keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Neiti 2,5 vuotta

Pikkuneiti täytti viime viikolla 2,5 vuotta ja on taas kehityspäivityksen aika. 

Viimeksi kirjoittelin vastaavaa päivitystä puoli vuotta sitten - sitä ennen vähän tiuhempaankin tahtiin.



Iso tyttö - aivan yhtäkkiä


Jotenkin tämän syksyn aikana on tuntunut, että Meea on kasvanut isoksi tytöksi. Ihan yhtäkkiä ja huomaamatta.

Vielä kesällä hän tarvitsi paljon enemmän apua päivittäisiin toimiin, eikä ollut yhtään niin omatoiminen kuin nykyään.

Nyt hän siis pääsääntöisesti pukee (ja valitsee!) kaikki vaatteet itse, vie roskat itse suoraan roskikseen, vie likaiset pyykit pyykkikoriin, ottaa tavarat itsenäisesti kaapeista ja laatikoista (esim. lusikan) - ja niin edelleen. Yksi niistä kerroista, kun oma suuni loksahti auki, oli silloin, kun Meea ensimmäistä kertaa meni yksin ja ilman apua pesemään kädet vessaan. Avasi oven, laittoi valot päälle, otti jakkaran, kääri hihat, laittoi hanan päälle, pesi kädet, kuivasi pyyhkeeseen, laittoi jakkaran takaisin paikalleen, sammutti valot ja laittoi oven kiinni. Mihin tässä oikein äitiä enää tarvitaankaan?

Hänestä on tullut niin iso tyttö; itsenäinen ja omatoiminen!



Uhmaa havaittavissa


Meealla uhmaikä on kestänyt koko iän, mutta etenkin kesällä se uhma alkoi kyllä näkymään ihan toden teolla. Nyt on itse asiassa pari viikkoa ollutkin vähän seesteisempi vaihe, mutta en usko, että ihan näin helpolla päästiin uhmailusta ohi.

Esimerkiksi pukeminen on välillä melkoinen show. Ensin kiukuttaa, jos äiti yrittää auttaa. Sitten kiukuttaa, kun äiti ei enää autakaan. Ja lopuksi kiukuttaa ihan muuten vaan; kiukuttamisen ilosta!

Keskustelemalla monesti saa asiat neuvoteltua ja tilanne ei ainakaan ihan aina etene siihen, että neiti huutaa täyttä kurkkua tai yrittää lyödä. Mutta kyllä tässä monesti on ollut niitä tilanteita, missä äidin pitää laskea kymmeneen ja vähän puhallella.

Lohduttavaa, että pahempaa on varmasti vielä luvassa. :D



Kova tyttö puhumaan


Meea on höpöttänyt jo pitkään ja juttujen määrä ei ainakaan ole vähentynyt. Päinvastoin. 

Hän kertoo tosi fiksuja juttuja, osaa yhdistellä eri asioita, muistaa aivan kaiken ja osaa jopa juksata! Meea osaa myös jo kertoa itse satuja; välillä hän tosiaan lukee äidille kirjaa ja kertoo tarinaa kuvista sekä muistamistaan asioista - monesti luetaan kirjoja niin, että ensin lukee äiti ja sitten lukee Meea. 

En voi sanoa, että Meea osaisi KAIKKI sanat - mutta ainakin hän osaa kaikki ne sanat, jotka on joskus kuullut. Ja hienosti toistaa perässä kaikki vaikeatkin sanat; hiljattin doping-uutisista jutellessamme mies sanoi "testosteroni" ja Meea heti perässä toistamaan. Siitä sitten lähtikin leikki, jossa miehen piti sanoa kaikenlaisia vaikeita sanoja ja Meea parhaansa mukaan toisti perässä. Hienosti tuli stetoskoopit, devalvaatiot ja araknofobiat neidin suusta - muutama kirjain saattoi mennä väärin. ;)

Vaikkakaan nuo vaikeat sanat eivät vielä puheeseen jääneet käyttöön, aika moni sana jää. Ja jos Meea ei jotain sanaa muista, hän osaa kyllä hienosti selittää, mitä tarkoittaa. Viime viikolla hukassa oli kaulakoru-sana ja Meea selitti "sitten minä laitan sinne juhliin sen, mikä se äiti onkaan, se mikä laitetaan tästä päästä läpi näin, minkä voi laittaa mekon kanssa, se mikä se olikaan".

Ja ne pikkuneidin jutut - ne ovat ihan omaa luokkaansa! Yksi viimeisimmistä hassutteluista oli, kun kysyin Meealta yhtenä päivänä "Oletko sinä ihan höpötintti?" ja neiti vastasi aivan pokkana "Titityy!" :D Ei siinä voinut kuin nauraa!



Kielenkehitystä


Synonyymejä Meea käytti jo 2-vuotiaana ja niitä käytetään edelleen; myös vastakohtien kautta. "Se ei ole paha, se on kiltti. Ei se ole tuhma." Noita synonyymejä tulee arjessa vastaan melkein päivittäin, kun Meea vastaa äidin jutteluun toisella synonyymillä.

Väreistä Meea tunnistaa useimmat, tunnetiloista tutuimmat hän osaa pukea sanoiksi ja myös laskeminen luonnistuu kymmeneen asti (joskus saattaa jäädä jokin numero välistä).

Sanoja hän osaa taivuttaa monesti aivan oikein, mutta selkeästi myös itse yrittää hahmottaa kielioppia taivuttamalla sanoja ns. väärin. Siis kieliopillisesti väärin, koska suomen kieli on niin vaikea - mutta päättelykyvyn perusteella aivan oikein. Näitä esimerkkejä on lukuisia, mutta tätä kirjoittaessa tulee äkkiseltään mieleen vaan "luketaan", eli luetaan. Niin ja mies-sanan kanssa on myös ollut vähän hankaluuksia, koska se taipuu niin jännissä muodoissa; esimerkiksi yhtenä päivänä puhuin jotain käyttäen sanaa "miehiä" ja myöhemmin Meea kyseli "onko isi miehiä?".

Meillä on nyt alkanut myös kunnon kyselykausi. Miksi, miksi ja miksi. Toistaiseksi kelpaa vielä "Äiti ei tiedä" -vastaukset, mutta luulen, että ne eivät kauaa kelpaa. Välillä kysymykset liittyvät sanoihin, joita Meea on kuullut eikä ymmärrä - "hirvikolari" oli vielä helppo selittää, mutta selitäpä "liikenne" 2,5-vuotiaalle... Vaikeampia kysymyksiä ovat sitten ne miksi-kysymykset. "Miksi ulkona on pimeää?", "Miksi äidin pitää mennä töihin?" ja kaiken huippuna vielä "Mistä minut on ostettu?".



Muisti


Muisti, se on aivan uskomaton! Toissa viikonloppuna puhuttiin ystäväpariskunnan kanssa Ähtäristä, niin Meea heti heitti väliin "Me käytiin kesällä Ähtärissä eläinpuistossa!". Käytiin siellä siis elokuun alussa - eikä ole Ähtärin reissusta puhuttu ainakaan 1,5 kuukauteen mitään! Muutenkin hän välillä kaivaa muistinsa syövereistä juttuja pitkänkin ajan takaa! Ja jos tänään sovitaan, että tehdään huomenna jotain - Meea kyllä takuuvarmasti muistaa sen; yleensä jo heti aamulla herätessään, ennen kuin on edes kunnolla saanut silmiä auki. :)

Muistin tasosta kertoo osaltaan myös se, kuinka paljon Meea osaa lastenlauluja ja loruja ulkoa! Aivan uskomattoman määrän! Aiemmin (kuten 2-vuotisbloggauksessakin mainitsin) Meea muisti pätkiä lauluista, muutamia sanoja sieltä täältä ja yhdessä laulaessa ehkä osasi laulaa pidemmällekin. Nyt hän laulaa ihan itse jo useamman laulun aika lailla kokonaan! Ja lauluvalikoima lisääntyy koko ajan; välillä hän oppii ihan yhtäkkiä niitä lauluja, joita on kotona laulettu - välillä mukaan tulee selkeästi päiväkodissa lauletut laulut (niistä kun osa on täysin vieraita äidille). Myös päiväkodin ruokalorut ja jopa aamupiirin "vakiosanat" (muun muassa: nyt mennään aamupiiriin, hyvää huomenta kaikille, tänään on keskiviikko ja jumppasalipäivä) ovat iskostuneet neitokaisen päähän niin hyvin, että niitä toistellaan usein kotonakin.

Lempiohjelmistaan Meea muistaa jo kaikki henkilöhahmot (paremmin kuin äiti, joka on myös vähintäänkin sivusilmällä niitä ohjelmia aika paljon katsellut!) ja paljon katsellusta Frozen-elokuvasta jopa mitä elokuvassa seuraavaksi tapahtuu!

Ja myös ne tehdyt asiat säilyvät muistissa pitkään. Etenkin ihan tuoreita juttuja - kuten vaikka parin viikon takaista metsäretkeä ja hirviöjahtia - Meea jaksaa muistella useamman viikon; hän muistaa mitä tehtiin, missä käytiin ja ketä nähtiin. Tarkemmat aikakäsitteet eivät vielä ole hanskassa, mutta menneisyys ja tulevaisuus kuitenkin osataan jo hyvin erottaa. Ja välillä kun Meealle sanoo, että "sitten kun nukut yhdet päikkärit ja yhdet yöunet", niin jotain tapahtuu, hän muistaa heti yöunilta herätessään että noniin, nyt pitäisi tapahtua! :D




Parhaat lelut ja leikit


Parhaista leikeistä kirjoitinkin juuri oman bloggauksensa, joka kertoo aika hyvin siitä, mikä neitiä tällä hetkellä viihdyttää eniten. 

Päiväkotiarjessa illat ovat edelleen lyhyitä (3-3,5 tuntia valveillaoloaikaa, jona aikana syödään ruoka, iltapala ja hoidetaan iltatoimet - ei siinä hirveästi jää leikille aikaa), joten yleensä leikit ovat iltaisin aika rauhallisia, eikä montaa leikkiä ehditä leikkimään. Viime päivinä on luettu kirjaa, leikitty lääkärileikkejä, rakennettu plusplussilla ja leikitty piilosta. 




Vaikka neiti ei edelleenkään hirveän itsenäinen leikkien suhteen ole (sitä päivää odotellessa!) ja palapelejäkin tehdessä äidin pitää olla lähietäisyydellä, jos sattuisi tarvitsemaan apua - on leikkimisessä selkeästi näkyvissä myös se syksyn mittaan kasvanut omatoimisuus. Meea päättää itse mitä leikitään ja miten leikitään - esimerkiksi mitä rakennetaan Duploista. Hän myös itse saa leikin aikaiseksi hyvinkin pienestä, eikä siihen välttämättä tarvita edes oikeita leluja; juuri pari päivää sitten hän rakenteli torneja täysistä hernekeittopurkeista ja viihtyi niiden parissa pitkään. :D

Lastenohjelmat ja iPad-pelit ovat kasvattaneet suosiotaan etenkin pottaharjoittelun myötä, mutta mitään älyttömiä määriä aikaa niihin ei kuitenkaan käytetä edelleenkään. Enemmänkin varsinaisten lelujen ohelle on tullut entistä enemmän myös sellainen puuha, mihin ei leluja tarvitse - piilosilla olo, kotitöissä auttaminen sekä tietysti askartelu, piirtäminen ja maalaaminen.

Myös tietynlainen prinsessakausi on alkanut näkymään. Frozen on hittijuttu, neiti haluaa pukea (juhla)mekon päälleen kotioloissaankin ja ihastuttavat Frozen-korut ovat varmaan tärkein esine tällä hetkellä. Kaiken pitäisi olla vaaleanpunaista ja pinkkiä; viimeisimpänä neiti alkoi vaatimaan huoneeseensa pinkkiä sänkyä - koska nykyinen on ihan tyhmä, koska se ei ole pinkki... Niin ja viime viikolla neiti vastasi Meea-huuteluihini "Minä en ole mikään Meea! Minä olen Alentelin linsessa Anna!" Selvä... :D




Maitoallergia selätetty


Ilokseni voin sanoa, että ruoka-allergiat ovat nyt erittäin hyvällä tolalla! Maitoallergia ja lähes kaikki muutkin aiemmat allergiat on nyt selätetty. Tällä hetkellä kananmuna-allergia on ns. pahin; Meea sietää kananmunaa ruuan seassa (esim. pullassa tai makaronilaatikossa), koska määrät ovat niin pieniä. Mutta pelkältään nautittuna kananmuna (etenkin valkuainen) aiheuttaa edelleen vatsanväänteitä ja unettomia öitä. Mustapippurista tulee ihottumaa, joten sitä en ole oikeastaan mausteena käyttänyt. Ja sitten on nippu ruoka-aineita (esim. pähkinä ja äyriäiset), joita neiti ei ole toistaiseksi vielä maistanut - etenkään pähkinän osalta ei ole pidettykään mitään kiirettä ihan tarkoituksella, koska itselläni on pähkinäallergia.



Ruokaa Meea söisi aina ja yleensä paljon. Nirsoilukausia on, mutta pääsääntöisesti ruoka maistuu hyvin. Nyt ollaan jo päästy siihen tilanteeseen, että jokaista ruokaa vähintäänkin maistetaan! Tällä hetkellä kasvikset ovat eniten yök ja välillä lämpimän ruuan joukosta joutuu erottelemaan pois porkkanat, paprikat ja muut vastaavat, että neiti suostuu syömään. Kurkku ja tomaatti sen sijaan ovat lemppareita; niitä Meea söisi vaikka kuinka paljon!

Lämpimistä ruuista lemppareita ovat tällä hetkellä varmaankin nakkikeitto, makaroni, perunamuusi ja hodarit. Kaikki ruuat kyllä maistuvat nykyään aika hyvin, en muista milloin viimeksi olisi ruoka kokonaan jäänyt syömättä. Jopa toissa viikonlopun nachovuokaa neiti söi kovalla innolla!

Kaikenlaiset herkut kiinnostavat yhä enenevässä määrin. Kohtuullista linjaa on pidetty yllä edelleen, mutta etenkin kaupassa mukana ollessaan neiti kyllä osaa monesti neuvotella ostamaan itselleen jätskin tai karkin. Mehut juodaan edelleen sokerittomana ja limsaa neiti ei ole vielä saanut, mutta jätski, karkki, popcorn ja sipsit ovat jo hyvinkin tuttuja juttuja. Sokerin määrä on kuitenkin edelleen sen verran pieni, että sokeriöverit ovat kyllä tuttu käsite silloin, kun herkkuja saa - kuten viime viikonlopun 1-vuotisjuhlien täytekakun, keksien ja karkkien jälkeen... Sanotaanko, että vauhtia riitti!




Iso iso tyttö


Täälläpäin ei 2,5-vuotisneuvolaa ole - itse mittasin neidin viimeksi viime sunnuntaina, kun kyläpaikan seinältä bongasin mitan. Mittaa oli kertynyt tuon mukaan n. 96 cm. Tätä ennen olen mitannut Meean elokuussa; kahden kuukauden takaiset mitat olivat 93,8 cm ja 14,3 kg, jalan pituus 14,8 cm. Kasvu on tasoittunut, mutta huomaa kyllä, että mittaa on tullut lisää, koska hiljattain tosiaan ne 92-koon vaatteet (jotka ovat olleet käytössä parhaimmillaan jo vuoden!) on pääosin siivottu kaapista pois. 2-vuotiaana mitat olivat 89,6 cm ja 13,6 kg, joten ihan hyvin on neiti kasvanut puolessa vuodessa.

Vaatekokona on pääsääntöisesti 98. Jotkut 92-koon vaatteet vielä mahtuvat päälle ja esim. tunikat ovat käyttökelpoisia aika pitkään. Neiti on vieläkin sen verran hoikka, että mitta loppuu yleensä ensimmäisenä hihoista tai lahkeista. Muutama 104-koon vaatekin on jo kaapissa ja etenkin leggingseissä 104-koko on monesti parempi kuin 98. Kengät ovat kooltaan 26-28, vähän kengästä riippuen. Itse uskoin, että viime talven kengät mahtuisivat vielä jalkaan, mutta 26-koon Kuomiin ei kyllä jää käyntivaraakaan paljoa - villasukkavarasta puhumattakaan!

Hiuksetkin ovat vähän kasvaneet; Meeallahan aina hiukset ovat olleet aika lyhyet ja ohuet. Niistä on siis leikattu vaan tasauksen omaisesti pois ja siltikään ne eivät ole kasvaneet kuin nippanappa olkapäille asti tämän 2,5 vuoden aikana. Meea ei ole myöskään koskaan erityisemmin tykännyt siitä, että hänen hiuksiinsa kosketaan - siksi ponnareita on tähän mennessä pidetty aika vähän (ei sillä, että noin lyhyisiin hiuksiin mitään suurempia kampauksia olisi saanut tehtyäkään...). Mutta nyt tosiaan hiuksiakin saa jo kammata ja laittaa ponnaria - osittainen ponnari Meealla onkin nyt ollut ihan päivittäin päiväkodissa; ja useimmiten jopa pysynyt koko päivän menossa mukana! Tällä viikolla hiuskoristeena on olleet pinnit, jotka neiti itkun kanssa maanantaiaamuna halusi päähänsä (koska muillakin tytöillä on...) ja nekin ovat pysyneet päivän päässä; aiemminhan pinnit olivat ehdoton nounou, koska Meea repi ne viidessä minuutissa irti hiuksista. :)




Muuta kehitystä


Päivärytmi on hyvin selkeä. Meea herätellään arkisin ennen kuutta ja tämä rytmi säilyy viikonloppuisinkin. Meea menee nukkumaan 19.30-20 aikoihin ja viikonloppuisinkaan meillä harvoin nukutaan puoli seitsemää pidempään. Yöunien kesto on 9,5-11 tuntia, päikkäreitä neiti nukkuu vaihtelevasti 0,5-2 tuntia (vähän riippuen yöunien pituudestakin).

Päiväkodissa olemisesta Meea tykkää - siksi se on vanhemmillekin helpompaa jättää neiti sinne aamuisin. Hän on sielläkin niin omatoiminen ja reipas; aamun rutiinitkin ovat niin hyvin selvillä ja jos vaikka aamulla tekee jonkin asian päiväkodin eteisessä eri järjestyksessä kuin yleensä, neiti huomauttaa siitä samantien. 

Pottailussa oli herkkyyskausi muutama viikko sitten, mutta se taisi mennä ohi. Kahden viikon ajan Meea oli pitkiäkin aikoja ilman vaippaa (myös päiväkodissa!) ja ansaitsi useita tarroja pottatauluun - nyt ei pariin viikkoon ole halunnut lainkaan mennä potalle tai pöntölle. Kehittymistä kuitenkin jo tapahtunut - ja neiti mm. tunnistaa pissa- ja kakkahädän - joka on jo ihan hyvä juttu sekin!

2-vuotisbloggauksessa olin kuvannut Meeaa adjektiiveilla touhukas, huumorintajuinen, iloinen, kohtelias, vilkas ja kujeileva. Tätä kaikkea hän on edelleenkin; lisäisin listaan vielä omatoiminen, reipas, tomera ja nokkela. 

Aivan ihana 2,5-vuotias pieni neiti!



Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!