perjantai 29. heinäkuuta 2016

Palapelien säilytys - ikuinen ongelma!

Kirjoittelin aiemmin tänään lastenhuoneesta ja tällä hetkellä neidin lastenhuoneessa todellinen murheenkryyni tuntuu olevan palapelit. Lähinnä siis niiden säilytys.

Yksi lempileikeistä on ollut jo pari kuukautta palapelien teko ja meillä on tällä hetkellä kolmenlaisia palapelejä. Nuppipalapelejä (jotka kyllä ehkä lähipäivien siivousoperaatiossa jo karsin pois Meean leikeistä), kehyksellisiä palapelejä sekä tavallisia palapelejä, joissa siis pelkät palat. Mikään näistä ei mielestäni ole erityisen helppo säilytyksen suhteen.



Palapelit kun pitää säilyttää jossain kohtuullisen korkealla tai oven takana tms, jotta Meea ei saa niitä itse käsiinsä. Tai jos saa itse, niin saisi vaan yhden kerrallaan. Kertaalleen keväällä nimittäin testasin palapelien säilytystä matalassa talohyllyssä. Sen jälkeen kun tein ITSE kahdeksan palapeliä, joiden palaset neiti oli levitellyt lattialle ja sängyn alle, palapelit siirtyivät hyvin nopeasti takaisin aiempaan paikkaansa Kallax-hyllyn päälle.

Kallax-hyllyn päällinen ei sinänsä ole hullumpi paikka nuppipalapeleille ja kehyksellisille palapeleille, jotka voi kasata sinne päällekkäin ja antaa Meealle sen palapelin, jota hän kulloinkin haluaa tehdä. Palaset eivät mene sekaisin ja ne myös säilytyksen aikaan pysyvät paikallaan kehyksessä.

Ainoa ongelma on se, että se palapelikasa hyllyn päällä on älyttömän ruma! Tietysti ne voisi pinota kaappiin; alunperin meillä olikin nuppipalapelit Kallaxin kaapissa, mutta nyttemmin kaappiin on tullut niin paljon kaikenlaista muuta roinaa, ettei palapeleille enää ole tilaa.

Tässä näkyy tuo "kaunis" palapelikasa Kallaxin päällä.

Palapelejä ei myöskään voi säilyttää oikeastaan kuin vaakatasossa. Esimerkiksi Kallaxin vaaleanpunainen lelulaatikkohan olisi oiva paikka palapeleille - jos palaset olisi liimattu pohjaansa kiinni. Sellaisinaan jos palapelit laittaisi lelulaatikkoon, olisi palaset ihan solmussa keskenään ja taatusti joku pala aina hukassa.

Se palojen hukkuminen onkin yksi aika tärkeä pointti säilytysratkaisujen pohdinnassa; koko palapeli kun on pilalla, jos yksikin pala joutuu kadoksiin!

Olen viime päivinä Pinterestistä etsiskellyt hyviä ratkaisuvaihtoehtoja ja tällainen metallinen säilytysteline olisi aivan loistava Kallaxin päälle palapeleille! Siis ihan täydellinen!


Ainoa ongelma on se, että minulla ei ole aavistustakaan, mistä tällaisen voisi ostaa! Tai siis; eBaystä kyllä löytyy, mutta ei toimitusta Suomeen (ainakaan niissä mitä ehdin selailla). Suomessa en kyllä ole koskaan törmännyt vastaavaan, eikä google-etsinnätkään tuottaneet ainakaan vielä tulosta...

Ne muoviset vastaavat versiot (lomakelokerikot, joita toimistoissa käytetään) eivät kyllä ulkomuodoltaan ole yhtään niin kivoja kuin tämä. Vaikka siis niitäkin palapelisäilytyksessä näköjään käytetään.



Kehyksellisten palapelien lisäksi meillä on niitä ns. tavallisia palapelejä, joissa on vaan palat. Nehän voisi sinänsä säilyttää laatikoissaan, mutta kun ne vievät niin älyttömästi tilaa! Eikä niitäkään laatikoita toistaiseksi voi kasata mihinkään kovin matalalla tai yksi pikkutirppa levittää palat - pahimmassa tapauksessa sekoittaen usean palapelin palat keskenään...

Meillä on myös muutama palapeli, jossa samassa laatikossa on useamman palapelin palat. Ne olisi kiva erottaa toisistaan, jotta palapelin teko helpottuisi, eikä aina tarvitsisi ensimmäisenä selvitellä, mitkä palat kuuluvat mihin palapeliin. Esimerkiksi yksi Muumi-palapeli säilytetään tällä hetkellä niin, että toisen palapelin palat on yläkannessa ja toisen alakannessa - näyttää oikein kauniilta siinä Kallaxin päällä olevassa kasassa...



Jotain tällaisia pussukoita voisin palapelipalasia varten ostaa - en kyllä näistäkään vielä tiedä, että mistä kaupasta lähtisin etsimään. Perus-pakastuspussit eivät varmaan ole riittävän kestäviä palapelisäilytys-tarkoitukseen; pitäisi olla jotain tukevampaa muovia ja kunnon lukot.



Toinen (huonompi) vaihtoehto olisi jotkut rasiat; näissä ongelmana on sekä hinta että määrä. Jos palapelejä on paljon, tarvitaan rasioitakin paljon - ja ne eivät mitään ilmaisia ole - etenkin kun pitäisi olla samankokoisia (jotta ne on helppo säilyttää), eli mikään Ikean superhalpa multisetti ei käy. Lisäksi noita pusseja myydään todennäköisesti parinkymmenen tms kappaleen seteissä joka tapauksessa; rasioita en varmastikaan osaisi ostaa oikeaa määrää. Jo nyt meillä olisi tarvetta 11 säilytysrasialle ja varmaan palapelejä tullaan jatkossakin ostamaan lisää...

Miten teillä säilytetään palapelejä? Jaa hyvät ja toimivat säilytysvinkit kommenttiosiossa!

*** Bloggauksen kuvat lainattu Pinterestistä. ***

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Katsaus lastenhuoneeseen

En olekaan hetkeen blogannut lastenhuoneesta, joten ajattelin tehdä päivityksen siihen, miltä lastenhuoneessa tällä hetkellä näyttää.

Aiemmin olen lastenhuone-bloggaukset tehnyt lastenhuoneen "valmistuessa" reilu vuosi sitten keväällä sekä yhden katsauksen lastenhuoneeseen viime syksynä.

Jonkin verran on tapahtunut muutosta näistä aiemmista bloggauksista.

Kallax-hylly, vaatekaappi, taulut ja sisustusjutut (eli verhot, matto ja lamppu) ovat samat kuin aiemminkin. Muu onkin sitten uudistunut. Jotenkin sitä itse ajatteli, että eihän tässä nyt oikeastaan edes ole tehty mitään lastenhuoneeseen, mutta onhan siellä paljonkin uutta!


Jos lähdetään aikajärjestyksessä, niin ensin Meean huoneeseen muutti jo viime vuoden puolella minun vanha pöytäni ja tuolini. Olen itse saanut nämä muistaakseni 2-vuotislahjaksi ja ne olivat siis edelleen vanhemmillani tallessa. Aarnon Puun lujaa laatua, hyvin ovat kestäneet nämä vuodet! Koska Meean huoneen värimaailma on muuten huonekalujen osalta valkoinen, olen pohtinut, josko nämäkin maalaisi valkoiseksi - niillä on kuitenkin sen verran tunnearvoa, että ovat jääneet toistaiseksi puun väriseksi. Nämä ovat palvelleet Meean huoneessa erinomaisesti etenkin palapelien tekopaikkana!

Alkuvuodesta neiti muutti pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn ja sen myötä myös huonejärjestys hieman muuttui, kun sänky käännettiin toisinpäin.

Ennen huhtikuisia synttäreitä saatiin vihdoin se rohjo nojatuoli pois Meean huoneesta ja tilalle huomattavasti käytännöllisempi Stuva-penkki pehmolelusäilytykseen. Onneksi tämä kelpasi pehmusteen kera myös koiralle, eikä hänen tarvinut luopua naapurikyttäyksestään. ;)




Synttärilahjaksi Meea sai ihastuttavan talohyllyn; itsehän siis voitin tämän keväällä Jollyroomin arvonnasta ja paketoin sen Meealle lahjaksi. Tilalla aiemmin olleen lipaston laitoin myyntiin ja talohyllylle löytyi sopiva paikka huoneesta.

Viimeisimpinä pikkumuutoksina huoneeseen on viikon sisällä laitettu pimennysverho (erittäin hyvä ostos!) sekä seinälle neidin päiväkodissa tekemiä maalauksia esille.






Seuraavana todo-listalla olisikin lelujen läpikäynti ja poissiivous; aika paljon on sellaista, jolla Meea ei enää leiki tai jotka on tarkoitettu selkeästi nuoremmille lapsille. Ylipäätään niitä leluja on niiiin paljon, että siivous lienee paikallaan! Myös muutamia lelujen säilytysratkaisuja pitäisi koittaa pohtia ja saada lisää selvyyttä tähän huoneeseen sen myötä. Nuo hyllythän eivät todellakaan näytä yleensä noin siisteiltä kuin näissä kuvissa - neiti osaa kyllä kerätä lelunsa kiltisti laatikoihin leikkimisen jälkeen, mutta ihan tällä tavalla niitä ei kyllä hyllyyn itse osata vielä lajitella. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Blogiluonnosten suma

Bloggaus on minulle rakas harrastus, mutta viime aikoina on tuntunut, että sille jää hyvin vähän aikaa.

Sen jälkeen kun aloitin kokopäivätyöt vuodenvaihteessa, vapaa-ajan määrä väheni merkittävästi - luonnollisesti. Koska lapsi oli pitkiä päiviä päiväkodissa, tahdoin käyttää vapaa-aikani pääsääntöisesti omaan lapseen; tästä syystä myös kodinhoito oli välillä heikolla tolalla. Saati että olisi ollut extra-aikaa bloggaamiseen. Yöunista kun en tahtonut karsia.

Silloin kun sitä aikaa olisi sattumalta ollut, ei ole välttämättä huvittanut. Esimerkiksi autossa istuessa (kun en ole ollut ratissa) olisi hyvää aikaa blogata kännykän tai ipadin avulla, mutta en jaksa kirjoittaa niin pitkiä tekstejä muulla kuin tietokoneella. Olen tainnut kaikkineen kaksi bloggausta tämän vuoden aikana kirjoittaa alusta loppuun puhelimella tai ipadilla autossa!

Bloggaaminen on minulle oikeastaan asia, johon pitää keskittyä ja ottaa sille oma rauhallinen hetki - ei vaan väsätä tekstiä häthätää vähän sinnepäin. Vaikka kuvat blogiin otankin pääsääntöisesti kännykällä, blogitekstit kirjoitan 90-prosenttisesti tietokoneella.

Niin ja ne kuvat - tosiaan. Muutaman kerran olen saanut tekstin valmiiksi (koska minulle teksti on tärkeämpi), mutta se kaipaa kuvaa seurakseen. Erityisesti vaate-esittelybloggaukset roikkuvat luonnoksissani hyvinhyvin pitkään, ennenkuin ehdin/jaksan/pystyn ottamaan kaikki tarvittavat kuvat.

Ajattelin, että kesälomalla ehdin kuromaan rakoa kiinni ja bloggaamaan to-del-la paljon. Vaan kuinkas kävikään? Kohta kolme viikkoa kesälomaa takana ja tämä on kahdeksas bloggaus. Ei nyt älyttömän tiheä tahti.

Ollaan oltu paljon reissussa ja kotona ollessa on ollut paljon kaikkea muutakin puuhaa. Kesä tuntuu aina olevan kiireisempää kuin talvi - mistähän sekin johtuu...

Päikkäriaikaan ja iltaisin on toki kesälomallakin (kotona ollessa) ihan hyvää bloggausaikaa ja niinä aikoina tänäänkin nämä huimat kaksi bloggausta olen saanut aikaiseksi. (Oikeasti; en edes muista, milloin viimeksi olen blogannut kahdesti yhden päivän aikana!)

Näin lomaillessa kyllä huomaa, miten paljon enemmän ns. omaa aikaa sitä äitiyslomalla olikaan! Työpäivän aikana ei ole päikkäriaikaa, kotitöitä ei voi tehdä töiden ohella ja lapsi on illat entistä tiiviimmin äidissä kiinni päiväkotipäivän jälkeen.

Huomaa sen bloggaustahdistakin. Tänä vuonna keskimääräinen bloggaustahti on ollut 12 bloggausta per kuukausi. Viime vuonna kuukaudessa tuli keskimäärin 17 bloggausta (ja jätin laskematta joulukuun 35 bloggausta, joista siis 24 tuli joulukalenterin sisällöstä!).

En bloggaa ns. työkseni enkä ole osa mitään isompaa yhteisöä, joten itselleni bloggaus ei ole sinänsä mikään stressin aihe. Välillä on kausia, jolloin tuntuu, että pitäisi saada sisältöä ulos tiheämpään tahtiin, mutta useimmiten vaan bloggaan fiiliksen mukaan. Enemmänkin ne niin sanotut stressit tulevat tuosta luonnosten määrästä - kirjoittamattomista blogiaiheista.

Nimittäin bloggausaiheita - niitähän kyllä riittäisi! Luonnoksissa on tällä hetkellä yli sata aihetta odottelemassa kirjoittamista; tosin aika moni niistä on jo ns. aikansa elänyt, eli eivät ole enää ajankohtaisia tai ei ole innostusta niistä kirjoittaa. Yksi vanhimmista aiheista, jonka aion ehdottomasti vielä joskus kirjoittaa loppuun, on Ikean leikkikeittiön DIY-projekti - on vaan aina tullut ajankohtaisempia ja "tärkeämpiä" aiheita eteen, niin se on vähän jäänyt. Aiheet laitan yleensä puhelimella Bloggeriin talteen otsikko-tasolla, mutta usein ei juuri siinä hetkessä pysty kirjoittamaan sen enempää. Ne vaativat oman ajan, hetken ja inspiraation kirjoittamiseen.

Syksyn tullen ajatuksena on saada aikaan joku säännöllinen postaustahti. Kaksi-kolme kertaa viikossa kuulostaisi aika realistiselta ja samantapainen tahti on ollut alkuvuodenkin.

Koska bloggaus on itselleni rakas harrastus, olen miettinyt jopa sitä, että ottaisin yhden tietyn illan viikosta bloggausillakseni. Tällöin voisin säännöllisesti kerran viikossa sulkeutua illaksi eri huoneeseen ja uppoutua täysillä blogin pariin miehen huolehtiessa neidin iltatoimet. Ehtisi kirjoittaa vaikka useammankin bloggauksen putkeen ja ajastamaan ne blogiin kyseiselle viikolle. Yksi ilta viikossa ei olisi paha myöskään Meean kannalta, jos äiti muina iltoina olisi läsnä ja leikkimässä päiväkotipäivän jälkeen. Ongelmaksi voi muotoutua kylläkin se, että juuri sinä päivänä ei ole inspiraatiota kirjoittamiseen - mutta toisaalta; onko jossain ryhmäliikuntatunneilla käyvälläkään aina juuri sinä harrastuspäivänä se suurin intohimo kyseiseen lajiin?

Meinasin kirjoittaa tähän loppuun, että aion nyt kunnostautua bloggaamisen suhteen ja saada kirjoitettua luonnosten sumaa pienemmäksi. Mahdollisesti seuraavien kotipäivien aikana bloggauksia useampi tuleekin (ellei tällä hetkellä kytevä kirjoitusinspis katoa), mutta sitten voi taas olla hiljaisempaa. Kuten sanottua; blogi ei ole paikka, josta otan sen suurempaa stressiä, vaikka välillä ärsyttääkin siihen käytettävissä oleva vähäinen aika. Kyllä niitä bloggauksia kuitenkin jatkossakin tulee - sen verran uskallan luvata! :)



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

(Turhia) heräteostoksia lapselle - kyllä, olen syyllinen!

Joskus ennen (lue: ajalla ennen lasta) ajattelin, että kaikenmaailman tilpehöörit lapsille ovat aivan turhia. Siis sellaiset, joita ostetaan ohimennen ex tempore; "pahimmassa" tapauksessa jopa ihan perus-ruokakaupasta. Ajattelin, että sellaisia voisi ostaa korkeintaan jotkut sukulaiset; ei sentään lapsen omat vanhemmat.

Nyt on ilmeisesti kesäkelit sumentaneet oman ja miehen pään sen verran, että huomaan itse syyllistyneeni samaan. Samoin molemmat isovanhemmat, jos Meea heidän kanssaan kauppaan pääsee.

Viimeistään siinä vaiheessa tajusin tämän asian toden teolla, kun Meea mummin ja vaarin luokse mennessä meni availemaan kaappeja kysyen "Mitä muuta uutta minulle on?" Kyllä hävetti. 

Sen jälkeen aloin miettimään, mitä kaikkea onkaan tullut Meealle osteltua ikäänkuin heräteostoksena. Sellaista, mitä ei ole etukäteen suunniteltu ja mikä on tarttunut mukaan kauppareissulta. No, onhan niitä...

Nämä ei-niin-suunnitellut ostokset alkoivat varmaan toukokuun alussa, kun Meea sai maitoaltistuksen jälkeen valita itselleen palkinnon. Neiti valitsi Frozen-laukun; lisäksi samalla reissulla saatiin lääkäriltä ja hoitajalta lelut ja Hesen "palkintoaterialla" hiekkaleluja.



Sen jälkeen olen yllättänyt itseni ostamasta "heräteostoksia" Meealle todella  usein. Tähän asti olen ostanut enemmänkin vaan tarpeeseen ja heräteostokset ovat olleet oikeastaan vaan vaatteita (joille ei myöskään sinänsä ns. tarvetta olisi aina ollut). En tiedä johtuuko se siitä, että Meea alkaa olla sen ikäinen, että materia ja lelut kiinnostavat enemmän vai onko vaan kesäkelit tehneet tehtävänsä. Joka tapauksessa; paljon turhaakin on tullut ostettua.

Maitoaltistuksen jälkeen keväällä seuraavana vuorossa taisivatkin olla "pottapalkinnot", joita ostin kaappiin "varastoon" Meealle. Lidlistä saippuakuplahahmoja ja Prismasta katuliidut. Pottapalkinnot ovatkin olleet hyvä (eli huono) tekosyy ostamiseen. Ennen kesälomaa Suomalaisessa kirjakaupassa (muilla asioilla) käydessäni hamstrasin ale-pöydästä Meealle kirjoja ja pari viikkoa sitten Mega-Areenalta mukaan tarttui kahden euron dvd. 




Lidlissä mekkoja itselleni ostaessa piti luonnollisesti myös ostaa Meealle jotain; puinen asunvaihto-palapeli olikin mieluinen. Tuurissa oli myös pakko ostaa tuliaisia; Frozen-paita, uima-allas, puhallettavat käsi-uimarenkaat, Frozen-kylpyvaahto ja kärpäslätkä. Ei tainnut mitään oikeasti lukea ostoslistalla. 






Huvipuistot ovat myös olleet "pakollinen ostospaikka"; vaikka narunveto on suoranaista rahastusta (4 euroa!), piti narua vetää niin Powerparkissa kuin Lintsilläkin. Toisesta Meea sai pienen pehmolelun, toisesta Planes-dominon.

Myös Frozen-helmet, norsulakanat ja tiistaina mukaan tarttunut Frozen-jumppapussi ovat olleet tämän kesän "heräteostoksia". Ja kesän aikana kierretyiltä kirppiksiltä kasa kirjoja sekä palapelejä - molempia alkaa nyt olemaan jo riittävästi...





Mieskin on tehnyt oman osansa heräteostosten saralla; parin viikon sisällä hän on ostanut Meealle ainakin Crocsit ja Frozen-pinnejä ihan itsenäisesti (toki siis esim. Tuurissa ja huvipuistoissa oli mukana noita tavaroita ostamassa).

Niin, ja isovanhemmat ovat kunnostautuneet tässä asiassa myös: Toissa viikolla lomailtiin vanhempieni luona viikko, ja mummi ja vaari olivat jo valmiiksi ostaneet Meealle pari juttua (jonka vuoksi neiti niitä kaappeja menikin availemaan). Lisäksi Meea sai kauppaan shoppailurahaa ja valitsi ostettavaksi prinsessakirjan, helmet ja ponnareita. Viime viikolla käytiin miehen vanhempien luona ja mummu osti Meealle ruokakauppareissun yhteydessä prinsessa-rannekorun, kun "Meea niin kovasti tahtoi".



Kun näitä tämän bloggauksen kuvia katselee, niin onhan tuo materia taas ihan kivasti lisääntynyt viime aikoina. Siihen vielä kaikki "ylimääräiset" kauppareissun yhteydessä tehdyt jätskiostokset yms päälle - huhhuh.

Meea alkaa olemaan jo sen ikäinen, että alkaa pikkuhiljaa jo vaatimaankin kaupassa itselleen jotain. Toistaiseksi on tosiaan pärjätty pillimehun tai jätskin ostamisella, mutta esimerkiksi Frozen-lehdet kiinnostaisivat kovasti. Heräteostoksien tekemisessä ei varmaan enää takaisinpäin käännytä; eivätköhän ne vaan tule lisääntymään jatkuvasti. Mutta jospa nyt yrittäisi pitää hieman taukoa ainakin itse - ihan jouluun asti ei taideta päästä ostamatta, mutta jos edes syyskuuhun? :D

Tehdäänkö teillä ns. heräteostoksia lapsille? Kuinka usein ja millaisia?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Cheddar-sipulipiirakka

Ihana, ihana, IHANA piirakka, jota olen leiponut jo useamman kerran. Vaikka ainekset ovat suhteellisen yksinkertaiset, tämä on niin maukasta, että joka kerta piirakka on loppunut kesken.

Viimeisimpänä leivoin tätä lauantaina naapuruston juhliin. Tein samalla kertaa vähän reilummin, niin sai kotonakin maistella tätä maukasta piirakkaa jo etukäteen - ja vähän juhlien jälkeenkin.



Pohja:
3 dl haaleaa vettä
10 g hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
2 rkl oliiviöljyä 
4 dl spelttijauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
4 punasipulia
4 sipulia
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl suolaa
1 tl kuminaa

Päälle:
2 rkl oliiviöljyä
100 g cheddar-juustoraastetta


Tee ensin pohjan taikina. Liuota murennettu hiiva haaleaan veteen. Lisää suola, sokeri ja öljy. Lisää jauhot koko ajan sekoittaen. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoilta. Kohota taikinaa peitettynä tunti. 

Valmista täyte. Kuori ja viipaloi sipulit ohuiksi renkaiksi. Kuullota sipuleita öljy-voiseoksessa n. 10 minuuttia. Lisää mausteet ja hauduta vielä hetki. 

Jaa (kohonnut) taikina kahtia ja vaivaa siitä ilmakuplat pois jauhotetulla pöydällä.

Voitele kaksi leivinpaperia öljyllä. Taputtele taikina leivinpapereille levyiksi. 

Laita sipulitäyte taikinapohjien päälle; puolet kumpaankin. Levitä tasaisesti ja kaada päälle hieman öljyä. Ripottele päälle cheddar-juustoraaste.

Paista 250 C, n. 10 min.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Hiuskriisi - ja vain pari päivää aikaa ratkaista se

Oma kampaajareissuni on edessä tiistaina. Eikä minulla ole aavistustakaan, mitä hiuksilleni tekisin.

Lähtötilanne on lähes olkapäille ulottuvat hiukset. Tyvessä tummanruskeaa (nyt toki myös omaa maantienväristä juurikasvu), latvassa blondattua. Takaa aavistuksen lyhyemmät kuin edestä, lisäksi otsahiusten kasvatusprosessi on kesken.

Nykyisestä kuontalosta ei hyviä kuvia löytynyt - mutta ehkä nämä kahden viikon sisällä otetut kuvat kertovat jo jotain. 

Viime vuosina hiustyylit ovat vaihdelleet jonkin verran, vaikkakaan mitään radikaaleja muutoksia ei ole nähtävillä.

Pituus on vaihdellut korvan alta reilusti yli olkapään. Väri on ollut aina melko tummaa; välillä raitoja ja nyt parhaillaan vaaleimmat ikinä, kun latvat on blondattu aika pitkältä matkalta. 

Otsahiukset ovat olleet se suurin murheenkryyni itselleni. Muutamaan otteeseen olen alkanut niitä kasvattamaan pois - ja kun ne on saanut kasvatettua suurinpiortein järkeviin mittoihin, olen leikkuuttanut otsahiukset taas lyhyiksi. Sen jälkeen kyllästynyt nopeasti otsahiuksiin ja noidankehä on valmis. Nyt on taas kasvatusprosessi meneillään ja yritän nyt pysyä lujana, että astelisin kampaajalta pois pidempien otsahiusten kanssa.

Alla aikajärjestyksessään (uusin ensin) kuvia hiustyyleistä, joita minulla on viimeisen kahden vuoden aikana ollut - kaikki kuvat otettu siis Meean syntymän jälkeen. (Muitakin hiustyylejä toki ollut vuosien varrella, mutta vanhempia kuvia en enää ryhtynyt kaivamaan näytille.)











Aiemmin on ollut yleensä aina jonkinlainen idea, mitä hiuksilleen haluaisi. Tällä kertaa ei aavistustakaan. Tai no, mieluusti haluaisin pidemmät hiukset, koska nämä lyhyet - ei edes kunnolla ponnarille yltävät - eivät enää innosta. Mutta pitkiä hiuksia ei nyt tällä kampaajakerralla vielä saa.

Että mitähän sitä tällä kertaa tekisi hiuksilleen?

Mustaa, joka omasta mielestäni sopii parhaiten? Neutraalimpaa tummanruskeaa? Jatkoa tälle nykyiselle vaalealle linjalle? Vai sitten jotain räväkämpää, vaikkapa raitojen tai latvojen osalta? Siniharmaa on kiehtonut jo jonkin aikaa, mutta kun oma hius on niin tumma, se ei välttämättä pysyisi kauaa... 

Äh, ei kyllä aavistustakaan, mitä sitä hiuksilleen keksisi - apuja otetaan vastaan!

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Prisman uusi puuhapaikka

Jyväskylään aukesi uusi Prisma keväällä ja samassa yhteydessä myös Prisman yhteydessä oleva lasten Puuhapaikka uudistui.

Ollaan käyty siinä vanhassa Prisman Puuhapaikassa pari kertaa ja pakkohan tämä uusi paikkakin oli käydä testaamassa - vaikka venyikin kesäkuun puolelle ennenkuin ehdittiin. (Ja heinäkuun puolelle ennenkuin ehdin blogata aiheesta; no, onneksi autossa oli hyvää aikaa naputella teksti loppuun.)



Kuten tämän bloggauksen kuvistakin huomaa, niin tämä Puuhapaikkahan on ihan uskomattoman hieno ja lapsille riittää paaaaaljon puuhaa.

Ajatuksena tällainen ilmainen leikkipaikka lapsille on älyttömän hyvä ja vaikkapa verrattuna (maksulliseen) HopLopiin tämähän on miljoona kertaa parempi vaihtoehto. Etenkin näille pienille, jotka saavat kyllä runsaasti elämyksiä jo tällaisesta - ja onhan täällä isommillekin lapsille monenlaista puuhaa! Sekä siinä vanhassa että tässä uudessa paikassa on mooooonia hyviä juttuja. Ihan kaikilta osin tämä puuhapaikka ei kuitenkaan mielestäni toimi - ja jotkin uudistukset ovat käsittämättömiä. 

Meinasin kirjoittaa asiakaspalautetta Prismalle aiheesta, mutta samalla vaivalla kirjoittelen bloggauksenkin. Mikä siellä siis mättää?


1) Olematon vahti

Tämä on se asia, mikä minua ärsyttää monissa muissakin paikoissa aina leikkipuistoista lähtien. Lapset ovat vanhempien vastuulla, eikä paikan puolesta ole mitään "järjestyksenvalvojaa" - joka usein olisi tarpeen. 

Valitettavasti näissä paikoissa trendinä on se, että vanhemmat päästävät lapset irti - eivätkä vilkaisekaan heitä ennen poislähtöä. Se tuho, mitä saadaan aikaan irtaimistolle ja leikkikavereille, voi olla melkoinen. En väitä, että kaikki lapset näin toimisivat, mutta aika moni kuitenkin. 

Lähtökohtaisesti en haluaisi komentaa muiden lapsia, mutta valitettavasti sitäkin on joutunut tekemään. Meea kun on vielä niin pieni, että muutenkin jää toisten jalkoihin... Prisman Puuhapaikassahan on työntekijä paikan päällä jatkuvasti, mutta en ole kertaakaan nähnyt hänen varsinaisesti tekevän mitään leikkejä rauhoittaakseen tai säännöistä kertoakseen. Ei, työntekijä vaan istuu paikoillaan ja yleensä puuhailee omiaan. Jos tämän palkatun työntekijän oikeasti valjastaisi lasten paimentamiseen, muuttuisi paikan luonnekin kertaheitolla. Parempaan suuntaan! Ei ne joka paikasta löytyvät "vahdithan lastasi" -laput oikeasti mitään auta...

Tästä muiden vanhempien vahtimattomuudesta johtuen itse vahdin Meeaa joka sekunti. Meea nyt muutenkin on niin vilkas, että pitää tällaisissa paikoissa pitää silmällä. Ja ihan jo siksikin, ettei oma lapsi ole se, joka lähtee hölmöilemään ja joko tuhoamaan leluja tai tönimään lapsia! Ei siis kyse ole pelkästään oman lapsen "turvallisuuden" vahtimisesta. Tosin Prisman Puuhapaikassa vahtimisessa on kyse myös turvallisuudesta; osa vanhemmista kun on niiiiiiin välinpitämättömiä, että jättävät ulkoportin auki sisääntullessaan. Siitä kun pienemmät lapset karkaavat, niin mukava on heitä sitten toisesta päästä Prismaa lähteä hakemaan - ei siis voi edes luottaa siihen, että lapsi pysyisi Puuhapaikalla...

Tämä vahtimattomuus oli ongelma jo vanhassa Puuhapaikassa; etenkin kun Puuhapaikassa on kirjattuja sääntöjä. Jos vanhemmat eivät vahdi lapsiaan tai kulje heidän perässään, jäävät säännötkin lukematta - ja noudattamatta. 



2) Aikuisten alue

Tästä ei ole kuvaa - ihan siitä syystä, että en siellä ehtinyt itse viettää aikaa lainkaan.

Mutta yksi Puuhapaikan uudistuksista oli tosiaan aikuisten alue. Kahviautomaatti (josta sai ekan kupin ilmaiseksi), nojatuoleja ja lehtiä luettavaksi. Kun luet tuon ykköskohdan, ymmärrät, että tämä on minun mielestäni aivan järjetön uudistus.

Ok, jos lapset tulevat leikkimään kahden vanhemman kanssa, on kiva että toinen voi juoda kupposen kahvia ja sitten vaikka vaihtaa lasten kaitsijaa, että toinenkin pääsee juomaan. Pienemmällä leikkipaikalla kahvipaikaltakin voisi ehkä vahtia lapsia; Puuhapaikka on sen verran iso, että sieltä ei kyllä koko aluetta millään nää. 

Ja pakko sanoa, että tämän kyllä huomasi. Verrattuna vanhaan Puuhapaikkaan, täällä lapsia vahdittiin huomattavasti vähemmän. Ihan älytöntä, että kaikkialla sanotaan, että vahdithan lastasi koko ajan ja sitten järjestetään aikuisille oma alue, jossa kehotetaan rentoutumaan ja rauhoittumaan. Kovin ristiriitaista. 

3) Maksulliset laitteet

Kun Puuhapaikan ideana on tarjota lapsille ilmainen leikkipaikka kauppareissun yhteydessä, tuntuu vähän kummalliselta, että Puuhapaikassa on myös maksullisia laitteita. Siis niitä sellaisia perinteisiä kolikolla toimivia. 

Puuhapaikassa touhua on sen verran, että maksullisia laitteita ei kyllä tarvittaisi. Hieman rahastukselta tuntuu tuo touhu ja vie vähän terää ilmaiselta Puuhapaikalta. Etenkin kun tosiaan pienet lapset eivät ihan maksullisten laitteiden ideaa ymmärrä, vaan haluavat niihinkin samalla lailla kuin muihinkin; etenkin jos joku toinenkin pääsee!





4) Hepparata taaperoalueen ympärillä

Puuhapaikan yksityiskohdista tämä on jopa turvallisuusriski. 

Taaperoille tarkoitettu alue on fiksusti aidattu; kun portin sulkee, saavat taaperot touhuta rauhassa - eivät pääse karkaamaan muualle ja leikkikaveritkin ovat pääosin samaa kokoluokkaa. Leikit ovat turvallisia ja taaperoalue on itse asiassa tosi hyvä keksintö.

Kuulostaa hyvältä lukuun ottamatta yhtä pikkuseikkaa. Taaperoaluetta ympäröi hepparata, jossa isommat lapset kulkevat hevosille kovaa. Hepparadan läpi on myös kulku tuolle taaperoalueelle. Myöhemmin osasin tätä jo varoa, mutta ensimmäisellä kerralla sain nippanappa pelastettua Meean kovaa päälle tulevan hevosen alta. Ei nimittäin tullut mieleen, että tuonne turvalliselle taaperoalueelle mennessä saattaisi vaarana olla jäädä hevosen alle...

Joku iso varoituskyltti - tai hepparadan paikan siirto - voisi olla paikallaan.



5) Pimeä leikkimökki

Puuhapaikassa on ihastuttava leikkimökki leikkikeittiöineen, josta lapset varmasti innostuvat. Kurjaa vaan, että mökki on niin pimeä, että Meeakaan ei aluksi uskaltautunut mökkiin sisälle. Eikä myöhemminkään ilman äitiä. 

Kivempi se olisi valoisassa kokkailla - eikä lamput varmaan olisi iso investointi leikkipaikkaan...




6) Kolot, jonne lapsi hukkuu

Parissa kohdassa on lasten mielestä hauskoja "koloja" tai kapeita reittejä, joihin mahtuu lapsi, mutta ei aikuista. Tai ainakaan aikuinen ei viitsi itseään noihin rakosiin tunkea. Ymmärrän, että nämä ovat lasten mielestä hauskoja, mutta jäin ihmettelemään, että onko nämä tulleet Puuhapaikkaan vahingossa, vai onko joku suunnittelija oikeasti halunnut tällaiset mukaan.

Voin kertoa, että vilkkaan taaperon äitinä ei ollut kovin mukava tunne, kun lapsi katosi leikkimökin taakse, eikä tiennyt yhtään, mistä suunnasta hän tulee sieltä pois.



----------

No, pikkuvioista huolimatta Puuhapaikka itsessään on ihan huippu keksintö. Bloggauksen tarkoituksena ei ollut mitenkään haukkua kyseistä paikkaa. Ei todellakaan; me aiomme jatkossakin siellä käydä ja ajatuksenahan tuo paikka on aivan loistava (ei varmaan muiden kauppojen yhteydestä tuollaista ilmaista leikkipaikkaa löydykään!). Pienillä parannuksilla siitä voisi saada vielä mahtavamman!

Jottei jää paha mieli, niin loppuun vielä fiilistelykuvia (joita muuten otin paljon!), jotka kertovat kuinka ihanan näköinen tuo (ilmainen!) leikkipaikka onkaan! Uusitussa Hoplopissa ei vielä ole ehditty käymään, mutta ainakaan vanhalle Hoplopille tämä ei paljon häviä!











Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.