torstai 29. lokakuuta 2015

Päiväkoti alkaa viikon päästä!

Meidän perheessä eletään parhaillaan jännittyneissä tunnelmissa. Uusi arki alkaa viikon päästä, kun pikkuneiti aloittaa päiväkodin. Sanomattakin lienee selvää, että äiti on se, jota jännittää eniten!

Valmiina päiväkotielämään!

Itsehän olen ollut töissä joustavalla hoitovapaalla jo toukokuusta lähtien ja hoito työpäivieni ajan on saatu tähän asti järjestymään ns. omin voimin. Omat ja miehen lomat sekä isovanhempien apu sai "kotihoidon" järjestymään näin pitkälle saakka.

Päiväkodin aloitukseen on tähdätty mahdollisimman pitkäjänteisesti ja pienin askelin - pyritään tekemään siitä mahdollisimman helppoa ja kivutonta!

Meea on harjoitellut äidistä erossaolemista toukokuun lopulta asti, parina päivänä viikossa töideni ajan. Vaikka hoitajat ovat olleet tuttuja ja hoitopaikkana oma koti, on tässäkin ollut opettelemista. Aluksi kun tulin kotiin, Meea ei huomioinut minua lainkaan tuntiin - ja sitten loppuilta purettiin pahaa mieltä lyömällä, repimällä ja raapimalla. Aluksi etätyöiltoinani isin kanssa nukkumaanmeno itketti hysteerisesti, mutta viikko viikolta sekin on ollut helpompaa - nyt Meea vaan iloisesti vilkuttaa, kun sanotaan, että äiti menee nyt töihin.

Päiväkotiin on käyty tutustumassa lukuisia kertoja. Ensimmäistä kertaa jo ennen päivähoitopäätöksen tekoa syyskuun alussa ja sen jälkeen neljästi viime viikkojen aikana - viimeksi eilen. Yksi tutustuminen on luvassa vielä ensi viikon keskiviikkona, päivää ennen hoidon alkua. Silloin ollaankin vähän pidempi pätkä ja harjoitellaan ruokailuakin!

Lähdössä tutustumaan päiväkotiin pari viikkoa sitten.

Tutustumassa ollaan oltu nyt suunnilleen klo 9-11. Yleensä aluksi ollaan sisällä leikkimässä ja muutamalla kerralla myös jumppasalissa, kun on osuttu paikalle jumppapäivänä. Useimmiten on liitytty myös kymmenen maissa mukaan ulkoilemaan pihalle.

Olen yrittänyt jättäytyä taustalle, mutta vakuutusasioista johtuen Meea ei saa varsinaisesti olla yksin päiväkodin tiloissa ennen hoidon virallista aloituspäivää. Eli samassa huoneessa olen koko ajan ollut, mutta mahdollisimman kaukana ja huomaamattomana. :D

Enenevissä määrin Meea onkin uskaltautunut olemaan minusta erossa. Ensimmäisellä kerralla hän vietti aikaa jopa äidin sylissä ja jatkuvasti äidille leluja kantaen. Ei oikein uskaltanut ottaa kontaktia päiväkodin täteihin ja aika vähän muihin lapsiinkaan. Reippaasti kuitenkin meni hakemaan leluja ja tutustumaan tiloihin heti ensi kerrasta lähtien; lähti jopa itse vaeltelemaan ympäriinsä.

Eilisellä tutustumiskerralla mentiin ensimmäisenä jumppasaliin, jossa muut ryhmäläiset jo olivat - Meea juoksi heti ovelta jumppasalin takaosaan pomppimaan patjoilla ja äiti unohtui samantien. Siellä neiti mennä viiletti muiden lasten seassa ja äidin luona käytiin vain kerran koko jumppatuokion aikana. Niin ja ennen jumppasaliin menoa oli jo yksi pk-tädeistä pessyt Meean kanssa kädet ja laittanut tossut jalkaan - ihan hyvin sujui, eikä Meeaa ujostuttanut yhtään! Leikkihuoneessakin neiti leikki pääasiassa muiden lasten kanssa, muutamia leluja kantoi äidille. 

Ihan hienosti Meea päiväkodin tutustumiskäynneillä on ollut. Vähän lisäjännitystä tosin tähän päiväkodin aloitukseen tuo se, että Meealla on tällä viikolla ollut joku totaalinen kiukkuviikko ja uhmatuhmailu. Aiemminkin on uhmailtu, mutta maksimissaan päivä kerrallaan - nyt koko viikko. Päiväkodissakin piti kiukutella; ensin kun ei itse päässyt kiipeämään kiikun päälle - ja sitten kun autettiin. :D En tiedä johtuuko tämä kiukkuilu kellojen kääntämisestä vai onko kyseessä joku uusi vaihe - hyvää tuuria joka tapauksessa, että tämä osui juuri tähän päiväkodin aloituksen alle...

Eilen vietiin jo ensimmäiset tavarat päiväkotiin; kypärämyssy, villatumput ja rasva atooppista ihoa varten. Tossut ja villasukatkin oltaisiin voitu jo jättää päiväkotiin, mutta en ollut vielä ehtinyt nimikoimaan niitä! Vaippapakettikin odottaa jo lähtöä, mutta sitä en rattailla alkanut päiväkotiin raahaamaan.

Nämä jäi tänään päiväkotiin. 

Alkaa pikkuhiljaa tuntua todelliselta tämä päiväkodin aloitus! Hassua, kun koko ajan on ajatellut, että se alkaa sitten joskus ja onhan siihen vielä aikaa. Mutta eipä ole enää kuin viikko!

Onneksi nyt kun itsekin on käynyt tutustumassa paikkoihin ja ihmisiin, voi siinä mielessä ihan hyvillä mielin jättää Meean sinne hoitoon. Ryhmäkin on mukavan pieni ja siinä tosiaan on 1-3 -vuotiaita, eli omanikäistä seuraa.

Mutta onhan se silti aika jännittävää, että miten se aloitus lähtee sujumaan - sitä kun ei voi etukäteen tietää. Itseä jännittää eniten se ikävän määrä (puolin ja toisin!), ruoka-allergiajutut sekä tottakai se hoitopäivien pituus; tulee pienelle tytölle todella pitkä päivä erossa äidistä. Mutta onpa näistä muutkin selvinneet, niin eiköhän mekin. :)

Miten teillä on sujunut päiväkodin aloitus? Mitä asioita teillä on tehty uuden arjen helpottamiseksi?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Talvi yllätti!

Eikös tämä perinteinen "talvi yllätti autoilijat" ole joka vuosi otsikoissa? Minusta lehtien täytteeksi voisi laittaa yhtä hyvin myös "talvi yllätti lapsiperheet". Niin nimittäin kävi tänä aamuna ainakin meillä - eikä varmasti olla ainoita!

Aamulla piti lähteä kävellen päiväkodin tutustumisreissulle ja mittari näytti herätessä miinus yhdeksää. Ihan pieni järkytys oli, koska viime aamuina ei ole tainnut olla edes pakkasen puolella... Enkä (tietenkään) ollut katsonut sääennustetta edellisiltana.

Vaikka ajattelenkin, että pikkupakkasilla ei voi laittaa koko vaatevarastoa päälle, jottei sitten kunnon pakkasilla palele - niin kyllä se toppahaalari oli ilmiselvä valinta tänä aamuna.

Meean talvikamppeet on onneksi suurinpiirtein ostettu (villahaalari ja ehkä fleecehaalari enää puuttuu), mutta hoppu siinä aamulla tuli niitä esiin kaivaessa. Kuomissakin oli vielä laput kiinni! :D


Upouudet Kuomat.

En uskaltanut uutta Reiman haalaria vielä laittaa päälle, kun ei ole lunta, mutta turvauduttiin kakkoshaalariin, eli Kaxs-kirppislöytöön. Talvirukkasia ja villapipoa on pidetty jo aiemminkin, mutta ne talvikengiksi hankitut Kuomat oli tosiaan nyt ensimmäistä kertaa jalassa. Ja sitten piti vielä etsiä varoilta mukaan vähän villasukkaa, villahanskaa ja fleecehaalaria, koska luvassa päiväkodissa oli myös ulkoilua - eikä siihen pienten pihalle paista aamusta aurinko.

Kiire tuli muutenkin ja oman haasteensa toi vielä se, että pikkuneiti päätti piilottaa toisen Kuoman äidiltä. Eikä suostunut kertomaan, minne on sen vienyt. Vihdoin löytyi lelukorista ja päästiin lähtemään.

Vähän kylmähän siellä oli, mutta onneksi oli molemmilla sen verran päällä, ettei tarvinut palella. Ja onneksi tuli sen verran kiire lähdön kanssa, että piti kävellä aika ripeästi. :D

Neiti veteli kävelylenkin jälkeen pienet unosetkin kirpsakassa ulkoilmassa.

Niin, ja yllätti se talvi myös äidin! Oikea talvitakki oli vielä varastossa (ja on muuten vielä nytkin!), mutta onneksi naulakosta löytyi syksyllä alesta löytämäni toppatakki syystakin tilalle. Pipot ja kaulaliinat piti kaivaa esiin kiireessä (eivätkä ne sopineet yhtään sen takin kanssa!) ja tuulikaapissa lähtiessäni vasta tajusin, että ehkä tennareiden tilallekin täytyy kaivaa jotkut talvisemmat kengät. Tänä aamuna tosiaan huomasi, että se oma talvipukeutuminen on paljon heikommalla tolalla kuin pikkuneidillä - etenkin kenkäosasto on vähän puutteellinen.

Iltapäivällä sitten kävin (nimikoinnin merkeissä) läpi neidin talviasustekorin ja kyllähän sieltä vaikuttaisi hyvin löytyvän asusteet tälle talvelle. Nyt myös äidille selvillä, että mitä löytyy ja mikä sopii mihinkin keliin! Täytyykin tehdä oma postauksensa meidän talvivaatteista lähiaikoina - mitä muuta sen Reiman ihanuuden lisäksi löytyykään. :)

Meidän pihan näkymää tänä aamuna, kun startattiin päiväkotia kohden - hrrrrrr.


Joko teillä on kaivettu talvikamppeet esiin?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Parhaat kirppislöydöt: välikausikengät

Oltiin jo menossa syksyllä ostamaan välikausikenkiä Meealle kaupasta uutena, kunnes päätin kuitenkin tsekata FB:n ulkovaatekirppiksen tarjonnan. Ja sieltähän löytyikin sitten oivat välikausikengät tälle syksylle - itse asiassa kaksin kappalein.

Samaan pakettiin kuului siis kahdet vk-kengät. Toiset jo vähän huonokuntoisemmat ja tulivat ikäänkuin kaupan päälle; kysyin hintaa myös pelkille yksille kengille postikuluineen ja sen perusteella näille huonokuntoisimmille jäi hintaa vain neljä euroa. Siksi sitten ostin nekin varakengiksi.



Violetit Vikingin vk-kengät siis ne paremmat ja niitä meillä onkin nyt syksyllä pääasiassa käytetty.

Tosi hyvässä kunnossa, eikä kulumaakaan juurikaan ole. Tässä tänään otetussa kuvassa ovat tosin kuluneemmat kuin ostaessa; Meea nimittäin sotki toisen kengän kärkeen tahran purskauttamalla pari viikkoa sitten hedelmäpussin sisällön haalarin rinnuksille ja kengän päälle... Ja onpa näissä viikonlopun metsäreissun jäljiltä vähän kuraakin näkyvissä...

Nämä kengät vaikuttavat myös ihan hyviltä jalkaan; Viking on kehuttu merkki ja taidan liittyä sen kehujien joukkoon.



Ns. kaupan päälle mukana tulivat Reiman vaaleanpunaiset kengät.

Näissä vähän enemmän kulumaa etenkin kärjissä, mutta pitävät edelleen vettä, eivätkä ole rikki mistään. Sillä tavalla siis vielä ihan käyttökelpoiset kengät. Pari kertaa on tullut laitettua nämä jalkaan kotioloissa, mutta mieluummin puen nuo violetit Vikingit. Ihan jo siksikin, että ne violetit miellyttävät ulkoasultaan minua enemmän. :) Mutta jos noihin Vikingeihin näitä ihan yleisestikin vertaa, niin Vikingin kyllä ovat huomattavasti paremmat. Paremman näköiset, helpommat pukea ja istuvat paremmin jalkaan.

Niin ja se hinta? Kahdet kengät postikuluineen 22 euroa. Käytännössä siis n. 12 euroa Vikingeille ja 4 euroa Reimoille. Ei paha.

Välikausikenkien käyttöaika on kuitenkin niin lyhyt - jos/kun nämä kengät eivät enää keväällä jalkaan mahdu - että olisi kyllä ollut aika turhaa tuhlata kuuttakymppiä näihin kenkiin uutena. Jos ei kovasti enempää Meea sotke kenkiä, niin eiköhän näistä lähestulkoon omat rahat saa takaisin.

Talvikenkiin sen sijaan haluan panostaa enemmän, eikä käynyt mielessäkään ostaa Kuomia käytettynä - vaikka tarjontaa kyllä olisi ollut.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Masusta misuksi - viikko 3: henkinen hyvinvointi

Pakko myöntää heti alkuun, että kyseinen viikko on mennyt omaltani vähän ohi valmennuksen suhteen. En ole vielä tehnyt yhtään viikon tehtävää, enkä edes ajatuksen kanssa lukenut viikon sähköposteja. Keskusteluihin sentään olen osallistunut, mutta muuten viikon oma panostukseni on ollut ala-arvoista.

Ruoka-asioista sentään olen pitänyt kiinni edellisten kahden viikon tapaan ja liikuntaakin olen suorittanut vähintään sen normaalimäärän. Leipä on jäänyt pois (ja parin "kokeilukerran" jälkeen huomannut, kuinka se väsyttää niin paljon, ettei tee edes mieli syödä!), salaateista tullut vakiolisä ruuan kanssa, vedenkulutus on kasvanut (vaikken ihan joka päivä olekaan muistanut mitata, paljonko on tullut juotua) ja limpparin juominen on jäänyt lähes kokonaan pois - noin niinkuin tärkeimmät mainitakseni. Eli sen suhteen asiat hyvällä mallilla, eikä siis koko homma ole levinnyt kasaan. 

Mutta jotenkin viime viikko on ollut taas niin kiireinen, ettei hengähtää ole kunnolla ehtinyt - siksi valmennuskin on jäänyt (tai pitänyt jättää) hetkeksi taka-alalle. Yöunista en haluaisi tinkiä minkään takia ja viime viikolla se oli ihan jo ilman valmennus-asioitakin lähellä. Ehkä omissa ajatuksissa jotenkin on myös ajatellut, ettei nämä henkisen hyvinvoinnin jutut ole niin tärkeää kuin ruoka ja liikunta. Mikä ei tietenkään pidä paikkansa.

Ja harmittaa myös siinä mielessä, että valmennusta on enää vaan viikko jäljellä ja nyt pitäisi oikeasti ottaa kaikki viimeisetkin irti tästä valmennuksesta ja esittää kysymyksiä mieltä painavista asioista. Mutta kun ei vaan ole ehtinyt!

Valmennuksen keskusteluryhmä (onneksi!) jää elämään valmennuksen loputtuakin, mutta valmentajat siirtyvät taka-alalle. Eli vertaistukea saa jatkossakin, muttei niinkään niitä valmennusvinkkejä, neuvoja yms.



Kenties puolet pidempi valmennus "väliviikkojen" kera olisi voinut olla toimivampi tähän äiti-arkeen. Viikko valmennusta, viikko asioiden tuomista käytäntöön, viikko valmennusta, viikko asioiden tuomista käytäntöön - ja niin edelleen. Toki vaatisi valmentajilta pidempiaikaisen sitoutumisen, mutta ainakin minun mielestäni ne väliviikot voisi luovia läpi ilman valmentajien reaaliaikaista tukea ja tsemppausta. Nyt tuntuu, että on tullut pienen ajan sisällä niin paljon asiaa, että vaatisi enemmän aikaa sulatella sitä. Itse asiassa jo ne toisen viikon liikuntahommat jäivät vähemmälle panostukselle kuin ensimmäisen viikon ruoka-asia - koska niitä ruokajuttuja ja niiden viemistä käytäntöön vielä opeteltiin toisen viikon alussa.

Ainakin itseäni vähän harmittaa, jos/kun valmennuksesta jää nyt yhden kiireviikon takia jotain saamatta irti! Tämäkin viikko on hoppua päiväkotiasioiden yms osalta, mutta pakko löytää jostain aikaa myös tälle valmennukselle - ja blogille, joka sekin on jäänyt vähän huonolle tolalle. Ihan ensimmäisenä aloitinkin näin päikkäriaikaan tästä bloggauksesta - tulee tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. :D

Valmennuksen viimeinen viikko tosiaan pyörähti käyntiin tänään. Tällä viikolla teemana pysyvä muutos, joka itselle ainakin on valmennuksen tärkein asia. Nyt on pakko tsempata valmennuksen suhteen ja miettiä päänsä puhki kaikki ne asiat, joita haluan vielä valmentajilta kysyä - ensi viikolla kun siihen ei enää ole mahdollisuutta.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Masusta misuksi - viikko 2: liikunta

Toinen viikko Masusta misuksi -valmennusta takana. Ensimmäisellä viikolla käsiteltiin ruokaa, viime viikolla liikuntaa.

Liikunta on itselle ehkä se suurin ongelma.

En ole koskaan ollut mikään kovin aktiivinen liikunnan saralla. Liikunnalliset harrastukset ovat olleet melko vähäisiä - ja lyhytkestoisia. Innostun helposti kaikesta, mutta into ei riitä pitkälle.

Surullisenkuuluisa esimerkki on vatsatanssikurssi, jonne ilmoittauduin ystäväni kanssa opiskeluaikoina. Joka viikko jommalla kummalla oli joku "tosi hyvä syy", miksei juuri tällä viikolla voi lähteä tunnille. Kun oli muitakin menoja ja tentteihin piti lukea. Ja kun se matkakin oli toiselle puolelle kaupunkia niin pitkä, eikä ollut autoa käytössä. Eikä sinne nyt yksin tietenkään voinut mennä. Loppujen lopuksi taidettiin käydä vain yhdellä tunnilla ja skipata useampi - jonka jälkeen jo opettajakin soitteli perään, että meinataanko enää käydä kurssilla. Harmittavinta tässä on se, että se vatsatanssi olisi oikeasti ollut varmaan ihan kivaa - tuntien skippaaminen ei ollut siis siitä kiinni!

Kuten yllä olevasta esimerkistä huomaa, aikaan sidottu liikunta on minulle ehkä pahinta. Minusta ei ole liikkumaan kellon mukaan - joka viikko samaan aikaan. Takuuvarmasti juuri se hetki olisi huono - tunnin päästä olisi parempi. Tai seuraavana päivänä. Kun on nyt niin kiire ja huono olo ja ei yhtään edes innosta liikkua. Onneksi olen tämän jo tiedostanut, enkä edes aio aloittaa harrastusta, joka vaatisi tiettyyn aikaan osallistumista.

Tällä hetkellä oma liikunta onkin hyvin pitkälti koiran ja/tai rattaiden kanssa ulkoilua sekä erinäistä hyötyliikuntaa. Tosi hyviä juttuja nekin, mutta varmaan pitäisi tehdä jotain muutakin - kun vaan olisi aikaa.

Rataslenkillä käytiin tänään(kin). 

Valmennushan onneksi on äideille suunnattu, joten tämäkin puoli on otettu huomioon; olemme saaneet vinkkejä myös siihen, miten arjessa ja vauvan/taaperon kanssa touhutessa voi samalla treenata. En ole vielä itse ehtinyt näitä juurikaan kokeilemaan (kiitos loppuviikosta tulleen flunssan!), mutta uskoisin tämän olevan aika tehokasta treeniä - ja lapsestakin ihan hauskaa. Kyllä tuo meidän 12-kiloinen Meeakin ihan hyvästä kahvakuulasta käy! :)

Jotain muitakin hyviä vinkkejä liikkumiseen on valmennuksen myötä tullut, mutta en vielä ihan kaikkiin niistä ole ehtinyt tutustua. Mutta materiaalia on saatavilla!

Olen myös valmennuksen myötä pohtinut liikuntaharrastuksen aloittamista omalta osaltani ja mieleen on tullut parikin vaihtoehtoa. Myös näistä kyselin ryhmässä ja sain hyviä vinkkejä - jätetään nyt vielä kertomatta, mitä nämä mahdolliset tulevat harrastukseni ovat, jos ei tästä tulekaan mitään. Mutta ajatus on ainakin lähtenyt itämään, kenties jossain vaiheessa päästään vielä konkretian puolelle. :)

Liikunta-viikon tehtävien osalta olin ehkä vähän yllättynyt niiden helppoudesta. Jopa minä, joka en liiku kovin aktiivisesti, sain ilman sen kummempia ponnisteluita suoritettua annetut liikuntatehtävät! Asioiden pohtiminen onkin kyllä vienyt viime viikolla enemmän aikaa kuin varsinainen liikunta - mikä on toisaalta hyvä, jotta muutokselle luodaan hyvä pohja ja liikkuminenkin kantaa sitä kuuluisaa alkuinnostusta pidemmälle.

Kuluvalla viikolla teemana onkin henkinen hyvinvointi, joka varmaan monelta äidiltä jää melko vähiin. Tunnelmia kolmannelta viikolta blogissa jälleen viikon päästä!

p.s. Pakko vielä mainita; niitä tuloksiakin on jo näkyvillä, vaikka melko kevyin askelin starttaisinkin. On lähtenyt niin senttejä kuin kilojakin! Tästä saa taas uutta puhtia valmennukseen! :)

tiistai 20. lokakuuta 2015

Meidän koti: keittiö

Keittiö on mielestäni yksi tärkeimmistä paikoista kodissa; jos ei nyt kodin sydän, niin jokin muu elintärkeä sisäelin vähintäänkin.

Keittiössä tulee vietettyä paljon aikaa, mutta se on myös yksi niistä kodin huoneista (kylppärin ja kodinhoitohuoneen ohella), joissa käytännöllisyys ja fiksut ratkaisut ovat tarpeen. 

Meidän keittiö on tässä reilun kahden vuoden asumisen jälkeen muuttunut useaan otteeseen. Ja se keittiön muunneltavuus onkin itse asiassa yksi parhaista jutuista keittiössämme!

Kaapit on kivat, mutta niitä oli liian vähän


Taloa etsiessämme tämän kodin keittiö oli asia, jonka takia talo meinasi jäädä ostamatta. Minulla kun oli päähänpinttymä olohuoneen ja keittiön yhdistävästä saarekkeesta, eikä tässä keittiössä sellaista ollut - eikä oikeastaan ollut edes mahdollista saada.

Muut seikat menivät kuitenkin edelle - ja olihan keittiö muuten ihana.

Keittiön alkuperäinen ilme.


Puustellin kaapit miellyttävät omaa silmääni, eikä sen suurempaa keittiöremonttia tarvinnut harkita. Ainoa puute oli kaappitilan vähyys. 

En tiedä onko meillä jotenkin enemmän astioita ja kuivatuotteita kuin keskivertoperheellä, mutta meidän tavarat eivät olisi millään mahtuneet alkuperäisiin kaappeihin. Eikä kyllä myöskään ruuat jääkaappi-pakastimeen.

Ostoslistalle laitettiinkin siis täyskorkeat jääkaappi ja pakastin, yläkaapit niiden päälle - sekä tietysti se ihana saareke, joka nippanappa saatiin mahdutettua keittiöön! (Ei siis kylläkään keittiötä ja olkkaria jakamaan, mutta kuitenkin...) Samassa yhteydessä vaihdettiin yksi alakaappi laatikostoon ja hankittiin nurkkakaappiin kätevä karuselli.

Liikuteltava saareke


Puustellilta myytiin meille "eioo":ta laatikollisen liikuteltavan saarekkeen kanssa, mutta mielikuvituksen avulla saatiin sellainenkin suunniteltua ns. omin voimin. Eli yhdessä silloin keittiöitä myyneen miehen serkun kanssa. 

Haluttiin siis nimenomaan liikuteltava saareke, jotta sen voisi tarvittaessa siirtää muuallekin. Saareke kun nippanappa mahtui meidän keittiöön ja tiesin, että tietyissä tilanteissa keittiöstä tulee liian ahdas saarekkeen kera.

Renkailla varustetussa saarekkeessa ongelmana oli kippaaminen; kun laatikot tavaroineen vedetään auki, lattiaan kiinnittämätön saareke kaatuu eteenpäin. Siksi meille alunperin kaupattiin kaapillisia saarekkeita, mutta minusta alakaapit ovat hyvin epäkäteviä käytössä.

No, ongelma ratkaistiin diy-tyyliin laittamalla pöytätasolevy myös saarekkeen päätyyn - tasapainottamaan. Eipä ole saareke meinannut kaatua kertaakaan! Ja tuo levy on nätti sisustuselementtikin, kun se tulee vähän korkeammalle kuin saarekkeen varsinainen pöytätaso.

Keittiön vanha look


Piti oikein kaivella vanhoja kuvia, jotta voi esitellä keittiön eri ulkoasuissaan. :)

Tässä siis alla kuvia keittiöstä vähän muuton jälkeen, kun saareke on jo kotiutunut ja muut keittiömuutoksetkin on tehty.






Saareke oli meillä käytössä keskellä keittiötä syksystä 2013 syksyyn 2014. Välissä ostettiin isompi ruokapöytäkin (ylläolevissa kuvissa se vanha); sen jälkeen keittiö oli entistä ahtaampi, mutta saareke oikein toimiva kokkaamisessa.

Allaolevassa kuvassa näkyy "uusi" ruokapöytä, joka siis täytyi sijoittaa keittiöön näin päin ikkunaa vasten - muuten ei olisi pöydän ja saarekkeen välistä mahtunut enää kulkemaan. (Hieno kuva, mutta en löytänyt muutakaan uudella pöydällä varustettuna. Kukista päätellen kuva on otettu sairaalasta kotiutumispäivänä; pöydällä olevassa sitterikehdossa uinuu pieni neitokainen ja lattialla vahtii ylpeä uunituore "isoveli".)





Saareke seinää vasten


Juhlien yms aikaan saareke on siirretty ns. tieltä pois yleensä tuohon olkkarin ja keittiön välimaastoon. Näin on saatu iso ruokapöytäkin fiksummin keskelle lattiaa ja keittiöön lisätilaa.

Saareke palveli esimerkiksi jouluna tarjoilutasona (kaksi ylintä kuvaa) ja Meean ristiäisissä sekä 1-vuotissynttäreillä lahjapöytänä (kaksi alinta kuvaa).

Jouluksi pöytä keskelle keittiötä.

Saareke palveli jouluna tarjoilupöytänä. 

Ristiäisten lahjapöytä - samassa paikassa kuin joulun tarjoilupöytä. 

Synttärivalmistelut meneillään - saarekkeen reuna näkyy vasemmassa alakulmassa. 


Meean siirryttyä syöttötuoliin istumaan piti aika nopeasti kääntää pöytä toisinpäin keittiössä. Saatiin useampi penkki käyttöön ja Meeallekin enemmän tilaa syöttötuolille.

Saareke ei enää mahtunut nykyiselle paikalleen ja se siirrettiin keittiön seinää vasten, jossa se olikin viime päiviin saakka.

Vähän huonoja kuvia löysin tältä ajalta keittiöstä - ilmeisesti meidän keittiö on aina ollut niin sotkuinen, ettei ole paljon kuvattu. :D

Pöytä pitkittäin ja syöttötuoli aika lailla keskellä keittiötä!

Saarekkeen (huono) sijoituspaikka seinää vasten näkyy taustalta. 


Keittiön uusi look!


Saareketta oli ikävä (koska se on niin kätevä lasku- ja työtaso!), mutta ajattelin, että se ei mahtuisi fiksusti keittiöön syöttötuolin kanssa. No, yhtenä päivänä pari viikkoa sitten vähän mittailin ja samaisena iltana miehen kanssa siirreltiin pöytää ja saareketta. Toisin päin kääntäen - eli laatikostot hellaa vasten - saareke mahtui keskelle keittiötä ja ruokapöydälle jäi riittävä tila. Ahdasta ei ole kuin tiskikoneen ollessa auki, jos haluaa siitä kapeasta välistä mennä - ja kyllä siitäkin mahtuu!




Nyt saareke on enemmän omassa käytössään, eli ruokien laskutasona, leipien voitelutasona, kokkauksen aputasona ja tiskipöydän ollessa valtoimenaan myös tiskien aputasona. Keittiön seinää vasten ollessaan kun saareke oli enemmänkin postien laskutasona ja kaiken turhan sälän säilytyspaikkana. :D Säilyy keittiön pöytäkin siistimpänä ja tyhjempänä ja keittiössä touhuaminen on entistä mukavampaa!

Uuden järjestyksen ansiosta mieleen tuli toinenkin keittiön sisustuksen pikkuprojekti, joka on itse asiassa jo laitettu aluilleen. Siitä lisää blogissa tuonnempana - ihan omana postauksenaan. :)

Miltä tällainen meidän koti -bloggaussarja vaikuttaa? Mistä huoneesta haluaisit lukea seuraavaksi? 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kiireinen syysloma

Vietin viime viikon syyslomaa ja huhhuh, että olikin touhua viikon aikana.

Lomani osui (vahingossa) samaan kohtaan virallisen syysloman kanssa, joten kerhot ja avoin päiväkoti olivat viikon tauolla, eikä syyslomaviikosta johtuen päiväkotitutustumisiakaan ollut viime viikolla. Ajattelinkin panostaa viikon aikana ruuanlaittoon, keskeneräisiin projekteihin sekä meneillään olevaan valmennukseen.

Syysloma-seuralaisen kanssa mm. rakenneltiin torneja. :)

Kun päiväkotielämä alkaa pian, ajattelin helpottaa tulevaa arkeamme kokkaamalla mahdollisimman paljon jo etukäteen pakastimeen. Sen lusäksi valmennuksen innoittamana panostin tällä viikolla itsetehtyyn ruokaan, välttelin eineksiä ja lisäsin ruokaan kasviksia mm. salaatin muodossa. Kun nyt kerran oli reippaasti normaaliviikkoa enemmän aikaa!

Ja tulihan sitä viikon aikana kokattuakin! Kaikki nämä joko syötäväksi ja/tai pakastimeen:
- tonnikalavuoka x 2 (Meealle oma allergiaversio)
- kinkkukiusaus
- salaatti x 2 (tiistaina ja lauantaina)
- kasvissosekeitto (vaatimattomat 7 litraa!)
- uunimakkarat ja perunamuusi
- avokadopasta
- lasagne
- kanatortillat
- avokado-fetataskut

Kunnon kokkailut käynnissä! Tonnikalavuoka otettu juuri uunista, kasvissosekeitto ja perunat muusia varten porisemassa ja uunimakkarat menossa paistumaan. 


Näiden kaikkien kokkailujen (ja lapsenhoidon) ohella ehdin vielä muutakin. Tiistai-iltana olin Nosh-kutsuilla naapurissa. Valtaosa keskiviikosta vierähti shoppailureissulla. Laitoin Meean pieniä talvivaatteita nettikirppiksille myyntiin. Täytin neuvolan Esikko-lomaketta ylihuomisen neuvolakäyntiä varten. Tein valmennuksen tehtäviä, kommentoin keskusteluja ja pohdin omia tavoitteitani. Kirjoittelin blogia; julkaistujen lisäksi raapustin muutaman pidemmän bloggauksen lähes julkaisuvalmiiksi. Kudoin sukkaa, katselin telkkaria ja luin lehtiä. Rakentelin palikoista torneja ja katselin Fröbelin Palikoita.

Menossa keskiviikkoiselle shoppailureissulle bussilla. 

Kiva ja nopeasti kulunut viikko, vaikka loppuviikosta iskenyt flunssa ja pikkuneidin rikkonaiset yöt vähän ovat rajoittaneet jaksamista. Onneksi olin ahkera heti alkuviikosta! :)

Nyt onkin luvassa tämä viikko töitä, ensi viikko "kesälomaa" ja sitten alkaa (jälleen) uusi arki, kun Meea aloittaa päiväkodin!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Neiti 1,5 vuotta

Lopetin Meean kuukausi-kehityspäivitykset 14 kk ikään ja ajattelin kirjoittaa niitä jatkossa puolivuosittain. 1,5 vuotta tulee täyteen keskiviikkona, joten on aika kurkistaa pitkästä aikaa pikkuneidin kehitykseen.

Mitä meidän 1,5-vuotias neiti osaa ja mitkä ovat hänen lempijuttujaan? :)


Meidän pieni tättähäärä. <3

Vauhti on kova


Kävelytaito löytyi reilun vuoden ikäisenä ja nykyään meno on aika vauhdikasta. Juostaan, pompitaan, tanssitaan, kiipeillään...

Tuo kiipeileminen onkin viime viikkoina opittu taito, jota harjoitetaan jatkuvasti. Toki aiemminkin Meea on kiivennyt mm. sohvalle, mutta viime aikoina myös vessanpöntön päälle, syöttötuoliin, rattaisiin... Onneksi ruokapöydälle ei ole vielä tajunnut kiivetä! 

Ruokapöydällä olevat tavarat sen sijaan kiinnostavat valtavasti. Meea on niin pitkä tyttö, että nykyään ei voi edes keittiön tasojen tai saarekkeen reunalle jättää tavaraa, sillä hän ylettyy ottamaan ne. Puhumattakaan keittiön pöydästä.

Fyysisistä taidoista viime aikoina on juoksemisen ja kiipeilyn lisäksi harjoitettu runsaasti varpaillaan kävelyä ja hyppäämistä. Ja jostain syystä myös selällään maassa makaaminen on tosi hauskaa. 


Tänään kasattiin tornia. :)


Ymmärtää ihan kaiken!


Sanavarasto käsittää lähemmäs sata sanaa (tarkempi sanavarasto-bloggaus mulla on työn alla, joten tästä lisää myöhemmin!) ja neiti osaakin jo ilmaista itseään todella hyvin! Ihan kaikkia sanoja ei äiti aina heti ymmärrä - ja välillä on vaikea tietää, mitä neiti tarkoittaa, kun sama sana voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Aika kauan meni esimerkiksi tajuta, että "hähhää" tarkoittaa vaaria - sitten kun neiti oli toistuvasti kuvasta näyttänyt vaaria sanoen "hähhää", äitikin tajusi. :)

Käytetyimmät sanat ovat ehdottomasti "äijä" (=äiti), "Arttu", "hauvva", "heppa", "tahtoo", "anna" ja "popo" (=mopo tai muu vastaava sekä pyykinpesukone). Näitä siis kuuluu joka päivä _useita_ kertoja. 


Popo-mekko on Meean ehdoton lempparivaate!


Ymmärtäminen on ihan älyttömän hienoa! Meea osaa tehdä varmaan kaiken mitä häneltä pyytää; antaisitko tuon, veisitkö tämän sinne, missä on se ja se... Ja ymmärtää asioita monilla eri ilmauksilla, esimerkiksi ruokapöydässä; otatko leipää, haluatko leipää, antaako äiti sinulle leipää... 

Myös muiden tekemisten matkiminen on jo jonkin aikaa ollut mielipuuhaa. Kaikki tehdään samalla lailla perässä ja matkitaan sellaisiakin tapoja, joita itse ei ole huomannut tekevänsä. Meea myös "oppii" nämä välillä ihan kerrasta, ei tarvita monia toistoja. :)


Parhaat lelut ja leikit


Leluja on huone täynnä, mutta silti vaan muutamat lelut ovat niitä, joilla leikitään päivittäin.

1) Palikat. Megabloksit ja Duplot eivät tällä hetkellä kiinnosta juurikaan, mutta palikat ovat the juttu. Palikkaämpäriä säilytetään lipaston päällä, jotteivät palikat (ehkä) hukkuisi ja sieltä Meea sen vaatii itselleen joka aamu. Palikoilla rakennellaan torneja tai niitä laitetaan kannessa olevista rei'istä takaisin ämpäriin. Päivän mittaan palikat keräillään yleensä useamman kerran takaisin ämpäriin ja nostetaan lipaston päälle (Meea yrittää ensin itse ja antaa sitten ämpärin äidille).

Palikoiden järjestely on tarkkaa puuhaa. Huomaa taustalla palikkakeitto. :D


2) Pikkueläimet. Löysin jostain kaapin pohjalta alkusyksystä muutaman muovisen pikkueläimen, joita näytin Meealle ajatuksella "oppiipahan lisää eläinten nimiä". Neiti otti lelut heti omakseen ja niistä on tullut ehdottomia lempileluja - ja neiti on molemmilta isovanhemmiltaan saanut näitä muovieläimiä nipun lisää. Nyt taitaa olla jo viitisentoista muovieläintä aina koirasta heppaan ja sorsasta vuoheen. Niitä kuljetellaan mukana pitkin päivää, lastataan autojen kyytiin, keinutetaan keinuhepan selässä, näytetään Arttu-hauvalle, laitetaan lelulaatikkoon nukkumaan, pusutetaan keskenään...

3) Kirjat. Kirjat ovat edelleen pop; tosin Meea ei enää jaksa innostua paksusivuisista kirjoista - nehän ovat ihan vauvojen juttu. Pitäisi aina saada lukea ohutsivuisia kirjoja ja yleensä vielä paria tiettyä kirjaa. Ja kun niitä ei äiti anna vielä lukea yksin (kirjojen) turvallisuussyistä, vietetään päivittäin aikaa sylikkäin kirjoja lukien.

4) Pehmolelut ja nuket. Näitä Meea hoitaa, laittaa nukkumaan ja juottaa tuttipullosta maitoa. Pehmoleluista pari nallea on muodostunut erityisen rakkaaksi ja viime viikkoina Meealla on ensimmäistä kertaa ollut nalle unilelunakin; tähän asti äidin käsi on ollut paljon tärkeämpi kuin mikään lelu.

Lisäksi leikkeihin mukaan pääsee ajoittain erilaiset soittimet, palikkalaatikko, autot, valokuva-albumit ja leikkikeittiö. Eniten Meea rakastaa järjestelyä ja esineiden laittelemista paikasta toiseen. Myös siis siivoaminen on kova juttu; joka ilta neiti auttaakin hienosti siivoamaan omat lelunsa koreihin ennen nukkumaanmenoa. :) 

Ulkona ollaan itse asiassa nyt kelien viilennyttyä aika vähän varsinaisesti leikitty; lähinnä vaan ulkoiltu ja kolmipyörä on ollut kovassa käytössä. Ollaan myös sairasteltu tänä syksynä älyttömän paljon (parhaillaankin yksi flunssa päällä...), joten sekin on vähän vaikuttanut ulkoilun määrään...

Terassilla touhuilemassa.


Lastenohjelmia neiti on alkanut seuraamaan enemmän. Mikä on sinänsä ihan hyvä, että äitikin saa hengähdystauon - eivät ne ohjelmat siis yleensä 5-10 minuuttia kauempaa jaksa kiinnostaa. :) iPadilla Netflixistä katsottuna lemppari on Mimi ja Kuku - joka on äidistä aika ärsyttävä, mutta aika usein sitä silti katsotaan. :D Dvd:istä ehdoton lemppari on Fröbelin palikat eli "pööpei". Neiti menee lipaston luo osoittamaan dvd-soittimen kaukosäädintä ja hokee "pööpei, pööpei, pööpei" niin kauan, että Fröbelit laitetaan pyörimään. Sen verran on Fröbeleitä tullut katseltua, että äiti ja tytär osaavat jo kappaleet ulkoa; äiti sanat ja tytär tanssiliikkeet. Meeahan siis jopa joidenkin kappaleiden kohdalla muistaa, mikä kappale tulee seuraavaksi ja joko sanoo kappaleen nimen tai alkaa tanssimaan kyseistä tanssia, ennenkuin kappale alkaakaan. :)

"Pööpei" pyörimässä ja välipala pöydällä. :)

Lisäksi yksi "lempileikki" on kodinhoito. Nykyään meidän päivät kuluvatkin tiskejä ja pyykkejä laittaessa. Meea siis haluaisi tehdä tätä ihan koko ajan ja välillä itkee lohduttomasti pesukoneen vieressä, kun ei laitetakaan pyykkejä pyörimään. :D

Meea siis auttaa äitiä parhaansa mukaan etenkin tyhjentämisessä ja on ihan täpinöissään tästä. Astianpesukoneen osalta vasta hiljattain keksin Meeallekin riittävän turvallista hommaa, mutta pyykkikoneen kanssa Meea on auttanut jo kesästä saakka. Lisäksi Meea pyyhkii pöytää aina löytäessään jonkin talouspaperin palan tai muun rättiä muistuttavan, kantaa roskat ylpeänä äidille (roskikseen hän ei niitä itse saa) ja vie oman vaippansa vaipparoskikseen itse.

Neiti kodinhoitaja. <3

Meean paras kaveri on Arttu, jota Meea rakastaa aivan valtavasti. Päivän mittaan Arttu saa niin monta halia, ettei tosikaan! Ja jos Arttu on hetken eri huoneessa, pitää "Arttu! Hauva!" -huutojen saattelemana mennä jo etsimään, että missäs se Arttu onkaan. :)

Best friends. <3


Ruokaa ja kasvua


Ruuan suhteen on siirrytty täysin ns. oikeaan ruokaan. Kasvissosekeitto on edelleen yksi lemppareista ja sitä usein tehdäänkin - etenkin kun äitikin syö samaa keittoa fetalla höystettynä. Mutta muuten ruokavalio alkaa näyttää jo melko monipuoliselta, vaikka useimmat ruuat teenkin erikseen Meealle allergiaversioina.

Ruuan suhteen on kausia, jolloin ruoka maistuu paremmin - ja toisinaan taas huonommin. Välillä liittyy hampaiden tuloon, mutta ei edes aina. Meea haluaisi syödä kaiken itse, mutta taidot eivät ihan kaikkeen riitä - soseet, jogurtit, puurot ynnä muut vastaavat Meea osaa jo lusikoida itse suuhun (tai sinne päin) ja aika paljon hän myös sormiruokailee.

Ravintolassakin on jo voinut (tietyin rajoituksin) useimmiten tilata Meealle oman ruuan, jonka hän syö yleensä pitkälti itsenäisesti. Vähän tietysti nuo allergiahommat ovat ilmeisesti vaikuttaneet siihen, että Meea on aika nirso ja epäluuloinen kaikkea uutta kohtaa. Esimerkiksi lohta ei meinannut suostua millään maistamaan - mutta kun vihdoin uskalsi, niin sehän on yksi lempiherkuista!

Buffassa päivällisellä.


Meean lemppareita ruokien osalta ovatkin ehdottomasti uunilohi, nakkikeitto, kinkkukiusaus - ja se jo mainittu kasvissosekeitto. Aamupalana syödään jogurttia ja leipää, iltapalana puuroa. Välipaloista suosikkeja ovat banaani, talk-murut, maissinaksut (uusi tuttavuus, koska maissi ei enää allergisoi!) sekä kurkku. Inhokeista suurin on kana - joka sitten taas on äidin herkkua ja meillä ruokalistalla hyvin usein.

Allergioiden osalta tosiaan maissi on saatu selätettyä (ja riisikin sopii jo pienissä määrissä), mutta muut tuntuvat jatkuvan. Päiväkodin aloituksen lähestyessä on siis näitä kotioloissa testailtu toistamiseen - ja yritetty saada uusiakin ruokia mukaa ruokavalioon. Toistaiseksi ei onneksi ole tullut lisää allergioitakaan, vaikka viime viikkoina on uutena syöty muun muassa hernettä, tonnikalaa, paprikaa ja muutamia mausteita.

Äiti kokkaa, neiti siivoaa laatikoita...


Päivämaidot jätettiin pois elokuun alussa ja muutama viikko sitten vihdoin (sairastelujen jälkeen) jäi yö-unimaito ja sen myötä kokonaan tuttipullo pois. Meni yllättävän kivuttomasti; yksi ilta lohdutonta huutoa ja parin tunnin nukutus. Sen jälkeen neiti on nukahtanut melko helposti, eikä ole enää maidon perään edes kysellyt. Tämän myötä siis korvikkeen juominen on jäänyt kokonaan pois (vajaa korvikepurkki vielä on tallessa ns. pahan päivän varalle) ja Meea juo pääsääntöisesti kauramaitoa ja vettä. Muutaman kerran on saanut myös pillimehua, mutta aika harvakseltaan - hyvä jos kerran kuussa.

Pikkuneiti bussissa - oli kivaa. :)


Vaatekokona meillä on 86 tai 92. Kotimittauksella neidillä on mittaa 85-87 cm, mutta on niin pitkäraajainen, että etenkin housuista jää 86-koossa lahkeet lyhyeksi. Talvivaatteet olen ostanut kokoa 92, koska 86 ei varmastikaan menisi koko talvea. Itse asiassa juuri sain nipun 98-koon vaatetta ja testasin niistä yksiä housuja jo Meean jalkaan; ihan vähän on kasvunvaraa, mutta eivät nekään mitenkään isoilta näytä - olivat siis H&M:n slimfit-mallia, eli vyötäröltä jo ihan sopivat Meealle. Painoa Meealla on kotimittauksella 12 kg - neuvolamitat saadaan keskiviikkona!

Kengän koko Meealla on jo 25; talvikengät ostin kokoa 26, jotta niissä on villasukkavara. Melko kovaa tahtia tuo jalka kasvaa! Niin ja hiukset ovat myös kasvaneet huimaa tahtia! Nyt saa jo hienosti ponnarillekin; neiti ei vaan anna pitää päässä kuin tuollaista pään päällä heiluvaa töyhtöä. Äiti koittaa kyllä sitkeästi harjoitella - ja pohtii kuumeisesti, että pitäisiköhän tuo aina sekaisin oleva takatukka käydä leikkauttamassa parturilla lähiaikoina...

Töyhtö-ponnari on ainoa, joka pysyy päässä.

Potalla käydään säännöllisen epäsäännöllisesti, eli silloin kun äiti muistaa ja neiti haluaa. :) Nyt Meea on oppinut sanomaan "kakka" kakan tullessa - mutta yleensä siinä vaiheessa, kun kakka on jo vaipassa. Aina Meean sanoessa "kakka" kyllä juostaan kovaa vauhtia potalle, mutta toistaiseksi ei ole tällä taktiikalla yhtään kakkaa tullut pottaan. Itse asiassa neiti otti tästä hiljattain itselleen leikin; sanoi vartin välein "kakka" ja lähti juoksemaan vessaan kohden. :D Pitihän sitä sitten aina varoilta potalle mennä, mutta aika turhauttavalta tuntui jo. :D 


Muuta kehitystä


Päivärytmi on aika selkeä, ollut nyt jo elokuusta ja päivämaidon lopettamisesta lähtien aika lailla sama - silloin siis jäi toiset päikkärit tässä yhteydessä pois. 

Meea herää aamuisin klo 6-7 aikoihin (paitsi silloin, jos ollaan lähdössä aamusta jonnekin ja pitäisi herätä aikaisin, unta riittäisi pidempään). Aamupala syödään heti heräämisen jälkeen ja välipala 9-10 aikoihin. Lounas syödään 11-11.30 ja monesti lounaan jälkeen käydään ulkoilemassa ja pissattamassa Arttu-hauva. Päiväunille Meea menee klo 12.30-13.30 välillä - välillä syödään pieni välipala ennen päikkäreitä. 

Unet ovat se vaihtelevin osuus päivässä; välillä ne kestävät puoli tuntia, välillä (harvoin) kaksi tuntia. Ja välillä itse nukahtamisessa voi mennä lähes tunti. Vaikea siis arvioida, moneltako Meea herää päikkäreiltään. :) Heräämisajasta riippuen syödään joko heti välipalaa tai hetken päästä päivällistä; päivällinen syödään yleensä sitten kun isikin on kotiutunut töistä, eli 16-17 aikoihin. Iltapuuro on oikeastaan ainoa, joka on muuttunut viime päivinä yö-unimaidon poisjätön myötä; aiemmin puuroa keiteltiin jo kuuden maissa ja Meea joi sitten vielä unimaidon ennen nukkumaanmenoa. Nyt puuro on vasta seitsemän aikoihin ja siitä mennäänkin jo iltatoimien kautta nukkumaan. Unille Meea menee kahdeksan aikoihin ja nukkuu pääsääntöisesti yöt heräämättä. Syksyn mittaan on tosin ollut niin paljon sairasteluja ja hampaantekoja, että rikkonaisia öitäkin on riittänyt. Yöunien pituus on 10-11 tuntia. 


Kerhoissa käydään keskimäärin kerran viikossa.


Meealla on tällä hetkellä 16 hammasta; etuhampaat, kulmahampaat ja joka puolella yksi poskihammas. Muutama kulmahammas ei vielä ihan täyteen mittaansa ole kasvanut. 

Meea on melkoinen äidin tyttö ja sylivauva - erityisesti se korostuu työpäivieni jälkeen. Töistä johtuen touhutaankin paljon vapaapäivinä yhdessä ja nautitaan täysillä yhdessäolosta. Pahin äiti-vaihe on selätetty ja isinkin nukutus onnistuu nykyään ilman lohdutonta itkua ja "äijä"-huutoja. Silti välillä on päiviä, jolloin kukaan muu ei kelpaa kuin äiti ja äidin syli. 


Duplot ja neidin ikioma (äidin retro) pöytä+tuoli.


Lähiviikkojen isoin uusi asia tulee olemaan päiväkodin aloitus, jota allekirjoittanut odottaa jännityksellä. Vielä muutama tutustumispäivä luvassa ennen tositoimia, aika jänskää!

Viimeksi kirjoitin Meean olevan touhukas, huumorintajuinen, iloinen ja kujeileva neiti. Sitä hän on vieläkin ja tuntuu, että huumorintaju on vain entisestään kehittynyt - samoin se kujeileminen. Tämän lisäksi Meea on kohtelias, auttavainen, reipas ja melkoisen vilkas. Ihana pakkaus - täynnä rakkautta. <3

Pikkuneidin kuulumiset neljäntoista kuukauden iässä löydät täältä


Äiti ja tytär. <3


Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Masusta misuksi: Viikko 1 - ruokavalio

Masusta misuksi -valmennus on edennyt hyvää vauhtia ja ensimmäinen viikko valmennusta on jo takana! Ensimmäisellä viikolla teemana oli ruokavalio, johon on tullut kiinnitettyä huomiota nyt erityisen paljon.

En sanoisi, että vielä ruokaremppa on erinomaisella tasolla - mutta erinomainen alku ainakin on otettu.

Itsellenihän ongelmana ei niinkään ole herkut ja herkuttelu. En itse asiassa aikuisiällä juurikaan ole ostanut karkkia kotiin. Vauva-arjessakin herkkujen napostelu oli ihme kyllä aika vähäisellä - ainoastaan suklaata tuli joskus otettua välipalaksi, jotta sai verensokerit nousuun. Ns. herkuista nykyisellään syön ainoastaan sipsejä, enkä niitäkään edes joka viikko. Lisäksi etenkin kotipäivinä tulee otettua limsahörppyjä välipalaksi vägän turhankin paljon.

Suurempi ongelma omassa ruokavaliossani on suuri leivän määrä (pahimmillaan aamu-, väli- ja iltapalaksi ja ehkä vielä ruuankin kanssa!) sekä hedelmien ja vihannesten vähyys. Ensimmäinen on opittu tapa, jälkimmäinen ajan puutteesta johtuvaa.


Uusi aamupala-tuttavuus - tuorepuuro.

Miten oma ruokavalioni sitten on muuttunut tämän viikon myötä? Aika paljon - jos otetaan huomioon, että liikkeelle lähdettiin kuitenkin pienin askelin.

- leivän määrä väheni puoleen
- limsan juonti loppui lähes täysin; viime viikolla join ainoastaan la-iltana yhden tölkillisen
- vedenjuonti lisääntyi huomattavasti
- salaattia lähes joka ruuan kera; isosta salaattikulhollisesta riitti monelle päivälle
- enemmän kasviksia sisältävää ruokaa; esim. uutena tuttavuutena kesäkurpitsalasagne, joka ei vaatinut hirveästi pilkkomista ja oli silti hyvin kasvispitoinen
- puuron lisääminen ruokavalioon, lähinnä tuorepuuron muodossa
- terveellisemmät välipalat
- tarkat ruoka-ajat, napostelu loppui
- ruokasuunnittelu tehostui

Viime viikolla kokkasin mm. kesäkurpitsalasagnea.


Viikon aikana tulleet tehtävät olivat yllättävän haastavia (ja pari perjantaina tullutta tehtävää itsellä vielä tekemättä!), mutta hyviä. Paljon hyötyä oli tehtävistä - vaikkei niitä tosiaan olisi tullut tehtyä, jos ei olisi ollut ns. pakko.

Erityisesti oman ruokaviikkosuunnitelman tekeminen tuli tarpeeseen! Olen tämmöistä miettinyt jo aiemminkin; tulisi paljon vähemmän ruokahävikkiä ja myös kauppareissujen määrä vähenisi, kun ehtisi käyttää hetken aikaa suunnitteluun. Nyt käytin ja kyllä oli muuten helppoa kauppalistan tekeminen! Ruokasuunnitelman teko jääkin - toivottavasti - meidän perheeseen ihan pysyväksi käytännöksi; tämän viikon lista on jo tehty ja seuraavalle viikollekin jo ideoita mielessä.



Ja se suurin haaste, ajan löytäminen ylipäätään kokkaamiselle ja erityisesti kasvisten pilkkomiselle. Huolellisella suunnittelulla aikaakin löytyi. Toki päivät elävät ja päikkäreiden aikaan ei aina (lue: usein) ehdi tehdä kaikkea mitä on suunnitellut. Kaikki ruuat kuitenkin valmistuivat ajallaan ja äitikin ehti nauttia välipalat säännöllisesti. :)

Allergiajutut meille edelleen tuottaa haasteita, mutta jospa tässä oppisi muokkaamaan pikkuhiljaa ruokia koko perheelle sopivaksi. Maitotuotteita voisi muutenkin vähentää tämän ruokarempan myötä, joten kauratuotteiden käyttäminen koko perheen ruuassa voinee olla jatkossa ihan luontevaa. :)



Tämän viikon teemana valmennuksessa on liikunta - viikon fiiliksistä enemmän blogissa ensi viikolla!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Parhaat kirppislöydöt: Livekirppiksen antia 20 eurolla!

Vietin viikonloppua vanhempieni luona ja käytiin lauantaina kirppiskierroksella (ja vähän muutenkin shoppailemassa). Katsastettiin kaiken kaikkiaan neljä kirppistä, joista yksi - Kirpputori Piparuuti Orimattilassa - vei ylivoimaisen voiton.

Kirppis oli siis muutenkin minun makuuni; kohtuullisen pieni ja siisti - eikä liikaa porukkaa säntäilemässä hyllyjen välissä. Ja mikä parasta - tein aivan mahtavia löytöjä!


Tässä kuvassa omat ostokseni kyseiseltä kirppikseltä. Ja mihin hintaan?

20 euroa koko kasa!

Tästä nipusta on nyt pakko nostaa esille nämä kolme uskomattoman hyvää löytöä - tuo mekko ja t-paita olivat vähän sellaiset "no kai nääkin nyt vois ostaa" -ostokset, mutta nämä kolme muuta nappasin samantien käteen nähdessäni ja pidin tiukasti kiinni!

1) KappAhl Kaxs talvihaalari
Kyseinen haalarihan oli omassa talvihaalaripohdinnassani kärkisijoilla. Ykköshaalari tuli jo tilattua ja kakkoshaalarin mentävä kolo Meean vaatekaapista vielä löytyi. Nyt ratkesi sitten sekin ongelma! Kaxsin pinkki haalari, jossa hieman kulumaa lahkeiden mustissa kohdissa - kuitenkin täysin ehjä, tahraton ja mielestäni melko hyvässä kunnossa. Hintaa vaivaiset 7 euroa - ovh kun kuitenkin on 90 euroa! Eihän tätä voinut jättää kirppisrekkiin lojumaan! Haalarin kokolapussa tosin luki 98, mutta minusta ei näyttänyt kovin isolta - vaikka meillä muuten on käytössä koko 86-92. Testasin tätä kotona Meean päälle, niin ei tämä kovin reilu ole - menee varmasti meillä jo tämän talven haalarina. Itse asiassa tuo olka-haara -mitta oli sen verran napakka, että 92-koon haalari ei varmaan edes olisi kevättalvella enää mahtunut.

2) Tintun talvihattu
Tintun vaatteet ovat ihania, mutta myös aika ihanan hintaisia. Sen vuoksi en niitä ole vielä raaskinut ostaa. Mutta kun tämä kaunokainen osui silmiin, oli pakko ottaa heti mukaan. Neljä euroa! En löytänyt kyseistä hattua enää Tintun verkkokaupasta, eli lienee vähän vanhempi malli. Mutta onhan hyväkuntoisella hatulla nyt silti enemmän arvoa kuin neljä euroa.

3) Käyttämättömät sisätossut
Ostin Meealle jo päiväkodin aloitusta varten ihanat kissa-sisätossut, mutta kun tuo jalka kasvaa melkoista tahtia, niin ne 23/24-koon tossut eivät varmaan kovin kauaa mahdu (etenkin kun Meealla muuten on jo 24-25 -koon kenkiä käytössä). Nämä 24/25-koon tossut ovatkin sitten jemmassa, kun nykyiset tossut jäävät pieneksi. Vähän oli siis kasvunvaraa vielä näissä, kun testasin jalkaan. Vaikken tämän mallisista tossuista niin paljon tykkääkään, ovat nämäkin kuitenkin jalassa ihan mukavat - ja ilmeisen suositut näyttivät olevan myös Meean päiväkotiryhmässä. Pohjat ovat uutuutta hohtavat, eli nämä tossut eivät välttämättä ole edes koskaan käyneet jalassa. Hintaa vaivaiset 3,50e.

Näiden ostosten lisäksi äitini osti Meealle muutaman autolelun muutamalla eurolla. Niiltä muilta kirppiksiltä mukaan tarttui yksi paita eurolla ja puinen auto/palikkalelu eurolla. Jäi kuvaamatta tähän kollaasiin, koska olivat eri kirppiksiltä. :)

Tosi harvoin tulee nykyisin käytyä livekirppiksillä, koska netissä kirppis-shoppailu(kin) on niin paljon helpompaa. Postikulut tosin ovat nykyään sen verran suolaiset, että se vähän rajoittaa tuota omaa shoppailuvimmaa. Tämä livekirppis-kokemus oli sen verran positiivinen, että täytynee jatkossa kirppistellä enemmänkin - en edes muista, milloin kunnolla olisin kirppiksellä käynyt viimeksi. Kesällä pyörähdettiin omalle paikkakunnalle auenneella kirppiksellä, mutta ei sielläkään ole tullut käytyä nyt syksyllä. Selkeästi pitäisi käydä enemmän, kun kirppikseltä näin hyviä löytöjä tekee! :)

Suositko ennemmin live- vai nettikirppiksiä? Mikä on paras kirppislöytösi livekirppikseltä?

p.s. Ajattelin muuttaa hieman tätä kirppislöydöt-sarjan otsikointia. Jatkossa blogisarjan nimi tulee entiseen tapaan löytymään otsikosta, mutta ajattelin mahduttaa otsikkoon mukaan myös lyhyen tiivistelmän bloggauksen sisällöstä. Että mitähän kirppislöytöjä tämä kyseinen bloggaus mahtaa sisältää. Jaksaessani käyn muuttamassa myös noiden aiempien kuuden bloggauksen otsikot tämän saman kaavan mukaiseksi. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Vahditko taaperoasi?

Luin tällä viikolla Murulien Meerin bloggauksen vilkkaasta taaperosta. Vaikutti hyvin tutulta, koska meidänkin neiti on melko vilkas.

Muistinkin blogin luonnoksissa roikkuneen taaperon vahtimiseen liittyvän kirjoituksen - ja päätin kirjoittaa tämän nyt loppuun. Tämäkin aihe kun osaltaan liittyy taaperon vilkkauteen.

Vilkas taapero miettii, mitä pahaa seuraavaksi tekisi - ja sekös naurattaa!

Olen itse vanhempi, joka haluaa pitää huolta lapsestaan. En tarkoita, että olisi olemassa iso joukko vanhempia, jotka ehdoin tahdoin haluavat olla pitämättä huolta lapsestaan. Mutta on olemassa iso joukko vanhempia, jotka eivät halua pitää huolta lapsestaan yhtä paljon.

Lähinnä tarkoitan sitä määrää ja laajuutta, miten omaa taaperoa vahditaan. Itse haluan ainakin olla aina ajan tasalla siitä, mitä lapseni tekee ja missä hän on.

Voi olla, että jos neiti ei olisi niin vilkas ja (uhka)rohkea, vahtimisen määrä olisi meilläkin pienempi. Vilkkaan lapsen perässä joutuu juoksemaan enemmän ja kovempaa kuin rauhallisen. Tosin joka tapauksessa haluaisin olla ajan tasalla lapseni tekemisistä - olipa lapsen luonne millainen tahansa.

On oikeastaan kolme syytä, minkä takia itse haluan vahtia omaa taaperoani huolellisesti.

1) Lapsen oma turvallisuus
Vaikka meidän kotimme on yritetty tehdä melko lapsiturvalliseksi, tuntuu tuo taapero kehittyvän niin hurjaa vauhtia, että joka päivä löytyy uusi opittu asia. Vaikkei hän eilen olisi osannut avata keittiön laatikkoa, huomenna voi jo osata. Tai saattaa yhtäkkiä keksiä miten vessanpöntön päältä voisi kiivetä lavuaariin - eikä siinä kokeilussa välttämättä käy hyvin. Siksi ei voi sokeasti luottaa siihenkään, että tutussa paikassa ollessaan lapsen voi antaa touhuta mitä tahansa ilman että vahinkoja voisi sattua.
Tällä hetkellä esimerkiksi meillä on opittu kiipeilyn jalo taito, joka aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä äidille. Mitään haavereita ei - onneksi - ole vielä sattunut, mutta lähellä on ollut. Jos ei äiti olisi muutaman kerran ollut lähellä koppaamassa kiinni, olisi otsassa tai takaraivossa ollut jo melkoisia vekkejä. Parasta huvia on siis kulmasohvaa päästä päähän juokseminen - holtittomasti ja nauraen. Monesti on kielletty, vaan ei auta. Siksi täytyy vahtia.

Välillä meno on vähän holtitonta...


2) Tuhot ja sotkut
Olen sen verran materialisti - ja laiska siivoaja - että pyrin olemaan kartalla lapseni tekemisistä myös tuhojen ja sotkujen välttämiseksi. 
Voisin toki jättää lapseni vahtimatta ja antaa hänelle vapaat kädet tehdä, mitä haluaa. Toivoisin, että tekeminen rajoittuisi omiin leluihin, mutta valitettavasti se ei useinkaan menisi näin. Ja vaikka menisi, niin luultavasti ne lelut vain leviteltäisiin ympäri kämppää. 
Luultavammin Meea menisi kuitenkin tekemään jotain kiellettyä. Mikäli en kävisi välillä vaikkapa ruokaa laittaessani vilkuilemassa neidin leikkejä (joka muuten on tosi rasittavaa), voisi olohuoneessa olla takan luukku auki ja tuhkat matolla, dvd-soitin epäkunnossa ja televisioruudussa nokkamukista valutetut maidot. Tai kodinhoitohuoneessa koiran vesikuppi kaadettu lattialle ja pyykinpesukone pyörimässä.
Tämä tuhojen vahtiminen korostuu entisestään kyläpaikoissa, koska en halua itselle kallista laskua neidin jäljiltä. Ei ole tosiaankaan yleensä mitään leppoisia lomareissuja. Aika pitkälti kyläpaikoissa vahditaan toki myös lapsen oman turvallisuuden takia (aina ei itselläkään tule mieleen, mikä kaikki voisi Meealle olla vaarallista), mutta myös materian takia. Esimerkiksi Meean toisten kummien luona jatkuvassa vahdinnassa on heidän akvaarionsa - jonka puolesta olen välillä pelännyt aika kovasti...

Äiti kävi vessassa, neiti siivosi vaatekaappiaan... 


3) Lemmikit ja leikkikaverit
Ja se kolmas syy, joka liittyy osittain siihen, että Meea on vielä sen verran pieni, ettei aina tiedä/muista, mitä saa ja ei saa tehdä.
Kotioloissa vaaravyöhykkeellä on koiramme, jolle Meea antaa välillä vähän turhan rajua rakkautta. Okei, on meillä potkuautokin ollut monta viikkoa jäähyllä syystä, että neitokainen kaahaa sillä täysillä Arttu-hauvan päälle... Yleensä Arttu saa kuitenkin kärsiä rajuista hellyydenosoituksista, jotka voivat pitää sisällään rutistushalauksia, kovakouraista silittelyä ja jopa päällä makoilua. Meea ei tarkoita pahaa, mutta välillä ihmettelen, mistä koiramme on saanut noin hyvät hermot. 
Ja sitten ne muut leikkikaverit. Meea saattaa halata, taputtaa tai ottaa lelun kädestä. Haluan seurata näitä kontakteja jo siitäkin syystä, että voin opastaa Meeaa toimimaan oikealla tavalla. Oikeastaan minua raivostuttaa ne leikkipuisto-äidit, jotka jättävät lapsensa - ja sen, että hän lyö muita lapsia leluilla - huomioimatta puhuessaan kännykkään tai tehdessään jotain muuta yhtä tärkeää.

Välillä Arttu-hauva saa aika rajua rakkautta...


Vaikka minulla on kiire, eikä aina jaksaisi vahtia - tiedän silti aina, missä oma lapseni menee. Se saattaa jonkun mielestä olla ylihuolehtimista, itse kutsun sitä turvallisuudeksi. Etenkin tässä iässä opitaan joka päivä uutta - ja keksitään kaikennäköistä tyhmää. Kaikki ei ole välttämättä vaarallista, mutta vähintäänkin ylimääräistä työtä äidille aiheuttavaa.

Meillä myös tuntuu olevan nyt sellainen vaihe, että aina kun äiti kääntää selkänsä, voi tehdä pahaa. Yleensä se tarkoittaa sitä kulmasohvalla juoksemista, mutta välillä muutakin. Tuntuu, että Meea oikein ajattelee "Jes, nyt äiti ei nää, voi tehdä jotain kiellettyä!" Vaaratilanteilta on onneksi vältytty, mutta sekin on lähinnä sen vilkuilun ja vahtimisen ansiota.

En tiedä montako kertaa meillä olisi laitettu jo uuni ja pyykinpesukone päälle, jos ei äiti juoksisi perässä - kun siitäkin huolimatta, ne ovat menneet monesti päälle. Tai jos äiti siivoaisi toisella puolella taloa vartin ja neiti kiipeäisi sillä aikaa (tyhjään) takkaan - sitäkin kun on yritetty. Tai availisi keittiön kaapit ja kaivaisi sieltä kaiken mahdollisen pois. Tai avaisi ulko-oven ja päästäisi koiran karkuun - ja menisi itse perässä. Onhan näitä. 

Taaperoilla menohaluja riittää, kaikkea uutta pitää kokeilla ja jänniltä näyttävät asiat kiinnostavat vähän liikaakin. Taaperoilla ei kuitenkaan ole vielä järkeä päässä, kuten ehkä muutaman vuoden vanhemmilla lapsilla jo on. Toki vanhemmatkin lapset tekevät vielä kaikkea tyhmää ja uhkarohkeaa - mutta taaperoilla se meno on joskus ihan holtitonta.

Lapsi on AINA vanhempansa vastuulla. Niin hyvässä kuin pahassa. 

Kuinka paljon teillä vahditaan taaperoa?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.