Härmän kylpylässä lomailemassa

Kolmas ja (ehkä) viimeinen osa liittyen kesäkuun reissuumme Härmän kylpylään. Aiemmin olen kirjoittanut kylpyläosastosta sekä Powerparkista - nyt vuorossa on yleisempi bloggaus liittyen Härmän kylpylään.

Nippe-Norsun Vekaraviidakossa riitti puuhaa!

Menimme kylpyläreissulle miehen töiden kautta ja ohjelma viikonlopulle oli osin järjestettyä. Aloitimme tuloinfolla ja aikaisella (klo 10.30) lounaalla perjantaina, jonka jälkeen mies meni muutamaksi tunniksi koulutukseen ja me Meean kanssa vietimme aikaa ns. perheille järjestetyssä ohjelmassa, eli jumppatunnilla ja temppuradalla. Pe-iltana kävimme ensimmäistä kertaa kylpylässä ja muutamaan otteeseen päivän aikana myös kylpylässä olleessa lasten puuhapaikassa (joka oli ihan huippu!).

Lauantaina suuntasimme kylpylän puolelle heti aamupalan jälkeen. Sitten hetki puuhapaikassa, Powerparkkiin päiväksi ja Meean myöhäisten (klo 17-18) päikkäreiden jälkeen puuhapaikan kautta illan pizzabuffetiin - jossa vieläpä soitti tanssiorkesteri taustalla. Sunnuntaina kerkesimme vielä aamusta kylpylään ja puuhapaikkaan ennen lähtöä.

Ohjelmaa täynnä siis koko viikonloppu ja hotellihuoneessa tuli oltua kohtuullisen vähän aikaa.

Taaperon kanssa reissaavana - ja ensimmäistä kertaa kylpylässä/hotellissa yöpyvänä - jännitysmomentteja etukäteen oli kolme. Ruoka, uni ja viihtyminen. Miten niistä selvittiin?

Ruuan osalta syötiin kylpylässä perjantaina lounas ja päivällinen; iltapalaksi piti käydä hakemassa Meealle S-marketilta jogurttia. Lauantaina syötiin kylpylän aamiainen, lounas Powerparkissa, välipalat hotellihuoneessa ja illalla vielä puoli kasilta mentiin kylpylän pizzabuffetiin, joka toimi käytännössä iltapalana. Sunnuntaina vielä aamupala kylpylällä ja lounas kotimatkan varrella Tuurissa.

Kun maitoallergia on nyt selätetty, oli oma huoli ruokien suhteen pienempi. Pystyi luottamaan siihen, että löytyy takuuvarmasti Meealle sopivaa ruokaa, joten en etukäteen niin paljon miettinyt ruokailuja. Vähän kuitenkin mietitytti, mitä Meea suostuu reissussa syömään. Vaikka neiti kotona maisteleekin hyvin erilaisia ruokia (ja on tykännyt ruuista, mistä en olisi uskonut!), välillä iskee nirsoiluvaihde päälle. Valitettavasti se nirsoiluvaihe oli päällä myös viikonloppuna...

En valehtele, jos sanon, että Meea eli viikonlopun ajan nakeilla, kaurapuurolla, leivällä ja ranskalaisilla. Ei hän juuri muuta tainnut syödä.

Lämpimät ruuat kylpylässä kieltämättä olivat vähän sellaisia, ettei äidillekään meinannut löytyä syötävää; pitkälti itsekin elin salaateilla ja kasvisruokavaihtoehdoilla. Mutta Meealle ei kelvanneet nekään; vaikka kurkku ja tomaatti ovat ykkösherkkuja kotona, ei niitä voinut edes maistaa kylpylässä. Nakit ja leipä olivat ainoat mitä neiti söi perjantaina plus kaupasta ostettu jogurtti iltapalaksi. Lauantain pizzabuffetissakin neiti söi vaan nakkeja ja ranskalaisia - pizzaan ei tainnut edes koskea. Ranskalaiset olivatkin nakkien ohella se toinen viikonlopun "ruoka"; Powerparkin ja Tuurin hamppariaterioilla kun hampurilainen jäi koskemattomaksi ja vain ranskikset kelpasivat neidille.

Aamupaloille kasasin neidille kaikkea mahdollista aamupalaa tarjolle. Leipää, jogurttia, puuroa, hedelmiä, croissantteja, cocktailpiirakoita, nakkeja, kurkkua, leikkelettä... Leipää ja jogurttia hän maistoi, mutta kumpanakin aamuna veteli kasan nakkeja ja lautasellisen puuroa. Puuro toki on erittäin hyvä ja nälkää pitävä vaihtoehto, joten onneksi se kelpasi!

Vaikka Meea päiväkodissa saakin ruokaa vaan silloin kun sitä on tarjolla - eikä kotonakaan ole täysi palvelu ruuan suhteen jatkuvasti - tuo kylpylän valmis aikataulu ruualle oli jotenkin tosi huono Meealle. Lähes joka kerta syömisen jälkeen huoneeseen päästyämme kuului "mulla on nälkä!" - vaikka siis juuri oltaisiin tultu ruokasalista. No, useimmiten hän ei paljoa syönytkään, joten en ihmettele. Välipalana jouduttiin hamstraamaan huoneeseen sitten muutama sosepussi ja välipalakeksi, ettei nälkä johda kiukutteluun.

Pizzabuffetin antimet.

Uni olikin sitten se ruokaa haastavampi osuus tällä reissulla...

En tiedä oliko kylpylän huoneiden ovissa jotain vikaa vai mistä se johtui, mutta käytävän äänet kuuluivat HYVIN selkeästi huoneeseen sisälle. Enkä siis tarkoita, että ne kuuluivat samalla tavalla kuin käytävällä ollessa. Ei, ne kuuluivat paljon selkeämmin! Kovempaa ja kaiun kanssa. Kun etenkin päikkäriaikaan käytävällä kulki lapsiperheitä kiljuvien lapsien kanssa, niin oli melkoisen haastavaa saada neitokainen nukkumaan. Iltaunille meno oli vähän helpompaa (koska meteliä oli vähemmän), mutta kyllähän tuo erilainen ympäristö vaikutti myös nukkumiseen.

Vielä kun tosiaan ensimmäisille päikkäreille mentiin "hieman" myöhässä; heti kun saatiin huone, eli kolmelta (osa porukasta sai siis huoneen heti aamulla saapuessaan, mutta tietenkin meillä oli se huone, joka oli vapaana vasta kolmelta). Neitokainen, joka yleensä menee päikkäreille klo 12-13 aikoihin, oli melkoisen väsynyt siinä vaiheessa - ja unille nukahtaminen haastavaa uudessa oudossa huoneessa, johon ei ollut ehtinyt vielä tutustumaan. Käytävältä kaikuneet äänet eivät helpottaneet asiaa...

Turvallista?

Oli muuten varavuode sijoitettu niin hölmösti, että ei oltu kyllä ajateltu lapsen nukkuvan siinä. Sänky oli television alla - joka jo itsessään on huono paikka lapsen nukkua, jos vanhemmat haluaisivat katsella telkkaria vielä lapsen nukahdettua. Turvallisuusaspektin osalta vielä pahempi; mitäs jos televisio tippuu yöllä - en itsekään haluaisi nukkua television alla! Kaiken huipuksi television johdot roikkuivat sängyn vieressä. Siis niin, että lapsi voisi vetää niistä nukkuessaan. Ei kovin turvallista eikä loppuun asti ajateltua.

Meillä Meea nukkui päikkärit tuossa varavuoteessa (kun itse valvoimme vieressä) ja yöt parivuoteessa meidän välissämme. Kohtuullisen hyvin mahduttiin nukkumaan, vaikka neiti nukkuikin yöt pääsääntöisesti poikittain. :D Mutta hyvin meni yöt, saatiin jokainen unta nukkumisjärjestelyistä huolimatta ja nukahtaminenkaan ei kestänyt montaa tuntia (Meeahan ei yleensä nuku meidän sängyssä, kun ei osaa siihen rauhoittua nukkumaan). Sen verran taisi neitokainenkin yöllä nähdä kylpylästä unia, että yhtenä aamuna herätessä sanoi jo ennen kuin sai edes silmiään kunnolla auki "uima-altaaseen ei tarvitse laittaa vaatteita päälle!" :D

Kolmas etukäteen jännittänyt asia, eli viihtyminen, olikin se kaikista iisein homma.

Meillä oli sen verran touhua läpi viikonlopun, että hotellihuoneessa tuli vietettyä hyvin vähän aikaa. Nukkumisten lisäksi ei kovin montaa hetkeä huoneessa oltu; esimerkiksi lauantaina minun meikatessani ennen Powerparkiin lähtöä mies oli Meean kanssa puuhapaikassa. Ne vähät hetket, kun huoneessa oltiin ja ei nukuttu, Meea viihtyi erinomaisesti ipadin ja mukaan otettujen kirjojen avulla. Sen lisäksi hän mm. levitti kaikki ulkovaatteensa kassista ympäri lattioita ja keräsi pöydällä olleita roskia roskikseen. Ei tullut kyllä kertaakaan mitään "täällä on tylsäääääää!" -hetkiä huoneessa.

Perjantaina oltiin tosiaan pari tuntia järjestetyssä ohjelmassa ja siellähän se aika kului hyvin. Vaikkakaan Meea ei siihen ohjattuun toimintaan ihan koko aikaa jaksanut keskittyä ja kertaalleen jouduttiin käymään käytävällä jäähyllä, oli ihan mukavaa, että oli jotakin tekemistä. Etenkin kun tosiaan saatiin se huone vasta kolmelta (ja tultiin kylpylään jo ennen kymmentä); olisi voinut tekeminen loppua kesken ilman järjestettyä toimintaa. Oma ajatukseni tosin oli etukäteen, että jumppatunnin jälkeen lähtisin nukuttamaan Meeaa rattaisiin, sillä temppurata oli ennakko-ohjelmassa kirjattu 4-10 -vuotiaiden aktiviteetiksi. No, "onneksi" satoi, niin jäätiin sisätiloihin ja mentiin tsekkaamaan se temppurata - ja se olikin oikeastaan paljon parempi aktiviteetti 2-vuotiaalle kuin "koko perheen jumppahetki", jossa oltiin ennen sitä.

Oli siellä muitakin yhtä pieniä lapsia mukana - Meea vaan oli ainoa, joka uskaltautui etunenässä tutustumaan temppurataan. :) 

Temppuradan paras kohta. :)

Kaikkea en tajunnut kuvata, mutta rata kiersi siis jumppasalin reunoja pitkin keskustan telttaan asti.

Nippe-Norsukin kävi meitä tervehtimässä!

Meillä aktiviteetteja oli viikonlopun aikana paljon (edellä mainitun lisäksi sunnuntaina 5,5h Powerparkkia), mutta hiljaisissa hetkissä palveli hyvin kylpylän puuhapaikka; Nippe-Norsun Vekaraviidakko. Siellä käytiin monenmonta kertaa viikonlopun aikana ja se oli oikeasti tosi kiva paikka - niin äidin kuin lapsenkin mielestä.

Vaikka toki sielläkin välillä näkyi se sama ilmiö kuin kaikissa "vahtimattomissa" puuhapaikoissa, eli vanhemmat istuvat eri puolella tilaa ja lapset saavat tehdä mitä haluavat. Mutta muutamaan otteeseen oltiin puuhapaikassa ainoina (tai lähes ainoina), joten kovin pahaa hermojen menetystä vanhempien takia ei itselleni tullut.

Meean lempparit olivat pallomeri, silta, nukkekoti ja liukumäki, joista on puhuttu paljon vielä kotonakin. Ja ihan yllärinä; pikkulegojen rakentelupöytä kiinnosti Meeaa kovasti ja hän malttoi istua paikoillaan pitkiäkin aikoja (eli yli viisi minuuttia) legoilla rakennellen. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä tuli itselle fiilis, että tultiin puuhapaikkaan, jotta äiti pääsee lepäämään - yleensä puuhapaikat kun eivät ole minulle mikään lepopaikka; harvemmin edes ehdin istahtaa.

Ihan mahtava paikka - kuvassa näkyy ehkä puolet aktiiviteeteista!

Äiti ihastui nukkekodin kalusteisiin. :)

Neidin ihan itse rakentama!

Summa summarum; kylpyläreissu oli oikeasti kiva ja aktiviteetteja riitti. Reissuviikonlopusta kotiuduttuamme Meealla alkoi univelkojen nukkuminen sekä nakkitauko. Onneksi kuitenkin edes jokin ruoka maistui ja yöunet eivät olleet katkonaiset; tämä lisää luottamusta vastaavanlaisten reissujen onnistumiseen jatkossakin!

Miten teidän lomareissut taaperon kanssa ovat sujuneet?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.