sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Toinen äitienpäivä

Pakko myöntää, että en muista juurikaan ensimmäisestä äitienpäivästäni. Meea oli silloin muutaman viikon ikäinen ja päivät kuluivat vauvanhuuruisessa sumussa. En ehkä itsekään oikein vielä mieltänyt olevani juhlinnan kohteena äitienpäivänä.

Ja näin jälkikäteen en muista sainko lahjaa tai korttia - tai mitä kyseisenä päivänä tehtiin. Ainoa mieleenjäänyt muisto on se, että sain nukkua aamulla pidempään, kun mies heräsi vauvan kanssa. Mies myös teki minulle aamupalan - jonka teon ajan Meea-vauva köllötteli vieressäni sängyssä. Siinäpä sitä tarpeeksi yhteen äitienpäivään.

Tänä vuonna äitiys on jo luonnollista ja ei tunnu niin oudolta saada onnitteluja äitienpäivänä. Äitiys on osa minua, enkä vaihtaisi tätä mihinkään.

Tänä vuonna äitienpäivä alkoi aamiaisella - ei ihan sänkyyn, mutta keittiön pöydälle kuitenkin. Ja päättyi siihen, että mies nukutti Meean yöunille. Siinä välissä vähän kokkailua, ulkoilua, lenkkeilyä koko perheen voimin sekä saunomista. Ainoa toiveeni äitienpäivälle oli oma aika ja sitä olen nyt illasta saanutkin.

Äitienpäivän liikuttavimman hetken koin tänä aamuna. Pikkuneiti käveli isin sormesta kiinni pitäen keittiöstä makkariin, äitiä herättämään. Neiti käveli sängyn viereen kantaen toisessa kädessään korttia - niin tomerana ja ylpeänä. Siinä meinasi tulla tälle äidille itku.

Pikkuneiti taiteili aamulla äidin vielä nukkuessa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!