Ensin Meea alkoi nukkua öitä huonommin pari viikkoa sitten. Johtuen sekä kävelytaidon oppimisesta että (Meean omasta) yrityksestä jättää toiset päikkärit pois. Risaisia öitä ja vaihtelevia päikkäreitä; jo säännölliseksi muodostunut päivärytmi oli aika kateissa.
Sitten neiti alkoi hammaskenkuttelut - päivä ennen töideni alkua. Kuola valui ja suuhun sattui, ruoka maistui vaihtelevasti. Luonnollisesti yöt olivat entistä risaisempia.
Samaan aikaan aloitin työt yli vuoden tauon jälkeen. Töissäolo ekoina päivinä ei varsinaisesti ollut edes kovin rankkaa; olenkin todennut pääseväni helpommalla töissä kuin kotona. Mutta kun työpäivä jatkui "toisella työmaalla" lähes tauotta iltaan asti, vähän väsytti. Etenkin kun tällä toisella työmaalla hommia on riittänyt välillä yöaikaankin. Eikä valvotun yön jälkeen ollut työpäivän aikana mahdollisuutta päikkäreille - niinkuin taapero-työssä on (ainakin välillä).
Sitten tuli se kaikista kamalin, surullisin ja pysäyttävin asia. Miehen mummu joutui viime viikolla sairaalaan ja nukkui pois tällä viikolla. Kaikki tuli melkoisena yllätyksenä ja asian käsittely on ottanut välillä aika koville. Kaikki muu touhuaminen auttaa viemään ajatukset muualle ja siksi ollaan iltaisinkin paiskottu hommia, vaikkei välttämättä olisi jaksanut - blogiakin olen kirjoitellut, jotta saa muuta ajateltavaa. Surutyö on kieltämättä vaikuttanut jaksamiseen, eikä tunnelma viimeiseen viikkoon ole ollut kovin korkealla.
Väsymys nousi ihan uudelle levelille eilen perjantaina, kun menin töihin 3,5 tunnin yöunien jälkeen - valtaosa uinuttu 20min pätkissä. Pikkuneiti siis sairastui flunssaan torstaina ja to-pe yö kului tukkoisissa tunnelmissa vähän väliä heräten. Neiti suostui ylipäätään nukahtamaan unille niin myöhään, että minulle jäi yöuniaikaa 5,5 tuntia. Kun sängystä joutui kampeamaan itsensä ylös muistaakseni 9 kertaa (ja mies vielä kahdesti) ja lohduttaa flunssaista lasta, oli unimäärä herätyskellon soidessa melko vähäinen. Kuume nousi perjantaiaamuna ja tuntuisi olevan lämpöä edelleen; osaksi varmaan johtuu noista hampaista, joita on tulossa neljä (!) - yksi vasta on läpi. Tämä on siis pikkuneidin tähän astisista flunssista kolmas ja ehdottomasti pahin - aiemmat eivät juuri edes nostaneet kuumetta, nyt neidin silmätkin näyttävät niin kipeiltä, että itku meinaa tulla äidiltä toisen puolesta. Viime yö nukuttiin miehen kanssa vuorotellen; itse sain miehen vahtivuoron ansiosta tauotonta unta illasta pari tuntia ja yöllä puoli neljästä seitsemään - muu yö menikin sitten neidin lattialla torkkuen. Päivä sujunut pitkälti sänkynä; syli kun tuntuu olevan paras paikka nukkua - lämmin ja turvallinen pesä. Nytkin pikkuneiti tuhisee sylissä ja äiti bloggaa kännykällä.
All in all, melko rankkoja olleet viime viikot meidän perheelle, kun osui kaikki yhteen kohtaan. Ensi viikollakaan tuskin helpottaa, kun luvassa on miehen mummun siunaustilaisuus. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!