Itselläni suurin haaste on ollut löytää riittävästi aikaa kaikkeen. Ja eihän sitä aivan riittävästi ole löytynyt, joten liikkumisesta on joutunut karsimaan.
Ruuan suhteen suurin "ongelma" on kasvisten suuri määrä. Siis se kuorimisen ja pilkkomisen määrä; aivan älyttömästi kuluu aikaa siihen! Vaikka mieskin on nyt joten kuten mukana tässä, eli syö pääsääntöisesti samaa ruokaa samojen dieettiohjeiden mukaan JA auttaa myös ruuanvalmistuksessa toisinaan - silti se vapaa-aika tuntuu loppuvan kesken ihan jo kasvisten pilkkomiseen kuluvan ajan vuoksi. Kun ei niihin pakastevihanneksiin viitsisi kovin usein turvautua...
Osallistuin vuosi sitten Masusta misuksi -valmennukseen ja sama ongelma kasvisten ja ajan riittävyyden suhteen oli havaittavissa jo silloin. Nyt kun tähän Superdieettiin liittyy vielä P A L J O N muutakin "opeteltavaa" (sekä ruuan että liikunnan osalta), niin kasvisten pilkkominen tuntuu entistä haastavammalta.
Siitä huolimatta - vähintään 400 g kasviksia on joka päivä syöty kolmen viikon ajan ja vain reilu puoli kiloa niistä on tullut pakastealtaasta.
 |
| Tässä ne yhdet pakastealtaasta otetut. :) |
Kasvisten suuren määrän lisäksi koko ruuanlaitto on vaatinut ns. uuden opettelua. Ihan jo siinä, että ei meillä aiemmin ole syöty noin suurta määrää kasviksia - korkeintaan silloin, jos pääruokana on salaatti, on kasvisten ja muun ruuan suhde voinut olla sama kuin tässä dieetissä - joten se on ollut jo se ensimmäinen uuden opettelun tapa.
Sen lisäksi koko ruuanlaiton muoto on hyvin erilainen, mihin olen tottunut. Liha syödään lihana, ilman mitään kastikkeita, kermoja tai juustoja. Entinen "liha-allergikko" on joutunut opettelemaan dieetin aikana syömään pihvejä, joka on todellakin tehnyt tiukkaa. Lihat ostetaan maustamattomina ja maustetaan itse; joka osaltaan taas lisää sitä ruuanlaittoon menevää aikaa - vaikkakin toki maku on lähes aina ollut huomattavasti parempi kuin niissä kaupan valmismarinadeissa. Mausteita on pitänyt käyttää enemmän mihin olen tottunut (vaikka maustan muutenkin aika paljon!) ja suolan sekä öljyn lisääminen vasta valmiiseen ruokaan on tuonut lisähaastetta kokkaamiseen. Nimimerkillä "pitäisi varmaan ostaa uudet pannut, niin ei kana palaisi pohjaan ilman öljyä..."
 |
| Pihvit ovat olleet monesti helppo valinta - vaikkei mikään oma lempparini, todellakaan. |
Kaiken tämän uuden opettelun päälle on pitänyt hyvin tarkasti suunnitella viikon ruoka. Kilon satsi lihapullia hupenee yllättävän nopeasti ja valtaosa dieetin ruokavaliosta on sellaista, joka ei joko lainkaan tai ilman soveltamista sovi Meealle. Ne mausteisimmat ruuat on pitänyt jättää Meean lautaselta pois ja lisäksi neidillä on meneillään "en syö kasviksia" -vaihe, jolloin kana-kasviswokki tai kasvis-jauhelihapata ei ole juurikaan kelvannut. Tämä on luonnollisesti lisännyt ruuanlaiton määrää ja tuonut muutaman harmaan hiuksen lisää; etenkin päiväkotipäivinä neidin syömän lämpimän ruuan määrä on niin pieni, että oikein turhauttaa keittää niin vähäistä määrää makaronia (vaikka sen tekisikin vaikka kahdelle päivälle kerrallaan).
Kaikesta tästä huolimatta; ruokapuoli on sujunut yllättävän hyvin. Välttämättä ruokaa ei ole tullut syötyä joka päivä ihan grammalleen oikein, kun sitä on pyrkinyt tekemään isomman satsin kerralla. Ja koska itselleni kyse on enemmänkin elämäntapojen muutosprosessista (vaikkakaan en nyt kolmen viikon jälkeen ole varma, onko Superdieetti ihan paras keino siihen...), en ole muutenkaan kaikkea joka kerta ihan grammalleen mitannut ja aivan niin millintarkasti noudattanut ohjeita. Kaikki kokattu ruoka on kuiten ollut SD:n ruokavalion mukaista ja aamu-, väli- ja iltapalat on nautittu ohjeiden mukaan siinä määrin, että rahka tulee jo korvista ulos (ja kyllä, olen syönyt myös niitä rahkaa korvaavia ruoka-aineita).
 |
| Treenipäivänä aamupala saattaa näyttää jopa tältä! |
Lipsumisia on tapahtunut pari kertaa. Lähinnä ne ovat olleet ulkona syömisiä, kuten eilen töiden jälkeen ennen leffailtaa (joka on harvinaista herkkua nykyään!). Oma lähtöajatus oli, että dieettiohjeita ei tarvitse noudattaa orjallisesti, vaan noudattaa sitä eräänlaisena guidelinena vielä tuon kuusiviikkoisen jälkeen. Ja jotain SD:n vaikutuksesta omaan kroppaan kertoo sekin, miten huono olo noiden ei-SD:n mukaisten ruokailujen jälkeen on tullut!
Lisäksi olen kahdesti syönyt vaaleaa leipää SD:n aikana; itsellenihän siis leivästä (ja sipseistä) luopuminen on se vaikein asia tässä dieetissä - siksi tuo määrä on yllättävä pieni! Sipsejä en ole syönyt kertaakaan, mutta eilen piiiiitkästä aikaa leffassa käydessä oli pakko ostaa popcorneja.
Liikuntaosuus sen sijaan ei ole sujunut ihan niin mallikkaasti. Tai no, lähtötason huomioiden on, mutta SD:n vaatimustason huomioiden ei ole.
Liikunnan osalta pitäisi päästä 8 kertaa viikossa suoritukseen. Sanotaanko, että ennen dieettiä oma suoritukseni taso on ollut ehkä 0-2 kertaa viikossa (sillä hyväksyttävällä ajallisella kestolla) ja ne ovat olleet tosiaan lähinnä kävelyä. Treenimuotoista en ole tehnyt aiemmin oikeastaan lainkaan; salilla käynnistä on vuosia ja kotijumpatkin ovat jääneet hyvinhyvin vähäiseksi. Joten lähtötason huomioiden olen onnistunut oikein hyvin!
 |
| Todistettavasti liikuttuakin on tullut viimeisen kolmen viikon aikana. :) |
Ensinnäkin ne aerobiset harjoitukset, joita pitäisi olla neljästi viikossa. Niitä olen tosiaan tehnyt aiemminkin (kävelylenkin muodossa), mutta huomattavasti lyhyempänä. Nyt olen sekä kasvattanut toistokertoja että kestoa (SD:n "vaatimaan" kestoon), sekä lisännyt kävelyn rinnalle myös kuntopyöräilyn. Yksi viikko tästä kolmiviikkoisesta meni sairastaessa, mutta keskimäärin olen saanut aerobisia harjoituksia tehtyä 2-3 kertaa viikossa (SD:n tavoite siis 4; joka ei ole oma henkilökohtainen tavoitteeni).
Treenejä olen tehnyt saman verran, 2-3 kertaa viikossa. Olosuhteista johtuen nämä ovat olleet ainoastaan koti- ja ulkotreenejä; salikorttia en omista ja jotenkin työssäkäyvänä äitinä se treenaaminen on helpompaa kotona kuin salille lähteminen. Kahvakuulan ostamista harkitsen; se toisi lisävaihtelua treenaamiseen. Ottaen huomioon, että aiempi treenaustahti oli 0 kertaa viikossa, on treenien määrä kuitenkin huima!
Ja kuten sanottua; enemmän tulen joka tapauksessa panostamaan ruokailuun kuin liikuntaan. Tästä kuitenkin varmaan saa liikunnan suhteenkin taas jonkinlaisen startin, jotta se treenaaminen säilyisi edes kerta viikossa -tahdilla SD:n jälkeenkin!
Entäs sitten ne tulokset? Kolme viikkoa takana ja painoa lähtenyt pari kiloa. Senttejä lähti kahden viikon mittauksen jälkeen esim. vyötäröltä kuusi, mutta niistä on jostain syystä tullut osa takaisin (vaikka paino on kuitenkin viikon takaisesta tippunut).
Kuviakin olen ottanut, mutta en aio niitä blogissa julkaista. Lopputulos-kuvaa voisin harkita, mutta se taas ei kertoisi mitään ilman sitä lähtötilanne-kuvaa. :) SD:n alun ja tämän päivän kuvia vierekkäin katsoessa kuitenkin huomaa selkeästi, että onhan kiloja tai turvotusta lähtenyt ihan tasaisesti joka puolelta ja ehkä jotain kiinteytymistäkin on tapahtunut.
Sen lisäksi, että on uskomattoman hienoa, että painoa on lähtenyt, se on myös uskomattoman mielenkiintoista! Koska liikuntamäärä on ollut (etenkin 2. viikolla) todella pieni, se luo uskoa siihen, että ruokavaliolla voi saada isoja muutoksia aikaan!
 |
| Vaikka dieetti on "tiukka", ei herkuttelusta ole tarvinnut luopua; pannukakut eivät olleet kovin hyviä, mutta vanukkaat kyllä auttavat herkkuhimon iskiessä. |
Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin kohtuullisen ylpeä itsestäni. Yleensä tällaisilla "nyt pitää syödä näin ja tehdä näin" -ajatuksella varustetut jutut eivät itselleni toimi ja ajatukset pyörii vaan sen kielletyn asian ympärillä. Ja jos kerran lipsuu "no otan nyt vaan vähän suklaata", niin helposti lipsuu toisenkin kerran "no kun kerran otin jo, niin ei sillä nyt oo niin väliä enää". Tätä ei kuitenkaan ole nyt tapahtunut!
Liikuntamäärä on kasvanut aiempaan verrattuna ja ruokailutkin pysyneet melko hyvin kurissa. Ruuan suhteen tosiaan alkuajatuksenakin oli sallia itselleni pari lipsahtamista - en tiedä oliko se nyt sitten hyvä vai huono lähtökohta Superdieettiin, mutta ainakin realistinen! Tulevana viikonloppuna luvassa on tyttöjen reissu Tallinnaan, jossa 99% varmuudella SD:tä en tule kuitenkaan noudattamaan. Samaten kun eilen pääsin PITKÄSTÄ aikaa miehen kanssa leffaan, en edes miettinyt, että olisin jättänyt popparit ostamatta.
Ehkä tosiaan itselle ei niinkään ole tärkeää se varsinaisen SD:n lopputulos, eli montako kiloa tämän kuuden viikon aikana lähtee. Vaan miten näitä osa-alueita saa vietyä arkeen jatkossakin, ettei tämä jää vaan kuuden viikon rutistukseksi, jonka jälkeen palautetaan Hesen hamppareilla ja sipseillä ne pudotetut kilot takaisin. En aio jatkossakaan kieltäytyä täysin siitä epäterveellisestä ruuasta, mutta jos valtaosa muusta arkiruuasta on terveellisempää kuin nyt, silloin tällöin herkuttelu on ihan sallittua. Ei niin, että tuntuisi, että joutuu luopumaan jostain ja kiduttamaan itseään ruuan suhteen, vaan niin että saa jonkun balanssin ruokailuihin ja muutettua asteen verran terveellisemmäksi. Tarkoituksena ei ole dieetin jälkeen jatkaa samalla ruokavaliolla kuin dieetissä, mutta jospa saisi tehtyä jotain muutoksia arkiruokailuun; itse ehkä ajattelisin, että tulen jatkossa useammin korvaamaan leivän rahkalla, pienentämään aterioiden hiilarimäärää sekä lisäämään kasvisten määrää JOKA aterialla. Ehkä jatkossakin tulee toisinaan kokkailtua SD:n reseptien mukaan silloin tällöin, mutta mitään grammojen tarkkailua en varmaan tämän 6-viikkoisen jälkeen tule harrastamaan.
Sinänsä Superdieetti itsessään ei ehkä ollut se paras vaihtoehto minulle, enkä välttämättä ihan kaikkea SD:n oppeja allekirjoita (tästä oma bloggauksensa myöhemmin). Mutta tosiaan jotain ohjeistuksia talteen tulevaisuutta varten tästä varmasti saa.
Puolet vielä jäljellä - mielenkiinnolla tuloksia odotellen!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!