Orimattilan kotieläinpuistossa

Meidän kesän lastenpaikkojen kierros jatkui maanantaina, kun poikettiin matkan varrella Orimattilan kotieläinpuistossa. Edellisviikolla siis kävimme jo Urpon ja Turpon talossa ja tälle kesää luvassa on ainakin Korkeasaaren reissu.

Paikka siis sattui sopivasti reitille, kun - kerrankin ilman kiirettä - ajeltiin Meean kummien luota minun vanhempieni luo. Koska päivä oli kaunis ja lämmin, päätettiin piipahtaa katsomassa eläimiä - kotieläinpuisto kun sulkeutuu jo elokuun alussa, niin myöhemmin ei enää olisi tänne ennätetty.

Neiti kesäheinä nautiskelemassa kotieläinpuistosta. 

Vähän kehnot olivat opasteet paikkakuntaa tuntemattomalle, mutta onneksi navigaattori opasti hyvin perille. Olen toki itse lapsena täällä käynyt, mutta eihän minulla reitistä ollut mitään muistikuvaa. Viime vierailusta on parikymmentä vuotta ja ainoa mieleenjäänyt muistikuva oli poniratsastuksesta. Vaikea siis sanoa, että miten paljon paikka on parissakymmenessä vuodessa muuttunut, kun en yhtään muista, millainen se oli aiemmin...

Kotieläinpuiston eläinkunta painottui nimensä mukaisesti niihin perinteisempiin eläimiin. Lampaita, kukkoja, heppoja... Eli juuri niitä Meean lempparieläimiä. Oli siellä mukana toki muutamia harvinaisempiakin, kuten laamat, strutsit ja porot.

Poroa ihastelemassa.

Vuohikin oli aika kiva!

Lempparieläimenä hevonen

Neidin ehdottomaksi suosikiksi taisivat muodostua hevoset (ja ponit), joita olikin aika useassa aitauksessa. Lisäksi kotieläinpuiston vieressä on ravirata, jossa myös alkuvaiheessa vierailuamme oli muutamia hevosisa treenaamassa - ja viemässä Meean varauksettoman huomion! Ei edes aiemmat lempparieläimet lampaat kiinnostaneet, kun raviradan hevoset kirmasivat ohi. :)

Varsaa silittelemässä. 

Toki ne lampaatkin kiinnostivat jonkin verran, samoin koirat, kukko ja vasikat. Aika lailla ne eläimet, jotka aiemminkin ovat olleet lemppareita kirjojen kuvissa - koiria ja lampaita Meea on aiemmin nähnyt livenäkin. Strutsejakin oltiin katsomassa pitkään, mutta sitten tuli yhtäkkiä itku toisenkin strutsin ilmaantuessa paikalle, kun alkoikin pelottamaan - yksi strutsi oli mielenkiintoinen, kaksi strutsia pelottava.

Tiivis puistoalue

Kotieläinpuistossa meillä vierähti aikaa kaiken kaikkiaan vajaa kaksi tuntia. Siinä ajassa ehdimme kiertää koko puiston (ja parissa paikassa käydä kahdestikin), syödä jätskit, käydä vessassa ja shoppailla pikkumyymälässä.

"Tato! Tato!" 

Puistoalue on aika tiivis, eikä eläinaitauksia loppujen lopuksi ole kovin montaa. Toki eläinlajeja oli - lipun hintaan nähden - aika paljon, mutta tosi paljon niitä ihan tavallisia, kuten koiria, kissoja ja pupuja. Paikan kiertämisen jälkeen ei kuitenkaan ollut ihan maitohapoilla, vaan tiivis alue oli melko nopeasti kierretty - vaikkakin jonkin verran joutui kävelemään "turhia siirtymiä", joiden varrella ei ollut varsinaisesti mitään nähtävää. Eläinaitauksetkin olivat pääosin isoja, joten niiden ympäri kiertämiseen meni aikaa. Puistossa oli tarjolla myös kärryjä lasten kuskaamiseen; mehän kiersimme rattaiden kanssa, joten itse emme kärryjä testanneet.

Ihan näin pienen lapsen piti aika paljon kulkea sylissä, jotta eläimet näki. Vaikka rattaat oli mukana, loppujen lopuksi niissä vietetty aika oli aika vähäinen. Puhtaasti siitä syystä, että rattaista Meea ei nähnyt eläimiä kunnolla. Eikä viitsitty joka aitauksen vieressä ottaa häntä pois rattaista, joten neiti kulki pääasiallisesti jomman kumman sylissä. Maan tasaltakin neiti katseli pariin otteeseen häkkien takan olleita eläimiä; puuaitauksissa olevia eläimiä joutui oikeastaan aina katsomaan sylistä, jotta ne oikeasti näki.

Rattaat jäivät aika turhiksi, kun neiti kulki pääsääntöisesti sylissä.

Lampaita katselemassa maan tasalta.

Heppoja katselemassa puuaitauksen takaa.

Nähtävää pienemmille ja isommille lapsille

Itseä vähän arvelutti yhdistelmä vapaana kulkevat lapset ja ilman valvontaa/henkilökuntaa olevat - kosketettavissa olevat - eläimet. Monia eläimiä pääsi helposti rapsuttamaan aitojen yli tai välistä ja ainakin hepat meinasivat muutamaan otteeseen haukata käden suuhunsa. Strutsien aitaus oli ainoa, jossa oli suoja-aita ja muistaakseni jokin varoituskylttikin. Monet isommat lapset näyttivät kulkevan puistossa keskenään, ilman vanhempia. Jotenkin luulisi, että joidenkin osalta saattaisi kepposet ja eläinten "kiusaaminen" houkuttaa aika paljon - siksi itseä vähän kauhistutti nämä ei-niin-suojaavat aitavarusteet. Ilmeisesti ei kuitenkaan suurempia haavereita ole sattunut. 

Vähän isommille lapsille puistossa oli tarjolla muutakin puuhaa; polkuautorata sisäänkäynnin vieressä ja leikkipuisto kahvilan vieressä. Meeakin sai hetken keinua vauvakeinussa yms, mutta esim. kaikista kiinnostavin pomppulinna jäi testaamatta, koska neiti olisi jäänyt isompien lasten jalkoihin. Ehkä muutaman vuoden päästä eläinpuistokin voisi olla vielä hauskempi paikka.

Välillä eläimet olivat turhankin jännää katseltavaa!

Kotieläinpuisto lieneekin paikka, jonne voi mennä lähes minkäikäisten lasten kanssa vain. Aikuiselle kotieläimet eivät ole niin suuri elämys kuin vaikkapa Korkeasaaren harvinaisemmat eläimet, mutta ala-asteikäisillekin lapsille kotieläinpuisto tuntui (kanssavierailijoiden reaktioista päätellen) olevan aika jännä juttu edelleen.

Ja oli se sitä näin pienellekin; alkumatkan Meea oli koko ajan suu auki hämmästyksestä ja välissä jopa pureskeli haalarin reunaa jännittyneenä. Tämä viikko on nyt hoettu "peppa" (=heppa) ja "ammah" (=lammas) sekä matkittu eri eläinten ääniä. Seuraavaksi meillä vuorossa olisikin Korkeasaaren reissu vielä tällä viikolla, joten melko eläinpainotteinen on tämä viikko!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.