lauantai 29. elokuuta 2015

Syy blogihiljaisuuteen

Blogi on ollut yli viikon vailla uusia tekstejä. Syynä ei ole ollut kirjoitusinnottomuus tai bloggausaiheiden keksimisen vaikeus - päinvastoin, sillä aiheita olisi mielessä jo kymmeniä.

Sen sijaan aika on kulunut sairastupaa pyörittäessä.

Äidin vapaaillat muuttuivat "yksinhuoltajuuteen", kun mies palasi kotiin lomareissulta pikkuneidin kanssa perjantaina - kipeänä. Miehen seuraavat päivät kuluivatkin sairastaessa ja vastuu kaikesta muusta jäi minulle. Ennen tiistaita mies ei tainnut nousta peiton alta kuin päivystyksessä käyntiä varten; sen verran kova oli tauti, että sai sieltäkin suoraan viikon sairaslomaa. 

Aika kului kuin siivillä miestä hoitaen, pikkuneidin kanssa touhuten ja kotia siivoten. Ei puhettakaan, että olisi ehtinyt blogia päivittämään. 

Tiistaina laitoinkin jo blogin fb-sivulle infoa tilanteesta; blogihiljaisuutta sairastuvan pyörittämisen takia, loppuviikosta lienee taas aikaa blogillekin.

No ei se mennyt ihan niin. 

Koska yksi potilas on selkeästi liian vähän, Meealle iski oksennustauti ti-ke välisenä yönä. Yö meni valvoessa ja keskiviikon työpäivä jäi väliin. Tauti onneksi helpotti melko nopeasti, mutta torstai kului vielä kotona kipeää tyttöä hoitaen.

Äidn pieni potilas. <3

No, koska kaksikin potilasta on ilmeisesti liian vähän, sain vielä itsellekin oksennustaudin to-pe välisenä yönä - ja jäi sitten se eilinenkin työpäivä väliin.

Kiitos ihanille mummille ja vaarille, joiden oli alunperin tarkoitus tulla hoitamaan Meeaa (ja miestä) perjantai-työpäiväni ajaksi, mutta sairastuessani koppasivat sitten tytön kyytiinsä ja lähtivät viettämään aikaa mummilaan. Vaikka ikävä onkin jo kova, on tehnyt erittäin hyvää saada levätä ihan rauhassa; en oikeastaan eilen juuri muuta tehnytkään kuin makasin sohvan nurkassa - ei ollut voimia muuhun.

Tauti oli kova ja nostatti myös kuumeen, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. Meealla oksentelu kesti vajaan vuorokauden, minulla reilun puoli vuorokautta. Ja siihen päälle vielä se kuumeen aiheuttama vetämättömyys ja heikko olo.

Meea oli to-iltana jo ihan entisellään ja itsekin tunnun jo pikkuhiljaa pääsevän takaisin elävien kirjoihin. Mieskin alkaa jo toipumaan reilun viikon jyllänneestä taudistaan.

Toivotaan, että meidän perheen sairastelut olisi vähäksi aikaa tässä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!