maanantai 7. joulukuuta 2015

Kuukausi valmennuksen jälkeen - mitä jäi käteen?

Kuten blogissakin olen kertonut, osallistuin "Masusta misuksi" -valmennukseen ja valmennuksen päättymisestä on nyt kulunut reilu kuukausi.

Mitä valmennuksesta jäi käteen? Miten "pysyvä muutos" kohdallani onnistui?

Omat suurimmat muutokseni liittyivät ruokavalioon. Liikunta-osioon en ehtinyt vielä niinkään panostaa, johtuen osin myös jatkuvasta flunssailusta. Mutta teinkin kyllä valmennuksen aikana - valmentajienkin kanssa keskusteltuani - päätöksen, että liikunta-asioihin ryhdyn panostamaan enemmän vasta ensi vuoden puolella. Tämä siitäkin syystä, että oma arki kokee alkuvuodesta ison muutoksen. Vapaa-aikaa on näillä näkymin vähemmän ja siitä valtaosa kuluu - ja pitääkin kulua - lapsen kanssa. Jos nyt tekisin hyviä suunnitelmia liikunnan lisäämiseen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen, ne eivät toteutuisi enää alkuvuodesta. Ja itseni tuntien se lisäisi kynnystä liikkua ylipäätään.



Niitä pieniä (mutta tärkeitä!) muutoksia on tullut monia - ja ennen kaikkea niistä on tullut pysyviä muutoksia.

Leivän käyttö vähemmälle. En voi sanoa, että olisin lopettanut leivän käytön täysin, mutta olen vähentänyt sitä huomattavasti. Useimmiten valitsen leivänkorvikkeeksi jaksamisleivän tai riisikakun, mutta välillä tulee sitä leipääkin syötyä. Ei tosin samaan tahtiin kuin ennen, eikä läheskään joka päivä, pikemminkin joka viikko. Olen myös tietoisesti välttänyt leivän syömistä aamuisin (vaikka olen vannoutunut leipä-aamupalan ystävä!), koska olen huomannut leivänsyönnin väsyttävän vaikutuksen olossani. Aamupalani on lähes sataprosenttisesti joko jaksamisleipää tai tuorepuuroa - muuten olen korvannut leipää väli- ja iltapaloina muun muassa rahkalla ja tuoreilla hedelmillä.

Napostelu pois. Etenkin kotona kaksin lapsen kanssa ollessa napostelusta on tullut paha tapa. Erityisesti väsyneenä (joka kotiäitinä on välillä jatkuva olotila) on helppo napsaista ohimennen jotain - yleensä suklaata. Olen pyrkinyt pitämään kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja syödä hedelmiä välipalaksi; aina se ei onnistu ja silloin myös sortuminen herkkuihin on todennäköisempää.

Limsa pois. Vauva-arjessa tuli addiktoitua limsan juomiseen väsymyksen karkoittamiseksi. Etenkin siinä vaiheessa, kun imetys loppui ja limsan ohelle tuli myös energiajuoma. Siitä en itse asiassa vieläkään ole päässyt eroon, mutta limsanjuonti on nykyään minimissä. Ennen valmennusta join limpparia (ja nimenomaan omenalimpparia!) joka päivä, nyt yleensä lasillisen viikossa saunajuomana. Limsa on itse asiassa se, johon on helpoin sortua; ei niinkään karkki ja herkut. Limsan ostamisen lopettaminen olisi toimivin ratkaisu, mutta kun mieskin sitä juo, niin ei onnistu...

Vettä 3 litraa päivässä. Vähintään kaksi, mutta yleensä kolme. Alkuun pidin jääkaapissa 1,5 litran pullollisia vettä ja laskin vedenkulutuksen siitä. Nyt sitä on oppinut arvioimaan paremmin ja 1,5 litraa tulee huomaamatta täyteen ennen lounasaikaa. Ja jos jostain syystä ei ole muistanut juoda riittävästi vettä, sen kyllä huomaa vireystilan laskuna.



Kasviksia joka aterialla. Tai ainakin lähes. Salaattia teen yhä useammin ja olen kehittänyt tapoja, jolla salaatin pilkkominen onnistuu taaperonkin läsnäollessa. Pyrin tekemään ruokia, joissa on kasviksia - varsinaista kasvisruokaa harvemmin, koska se ei uppoa niin hyvin miehelle. Mutta esimerkiksi tomaattia, paprikaa ja pinaattia on helppo "piilottaa" vuokaruokien sekaan. Myös keitoissa tulee syötyä kasviksia ihan huomaamatta.

Ruuanlaittoa taaperon ehdoilla. Ehkä se tärkein oppi. Taaperon kanssa voi laittaa ruokaa ja siihen voi keksiä jippoja, jotta se onnistuisi. Tämä oli se kompastuskohta aiemmin - ja on välillä vieläkin. Mitään aukottomia ohjeita kun ei voi antaa ja päivät ovat niin erilaisia, ettei se, mikä toimi eilen, toimi välttämättä enää huomenna. Ja aina se ei vaan onnistu millään ja joutuu jättämään vaikkapa salaatin teon kokonaan väliin. Yksi hyväksi koettu tapa on esimerkiksi päivällisen teon aloittaminen jo aamusta (tai edellisenä iltana); hyvällä suunnittelulla ruuanlaittokin onnistuu kätevämmin.



Ruokaviikkosuunnitelma. Suunnittelusta puheenollen, meillä on otettu käyttöön ruokaviikkosuunnitelmat. Tai oikeastaan nämä ovat enemmänkin kauppareissukohtaisia suunnitelmia; monesti käydään kaupassa maanantaina ja lauantaina, joten teen yleensä suunnitelmat erikseen arkiviikolle ja viikonlopulle. Helpottaa myös siinä, ettei tarvitse miettiä niiiiiin montaa päivää etukäteen. Tämä suunnittelu on a) vähentänyt ruokahävikkiä, b) lieventänyt stressiä ja kiirettä ja c) vähentänyt kauppareissujen määrää. Ehdottomasti hyvä juttu ja ajatuksena onkin tehostaa tätä entisestään - jos ehtisin vaikka tekemään jonkinlaiset valmiit pohjat, joihin olisi helppo kirjoitella kaikki viikon ruuat ja ehtiessään vaikka suunnitella jo seuraavallekin viikolle tiettyjä ruokia. Ruokasuunnittelu tehostaa myös sitä kasvisten ja salaatin käyttöä; kun oikeasti suunnittelee viikkoa ja miettii, milloin on realistisesti aikaa tehdä salaattia, sitä voi tarvittaessa tehdä isommankin satsin kerralla, jotta sitä riittää useammalle päivälle.

Liikuntahetkiä taaperon kanssa. Liikkuminen taaperon kanssa on luonnollisesti jokapäiväistä, mutta valmennuksessa sain vinkkejä myös siitä, miten taaperon kanssa voi jumpata - niin että taaperollakin on mukavaa. En ole ihan kaikkia valmennuksen vinkkivideoita (vieläkään!) muistanut/ehtinyt katsoa, mutta ainakin kahvakuulana tuo 12-kiloinen tättähäärä on ihan loistava. Ja mikä parasta; pikkuneitikin tykkää näistä urheilutuokioista. Eihän ne kovin pitkiä hetkiä ole, mutta minuutinkin liikkuminen on parempi kuin ei mitään!


Näillä pikkumuutoksilla sain tiputettua jo valmennuksen aikana muutaman kilon, tahdilla puoli kiloa viikossa. Nyt paino on oikeastaan viime viikkoina jämähtänyt paikalleen - mutta toisaalta en kyllä ole tehnytkään mitään uusia muutoksia. Ennen joulua pitäisi varmaan vielä ottaa jokin uusi muutos käyttöön ruokavalioon, ehkä vähentää maidon ja juuston kulutusta tai siirtyä ruuanlaitossa kokonaan maitotuotteista kaura- ja soijatuotteisiin (joka olisi pikkuneidin allergioidenkin kannalta ihan kätevä vaihtoehto).

All in all, pysyvä muutos on ainakin kuukausi valmennuksen jälkeen ihan oikeasti pysyvää. Lipsumisia on tapahtunut yllättävän vähän ja innostus on säilynyt. Fiilis on erittäin hyvä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!