lauantai 18. heinäkuuta 2015

Lapseni tunnistaa lehmän!

Eilinen uutinen neuvolan Lene-arvioinnin kuvaston uudistamisesta herätti itsessäni kummastusta. Neurologista kehitystä arvioivassa testissä yhtenä arviointimenetelmänä on ollut piirros maatilan pihapiiristä. Nyt sen rinnalle otettiin kuva kaupunkimiljööstä - ihan vaan siitä syystä, etteivät kaikki lapset enää tunnista lehmää!

Kuulostaa jotenkin käsittämättömälle. Etenkin se, että neuvolan tädit ovat laittaneet asian merkille jo kymmenen (!!) vuotta sitten. "Osalle lapsista eläimet tuntuivat vierailta."

Ymmärrän kyllä, että kaupunkilaislapselle lehmän näkeminen livenä voi olla melko harvinaista. Voi se olla maalaislapsellekin, koska maatiloja on enää harvassa, eikä niihin välttämättä pääse kovin vapaasti eläimiä ihastelemaan.

Siitä huolimatta ainakin oma lapseni tunnistaa monia sellaisiakin eläimiä, joita ei ole koskaan nähnyt oikeasti.

Miksi? Kuvien ansiosta.

Jutussa pohdittiin, että yhtenä syynä lehmän tuntemattomuudelle voi olla se, ettei kaikissa perheissä ole enää aikaa katsella kuvakirjoja yhdessä ja opetella eläimiä sitä kautta. Onkohan niissä perheissä sitten lainkaan aikaa leikkiä lapsen kanssa?

Meillä ainakin yksi parhaista leikeistä on kirjojen lukeminen - ja nimenomaan yhdessä! Eläinkirjat ovat lemppareita ja omien kirjojen lisäksi onkin käyty kirjastosta hakemassa täydennystä eläinkuvastoon. Meea tunnistaa jo nyt - reilun vuoden iässä - kuvista suurinpiirtein kaikki ns. peruseläimet aina koirasta lampaaseen. Sen lisäksi kirjoja selatessa olemme opetelleet myös eläinten ääniä; hyvin osataan jo ihhahhaat, ammuut ja maumaut.



Toinen hyvä paikka eläinten katseluun ovat olleet YouTube-videot. Sieltä on ihasteltu ainakin koiria, kissoja, lampaita ja Korkeasaari-reissun jälkeen jopa leijonia. Jos ei ole aikaa lukea kirjaa, voisi ainakin olla aikaa laittaa eläinvideo pyörimään?

Eikä se oikeasti ihan älyttömästi ponnisteluja vaatisi, jotta eläimet pääsisi näkemään livenä. Kotieläinpuistoja on Suomessa pilvin pimein ja Helsingissäkin Korkeasaari, jossa harvinaisempien eläinten lisäksi myös niitä tavallisia; tänä kesänä ainakin kana, kukko, pupu ja heppa.

Meidän reilun vuoden ikäinen on nähnyt jo satoja eläinlajeja, kun olemme kiertäneet viime viikkoina sekä Orimattilan kotieläinpuiston että Korkeasaaren. Oman koiran lisäksi tuttujen luona tutuksi ovat tulleet ainakin kissa, hamsteri, marsu ja akvaariokalat; lisäksi neiti on eläintarhojen ulkopuolellakin nähnyt livenä lampaita ja hevosia. Eikä ole vaatinut juurikaan ponnisteluja näiden eläinten näkeminen...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!