Hippojuoksuihin lähdettiin jännittynein mielin. Kotona oli treenattu ankarasti ja pikkuneiti hoki päiväkodista kotiuduttuaan "Joko mennään juoskemaan? Mennäänkö nyt juoskukisoihin? Mitkä kengät Meea laittaa?"
Itse toivoin, että neiti lähtisi juoksemaan oikeaan suuntaan - ihan siis siksi, ettei näistä tulisi äidin juoksukisat. Voittoa ei - todellakaan - lähdetty tavoittelemaan.
Mutta itse juoksuhan sujui aivan loistavasti!
Meean sarjassa (2013 ja myöhemmin syntyneet) juostiin neljän lapsen erissä ja Meea otti omassa lähdössään mahtavan startin! Hän johti kisaa ylivoimaisesti - mutta sitten tuli stoppi. Kuuluttaja nimittäin totesi "Ja sisäradalta vahvassa johdossa on Meea... Ja hän pysähtyikin katsomaan kuuluttajaa." :D Eli hienosti meni juoksu, mutta oman nimen kuullessaan neiti pysähtyi kuin seinään.
Saatiin siitä vielä juoksu jatkumaan pienellä avustuksella ja Meea tuli oman lähtönsä toisena maaliin. Mutta ilman kuuluttajan höpinöitä Meea olisi ottanut suvereenisti voiton omassa lähdössään. Ja mitalisijan omassa sarjassaan! Samassa lähdössä juossut voittaja kun nimittäin oli ilmeisesti koko sarjan toinen - eli oli kyllä mitali meillä lähellä, ennakko-odotuksista huolimatta!
Jokainen osallistuja sai kuitenkin palkinnon ja se olikin mieluinen neidille. Samaten tuli taas huomattua se oman taaperon vilkkaus; kaikki sarjassa juosseet kerättiin portaikkoon ryhmäkuvaan - muiden vielä asettautuessa nätisti paikalleen Meea jo kyllästyi seisoskeluun ja lähti tutkimaan takana ollutta lasiovea...
Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.
Hienosti on juoksukisat menneet! Lohdutukseksi vilkkaudesta voin sanoa että yksi lapsistani oli tuohon noin 3 vuoden ikään asti tosi vilkas mutta sitten jotenkin kummasti rauhoittui ja tuli hetkeksi joku arastelu/ujostelu vaihekin. Nyttemmin on suht rauhallinen koululainen :)
VastaaPoistaOk, hyvä kuulla. :D Yhden kaverin kanssa aiheesta juuri juteltiin; hänellä on kaksi vilkasta lasta (vaikka äiti on rauhallinen kuten minäkin) ja kuulemma 6-vuotiaana oli rauhoittumishetki - sen jälkeen taas jatkui vilkkaus. Mutta hyvä kuulla, että toivoa on, että rauhoittuminen voisi tulla jo aiemminkin - ja jatkua pidempään! :)
PoistaJuu :)
PoistaJa sitten taas yksi meidän lapsista on yleisesti ottaen ehkä rauhallinen ja vähän arkakin...mutta auta armias kun se pääsee kauppaan,kirjastoon tms... huoh. Ei suostu ilman kauheaa huutoa istumaan kärryis tai rattaissa vaan käpälöi joka ikistä tavaraa ja riekkuu ihan hirveästi huhhuh.
Onko teillä muuten lapsi minkälainen kaupoissa tms? Just tänään mietin että voi kun toisten pienet istuu nätisti rattaissa tai kärryissä kun meidän kauppareissut menee niissä merkeissä että vahdataan tätä pienintä...