Kevätretkellä lammastilalla

Tänään saatiin melkoista vaihtelua arkeen, kun olimme mukana perhekerhon kevätretkellä paikallisella lammastilalla.

Vähän säätämiseksi meni näin autottomana (lue: auto on, mutta se on miehen mukana töissä päivät) se meidän mukaanpääsy, mutta päästiin onneksi yhden toisen äidin kyydillä. :) Ja osasin turvaistuimenkin ihan itse virittää kiinni autoon - ja ottaa pois - sitä joutui vähän eilisiltana harjoittelemaan. :D

Meeahan siis on viime viikkoina oppinut vastaamaan kysymykseen "mitä lammas sanoo?" oikeaoppisesti "bääää!"; yhdessä Meean suosikkikirjoista lempisivu on lammas-sivu ja neiti yleensä kiljuukin kovaa "bääää" kääntäessään kyseisen sivun esiin. :) Lammas onkin ainoa eläinten ääni-aiheisista kysymyksistä, johon neiti osaa vastata. Pikkuhiljaa ollaan oppimassa myös ankan ääni; tosin se on Meean sanomana "kääk" eikä "kvaak". (Ja kyllä, ankkakin on erään toisen lempikirjan suosikkisivulla.)

Mutta koska lampaat ovat nyt in-juttu, oli huippua, että kevätretki suuntautui nimenomaan lammastilalle. 

Aitauksesta katseltiin aluksi muutamia lampaita ja päästiin aitauksen sisäpuolellekin silittelemään; Meea tosin vähän jäi isompien lasten jalkoihin, eikä ihan niin läheiseen kontaktiin päässyt. Enkä kyllä välttämättä olisi uskaltanutkaan päästää; näytti siltä, että Meea menisi lammasta taputtelemaan ja halailemaan samalla innolla kuin Arttu-hauvaa.

Lampolassa sitten pääsi pikkuneiti nojailemaan aitaa vasten ja rapsuttelemaan karitsoita. Kyllä oli niin leveä hymy pikkuneidin kasvoilla! Ja aika monesti kuului "bää" neidin suusta lampaita katsellessa. :)

Nähtiin myös paimentamista; hauvatkin - luonnollisesti - olivat Meean mieleen. 

Oli kyllä ihana katsella pikkuneidin riemua lampaita nähdessä! Tästä tuli ihan uutta intoa tulevan kesän mahdollisia/todennäköisiä reissukohteita varten. Huvipuistoissa kun tuskin Meealle vielä juurikaan koettavaa on, niin ajateltiin keksiä jotain muuta. Toiset kummit asuvat lähellä Korkeasaarta (tai siis Helsingissä - eli lähellä) ja toiset lähellä Orimattilan kotieläinpuistoa, joten onkin heidän kanssaan ollut puhetta käydä kesällä Meean kanssa näissä!

Sen verran rankkaa oli tosiaan tänään tuo lampaiden taputtelu, että uni tuli autossa samantien - ja ilman unimaitoa! Vaikka ympärillä autossa oli kolme muutakin lasta - tosin aika unisissa tunnelmissa hekin. :) Niin unessa oli tämä meidän tyttö, ettei herännyt edes siihen, kun irrotin turvakaukalon autosta; sai kantaa sisälle unia jatkamaan koko paketin. :)

P.s. Kuvat ovat vähän kehnoja, mutta parempiin en kyennyt kännykällä - 11-kiloista neitiä kanniskellessa ja kävelyttäessä (neiti kun ei kävele vielä ilman kädestä kii pitämistä). Samasta syystä johtuen kuvat painottuvat enemmän villaisiin kavereihin kuin pikkuneitiin - ihan vierestä oli hankala ottaa kuvaa Meeasta. :)