Päivä Korkeasaaressa

Pikkuneiti pääsi ensimmäistä kertaa Helsinkiin, kun käytiin Meean toisten kummien kanssa Korkeasaaressa viime lauantaina.

Reissu Korkeasaareen oli itsellekin vasta toinen laatuaan; ensimmäisen kerran kävin Korkeasaaressa kuusi vuotta sitten. Korkeasaari onkin näistä lasten kesäpaikoista yksi parhaimmista, koska siellä riittää nähtävää ja koettavaa myös aikuiselle!

Meidän neidille elämykset alkoivat itse asiassa jo ennen Korkeasaarta. Neidin kummien eli omien ystävieni luo Helsinkiin rantauduttiin jo perjantaina, joten yhden illan neiti sai juosta iiiiihanan kissan perässä.

Toinen elämys ennen Korkeasaarta oli matkustaminen, kun kuljettiin Malmilta Korkeasaareen julkisilla. Pikkuneiti oli ensimmäistä kertaa junassa (tosin unessa koko menomatkan...) ja paikallisbussissa, jossa onneksi malttoi - todennäköisesti suuresta ihmismäärästä johtuen - istua kiltisti aloillaan sylissä koko matkan. 

Korkeasaari on ihana

Tykkään itse kovasti Korkeasaaresta - vaikken tosiaan olekaan käynyt siellä ennen tätä kuin kerran aikuisiällä. Jotenkin se miljöö heti saapumisen sillasta lähtien on omaan makuuni. Vähän vielä ihmisvilinää pois, niin voisin viettää kaiken aikani siellä. :)

Kunnon turisteina kierrettiin saarta kartta kädessä Meean kummitädin toimiessa kartturina. Tehokkaasti saatiin kierrettyä Korkeasaari päivän aikana; kartasta taisi jäädä rastittamatta vain pesukarhu ja Borealia - ne olivat jääneet kiertäessä väliin ja emme lopuksi enää jaksaneet lähteä toiselle puolelle aluetta... 

Alueella aikaa vierähti kaikkineen kuutisen tuntia. Ihan hyvät reippailut siis päivän aikana!

Ryhmä rämä. :)

Lempparieläimet

Pikkuneidin lempparieläimiä tuntui olevan paljon! Niitä kun asiasta kysyneelle tutulle listasin, niin tuntui lista vaan jatkuvan ja jatkuvan. No, onhan siellä Korkeasaaressa aika monta eläinlajiakin!

Yhdet ehdottomat suosikit olivat vapaana kuljeskelleet linnut. Niitä neiti osoitteli innostuneena jatkuvasti - ja niiden perään hän myös säntäsi päästyään rattaista jalkeille. Riikinkukko vähän taisi myös jännittää, etenkin äännellessään.

Kissalaakson asukkaista Meea tykkäsi myös kovasti. Meeahan edeltävänä viikonloppuna jostain ihmeellisestä syystä vaihtoi aiemmin osaamansa "kissi"-sanan "kakka"-sanaan ja sanookin nykyään AINA "kakka" kissasta puhuttaessa (myös kummiensa kissa oli "kakka"). Olikin oikein mukavaa Kissalaaksossa pyöriä, kun neiti osoitteli häkin sisällä olleita leijonia ja tiikereitä sekä niiden kuvia ja hoki kovaan ääneen "kakka, kakka!". :D

Sääennusteesta huolimatta päivä oli sen verran aurinkoinen, että aika moni eläimistä vietti päivää nukkuen - niin tämä tiikerikin. 

Söpöjä eläimiä olivat Meean mielestä myös pikkupanda, visentti ja skunkki. Tai ainakin näitä ihasteltiin kovasti huokaillen. Tutuista eläimistä suosikkeja olivat tottakai "peppa" eli villihevonen ja kulaani sekä "pupu" eli kaniini. Karhut loikoilivat ikävä kyllä aika kaukana, mutta ilmeisesti Meea nekin sen verran tunnisti, että sanoi "grr" karhuaitauksen luona. :)

Vaikka sitä kuvasta onkin vaikea bongata - karhua tässä katsellaan. :)

Lähestulkoon kaikkia eläimiä tosiaan ihasteltiin ja ainoastaan sisällä taloissa olleet eläimet jäivät vähän vähäisemmälle huomiolle. Africasia kierrettiin nopsaan läpi, mutta ei ihan hirveästi jääty eläimiä katselemaan, kun Meea ei näistä niin perustanut - eikä äiti uskaltanut katsella käärmeitä, hämähäkkejä ja muita inhokkieläimiään. :D Amazoniassakin käytiin, mutta tultiin pois heti kun löydettiin ensimmäinen uloskäynti; oli nimittäin sen verran kuuma olla helteisenä päivänä tuolla trooppisessa ilmastossa, että Meea alkoi kapinoida vastaan hetimmiten. Oltiin muutenkin tässä vaiheessa jo tekemässä lähtöä poispäin ja Meeaa alkoi väsyttää, joten senkin vuoksi talot tuli kierrettyä suhteellisen nopeasti.

Eläinhäkkeihin!

Uutuutena Korkeasaaressa olivat tänä vuonna tarhapolut, eli kävijät päästettiin sisälle kolmeen eri eläinten häkkiin! Tottakai tämä mahdollisuus piti hyödyntää ja 2/3 häkkiä tulikin kierrettyä.

Kolmanteenkin eli kilpparihäkkiin meinattiin mennä, mutta kilpikonnat olivat ihan eri puolella häkkiä kuin polku, joten ne näki häkin ulkopuolelta paljon paremmin. :)

Kengurukujalle pääsyä odottelemassa - jännää tuntui olevan!

Vierailumme alkupuolella pääsimme heti vierailemaan Kengurukujalla, joka oli avoinna klo 11-13. Aika lailla ensimmäisten joukossa pääsimme kujalle kävelemään ja ihastelemaan kenguruita lähietäisyydeltä - ilman suojaverkkoja.

Meea katseli kenguja ihmeissään (varmaan miettien, että mitähän nämä ovat) ja me muut ihastelimme erityisesti poikasta pussissaan kantavaa kengurua - josta en ikävä kyllä ehtinyt napata kunnon kuvaa.

Toinen häkkien sisälle vierailu tapahtui iltapäivällä, kun pääsimme Vikunjaväylälle. Kyseinen väylä oli avattu vasta edellisviikolla ja kerrallaan häkkiin otettiinkin vain kymmenen henkeä. Olimme paikalla hetki väylän avautumisen jälkeen (väylä oli auki tunnin) ja kolme ryhmää pääsi sisään ennen meitä - eli jonoa oli jo kertynyt ihan hyvin - ja näytti meidän jälkeemmekin vielä pari-kolmekymmentä jäävän odottamaan sisäänpääsyä.

Meeahan simahti päikkäreille hetkeä ennen jonoon menoamme ja veti sikeitä koko Vikunjaväylän ajan. Jäipähän ainakin kuvia muistoksi, että voi vanhempana näyttää "Näin lähellä oot ollut vikunjoita!" :D

Ruokaa nassuun

Yksi tärkeä juttu koko päivän reissussa on tottakai ruoka. Mekin lähdimme Meean kummien luota matkaan puoli kymmenen maissa ja taisimme palata takaisin vasta kuudelta, joten takana oli pitkä päivä.

Olin etukäteen sähköpostitse yhteydessä Korkeasaareen muiden asioiden tiimoilta ja sain samalla sieltä (pyytämättä!) vinkkejä mm. ruokailuun liittyen. Meille vinkattiin ruokapaikaksi Ravintola Karhun ulko-osaa; käytännössä kyseessä oli katettu lisäosa Ravintola Karhulle. Tähän ulko-osaan toimi tarjoilu ravintolasta - pihalla oleviin varjon alla olleisiin pöytiin kuulemma ei. Lisäksi ulko-osassa oli ikkunat Karhulinnaan, josta karhuja pystyi tarkkailemaan ruokailun ajan. Kaikin puolin ihan loistava paikka.

Me saimme pöydän vielä ihan reunasta, ikkunan vierestä. Saatiin rattaat kätevästi parkkiin pöydän viereen ja näköalapaikka Karhulinnaan. Karhut tosin eivät kovin paljoa liikkuneet; toinen nukkui koko ajan paikallaan luolassa ja toinen loppuvaiheessa vähän venytteli takajalkojaan. :D

Ainoa kuva, joka tuli otettua Ravintola Karhussa... Oli vissiin jo sen verran nälkä itse kullakin, ettei tullut kuvien napsiminen mieleen. :)

Ruokalista oli ehkä vähän suppea, mutta jokainen seurueestamme löysi sieltä kyllä itselleen syömistä. Meealle mukaan oli pakattu omat eväät allergioiden takia. Neiti popsikin omat eväänsä meidän odotellessa annoksia - ja sitten jälkkäriksi ranskiksia ensin kummitädin ja sitten äidin lautaselta.

Lapsiperheille voin kyllä ehdottomasti suositella Korkeasaaren ruokavaihtoehdoista Ravintola Karhua ja nimenomaan tätä kyseistä ulko-osaa. Erityisesti rattaiden kanssa kulkeville, koska mihinkään muualle ns. sisätiloihin kun rattaita ei saa viedä! Ihan loistava paikka, eikä ruuassakaan ollut mitään moittimista. Itse asiassa meidän seurueelta ainoat moitteet taisi tulla (muistaakseni kaikilta) paikan metallituoleista, jotka eivät istumismukavuudellaan yltäneet kovin korkealle...

Ravintola Karhun lisäksi piipahdettiin myöhemmin hetkeksi myös saaren keskellä olevaan ulkoilmakahvilaan juomille/jätskeille. Siellä ei kauaa tullutkaan allekirjoittaneella vietettyä pöydässä, koska pikkuneiti halusi tepastella ympäriinsä - osan aikaa onneksi neiti viipotti myös isin ja kummitädinkin kanssa, niin ehti äitikin hetken istua pöydässä. :) Ihan mukava paikka tämäkin, oli ainakin helppo lähteä lapsen kanssa tutkimaan ympäristöä ja palata taas takaisin pöytään.

Korkeasaari taaperon kanssa

Taaperolle Korkeasaari oli aivan loistava paikka! Emme ole vielä huvipuistoissa käyneet (enkä tiedä käydäänkö ollenkaan tänä kesänä), joten sinänsä vertailukohtaa siihen ei vielä löydy. Uskoisin kuitenkin, että ainakin Meealle eläinten näkeminen on paljon antoisampaa kuin laitteissa pyöriminen.

Korkeasaaressa oli tosi kätevä kulkea rattaiden kanssa. Yhdet portaat taidettiin joutua nostamaan rattaat ylös; Kissalaakson reunasta ylös heppoja katsomaan, kun olisi muuten jouduttu kiertämään aika kaukaa. Muuten rattaiden kanssa pääsi hyvin joka paikkaan.

Ja verrattuna Orimattilan kotieläinpuistoon - jossa myös kävimme viime viikolla - Korkeasaaressa esteettömyys oli otettu huomioon huomattavasti paremmin myös häkkien rakenteiden osalta; oikeastaan kaikki eläimet näkyivät myös rattaista katsellen. Emme tainneet eläinten näkemisen takia ottaa Meeaa pois rattaista kuin lumileopardien ruokintahetkessä, jolloin edessä oli sen verran ihmisiä, ettei matalalla rattaissa ollut neiti nähnyt yhtään mitään. Orimattilassahan siis neiti kulki pääsääntöisesti sylissä, koska rattaista hän ei olisi nähnyt varmaan yhtään eläintä. Meillähän oli varoilta Manducakin mukana Korkeasaaressa, mutta sitä ei tarvittu lainkaan; neiti oli 90-prosenttisesti rattaissa; ja loput 10 % sylissä tai kävellen.

Huippuhyvä juttu oli myös jokaisen häkin luota löytyvät isot ja todentuntuiset kuvat eläimistä. Niissäkin häkeissä, joissa eläin lymyili piilossa (esim. metsäkissa ja ilves) pikkuneiti tavallaan pääsi näkemään eläimet näistä kuvista. Ja kyllä niitä kuvia innoissaan katseltiinkin!

Lumileopardien ruokintaa katselemassa ihmisjoukon keskellä. 

Näin innoissaan neiti katseli kameleita - ja hyvin näkyi rattaista!

Ainoa miinus oli tosiaan rattaiden osalta oli nuo ruokapaikat, joihin ei - Ravintola Karhun ulko-osaa lukuunottamatta - päässyt sisälle rattaiden kanssa. Ymmärrän kyllä, että rattaat veisivät ravintolatilasta suuren siivun (etenkin kun rattaita on tällaisessa paikassa joka toisella seurueella...), mutta jokin säilytysratkaisu voisi helpottaa tilannetta. Nythän siis esim. Korkeasaaren keskellä olleen ravintola Pukin edessä oli ns. vaunuparkki, eli vaunut ja rattaat jätettiin vain rakennuksen eteen odottamaan ruokailun ajaksi.

Vaikka se olisikin melkoista epäonnea, jos juuri ne omat rattaat varastettaisiin tuosta joukosta, en silti olisi halunnut jättää omia rattaita siihen parkkiin. Niitä ei olisi välttämättä nähnyt ruokapaikasta ja lisäksi meillä ainakin kulkee rattaissa mukana paljon kaikennäköistä tavaraa; vakiovarusteiden lisäksi nytkin esimerkiksi rattaiden alla oleva kori oli täynnä takkeja, vaihtovaatteita (neidille) sekä evästä. Jonkinlainen säilytyslokero-tyyppinen vaunuparkki voisi olla toimiva - vaikka toki vaatineekin aika paljon enemmän vaivaa ja rahaa kuin nykyinen käytäntö.

Muiden taaperoon liittyvien asioiden osalta täytyy vielä mainita lastenhoitohuone, jossa kävimme Ravintola Karhun läheisyydessä. Itse nimittäin en ole aiemmin törmännyt tällaiseen ns. avoimeen lastenhoitohuoneeseen. Yleensähän lastenhoitohuoneet ovat lukollisia koppeja, joissa on vaippapiste, potta ja tavallinen wc-pönttö - eli jossa on yksi lapsi/perhe kerrallaan. Korkeasaaressa käytössä oli ainakin tässä yhdessä paikassa (sisäänkäynnin luona oli ns. normaalia mallia oleva lastenhoitohuone) yhteissysteemi, eli lastenhoitohuoneen ovea ei lukittu ja siellä oli parhaimmillaan neljäkin lasta/perhettä vaippaa vaihtamassa. Itse vaihdoin vaipan ja pesin pyllyn vaipanvaihtopisteessä, jona aikana seuraava isä oli jo jonottamassa vaippaa vaihtamaan - itse asiassa hän heittikin meidän vaipan roskiin odotellessaan ja me siirryimme huoneessa olleelle sohvalle pukemaan loput vaatteet, jotta vaippapiste saatiin seuraavalle käyttöön. Näiden lisäksi huoneessa oli vielä päädyssä lukollinen vessakoppi, josta ilmeisesti löytyi pottakin. Ihan näppärä systeemi kyllä tämäkin - vähän vaan tuntui jännältä siinä tilanteessa ollessa!

Kaiken kaikkiaan Korkesaari oli paikka, jonne varmasti tullaan vielä uudestaan. Korkeasaaren eläimet ovat pääosin niin harvinaisia, että ne antavat runsaasti elämyksiä aikuisellekin. Vaikka se pääsääntöisesti lapsiperheiden paikka onkin, aika paljon siellä näkyi myös pariskuntia ja kaveriporukoita - ollaanhan me itsekin miehen kanssa käyty Korkeasaaressa kaksin kuusi vuotta sitten ja ihan mahtava reissu oli!

Muistoksi Korkeasaaresta jäi roppakaupalla kuvia (joita on jo selattu puhelimesta läpi Meean kanssa useaan kertaan), hyviä muistoja sekä Meealle ostamani leijona-pehmolelu (jota muuten yllättäen kutsutaan nimellä "kakka"...). Seuraavaksi kerraksi jäi vielä koettavaa eläintalojen kiertelyssä (ne kun jäivät nyt aika vähäiselle), lasten leikkipaikoissa (jotka jäivät kokonaan väliin) sekä mahdollisesti myös veneretkessä - nytkin oli tarkoitus palata Helsinkiin vesibussin kyydissä, mutta kello oli lähtiessämme kotimatkalle jo sen verran, ettei 45 minuutin reissun kasvattaminen enää tuntunut houkuttelevalta... Oli jo sen verran väsynyttä porukkaa, että kyllä illallakin uni tuli aika nopeasti itse kullekin! :)

Erittäin onnellinen (ja väsynyt) tyttö päivän päätteeksi. 

Paluumatkalla bussissa otettiin rennosti. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.