Blogin ja bloggaajan esittelyt

Sain - vihdoin - aikaiseksi lisätä blogiini lyhyet esittelyt sekä blogista että bloggaajasta. Hävettää myöntää, että nämä ovat olleet suurinpiirtein valmiiksi kirjoitettuna jo puoli vuotta (!!), mutta vasta nyt "ehdin" lukea esittelytekstit ajatuksen kanssa läpi ja laittaa ne julkiseksi.

Jos haluat tietää enemmän minusta tai blogin historiasta, käy tsekkaamassa esittelytekstit joko edellä olevista linkeistä tai blogin ylävalikosta. Etenkin oma esittelytekstini on vielä toistaiseksi melko lyhyt, mutta yritän jossain kohtaa keksiä siihen vielä lisääkin asiaa. :)

p.s. Muistathan, että blogia voi seurata FB:ssä, Instassa tai Bloglovin'issa. Linkit löydät alta. <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Meidän pääsiäinen 2016

Pääsiäistä vietettiin tänä vuonna miehen vanhempien luona ja ajattelin ennen pääsiäistä, että voisin pitkästä aikaa tehdä kuvabloggauksen meidän pääsiäistunnelmiin liittyen.

Noh, koska kaikki ei mene niinkuin suunnittelee, jäi kuvien ottokin melko vähäiseksi. Podettiin nimittäin vatsatautia - onneksi lievää sellaista - pääsiäisenä ja kuvien otto ei ollut ihan etusijalla tänä pääsiäisenä. Eikä herkutkaan - jäi suklaamunat tällä kertaa syömättä!

Mutta koska ajatus kuvapostauksesta oli hyvä, toteutan sen joka tapauksessa. Tällä kertaa kuvat painottuvat meidän kodin pääsiäiskoristeisiin sekä pikkuneidin pääsiäistouhuihin mummulassa.

Pääsiäisen ihanimmat koristeet - pikkuneidin päiväkodissa taiteilemat tuotokset. <3

Väsynyt matkustaja jo menomatkalla.

Neiti noita.

Neiti noita teki myös Arttu-hauvasta noidan.

Pääsiäisherkut - tätä itsekin ehdin maistamaan ennen vatsatautia. 

Pääsiäisen "the juttu" oli ehdottomasti Pekka-kissa, jonka näkemistä Meea oli odottanut jo pitkään!

Olo parani, leikit muuttuivat pöllömmiksi. :D

Oma pääsiäinen sujui rauhallisesti - mutta ehdinpähän yksien päikkäreiden ajan (ne ainoat, kun en itse nukkunut!) virkata pitkästä aikaa pikkuneidin keittiöön kasviksia!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ekaa kertaa virpomassa!

Viime vuoden palmusunnuntaina tyydyttiin ihastelemaan ulko-ovella käyneitä noitia, mutta tänä vuonna Meea pääsi itse virpomaan lähimmät naapurit. Ja ai että se oli pikkuneidin mielestä hauskaa puuhaa! <3

Monestihan nämä pienet lapsukaiset käyvät virpomassa vaan isovanhempia ja lähisukulaisia, mutta meiltä ei sellaisia lähistöltä löydy. Vähän kahden vaiheilla olin, miten Meea jaksaa (ja uskaltaa) naapureita virpoa, mutta oikein mainiosti sujui!

Harjoiteltiin lorua jo koko viime viikon ajan joka päivä. Ihan hyvin se alkoi jo sujumaan; vaikka aluksi Meea sanoikin vaan "Viivon vaavon, palkka mulle. Meealle, äidille, isille!" :D

Torstaina käytiin päiväkodin jälkeen koko perheen voimin hakemassa pajunoksat sisälle odottelemaan ja lauantaina koristeltiin ne Meean kanssa. Tai siis lähinnä Meea valitsi koristeen ja paikan, ja äiti teippasi.

Meidän vitsoista löytyi tänä vuonna sulkia ja silkkipaperia. Leikkasin silkkipaperit vaan suikaleiksi; ruusukkeet olisivat olleet ihania, mutta koska minun mielestäni vitsojen pitää näyttää "Meean tekemiltä" eikä äidin aikaansaannoksilta, me panostimme tänä vuonna värikkyyteen ja helppouteen. Teippaukset tosin osassa näyttävät siltä, että Meea olisi ne itse tehnyt - oli ihan vähän haastavaa teipata taaperon ojentaessa jo seuraavaa koristetta paikalleen. :D Sen verran paljon olin koristeita hamstrannut (jo siksikin, kun alunperin askarteluseuraksi piti tulla vkonloppuna Meean pikkuserkku, mutta valitettavasti kuume teki muutoksen suunnitelmiin), että niistä jää vielä tarpeet ensi vuodellekin - ehkä seuraavallekin. :D

Lauantaina juteltiin Meealle, mitä huomenna tulee tapahtumaan ja hänhän olikin su-aamuna herätessään ihan valmis jo lähtemään. "Tahtoo viipoo, tahtoo ulos!" kuului jo ennen seitsemää. No ei ihan niin aikaisin vielä menty, vaikkakin oltiin ensimmäisten joukossa liikenteessä - päikkäriajan huomioiden lähdettiin matkaan jo kympin jälkeen.

Vaikka äiti alkoikin kaivella vaatevarustusta pikkunoidalle vasta su-aamuna (päähän laitettava huivi sentään oli valittu jo aiemmin erään kirppiksen valikoimista ja kori ostettu varta vasten), kyllähän tästä neidistä aika ihastuttava pikkunoita muodostui!

Ja kaikkein parasta oli se, että neiti oli ihan tohkeissaan muodonmuutoksesta noidaksi - vähän nimittäin jännitin sitä, että antaako hän lainkaan huivin olla päässä. Mutta kertaakaan ei yrittänyt mitään vaatetta riisua pois. Ei ehtinyt, kun oli niin kova tohina päällä.

Käytiin kaikkiaan virpomassa viidellä lähimmällä naapurilla (ja kuudennen oven takana, mutta eivät olleet kotona). Meea ei saanut suustaan ulos muuta kuin "kiitos", kun jännitti niin paljon. Mutta aika hienoahan oli sekin, että edes se "kiitos" tuli - jännityksestä huolimatta.

Myös jutun juoni ja toimintakuvio selvisi Meealle aika nopeasti; ja olihan sitä jo kotona etukäteen yritetty kertoa. Vitsat Meea ojensi hienosti pienen kehotuksen jälkeen ja osasi sitten sen jälkeen (heti ensimmäisen virvontapaikan jälkeen) työntää koriaan eteenpäin palkkaa odotellessaan.

Ensimmäisessä virvontapaikassa naapurin täti sanoi antavansa Meealle vitsasta pienen palkkion ja Meea toki kiipesi korinsa kanssa porraksen ylätasolle vastaanottamaan sitä - ja meni sitten ihan kynnyksen yli sisälle asti odottelemaan. Sai palkan koriin, sanoi kiitos ja lähti sisälle päin katselemaan, että mitäs muuta täällä on. :D

Neiti menikin sitten reteästi samalla tavalla sisälle asti moneen muuhunkin taloon - ei kai sitä nyt kynnyksen yli voi virpoa. :D Ei nyt ehkä ihan parasta käytöstä, mutta aika suloista. Ja tosi hieno juttu, että vaikkei loru tullutkaan suusta ulos jännityksen takia, niin eivät nämä ihmiset (naapurin setiä lukuunottamatta) pelottaneet niin paljoa, etteikö olisi uskaltanut mennä ihan lähelle - ilman äitiä.

Sen verran mukavaa touhua oli tämä virpominen, että Meea kyseli koko ajan "Mihin mennään, mihin taloon?" ja oli innolla juoksemassa jo seuraavaan paikkaan. Kun viimeisen talon jälkeen äiti vastasi "Nyt mennään kotiin", pääsi Meealta itku.

Äiti oli vähän aliarvioinut Meean jaksamisen; vitsoja oli askarreltu vain lähinaapureille ja ajattelin etukäteen, että jaksaakohan Meea edes niitä kaikkia kiertää. No jaksoi ja ilmeisesti olisi jaksanut lisääkin. Yksi vitsahan meille jäi vielä, mutta kun seuraavaan naapuriin olisi ollut sen verran pidempi matka (ja vielä pidempi matka takaisin kotiin, jos/kun Meea ei olisi silloinkaan halunnut kotiin), niin tyydyttiin nyt tänä vuonna näihin lähinaapureihin.

Ensi vuonna sitten askarrellaan nippu vitsoja (Meea osallistunee tähän jo itsekin enemmän, niin ei ole äidille niin kova urakka) ja kierretään koko asuinalue, parikymmentä taloa.

Niin ja niistä palkoista vielä. Minulle - eikä ehkä ainakaan vielä Meeallekaan - ne eivät olleet sinänsä pääasia, enemmänkin se oli tämä kokemus. Meea on syönyt sen verran vähän karkkia ylipäätään, että hän ei sokerinkuvat silmissä kiiluen virpomassa ollut, vaan enemmänkin oli innoissaan siitä muiden ovilla käymisestä, yhteisestä tekemisestä äidin kanssa, uudesta hauskasta jutusta ja ehkä jopa roolivaatteistaan.

Kuten aiemmin kirjoitinkin, niin olin varannut kotiin "omat palkat" Meeaa varten; maidottomat versiot pääsiäisnamuista, jotka aioin vaivihkaa vaihtaa virpomispalkkoihin kotiutuessamme. Meillä kuitenkin on niin ihanat naapurit, että Meean allergiatkin huomioitiin - ainoastaan yksi pieni suklaamuna oli sellainen, joka ei Meean virpomispalkoista hänelle sovi. Minun ei siis lopulta edes tarvinut vaihtaa ostamiani virpomispalkkoja saatujen tilalle, ihan uskomattoman hienoa! <3

Pikkunoidan virpomispalkat. Aika paljon jäi näistä vielä syömistä pääsiäiseksikin. 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Tyttöjen värit ja poikien värit

Kyseinen aihe on ollut luonnoksissani jo jonkin aikaa, mutta en ole osannut päättää, mistä näkökulmasta kirjoittaisin. Kun uuden äitiyspakkauksen myötä keskustelu väreistä kävi kuumana, kirjasin omia ajatuksiani ylös - ehkä hieman sekavassa muodossa. Aihe jäi vielä luonnoksiin roikkumaan, mutta nyt tasa-arvon päivän kunniaksi täytyy tämäkin bloggaus julkaista!

Tyttöjen ja poikien värit ovat käsite, jonka jokainen tietää. Vaikka olisi hyvin neutraali asenne sukupuolierottelujen ja värien suhteen, kyllä jokainen silti osaa nimetä värit, jotka ovat enemmän tytöille ja värit, jotka ovat enemmän pojille. Eikä sillä ole mitään tekemistä vanhoillisen asenteen tai kapeakatseisen näkökulman kanssa. Vaikkei itse ajattelisi tai toimisi tuon värierottelun mukaan, kyllä se silti on yleinen käsitys, että punainen on tyttöjen väri ja sininen poikien väri, eikö?

Itseäni lähinnä huvittaa äitiyspakkaus-bloggaukseeni tullut kommentti siitä, että miten voi olla näin stereotyyppistä ajattelutapaa vielä vuonna 2016. En tiedä välittyikö oma ajattelutapani jotenkin huonosti bloggauksen myötä - itse kun en niin suuri värijaottelun kannattaja ole.

Tai toki, jos pelkästään värejä ajatellaan; kyllä minäkin varmaan monesti pukisin ennemmin vaaleanpunaisen paidan tytölle ja vaaleansinisen pojalle. Omassa väriajattelussani kuitenkaan tämä ei ole välttämätön eikä kiveenhakattu tapa.

Itse asiassa se olisi vähän tylsää, jos Meeallakin olisi päällä _aina_ pelkkää vaaleanpunaista. Tai edes vaaleanpunaista, punaista ja keltaista. Se on minusta myös aika mustavalkoinen ajattelutapa (okei, oli huono sanavalinta! :D).

Vaaleanpunainen ON tyttöjen väri, mutta tarkoittaako se sitä, että mitään muuta väriä ei voi missään muodossaan tytön vaatteissa käyttää? Ei minun mielestäni.

Ja näkyyhän tuo värijaottelu aika paljon jo kauppojen vaateosastoilla. On tyttöjen vaatteet ja on poikien vaatteet. Siinä vaiheessa kun kaupoista poistuu sukupuolijaottelut, voidaan julkisesti ihmetellä, jos joku puhuu tyttöjen vaatteista ja poikien vaatteista. Siihen asti se lienee ihan normaali ajattelutapa.

Kyllähän meilläkin aika suuri osa pikkuneidin vaatekaapin sisällöstä on ns. tyttövärivoittoista; enimmäkseen vaaleanpunaista, mutta myös punaista, violettia ja hieman keltaistakin. Tämä johtunee eniten siitä, että äiti tykkää noista väreistä - tai ylipäätään sellaisista pirteistä ja värikkäistä vaatteista. Kyllä sieltä seasta löytyy neutraaleja ja poikavärejäkin. On ruskeaa, harmaata, sinistä, vihreää, turkoosia, mustaa, valkoista...  Itse asiassa viime aikoina on enenevässä määrin tullut ostettua noita "poikavärin" vaatteita.

Se kauppojen sukupuolijaottelu muuten on tässä kohtaa sinänsä huono juttu, koska myös poikien osastolta voi löytyä tytölle sopivaa vaatetta - olenkin itse ottanut tavaksi kahlata läpi aina myös poikien valikoiman. Mopoista ja traktoreista tykkäävä tyttö ei varmaan pahastuisi kyseisillä kuvilla varustetuista paidoistakaan, mutta lähinnä olen poikien osastoilta ostanut collegehousuja - joista toisinaan on paljon kivempia värejä poikien osastolla kuin tyttöjen!

Eikä itse asiassa se väri ole se ainoa määräävä tekijä siinä, sopiiko jokin vaate enemmän tytölle vai pojalle. Ihan jo vaatteen mallikin vaikuttaa; esimerkiksi meiltä löytyy ihania sinisiä ja vihreitä mekkoja sekä tunikoita - mallinsa puolesta selkeästi tytön vaatteita, vaikka ovatkin poikavärisiä.

Yksi ihanimmista mekoista, joka Meean kaapista löytyy - ja vihreä!

Tämän ihanuuden ostin Meealle juuri kesäksi; enkä edes ajatellut että turkoosi pohjaväri voisi tehdä tästä poikamaisen. 

Mallin lisäksi myös kuosilla/kuvalla on suurta merkitystä. Esimerkiksi Meealla oli hiljattain päällään täysin sinisävyinen asu - mutta silti täysin tytölle suunnatut vaatteet. My little pony -kuvalla varustettu paita ja leopardikuvioiset housut; ennemmin pukisin kummankin tytölle kuin pojalle (vaikkakin siis kyllähän ne pojallekin voisi pukea). Olisi aika ikävää, jos oma väriajattelu olisi niin rajoittunut siihen vaaleanpunaiseen maailmaan, ettei tällaisiakaan ihania sinisiä vaatteita voisi tytölle pukea ylle "poikamaisuuden" takia. Aika monesti se kuvio/tehosteväri/kuosi kuitenkin vaikuttaa paljon siihen, miten hyvin kyseinen "poikavärinen" vaate tytölle sopii.

Siniset tyttöjen vaatteet.

Vaaleansininen - eli poikien paita?

Niin ja entäs sitten tyttöjen suursuosikki Frozen? Monet Frozen-tavarat ja vaatteet ovat sinisävyisiä - mutta siitä huolimatta selkeästi tyttöjen juttuja. Itsekin ostin pari Frozen-paitaa Meealle - ei oikeastaan edes kuvan takia (koska Meea ei vielä Frozenia fanita), vaan siksi, että ne olivat väritykseltään niin kivat ja on hauskaa, että "prinsessakama" voi olla jotain muutakin kuin vaaleanpunaista!

Sama toimii myös toisinpäin; esimerkiksi Meean puna-mustasävyinen Muumi-yökkäri on minusta enemmänkin poikien yökkäri kuin tyttöjen. Vaikka se onkin punainen!

Punainen poikien yökkäri.

Näin tytön äidin näkökulmasta ajateltuna sukupuolineutraali ajattelutapa vaatetuksen värien suhteen on ehkä vähän helpompaa. Jotenkin tuntuu, että on "hyväksyttävämpää" pukea tyttö vaaleansiniseen kuin poika vaaleanpunaiseen. Johan tästä osaltaan kertoo se äitiyspakkauskin.

Myönnän, että vauvana ne vaaleanpunaiset vaatteet oli ihanimpia ja ne tuli useimmiten valittua vaatekaapista. Ihan jo siksikin, etteivät mummelit kaupassa erehtyneet luulemaan Meeaa pojaksi. Taaperoiässä kaapista on vallannut yhä enenevässä määrin tilaa myöskin muut värit; erityisen ihastunut olen tällä hetkellä turkoosiin/minttuun sekä keltaiseen.

Paljolti ne värit menevät siis myös äidin mieltymysten mukaan; vauva-aikaan haluaa pukea erivärisiä vaatteita kuin taapero-aikaan. Samaten eri kausina pinnalla olevat värit vaikuttavat siihen, minkä värisiä vaatteita tulee hankittua; ainakin itselle tuo keltainen oli aiemmin lastenvaatteissa inhokkiväri, mutta viime aikoina olen tykästynyt siihen kovasti - saattaa olla kyseessä kauppojen runsaasta tarjonnasta johtuvan aivopesun onnistuminen. :D

Ihan omalle tasolle nämä väriasiat nousevat sitten, kun Meea alkaa itse päättämään, mitä hän haluaa pukea päälleen ja mikä on hänen lempivärinsä. Se oma sukupuolineutraalihko asenne näkyykin varmaan eniten sitten siinä vaiheessa; jos Meea tykkää ainoastaan sinisestä, hän saa pukea päälleen sinisiä vaatteita. Aivan sama, vaikka se olisikin poikaväri. Tai jos hän tykkää vaaleanpunaisesta, ostetaan kaappiin vaaleanpunaisia vaatteita - eikä ainakaan jätetä niitä pois siksi että "se on tyttöväri ja meillä on sukupuolineutraali kasvatus, niin ei voi pitää vaaleanpunaista". (Tällaiseenkin ajattelutapaan olen törmännyt...)

Minusta tuntuu, että viimeistään kouluiässä se vaaleanpunaisesta tykkääminen joka tapauksessa useimmilla tytöillä vähenee - joten siksikin on ihan ok, että vauva- ja taaperoiässä satsataan niihin vaaleanpunaisiin unelmiin tyttöjen vaatekaapissa. :)

Mielestäni tämä värierottelu on nimenomaan tyttöjen ja poikien asia - ei naisten ja miesten, eikä oikeastaan edes (esi)teini-ikäisten. Ainakin omasta vaatekaapistani löytyy huomattavasti enemmän poikien värejä kuin tyttöjen värejä; enkä silti koe olevani mitenkään poikamainen. En taida edes omistaa kuin pari vaaleanpunaista paitaa - sinisiä on huomattavasti enemmän! Aikuisten maailmassa muutenkin on niin paljon mustaa, harmaata ja ruskeaa pukeutumisessa, että värierottelu sukupuolen mukaan ei minusta enää tässä vaiheessa toimi.

Sukupuolineutraalius tai sukupuolisensitiivisyys itsessään on sitten vielä asia erikseen ja sen jätän tässä yhteydessä käsittelemättä sen tarkemmin - muuten tulisi liiiiiian pitkä postaus. Keskitytään tällä kertaa vain väreihin.

Ja mitä tulee siihen äitiyspakkaukseen; minusta se edelleenkin on poikavärinen. Ei siitä pääse mihinkään. Kyse ei oikeastaan ole edes siitä, ettenkö voisi kuvitella niitä vaatteita pukevani tyttövauvalle. Olihan siellä ihania kuoseja ja esimerkiksi se sininen koirabody olisi varmasti hyvin söpö tytölläkin. Enemmänkin siis kummastelen sitä, miksi sitä sinistä on niin paljon ja miksi ne _oikeasti_ neutraalit värit ovat niin vähäisessä roolissa. Puolipallo-body vastaa omaa käsitystäni sukupuolineutraalista vaatetuksesta - valtaosa muusta äitiyspakkauksen sisällöstä ei.

Miten itse määrittelet tyttöjen ja poikien värit? Löytyykö teidän vaatekaapista "vastakkaisen sukupuolen värejä" vai onko värijaottelu asia, josta ei jousteta?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Maidottomat pääsiäisherkut

Allergikon äitinä on joutunut monta kertaa tilanteeseen, jolloin on joutunut estämään lapseltaan jonkin ihanan ruuan tai sanomaan ruuasta "tämä on äidin, ei Meean". Ei ole voinut antaa edes maistiaista omalta lautaseltaan, eikä välttämättä aina ole ollut edes korvaavaa (eli samannäköistä ja suurin piirtein samanmakuista) ruokaa tarjolla. Ja se jos mikä tuntuu pahalta.

Suurimmat ongelmat tuntuvat tulevan juhlissa tai tilanteissa, joissa "kuuluu" syödä tietynlaista ruokaa - yhtenä suurimpana näistä juhlapyhät.

Jouluruuat oli kohtuullisen helppo tuunata maidottomiksi ja munattomiksi; laatikoista onnistui kätevästi kaikki, kinkku ja rosolli olivat jo valmiiksi maidottomia ja joululeiväksikin ostimme vain maidotonta. Joulutortut torttutaikinaan (ei voitaikinaan) ja piparkakkutaikina self made. Joulusta päästiin siis yli yllättävän helposti.

Pääsiäinen tuottaakin sitten enemmän vaikeuksia, erityisesti herkkujen osalta.

Meillä ei pääsiäistä sinänsä "juhlita"; ei syödä lammasta, eikä edes tehdä mitään pääsiäisherkkuja. En edes muista milloin oltaisiin viimeksi mämmiä ostettu!

No, tuoteselosteiden perusteella mämmi taitaakin olla aika lailla ainoa pääsiäisherkku, joka sopisi Meealle. Rahkalla ja kermalla varustettu pasha on totaalinen nounou ja ylipäätään kaikki pääsiäisleivonnaiset ovat aika rahkapainotteisia - ja ainakaan itse en ole toistaiseksi törmännyt maidottomaan rahkaan. Kananmuna-allergikolta myöskin pääsiäisen kananmuna-herkut on suljettu listan ulkopuolelle.

Kuten sanottua, näitä harvakseltaan meidän perheessä syödään, joten sinänsä näiden herkkujen kanssa ei tule olemaan ongelmaa - kun ei niitä muutkaan syö, niin annoskateus ei pääse iskemään.

Toista se sitten on suklaamunien kanssa. Virpomaanhan on päästävä ja pääsiäisenä kyläilemme paikassa, jossa muut lapset varmasti syövät suklaamunia.

Ja niin oudolta kuin se kuulostaakin - Kinder-tyylisiä pääsiäismunia ei yksinkertaisesti ole olemassa maidottomana. Siis sellaista, missä olisi a) syötävä pääsiäismuna ja b) leluyllätys sisällä. On olemassa muovisia munia, joissa on lelu- ja herkkuyllätys sisällä. On olemassa suklaisia munia ilman yllätystä. On olemassa suklaisia munia, joissa on suklaayllätys sisällä. Ja on olemassa Mignon - joka siis myös on maidoton. Mutta Kinder-tyylisiä - ei ainoatakaan!

Tai ainakaan minä en ole löytänyt - ja olen kuitenkin kolunnut aika monen kaupan ja verkkokaupan sivut sekä kysellyt apuja Facebookin allergiaryhmästä.

Meea ei onneksi vielä ole suuri karkkihiiri - johtuen myös siitä, että äiti on aika paljon rajoittanut sokerin ja karkin syöntiä. Mutta etenkin virpomista silmällä pitäen oli pakko jotain pääsiäisherkkuja ostaa (jotka siis aion vaihtaa virpomispalkkoina saatuihin vaivihkaa). Ostinkin sitten IHAN KAIKKEA mitä vaan Prismasta maidottomana löytyi.

Näiden lisäksi olisi ollut olemassa maidottomana Punnitse & Säästä -kaupassa suklainen (yllätyksetön) muna ja Dammenbergin verkkokaupassa suklainen muna suklaayllätyksellä. Koska uskon, että yllätys on Meealle enemmänkin "se juttu" (etenkin jos muutkin sellaisen saavat), jätin ne yllätyksettömät munat tänä vuonna ostamatta.

Mutta eipä sitä valinnanvaraa ihan hirveästi ole. Toistan itseäni - mutta ihan käsittämätöntä, ettei maidotonta yllätyssuklaamunaa löydy MISTÄÄN! (Ja niiiiiin toivon, että olisin väärässä ja joku tämän bloggauksen myötä vinkkaisi sellaisesta!)

Meidän karkkimäärä on aika suuri, ottaen huomioon Meean "karkkihistorian", joten voi olla, että jotain jää äidinkin maisteltavaksi. Ei haittaisi yhtään. ;)

Toistaiseksi on näistä maisteltu vasta Tipu-karkkeja ja ne ovat kyllä olleet hitti! Viimeksihän Meea on syönyt karkkia joulun jälkeen (vihreitä kuulia), joten ihan hirveän usein ei meillä karkkia ole tarjoiltu. Nyt kun neiti on näköjään jo päässyt kunnolla karkin makuun ja osaa sitä itse pyytää (eli vaatia), voi olla, että karkkia tullaan syömään vähän useammin.

Toivon hartaasti, että maitoallergia helpottaa ja seuraavana pääsiäisenä Meea voi syödä jo Kindereitä. Tai että edes se maidoton suklaayllätysmuna kehitellään ensi pääsiäiseen mennessä!

Tänään koristeltiin vitsat ja huomenna Meea pääsee ensimmäistä kertaa virpomaan! :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Zaran verkkokauppa aukesi!

Olen jo pitkään ihastellut ystävien ja bloggareiden kuvissa Zaran vaatteita. Ihanan näköisiä ja kuulemma edullisiakin. Harmi vaan, että mistään läheltä ei löydy Zaran liikettä, eikä netistäkään pystynyt vaatteita tilaamaan.

Mutta nyt pystyy, sillä Zaran verkkokauppa aukesi tänään!

Pikapikaa selailin tarjonnan läpi ennen työpäivää ja sain tilauksenkin tehtyä heti aamutuimaan. Naisten ja miesten vaatteet jäivät katsomatta läpi sen tarkemmin (niitä joskus aiemmin selailin, mutta muistaakseni ei mitään peruuttamattoman ihanaa osunut ainakaan silloin silmiin), mutta lastenvaatepuolelta löysin pikkuneidille muutaman vaatteen.

Yritin tällä kertaa tilata hyvin maltillisesti, koska ihan oikeasti vaatetta on kaappi täynnä, iso kasa kirppisostoksia tehty juuri viime viikolla (neljästä eri paikasta!) ja mitään ns. tarvetta uusille vaatteille ei juuri nyt ole. Koitin myös hokea itselleni tilausta tehdessä, että verkkokauppa pysynee pystyssä kesään asti ja voin ostaa kesävaatetta vielä myöhemmin kevään korvilla - ainakin ihastuttavat pitsisomisteiset farkkushortsit jäivät vielä mielen sopukoihin kummittelemaan. :) Saattaa myös äidille löytyä kesäksi jotain uutta päällepantavaa Zaran valikoimista.

Alla omat löytöni; postikulujen kanssa koko satsi yhteensä 27e. Ei kovin kallista minun mielestäni! Jos laatu vaan on hyvää (tai edes parempaa kuin H&M:llä), uskon että Zarasta tulee tilattua jatkossa kerran jos toisenkin.

Tilasitko itse jotain Zaran verkkokaupasta avajaispäivänä? Mitä mieltä olet Zaran vaatteista?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Jyväskylän Confetista synttäritavaraa!

Neitokaisen synttärijuhliin on vielä hetki aikaa, mutta yritän tehdä ns. etukäteen niin paljon kuin mahdollista. Järjestettävää riittää pienissäkin juhlissa - ja vapaa-aika kokopäivätyön ja perheen ohella tuntuu olevan aika vähäistä. Siksi on aloitettava hyvissä ajoin!

Viikonloppuna teinkin jo suurimmat juhlaostokset Jyväskylän Confetista ja tuntuu, että juhlajärjestelyt pomppasivat roiman loikan eteenpäin!

En ollut itse asiassa aiemmin käynyt ostoksilla Confetissa; Jyväskylään liike aukesi vasta viime syksynä, eikä meillä ole sen jälkeen mitään juhlia järjestettykään. Monesti olen kyllä ohi kävellyt ja ihastellut, mitä kaikkea mahtavaa kaupasta näyttäisikään löytyvän. Viikonloppuinen lähempi tarkastelu todisti, että juhlatarvikkeita kaupasta tosiaan löytyy - ja paljon!

Olin jo etukäteen Confetin nettisivuilta katsellut, mitä kaikkea Meean synttärijuhliin tarvitaan. Vaikka ostoslista oli kutakuinkin valmiina, meni esimerkiksi muffinssivuoka-hyllyllä aikaa, kun jäin vielä pohtimaan, mitkä vuuat ostan. Valinnanvaraa kun riitti - niin vuuissa kuin kaikessa muussakin!

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että vaikka (pikku)tavaraa oli kauppa täynnä, ne oli ryhmitelty hyllyihin niin selkeästi, etten itsekään joutunut etsimällä etsimään mitään ostoslistan tavaraa, vaan kaikki löytyi kohtuullisen helposti!

Tiedän, mistä seuraavan kerran käyn ostamassa muffinssivuokia - monta ihanaa jäi vielä hyllyyn, kun ostin tällä kertaa vaan synttäri-teemavärien mukaisia. 

Väriteemajuhlien järjestäminen on tehty helpoksi. :)

Frozenia ja prinsessoita - jotain tämän tyylistä meilläkin on varmaan jo vuoden päästä synttärijuhlissa. :)

Meillä ei tosiaan vielä varsinaisesti teemaa synttäreillä ole, koska Meea ei sitä vielä osannut toivoa, eikä mitään Frozenia tai vastaavaa vielä edes fanita. En osannut itsekään mitään erityistä teemaa valita; ja toisaalta kun tänä vuonna voi vielä hoitaa synttärijärjestelyt "helposti" ihan vaan äidin toiveiden mukaan, niin sehän on vaan hyvä juttu! :D

Meillä mennään siis tänä vuonna ihan vaan väri"teemalla". Vaikka kyllähän neiti kaupassa ihasteli kuulemma Muumi-tavaroita ja totesi isälleen "Ihana Muumi, äiti ostaa Meealle!". Mutta ei äiti ryhtynyt enää siinä vaiheessa vaihtamaan juhlasuunnitelmia, vaan vaaleanpunaisella linjalla mennään. :)

Varsinaisia Confetista tehtyjä juhlaostoksia ei uskalla vielä tässä vaiheessa suuremmin raottaa, jotta säilyvät yllätyksinä juhlavieraille. Sen verran mainittakoon, että vaaleanpunaista, vaaleanpunaista ja ehkä vähän muutakin. :)

Pieni kurkistus juhlakoristeisiin, joita Confetista löysin. :)

Mikäli testikakku onnistuu, tämä kuva antaa osviittaa tulevasta synttärikakusta!

Juhlia varten tarvittiin myös yksi muotti; äiti ajatteli ostavansa vaikkapa kukan, mutta Meea saikin valita muotin itse ja päätyi pupuun. Pupun käyttötarkoitus selviää myöhemmin. :)

Omasta listastani jäi ostamatta ainoastaan pienet pahvikulhot sekä lautasliinat, joita ei harmikseni kumpaakaan ollut tällä kertaa meidän teemaväreissä. Nämä täytyy siis vielä hankkia myöhemmin - ajattelin myös itse askarrella osan juhlakoristeista, joten nekin vielä puuttuvat. Vielä kun jostain löytyisi aikaa sille askartelulle; ellei, niin täytyy tehdä uusi shoppailureissu Confettiin. :)


* Bloggaus tehty yhteistyössä Confetti Jyväskylän kanssa. 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuneidin talvivaatteet: osa 3/3, talvihaalarit ja takit

Noniin, tämä se oli se bloggaus, minkä takia koko talvivaatteiden esittely alkoi tökkimään. Tarkoitus oli julkaista tämä jo kuukausia sitten! Mutta oli niiiiiiiin vaikeaa saada otettua kuvia pikkuneidin talvivarustuksesta - suurimpana syynä yhteistyökyvyttömyys mallin kanssa.

Noh, kuvat tässä postauksessa nyt ovat mitä ovat. Sovituskuvien otto jäi taka-alalle (kun se oli niin vaikeaa...) ja unohtui lopulta kokonaan. Muutaman ns. käytössä otetun kuvan löysin tähän vielä lisäksi - mutta en todellakaan ala enää ottamaan niitä sovituskuvia. :D Muuten voi käydä niin, että lumet ehtii sulaa ennenkuin tämä bloggaus näkee päivänvalon (aika rajoilla mennään jo muutenkin sen suhteen!).

Ja hei - onpahan edes jotain kuvia!

---

Reiman toppahaalarin ostin ykköshaalariksi. Talvihaalarivertailussa kärkisijoille pääsivät tämä ja Molon haalari - hinta ratkaisi lopulta Reiman eduksi. Reiman kukkakuosillinen haalari olisi ollut vielä ihanampi, mutta koska löysin tämän pinkin reilusti halvemmalla alesta, valinta oli aika selvä.

Ja näin jälkikäteen olen ihan tyytyväinen valintaan. Nätti haalari ja yksivärisenä sopi aika hyvin erinäisten asusteiden kanssa yhteen. Molon haalareista luin kovien pakkasten aikaan paljon huonoa lämpimyyden osalta, mutta meidän Reima ainakin lämmitti riittävästi tyttöä - etenkin villahaalarin kera.

Koska tämä Reiman haalari oli upouusi ja talvi oli mitä oli, ei meillä otettu haalaria päiväkotikäyttöön kuin vasta joulun jälkeen. Ihan siitä syystä, että lumettomalla maalla telmiessä uusi haalari olisi mennyt huonoon kuntoon alta aikayksikön. Haalari taisi olla pari kertaa käytössä kotona ennen joulua, mutta muuten puin aina päälle jonkun muun - huonomman - haalarin. Onneksi sitä lunta sitten tuli, niin on tämäkin haalari päässyt tämän vuoden puolella kovaan käyttöön (eikä muuten ole mennyt miksikään siitä huolimatta!).

KappAhlin Kaxs-haalari oli myös talvihaalaripohdinnan kärkisijoilla - lähinnä edullisuutensa takia.

Kun syksyllä kirppikseltä bongasin hyväkuntoisen viime vuoden malliston Kaxs-haalarin, olihan se pakko ostaa! Tämä haalari on itse asiassa kokoa 98 (kun Meealla muuten on käytössä pääosin vaatekoko 92), mutta ei ole kyllä mitenkään liian iso Meealle. Epäilen, että 92-kokoinen olisi voinut jopa käydä pieneksi kevääseen mennessä.

Tämä haalari onkin meillä ollut alkutalvesta eniten käytössä niin päiväkodissa kuin kotonakin.  Vaikka haalari oli käytetty, se oli erittäin hyväkuntoinen - ja päiväkodissa remuamisesta huolimatta säilynytkin melko ehjänä ja siistinä. Ainoa huono puoli haalarissa ovat hihojen lumilukot, jotka ajatuksena kuulostavat tosi hyviltä, mutta käytännössä ovat (etenkin vetoketjullisten hihan sisäpuolelle laitettavien hanskojen kanssa) olleet melko huonot.



Kolmas Lassien haalari olikin ihan kotihaalariksi hankittu; muistaakseni tämän ostin kaveriltani kesällä samalla, kun ostin nipun sisävaatetta Meealle. Sattumalta oli sitten sopivan kokoinen talvella neidille (vaikka silloin kesällä näyttikin ihan valtavalta!).

Tämä haalari on ollut käytössä muistaakseni kahdesti - tallilla kummihevosta katsomassa sekä kerran pihalla. Hirveästi ei ole tullut käyttöä, mutta mieluusti hankin yhden halvemman haalarin, ettei mahdollisissa "sotkuisissa paikoissa" tarvitse pitää sitä satasen maksanutta haalaria. Kyllä minulta ainakin pääsisi itku, jos kallis haalari olisi öljytahroissa - tässä haalarissa se ei haittaisi mitään. Ja on siis säilynyt siistinä edelleen (ja olikin siisti jo entuudestaan), joten saa joku muukin tästä vielä hyvän haalarin käyttöön. :)



Haalareiden ohella talven ulkoiluissa on käytetty myös takki+housut -yhdistelmää.

Tämä Icepeakin toppapuku saatiin sukulaiselta ja muutaman kerran on tämäkin ehtinyt päälle. Takkia taisin syksymmällä käyttää muutaman kerran itsekseenkin, erityisesti rattailla kulkiessa lämpöpussin kanssa.

Syy, miksi kyseinen toppapuku on jäänyt vähän vähemmälle käytölle, on se, että siinä ei ole jalkalenksuja ollenkaan. Tästä johtuen lahkeet meinasivat nousta ylös ja housut eivät olleet kovin käytännölliset ulkona telmiessä. Ticketin muoviset jalkalenksut itse asiassa hankin joulun jälkeen, mutta kun en ole vielä(kään) saanut aikaiseksi ommella niitä paikalleen, ei taida enää kannattaa. Muutenkin tulee ennemmin valittua kätevyytensä takia haalari kuin takki+ housut -yhdistelmä, joten jalkalenksuista huolimatta tämä olisi varmaan jäänyt joka tapauksessa vähemmälle käytölle.

---

Talvitakkeja pikkuneidiltä löytyy muutama, mutta nämä ovat kyllä olleet aika vähäisellä käytöllä. Talvisaikaan haalari vaan on helpoin ja parhain vaihtoehto pukeutumiseen taaperolle - vaikka lämpötilan puolesta voisi olla pelkällä takilla, taapero saattaa istuskella kylmässä maassa tai kiivetä kontillaan jonnekin. Usein myös pääsee helpommalla laittamalla haalarin kuin toppatakin ja sisähousujen päälle toiset housut. Takkeja meillä on käytettykin varmaan vaan muutama kerta kauppareissuilla tai rattaissa lämpöpussin kanssa.


Takeista ihanin on tottakai tämä villakangastakki, joka päällään neiti näyttää niiiiiin isolta tytöltä. Villakangastakki vaatii kaverikseen sukkahousut tai leggingsit, joten kovin viileillä keleillä tätä takkia ei voi käyttää. Viimeksi se on tainnut olla päällä joululahjashoppaillessa.

Toinen ihanuus on tämä kevyttoppatakki, joka oli kauppa- tai ratasreissujen takkina syksyllä kelien viilentyessä. Takki oli itse asiassa silloin jo vähän tiukka, eli ei varmaan mahdu enää edes päälle. :D

Lisäksi löytyy yksi perus-toppatakki, mutta en äkkiseltään muista, olisiko tämä ollut Meealla vielä päällä kertaakaan! Muutaman kerran on toki kauppareissullakin pidetty pelkkää toppatakkia, mutta se on silloin ollut tuo toppa-asun takki - siinä kun on parempi huppu suojaamaan mahdolliselta kylmältä etenkin rattaissa.

---

Huh, onhan sitä vaatetta taas tullut hamstrattua. Ikävin juttu on, että näistä ei taida mikään mahtua päälle enää ensi talvena.

Mutta kuten tästäkin postauksesta huomaa, niin aika vähän sitä tulee käytettyä muuta kuin sitä yhtä hyväksi havaittua - esimerkiksi meillä olisi pärjätty selkeästi vähemmälläkin vaatemäärällä. Periaatteessa yhden haalarin ja pari takkia olisi voinut varustuksesta vähentää. Mutta toisaalta; osa näistä vaatteista on saatuja ja osa edullisia kirppislöytöjä - laskeskelin, että kaikkineen näihin tämän bloggauksen vaatteisiin olen käyttänyt rahaa ehkä 120-130 euroa. Ei nyt ihan hirveä summa toppavaatteista, etenkin kun niitä on näin paljon!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.