Mutta noin niinkuin pääsääntöisesti. Vaikka olisit kuumeessa ja vaikka olisit (virallisesti tai periaatteessa) sairaslomalla, lasta on hoidettava.
Pahimmassa tapauksessa siinä oman sairastamisen ohessa on hoidettava myös sairasta lasta. Tämä oli tilanne meillä viikko sitten.
Meealle nousi kuume viikko sitten lauantaina ja viikonloppu kuluikin sairasta lasta hoitaen ja sylitellen. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuume nousi itsellekin, eikä maanantaina ollut töihin asiaa, kun aamulämpökin oli jo 38,5.
Päivät onneksi kuluivat pitkälti nukkuessa, levätessä ja paikallaan ollessa. Niin minun kuin Meeankin. Mutta eihän se tietenkään samanlaista sairastamista ja lepäämistä ole kuin yksin kotona ollessaan; ei voi vaikkapa nukkua silloin kun haluaa, vaan pikemminkin silloin kun lapsikin nukkuu. Eikä se ollut lepäämistä varsinkaan enää loppuviikosta, kun lapsi alkoi parantua, mutta äiti ei. Tässä toki saattoi olla myös jokin syy-seuraus -suhde olemassa.
Vaikka viime viikonloppuna mies pääsääntöisesti hoiti lasta, jäi minulle silti leikkimistä ja muutakin hommaa. Äiti on kivempi kuin isi ja kyllähän äitikin tietysti lapsensa kanssa haluaa aikaa viettää. Eikä meillä yleensä äiti saa edes maata sohvalla toimettomana; Meea tulee ihan konkreettisesti nostamaan siitä ylös, jos haluaa mieluummin äidistä seuraa itselleen. Ja vähintäänkin pitää käydä hakemassa kirja ylähyllyltä tai laittaa sukka paremmin jalkaan tai antaa välipalaa sillä aikaa kun isi on koiran kanssa ulkona.
Influenssa oli sitkeä ja vaikka kuinka harmitti, jouduin jäämään vielä alkuviikosta kotiin potemaan. Yksin sairastetun alkuviikon jälkeen on pakko todeta - päiväkoti on todellakin sairaan äidin pelastus!
Kun on vajaat kaksi vuotta sairastanut aina lapsen läsnäollessa - eli toisinsanoen niin, että lepääminen ei ole ollut päätarkoituksena - teki yksin sairastaminen todella hyvää. Jos samanlainen "sairastamismahdollisuus" olisi ollut jo viime viikolla, voi olla, ettei tauti olisi ollut näin pitkäkestoinen ja voimat vievä. Jo yhden oikean saikkupäivän jälkeen olo oli huomattavasti levänneempi kuin lapsen kanssa sairastetun viikon jälkeen.
Joskus olen kohdannut kritiikkiä siitä, miten lasta ei saisi viedä päiväkotiin, jos itse on kotona. Siis lomalla tai sairaana, sama asia näiden kriitikoiden mielestä. Lomalla toki itsekin mieluusti viettäisin aikaa oman lapsen ja perheen kanssa, eikä silloin tarvetta päiväkodille ole. Sairastaminen on kuitenkin ihan eri juttu! Kun kuitenkin moni sairastamisen vuoksi palkkaa lapsenhoitajan kotiin pariksi tunniksi, jotta äiti saa levätä, niin eikös se päiväkoti aja vähän saman asian?
Itse ainakin toivon, että seuraavalla kerralla sairastuessani Meea on terveenä ja päiväkodissa. Saa sitten äitikin kerrankin keskittyä sairastamiseen!
Pahimmassa tapauksessa siinä oman sairastamisen ohessa on hoidettava myös sairasta lasta. Tämä oli tilanne meillä viikko sitten.
Meealle nousi kuume viikko sitten lauantaina ja viikonloppu kuluikin sairasta lasta hoitaen ja sylitellen. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuume nousi itsellekin, eikä maanantaina ollut töihin asiaa, kun aamulämpökin oli jo 38,5.
Päivät onneksi kuluivat pitkälti nukkuessa, levätessä ja paikallaan ollessa. Niin minun kuin Meeankin. Mutta eihän se tietenkään samanlaista sairastamista ja lepäämistä ole kuin yksin kotona ollessaan; ei voi vaikkapa nukkua silloin kun haluaa, vaan pikemminkin silloin kun lapsikin nukkuu. Eikä se ollut lepäämistä varsinkaan enää loppuviikosta, kun lapsi alkoi parantua, mutta äiti ei. Tässä toki saattoi olla myös jokin syy-seuraus -suhde olemassa.
Vaikka viime viikonloppuna mies pääsääntöisesti hoiti lasta, jäi minulle silti leikkimistä ja muutakin hommaa. Äiti on kivempi kuin isi ja kyllähän äitikin tietysti lapsensa kanssa haluaa aikaa viettää. Eikä meillä yleensä äiti saa edes maata sohvalla toimettomana; Meea tulee ihan konkreettisesti nostamaan siitä ylös, jos haluaa mieluummin äidistä seuraa itselleen. Ja vähintäänkin pitää käydä hakemassa kirja ylähyllyltä tai laittaa sukka paremmin jalkaan tai antaa välipalaa sillä aikaa kun isi on koiran kanssa ulkona.
Influenssa oli sitkeä ja vaikka kuinka harmitti, jouduin jäämään vielä alkuviikosta kotiin potemaan. Yksin sairastetun alkuviikon jälkeen on pakko todeta - päiväkoti on todellakin sairaan äidin pelastus!
Kun on vajaat kaksi vuotta sairastanut aina lapsen läsnäollessa - eli toisinsanoen niin, että lepääminen ei ole ollut päätarkoituksena - teki yksin sairastaminen todella hyvää. Jos samanlainen "sairastamismahdollisuus" olisi ollut jo viime viikolla, voi olla, ettei tauti olisi ollut näin pitkäkestoinen ja voimat vievä. Jo yhden oikean saikkupäivän jälkeen olo oli huomattavasti levänneempi kuin lapsen kanssa sairastetun viikon jälkeen.
Joskus olen kohdannut kritiikkiä siitä, miten lasta ei saisi viedä päiväkotiin, jos itse on kotona. Siis lomalla tai sairaana, sama asia näiden kriitikoiden mielestä. Lomalla toki itsekin mieluusti viettäisin aikaa oman lapsen ja perheen kanssa, eikä silloin tarvetta päiväkodille ole. Sairastaminen on kuitenkin ihan eri juttu! Kun kuitenkin moni sairastamisen vuoksi palkkaa lapsenhoitajan kotiin pariksi tunniksi, jotta äiti saa levätä, niin eikös se päiväkoti aja vähän saman asian?
Itse ainakin toivon, että seuraavalla kerralla sairastuessani Meea on terveenä ja päiväkodissa. Saa sitten äitikin kerrankin keskittyä sairastamiseen!
Paitsi että jos sairaus on vaikka oksennustauti niin ei ole kivaa että toinen tulee tartuttamaan taudin toisiin lapsiin päiväkodissa.
VastaaPoistaJoo, se on ihan totta. Meidän perheessä tosin ne kaikki taudit näyttäisi tulevan päiväkodista - eli ensin sairastaa pikkuneiti ja sitten vasta muut.
Poista