keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Reissaamisen kamaluus

Oltiin vapunvietossa Meean kummien luona ja taas kerran mietin, onko tässä mitään järkeä. Nimittäin yökyläilyssä tuttavien luona vauvan/taaperon kanssa. 

Älä ymmärrä väärin. Minusta on ihanaa reissata, käydä kyläilemässä ystävien ja sukulaisten luona. Vaikka pitkät jutustelut, hauskat illanistujaiset ja yhdessä puuhailu läheisten kanssa ovat ihan mahtavia, lapsiperheenä reissaaminen tuntuu välillä melko tuskaiselta.

Ja vaikka tämä onkin vähän tällainen valivali-bloggaus ja keskittyy vaan negatiivisiin asioihin, on siellä reissussa yleensä aina aika kivaa - jopa tosi kivaa. :)

Pakkaamisen vaikeus


Jo se pelkkä omien vaatteiden (ja muiden elintärkeiden kamppeiden, kuten hiuslakan ja puhelimen laturin) pakkaaminen vie aikaa ja vaivaa. Ja vaatii myös sääennusteen tutkailua; tarvitseeko paksua vai ohutta vaatetta, pitkähihaista vai lyhythihaista. Niin ja mukaan täytyy pakata vähintään kahdet kengät, koska yhdet eivät millään voi sopia kaikkien asujen kanssa ja kaikkiin sääolosuhteisiin.

Puhumattakaan Arttu-hauvan tavaroista. Kipollinen herkkuja, rakkaimmat lelut, turkinhoitovälineet ja lääkkeet (kaiken varalta), hihnat ja pannat... Ja juuri oikea määrä ruokanaksuja riippuen reissun pituudesta.

Ja tämä oli se helppo osuus.

Pikkuneidille kaikki mahdollinen mukaan


Niinä kertoina, kun olen koittanut pakata vain vähän vaatteita, Meea on sotkenut kaikki jo ensimmäisenä päivänä. Siksi nykyään pakkaan - vähintään - kaksi vaatekertaa per päivä. Yli neljän päivän reissuilla luotetaan siihen, että saadaan lainata pyykinpesukonetta, mutta viikonloppureissuille se vaatemäärä on aika suuri! Etenkin jos vielä on nämä kelivaraukset, eli mukaan viisi vaatekertaa lyhythihaista ja viisi vaatekertaa pitkähihaista.

Ulkoilukeleillä myös parit ulkovaatteet (jos yhdet kurataan, niin on toiset varalle); kelien vaihdellessa myös eripaksuisia. Ja iso kasa eripaksuisia ja eri tarkoitukseen olevia asusteita. Vaatteista täyttyy helposti yksi kassi.

Nykyisin täytyy pakata mukaan myös leluja pikkuneidille, koska kaikista kyläpaikoista niitä ei löydy (tarpeeksi). Viime reissulla synttärilahjaksi saatu Skip Hopin reppu täyttyi ääriään myöten leluista!

Ja sitten ne "kaiken varalta" -tavarat. Pakkaan siis aina itsellekin tavaraa mukaan kaiken varalta - niin myös koiralle ja lapselle. Meea tarvitseekin niiden oleellisimpien - vaatteet ja tuttipullot - lisäksi mukaan kasan kaikkea muuta sälää. Särkylääkkeet, kuumemittari, itkuhälyttimien laturi...

Moniallergikolle otetaan yleensä mukaan myös kassillinen ruokaa, niin ei tarvitse heti ensimmäisenä kyläpaikassa rynnätä kauppaan ostamaan evästä. Eikä arpoa, että saakohan sieltä sellaisia valmisruokia, jotka Meealle sopivat. Korvikepurkki, kaupan hedelmäsoseet ja ruoka-ainekset kokkailuun (viimeksi bataatti, sipuli, persilja ja possun jauheliha) täyttävät yhden muovipussin. 

Valtaosaan kyläpaikoista tarvitaan myös rattaat (+ sadesuoja, jalkapeite, lämpöpussi, aurinkosuoja...), syöttötuoli sekä matkasänky, peitto ja lakanat. Aika oleellisia, mutta vaikea muistaa ottaa mukaan. 

Ja kun näitä tavaroita pakkailee yleensä lähtöpäivänä, pikkuneidin temmeltäessä vieressä, pakkaaminen on oikeasti tosi aikaavievää puuhaa. Etenkin kun pitäö aina miettiä, että mitähän kaikkea tarvitseekaan mukaan. Pitäisi varmaan tehdä itselle joku valmis lista reissuja varten, josta voisi aina tarkistaa, että onhan kaikki mukana...

Liian pieni auto - aina


Kuten noista ylläolevista tavaralistauksista voi päätellä, mukaan lähtevä tavaramäärä on valtaisa. Vaikka meillä on tila-auto, on tilasta usein puutetta... Vielä kun takakonttiin pitää jättää noin kolmasosan tila pikkuherralle, niin välillä auton pakkaaminen on melkoista palapelin kasaamista.

Yleensä meillä onkin takakontissa alimmaisena rattaiden runko ja sen päällä pino kasseja. Etupenkillä ratasosa ja joko kasseja tai matkasänky ja/tai syöttötuoli (joka onneksi on siis se Ikean Antilop, joka menee pieneen tilaan). Parhaassa tapauksessa takapenkillä on vain minä, Meea ja hoitolaukku. Pahimmassa tapauksessa vielä penkillä pari matkalaukkua ja jalkatilassa muovipussi tai kaksi. 

Automatkat yleensä menevät kohtuullisen unisissa tunnelmissa ja isin ollessa ratin takana, joten varsinainen matkustaminen on äidille (välillä ainoa) lepohetki. Tosin koskaan ei voi tietää, mitä parin tunnin automatkalla tapahtuu, joten autoa pakatessa käden ulottuville täytyy muistaa jättää ainakin maitopullo, harso, pari lelua, kosteuspyyhepaketti, ruokapurkki, lusikka, ruokalappu, vesipullo, vaippoja, varavaatteet...

Vappuna matkalla kohteeseen. :)


Perillä kohteessa 


Perillä puretaan puoli tuntia autosta tavaroita ja etsitään niitä juttuja, joita tarvitaan justnytheti - yleensä ruokaa tai vaippoja. 

Melkeinpä kyläpaikasta riippumatta - etenkin nyt neidin touhottaessa paikasta toiseen - luvassa on lähes tauotonta vahtimista. Kun ei voi tietää, onko kaikki vaaralliset/särkyvät asiat piilotettu Meealta, täytyy ainakin ensimmäinen päivä juosta perässä. Usein vielä senkin jälkeen, sillä neiti keksii kyllä uusia pahanteon kohteita. Kotona sellaiset asiat on aika hyvin eliminoitu, mutta kyläpaikoissa luonnollisesti ei. Vaatiikin siis äidiltä - välillä myös isiltä ja kyläpaikan väeltä - kohtuullisen suurta vahtimista. Viime reissulla kiinnostavimmat asiat olivat akvaario ja arkkupakastimen virtanapit. :D 

Jottei kyläily olisi liian helppoa, toki myös nukkuminen (ja nukahtaminen) on kylässä vaikeampaa kuin kotona. Viime reissu meni itse asiassa varmaan parhaiten ikinä - Meea heräsi kolmen yön aikana vaan kerran yöllä (ja paristi illalla) - mutta monesti yöt ovat aika tuskaisia. Kylässä myös tulee valvottua monesti myöhempään kuin kotona, mutta pikkuneiti-herätyskello soi silti aamuvarhain, joten univajetta ainakin kyläreissuilla aina saa. Tosin tämä univaje tulisi myös vieraiden ollessa meillä. :)

Kotia kohden


Kun kotiinpaluun aika koittaa, on edessä taas sama rumba - käänteisenä. Etsitään ympäri kyläpaikkaa levitetyt tavarat ja pakataan ne. Sullotaan kaikki autoon ja yritetään mahtua itsekin mukaan. Kotiin päästyä puretaan tavarat autosta sisälle. Kaiken tämän jälkeen on jo sen verran väsynyt, että yleensä tavaroiden purkaminen laukuista pois jää seuraavaan - tai sitä seuraavaan - päivään.

On tuo reissaaminen melkoista hommaa. Vaikka tosiaan ihan mukavaa käydä kyläilemässä, olen monesti miettinyt, että jospa jatkossa vaan kutsutaan kaikki meille kylään, eikä itse poistuta kotoa. No, ensi viikolla onkin yhdet viikonloppuvieraat tulossa - eikä vielä tiedossa, milloin itse "pitäisi" reissata jonnekin. Kesälomia odotellessa... :D

4 kommenttia:

  1. Tutulta kuulostaa. Jo parin tunnin kyläily on kauhee rumba (meillä kaks lasta). Ja se lähteminen... Aina on joku ruokapurkki tai korvikepurkki jääkaapissa ja se unohtuu. Tai tutti tai tuttinauha tai joku, kun ne kamppeet on ympäri kämppää siellä kylässä ollessa. :D

    Ja yön yli kestävät reissut. Huhhuh! Silti on kiva välillä poistua kotoa, vaikka joka reissun jälkeen ajatteleekin, ettei enää koskaan minnekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parin tunnin kyläilyjä ja kerhoreissuja varten hoitolaukku on aina valmiiksi pakattuna lähtövalmiuteen - jopa vaihtovaatteet on aina vakiona mukana! :D Ainoastaan ruuat ja ruokailuvälineet pitää muistaa mukaan, eli aika kivuttomasti menee ne reissut.

      Ja totta, aina jää jotain kyläpaikkaan. Pahin oli kuukausi sitten syöttötuoli; oli niin maastoutunut siihen pöydän päähän, ettei huomattu ottaa mukaan. :D

      Poista
  2. Joskus iha niin arkinenkin asia kuin kauppaan lähteminen. Jopa sinne joutuu pakkaamaan kassin täyteen taavaraa ja aina jokin tärkeä jää kotiin.

    Reissuista puhumattakaan!

    Ihan tutulta rumbalta siis kuullostaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää vakiokamoilla valmiiksi pakattu hoitolaukku toimii ihan hyvin; yleensä kyllä on lyhyille reissuille kaikki taaperon kamat mukana, ennemmin sit jää avaimet tai joku muu oleellinen oma tavara. :)

      Mutta hyvä kuulla, etten tuskaile yksin tän rumban kanssa - välillä miettii, että teenköhän asioista liian vaikeeta vai onko tää samanlaista muillekin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!