tiistai 13. syyskuuta 2016

Teit meistä kauniin

En ole vielä blogiin elokuva-arvosteluja kirjoittanut, enkä ehkä jatkossakaan tule kirjoittamaan. Viime viikon leffakokemus oli kuitenkin niin huikea, että ihan pakko vähän hehkuttaa!



Käytiin siis pitkästä aikaa miehen kanssa viettämässä parisuhdeaikaa leffan merkeissä viime viikolla. Leffavaihtoehdot olivat aika rajalliset ja itse liputin Apulanta-elokuvan puolesta. Tiistaipäivä sopi omiin aikatauluihimme parhaiten, joten ikäänkuin sattuman kaupalla liput tuli hankittua elokuvan erikoisnäytökseen, jonka alussa näytettiin live-kuvaa Tennispalatsin ensi-iltatunnelmista.

Ensin epäilin, että olikohan tämä nyt hyvä idea, kun joutuu istumaan leffateatterissa niin kauan ja kysyttiinkin etukäteen, voiko saliin mennä vasta vähän myöhemmin - itse leffa kun alkoi vasta tunnin päästä. Olisi voinut, mutta mentiin kuitenkin jo viitisen minuuttia ensi-iltalähetyksen startattua, kun ei jaksanut kaupungillakaan pyöriä.

Ja kyllä muuten kannatti! Ensi-iltahulinat, haastattelut ja making of -klipit ennen leffan alkamista tekivät elokuvakokemuksesta entistä paremman! Vielä kun saatiin katsella livenä lähetettyä Tuukan ja Olgan puhetta sekä Jenni Vartiaisen esitystä, tuntui jotenkin vielä jännemmältä odottaa elokuvan alkua!




Entäs sitten se itse elokuva? No sehän oli aivan huippu!

Kirjoitinkin leffan jälkeen somessa, että vaikket Apulannasta diggailisikaan (tai olisi digannut silloin ihanalla 90-luvulla), niin mene silti katsomaan elokuva. Koska se vaan oli niin hyvä! Ihan rehellisesti voisin sanoa, että paras suomalainen elokuva pitkään aikaan.

Kun yhdelle kaverilleni pohdin, että mikä siinä nyt sitten oikeastaan olikaan hyvää, niin oikeastaan neljä asiaa nousi esiin.

1) Apulanta
Olen itse tykännyt Apulannasta aina. Siis siitä asti, kun olen tiennyt Apulannan olemassaolosta. Päijäthämäläisenä olen luonnollisesti fanittanut niin Apulantaa kuin Tehosekoitintakin nuorempana. Varsinainen fanittaminen on loppunut vuosien varrella, mutta edelleen Apulannan biisit ovat hyviä ja Toni Wirtanen mielestäni yksi parhaista biisintekijöistä Suomessa. Biiseihin liittyy muistoja ja pakko myöntää, että etenkin siitä 90-luvun tuotannosta osaan edelleen monta kappaletta ulkoa! Ja kyllä tosiaan se vanha faniuskin edelleen siellä pohjalla kytee; muutama vuosi sitten pääsin töiden merkeissä juttelemaan Sipen kanssa - kyllähän se aika paljon jännitti, kun kyseessä oli teiniaikojen idoli!

2) 90-luku
Toinen asia mikä elokuvassa jo etukäteen kiehtoi, oli 90-luku. Kun on itsekin elänyt nuoruuttaan samaan aikaan (vaikka toki useamman vuoden Apulannan kavereita nuorempi olenkin), mietin jo etukäteen, että kuinkahan nostalginen olo leffasta tulee. Ja tulihan siitä. Ajankuva onkin ollut yksi kehuttuja asioita tämän elokuvan arvosteluissa.

3) Näyttelijät
Näyttelijäsuoritukset ovat saaneet paljon hehkutusta julkisesti, eikä voi muuta kuin yhtyä näihin hehkutuksiin. Kaikki tekivät loistavaa työtä ja pienimmätkin yksityiskohdat oli huomioitu. Itse vaikutuin eniten Tatu Sinisalosta - joka oli niin suora kopio Toni Wirtasesta, että Toni Wirtanen ei varmaan itsekään olisi pystynyt tekemään roolia paremmin! Etenkin se ääni; en vaan pysty käsittämään, miten hän pystyi kuulostamaan niin samalta! Muutkin roolihahmot kyllä muistuttivat esikuviaan aivan loistavasti ja roolisuoritukset olivat upeita. Ainoa asia, joka itseäni jäi vähän häiritsemään (kovana Tehis-fanina), oli se, että Tehosekoittimen pojat oli kuvattu leffassa selkeästi vanhempina kuin Apulanta; he olivat jo aikuisia miehiä, kun Apiksen pojat olivat vasta siloposkisia koululaisia. Oikeastihan esimerkiksi Toni taitaa olla vuoden vanhempi kuin Tehiksen Otto.

4) Tarina
Itse tarina oli loppujen lopuksi se paras juttu leffassa. Itselleni se tottakai kolahti, koska vanhana fanina Apulannan tarina kiinnostaa. Mutta jo ihan pelkkänä tarinana, ilman yhteyttä Apulantaan, tämä olisi ollut loistava leffa! Kasvutarinaa, ajankuvaa ja huikeaa menestymistä. Nyt kun vielä tietää, että tarina pohjautuu tositapahtumiin, se tuo leffaan lisää voimaa ja vaikuttavuutta. "Ai tolleenko se onkin mennyt?" ja "Oho, tommonen perhe sillä onkin ollut" -ajatuksia tuli mieleen leffan edetessä ja jälkeenkin. Kun etukäteen jo tiesi missä tällä hetkellä ollaan, oli mielenkiintoista nähdä, mistä on lähdetty liikkeelle. Toki mukana voi olla vähän värikynääkin, mutta kovin uskottavalta kaikki kyllä vaikutti.

Kaiken kaikkiaan; aivan loistava leffa - mene ihmeessä katsomaan! Temosen Tuukka teki kyllä erinomaista työtä kokonaisuudessaan tämän leffan kanssa.

Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta elokuvateatterissa, kun yleisö leffan päätteeksi puhkeaa aplodeihin - se kertoo jo paljon!

Oletko jo ehtinyt nähdä TMK-elokuvan? Mitä pidit?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!