasti saatava leikkimökkiin. Pöytä on ollutkin ehdoton kaluste leikkimökkiin - toimii niin teekutsuilla kuin piirtelyalustana!

Lelujen säilytyshyllyksi löytyi "kirppikseltä" kolmeosainen laatikosto, lisäksi tuotiin kotona paikkaansa etsinyt Frozen-säilytyslaatikko leikkimökkiin lelulaatikoksi.

Niiden lisäksi omana ajatuksenani oli pitkä penkki/sohva leikkimökin takaseinälle. Sellainen, jota voi hyödyntää leikkimistasona, mutta jolla voi myös levähtää lukemassa kirjoja. Mies nikkaroi penkin ja pikkuneiti on ollut erittäin tyytyväinen!





4) Sisustusyksityiskohdat ulos


Pikkujuttuja, mutta luovat tunnelmaa. :)

Kukkalaatikot pääsivät paikoilleen jo ennen maalaamista, kun äitini oli ostanut Meealle orvokkeja leikkimökin koristeeksi. Laatikoitakaan ei siinä vaiheessa ollut, joten laatikoiksi valikoitui helposti saatavilla olevat - eli se ainoa malli, joka Prismassa sopivassa koossa löytyi. :D

Ampiaisia karkottamaan virkkasin leikkimökin kuistille vale-ampiaispesän - joka toimi loistavasti! Vaikkakin se virheellisesti laitettiin paikoilleen jo ennen kuin ulkokuori oli kokonaan maalattu. No, nyttemmin ampiaispesää koristaa pari valkoista maalitippaa - kiitos miehen...

Yksi leikkimökin ykkösjutuista on ollut ehdottomasti postilaatikko. Sinne on laitettu kirjeitä postimiehelle, äidille ja isille sekä lastenohjelmien hahmoille. Ja aivan joka kerta kun takapihalla ollaan, pitää myös käydä katsomassa, onko a) edellinen kirje kadonnut postilaatikosta ja b) tullut postia Meealle. Ilo oli ylimmillään, kun postimies oli kirjoittanut piiiiiiitkän kirjeen Meealle eräänä päivänä. :)

Kukkalaatikot oli paikoillaan jo hyvissä ajoin. :D 






5) Lelut leikkimökkiin


Leluista kirjoittelinkin jo aiemmin oman erillisen postauksen, mutta pakko nostaa vielä tässäkin yhtenä kohtana esille. Lelut kun ovat erittäin tärkeä osa leikkimökkiä!

Kirjat ja astiat+ruuat olivat ne kaikkein tärkeimmät lelut leikkimökkiin, niillä on myös leikitty eniten. Aika lailla joka kerta Meea keittää kahvit, kun mennään leikkimökkiin ja tarjoilee sitä Frozen-posliiniastiastostaan. Kynät ja paperi ovat olleet toinen huippujuttu, sillä näin saadaan kätevästi postilaatikkoonkin täytettä. Leikkimökistä löytyy myös värityskirja ja sen parissa neitokainen on välillä viihtynyt pitkiäkin aikoja sillä aikaa kun äiti tai isi on huhkinut pihahommissa leikkimökin lähistöllä.

Lisäksi meillä on leikkimökissä hyvin sekalainen seurakunta kaikenlaisia leluja. Kaikkia sellaisia, mitä lelulaatikoiden kätköistä löytyi, mitä neiti halusi leikkimökkiin viedä ja mitkä olivat materiaaliltaan tms sellaisia, että ne uskalsi mahdolliselle kosteudelle alttiiksi jättää.

Muutamat teekutsut on pidetty tänä kesänä. :)


6) Sisustusjuttuja leikkimökkiin


Tämä on nyt se osio, mikä on kaikkein eniten kesken.

Seinälle olen jo löytänyt sopivan seinähyllyn (johon kauniit astiat pääsivät esille) ja ontelokuteesta virkkasin muutaman säilytyskorin pikkutavaroille. Muutama säilytyskorin virkkasin ripustuslenkillä; siksi piti ostaa myös seinäkoukut yhdelle seinälle. Varaston siivouksessa löytyi vielä alunperin häitämme varten ostettu puinen seinäkori sekä Meean 2-vuotissynttäreillä koristeena ollut pompom, jotka sopivat mainiosti leikkimökin tunnelmaan.

Verhot löysin Eurokankaan palalaarista - hieman nämä ovat nyt erilaiset kuin alkuperäinen ajatus, mutta sopivat kyllä mainiosti leikkimökkiin! Ja kun ei takaseinän sohvalle löytynyt sopivia vaaleanpunaisia sisustustyynyjä, tilasin hätäpäissäni Ikean tilauksen yhteydessä valloittavat kissatyynyt (joille pikkuneiti antoi suostumuksensa!) - jotka itse asiassa sopivat verhokankaaseen aivan mainiosti.







Mitä sitten vielä puuttuu? No aika paljon - näyttää vielä aika tyhjältä omaan silmään tuo leikkimökki!

Paljon on toki saatu aikaan yhdessä kesässä (ottaen huomioon, että kesälomastakin oltiin suurin osa poissa kotoa ja projekteja on ollut "muutama" muukin), mutta osa ajatuksista jäi vielä toteuttamatta. Ja varmaan ensi kesään mennessä ideoita on tullut vielä lisää (ainakin jos Pinterestiä ehtii yhtään talven aikana selaamaan)!

Ainakin haluaisin hankkia takaseinän penkille jonkinlaisen pehmusteen; ehkä ihan vaan määrämittaisen vaahtomuovipatjan, johon tulisi muuhun sisustukseen sopiva kangas päälle. Olisi sitten mukavampi pötkötellä penkillä kirjoja lukemassa. Lisäksi takaseinälle tarkoituksenani olisi ostaa ehkä kolme taulukehystä tunnelmaan sopivin sisustuskuvin. Nämähän voisi tulostaa itsekin, jos netistä löytyisi sopivia kuva-aiheita. Mitä se nyt sitten pitäisi olla - jotain vaaleanpunaista ja prinsessamaista tietenkin.

Pikkuneidin toiveena ollut kenkäteline on vielä toteuttamatta leikkimökin kuistille. Samaten joku kaunis (ja säänkestävä) lelukori pihaleluille olisi tarkoitus siihen hankkia - tällä hetkellä kun lelulaatikon virkaa ulkona toimittaa (hiekkalaatikon ohella) vihreä muovinen leluarkku, joka ei kyllä tämän leikkimökin ilmeeseen istu yhtään. :D

Onneksi ensi kesänä ehtii jatkamaan tätä projektia! :)



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.