maanantai 6. heinäkuuta 2015

Neiti 14 kuukautta

Tämä kirjoitus tulee auttamattoman myöhässä - mutta annettakoon se anteeksi, koska tämä on samalla viimeinen kuukausipäivitys. Jatkossa vastaavia kehityspäivityksiä vähän harvemmin; varmaankin seuraava sitten 1,5 vuoden ikäisestä neidistä. 

Joten tässäpä viimeinen kuukausipäivitys laatuaan!


Kävellen ja juosten


Kävelytaito löytyi toukokuussa ja ai että nyt mennään jo k-o-v-a-a! Meea ei ole juurikaan kontannut enää sen jälkeen, kun kävelytaito löytyi ja juoksuaskeleitakin otettiin jo aika nopeasti. Hirveää vauhtia neiti köpöttelee ja tuntuu jo, kuin hän olisi aina osannut kävellä!


Isin kanssa matkalla leikkipuistoon juhannuksena. 

Fyysiset taidot ovat muutenkin kasvaneet - lähinnä äidin kauhistukseksi. 

Ehkä se eniten sydämentykytyksiä aiheuttava taito on se, että neiti on oppinut nousemaan itse sohvalle. Joka tarkoittaa käytännössä jatkuvaa vahtimista... Meean mielestä kun hauskinta puuhaa sohvalla on juokseminen - on välillä aika vaaralllisen näköistä! Lisäksi neiti koittaa välillä kiivetä käsinojan yli, ehkä luullen että sohva jatkuu siellä…


Sohvalla voi vaikka katsella televisiota - ja yrittää vaihtaa kanavia omalla kaukosäätimellään!

Kyykyssä oloa harjoitetaan tosi usein ja se on Meean mielestä tosi mukavaa. Onpa neiti esitellyt akrobaattisia taitojaan myös kumartumalla ja kurkkaamalla harallaan olevien jalkojen välistä taaksepäin. Hassun näköistä, mutta hyvin tuntuu tasapaino pysyvän!

Niin ja tanssiminenkin on opittu! Kaikenlaista hytkymistä on ollut ennenkin, mutta nyt jo ihan kunnon jammailua musiikin tahdissa sekä pyydettäessä "Miten Meea tanssii?". Ihana neiti yhdessä yleisötapahtumassakin alkoi jammailemaan katsomossa, kun alkoi kuulua musiikkia. :)

Tanssihetki. <3


Paljon sanoja - ja vielä enemmän ymmärrystä


Puheen määräkin on viime päivityksestä kasvanut. Tosi paljon toistaa perässä vaikeitakin sanoja, pisimmät ovat tainneet olla "telkkari" ja "kaukkari" - jotka siis ovat kuulostaneet aika lailla oikeilta. 

En ole sanojen lukumäärää laskenut (pitäisi varmaan…), mutta kyllä niitä useita kymmeniä on. Osa enemmän, osa vähemmän käytössä. 

Viime viikkoina suosituimmat sanat ovat olleet ehdottomasti "tahtoo", "Arttu" (joka tulee jo ihan oikein aiempien "Aatu", "Aakku" ja "Torttu" -sanojen jälkeen) ja "kukka". Kaikkia näitä kuulee kyllä lukuisia kertoja joka päivä!




Ja Meea ymmärtää ihan kaiken! Olen nyt viime viikkoina alkanut kyselemään häneltä tiettyjä asioita tai pyytämään tekemään jotain. Ja lähes poikkeuksetta Meea on nämä osannut! Siis esimerkiksi tuo aiemmin mainittu "Miten Meea tanssii?", mutta myös vaikkapa "Miten Meea nauraa?" ja "Miten Meea itkee?". 

Lisäksi eläinten ääniä osataan matkia tosi hyvin - ja se onkin ihan lempipuuhaa. Ja osaa hienosti osoittaa kaikennäköisiä esineitä ja ruumiinosia; mieluisin tuntuu olevan "Missä Meean massu?", jolloin neiti alkaa rummuttamaan mahaansa innoissaan - erityisen kivaa tämä on silloin, jos ei ole paitaa päällä. 


Parhaat lelut ja leikit


Nyt kesän vihdoin tullessa - tai no jo niillä vähän viileämmilläkin keleillä - ulkona oleminen on ollut ihan parasta puuhaa. Takapihan hiekkalaatikko, oma polkupyörä ja taaperokärry, Artun halailu, naapureille vilkuttelu, pihasoran kerääminen… Ei meillä mitään kovin ihmeellisiä puuhia ulkona ole, mutta kummasti se neiti siellä viihtyy.


Oma hiekkalaatikko on tärkeä. 

Meealla on myös hassu tapa, että ulos mennessä täytyy aina saada lapio, harava, siivilä tai "lettupannu" käteen. Siis näistä omista hiekkaleluista. Suurin suosikki on tuo pieni muovinen lettupannu, mutta mikä tahansa näistä kelpaa. Sitten se lettupannu kädessä kuljetaan joka paikkaan pihalla - saattaa se joskus unohtua hetkeksi matkasta pois, mutta yleensä se sitten aika pian haetaan taas käteen (tai otetaan uusi korvaava tilalle). Jopa pyörälenkille täytyy saada lelu mukaan - ja leikkipuistossakin neiti kiertelee pitkin puistoa leikkipuiston hiekkalaatikolta löytyneen lapion kanssa… Hassu tapa, koska sisällä tällaista ei ole havaittavissa. 


Harvinaista kyllä, tässä ei (vielä!) ole lapiota kädessä. Neiti on kyllä suuntaamassa lelulaatikolle sitä hakemaan. :)


Sisäleikeistä viime viikkoina on kiinnostanut eniten kirjat ja Megabloksit. 

Kirjoja Meea lukee jonkin verran itsekin (siis niitä paksusivuisia), sen lisäksi yhdessä luetaan nojatuolissa istuen päivittäin lukuisia kirjaston kirjoja tai ohutsivuisia omia kirjoja. Nämä kun ovat sellaisia, joita Meea ei yksin saa lukea - ihan (kirjojen) turvallisuussyistä johtuen. Ennen tämä yhdessä lukeminen oli turhauttavaa, kun Meea olisi halunnut katsoa vaan kannet ja sitten siirtyä seuraavaan. Nyt maltetaan jo tutkailla kirjoja vähän kauemminkin, katsella kuvia ja osoitella sieltä esineitä ja asioita. Kukat ja eläimet kiinnostavat eniten. Sitten neiti kipuaa alas sylistä ja vie kirjan itse hyllyyn/hyllylle, osoittaa hyllyä ja sanoo "tahtoo" - jolloin äiti tulee sitten avuksi vaihtamaan kirjan. 


Kirjastossa valitsemassa lisää luettavaa. 

Megabloksit ovat myös lähes päivittäisessä leikinnässä. Tai siis ovat, jos äiti jaksaa siivota ne kyseisenä päivänä pois. Meea ei onneksi vielä itse saa Megabloks-pussin vetoketjua auki, joten vähän voi vielä säädellä sitä, että kuinka paljon siivottavaa on. Megablokseissa kun kiinnostavin juttu on levittää ne ympäriinsä - yleensä vielä jonnekin muualle kuin omaan huoneeseen… Jonkin verran Meea niillä rakenteleekin, mutta se levittäminen ja välillä myös pussiin takaisin kerääminen (jos joku kerää yhdessä Meean kanssa) on parasta puuhaa. 




Nyt hittileluna on ollut myös Fisher-Pricen laulava koira ja erityisesti hämä-hämähäkki -kappale. Pikkuneiti kun on oppinut tanssimaan hämä-hämähäkki -laulun; hän osaa hämähäkki-kohdan, sade-kohdan ja pikkuhiljaa alkaa se aurinko-kohtakin luonnistua. Ja sitä on niin ihana tanssia Meean mielestä! Neiti osaa siis myös laittaa sen itse soimaan koirasta (kolme painallusta nenästä), joten hämä-hämähäkki on tämän hetken soitetuin biisi meillä. :)


Paras ystävä on edelleen Arttu-hauva. <3


Ruokaa ja kasvua


Ruuan annoskoot ovat kasvaneet edelleen. Hampaiden tulo on vähän vaivannut ja vaikuttanut ruuan määrään vaihtelevasti, mutta pääsääntöisesti annoskoot ovat kyllä meidän mittakaavassa isoja - sekä ruuan että välipalojen osalta.

Annoskateus on nostanut päätään ja aina pitäisi saada samaa mitä äiti ja isi syö. No jonkin verran on onneksi voitu antaakin, mutta aika monesti ne ruuat sitten sihtikurkku vaan sylkee ulos… Ja kun meillä ei tosiaan edelleenkään tehdä koko perheelle allergiaruokaa, niin aika vähäisiä ovat nuo kunnon ruuat, joita Meealle voi antaa. No nyt olen kyllä ryhtynyt keittämään pastat aina ilman mausteita, niin saa neitikin niitä maistella. 

Mutta tarkoitus tosiaan olisi koko ajan kiinteämpään ruokaan siirtyä ja saada sihtikurkku-allergikkokin mukaan normaalimpaan ruokavalioon. Välipalojen osalta jo varmaan pärjättäisiinkin ilman soseita (vaikka niitä kyllä Meea edelleen syö aika paljon, kun ovat tosi käteviä reissussa yms), mutta ruokaruuan osalta soseet ja sosekeitot (kaurafraicheen tehtynä) ovat edelleen helpoimmin syötäviä. 




Allergioiden osalta on nyt vihdoin uskaltauduttu ja ehditty testaamaan kananmunaa. Pari päivää on nyt syöty keltuaista, eikä ole tullut kuin ihan vähäistä ihottumaa jalkaan. Luin netistä, että kananmunassa valkuainen on yleensä se allergisoiva osa, joten siksi aloitettiin siis keltuaisella. So far so good. 

Yllä oleviin ns. valmisruokiin viitaten; aika paljon joutuu tosiaan tuoteselosteita tutkailemaan, että sopiiko ruoka Meealle vai ei. Niin paljon tuntuu kaikessa olevan ainakin maitoa tai munaa - ja sitten kun on vielä nippu niitä muitakin allergioita ja/tai vielä-testaamattomia ruoka-aineita. Mutta noista ns. valmisruuista ihan lemppareita ovat olleet keitetty pasta (ihan siis sellaisenaan) ja lihapiirakan kuori (sisustaa ei voinut tarjota allergioiden takia). Niin ja salaatista Meea aina vaatii itselleen kurkkua, kun sitä lähes aina meidän salaateissa ainesosana on; osoittaa salaattikippoa ja sanoo tomerasti "kuukku!". 

Nyt on alkanut löytyä kiinnostusta myös itse syömiseen. Sormiruokailun osuus on kasvanut (vaikka pääosin edelleen syödään lusikalla) ja monesti neiti haluaa itse kauhoa lusikalla lautaselta itse suuhunsa, etenkin puuroa tai jogurttia. 


Pikkuneiti syö itse iltapuuroa.

Juomien osalta mennään aika entiseen malliin. Unimaitona korviketta tuttipullosta 2-3 kertaa päivässä; autoon tai rattaisiin saattaa nukahtaa ilman maitoakin. Ruokajuomana kauramaitoa mukista. Vähän aikaa sitten testattiin myös soijaa ja soijamaitoa (joka ei aiheuttanut allergisia oireita), mutta Meea ei yhtään tykännyt soijamaidon mausta. Neiti kapinoi tämän johdosta ylipäätään ruokajuomia vastaan, eikä suostunut juomaan edes kauramaitoa enää - vasta sitten kun hänelle näytti tarkkaan, että mistä purkista maitoa mukiin kaadetaan… Nyt helteillä neiti on juonut vettä välillä myös itse nokkamukista (oikeasta mukista ei siis vielä osaa ilman juottamista juoda) ja viime viikolla ostettiin myös Hello Kitty -mehua pullossa ja harjoiteltiin pullosta juomista. 




Vaatekoko on pääsääntöisesti 86. Muutama 80-koon vaate on vielä kaapissa, mutta alkavat olemaan jo aika pieniä. Jotain vaatetta on käytössä koossa 92, mutta pääsääntöisesti 86. Tosin tuo kokomerkintähän ei sinänsä kerro mitään, koska eroa saman vaatekoon vaatteilla voi olla ihan älyttömästi. Meilläkin siis on vielä isojen laatikossa muutamia 86-koon vaatteita, koska niissä vaan on aivan liian pitkät lahkeet tai hihat Meealle - vaikka jotkut toiset 92-koon vaatteet ovat jo ihan sopivia. 

Kaikki vaipat vaihdetaan nykyisin potalla/vessassa, eli hoitoalustasta on päästy eroon. Paikallaan se vielä on, mutta aion viimeistään tämän kuun lopussa laittaa senkin kirppikselle myyntiin. :) Potalla istuminen on ihan kivaa, mutta aika harvoin sinne mitään tehdään. 


Muuta kehitystä


Päivärytmi on erittäin selkeä ja toistuu lähes kellontarkasti päivittäin. Jossain vaiheessa Meea tuntui vaihtavan kahdet päikkärit yksiin, mutta nyt taas mennään tunnollisesti kaksilla päikkäreillä - jos ei nuku toisia, niin on kyllä selkeästi väsynyt illalla. 

Herätys klo 6-7, sen jälkeen aamupala ja aamutoimet. Noin 2 h heräämisestä välipalaa ja max puoli tuntia sen jälkeen aamupäikkäreille. Aamupäikkärit on tosi lyhyet, yleensä 30-45 min. Sitten kellosta riippuen joko leikitään tai aletaan tekemään lounasta. Lounas klo 10.30-12, välipala klo 12.30-13.30. Päikkäreille 13-14 aikoihin ja unta 1-2h. Lounas klo 15.30-16.30 ja iltapuuro klo 18-18.30. Sitten iltatoimet ja unimaitoa klo 19.30-20 aikoihin - uni tulee välillä heti maidolla, välillä joutuu "taistelemaan" vähän pidempään… 


Lähileikkipuistossa käydään viikoittain. 

Öisin Meea herää äärimmäisen harvoin. Yleensä kyläillessä, allergioiden vaivatessa tai hampaiden tehdessä tuloaan. Ja jos Meea herää, niin sitten yleensä herää joko useasti tai valvoo pitkään. Mutta ainakin kuutena yönä viikosta nukkuu kyllä heräämättä - maksimissaan voi illalla herätä kerran. Yöunille tulee pituutta 10-11 tuntia, joka on erittäin hyvä unimäärä.

Erittäin touhukas, huumorintajuinen, iloinen ja kujeileva neiti. Tai niin kuin eräs naapurimme tällä viikolla kuvaili "taidatkin olla melkoinen hurmuri". :) Ihana pieni taapero. <3

Pikkuneidin kuulumiset kolmentoista kuukauden iässä löydät täältä.






Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!