sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kuminauha-äiti tässä terve!

Aloitin työt viime viikolla ja kirjoittelin töiden alkua edeltävänä päivänä siitä, miksi olen äitinä parempi työntekijä kuin aiemmin.

Tietämättäni osuin ajankohtaiseen aiheeseen; työkaveriani lainaten "on rankkaa olla edelläkävijä". :D

Keskisuomalaisesta löytyi nimittäin kaksi päivää oman bloggaukseni jälkeen juttua täsmälleen samasta aiheesta; kuinka vauvavuoden läpikäynyt äiti on työelämän timanttia. Jutussa tällaisesta supernaisesta käytetään nimitystä kuminauha-äiti; joustaa muttei katkea.

Keskisuomalaisen artikkeli löytyy täältä, mutta kopioin jutussa olleet kymmenen kohtaa myös tähän alle, jotta pystyn kommentoimaan niitä kätevämmin. Kuten huomaat, löytyy aika paljon samoja asioita oman bloggaukseni kanssa, mutta myös jotain uutta.




1. Työssäkäyvän äidin arki on yhä kaaosta – mutta hän hallitsee sen. Joskus ennen nainen saapui töihin meikanneena ja pirteänä, mutta todellisuudesta vieraantuneena. Kun äiti saapuu töihin, on hän varautunut kaikkiin maailman kriiseihin. Jo aamulla hän on selättänyt useita pienimuotoisia katastrofeja, joihin liittyy usein sukkahousuja, maitoa tai aamupuuroa.
Meillä "kotihoitajan" ansiosta katastrofeja ei vielä ole ehtinyt syntyä ennen työpäivää; lähden kotoa niin ajoissa, että pikkuneiti yleensä tuhisee vielä tyytyväisenä sängyssään. Tosin olen joka aamu herännyt 10-15 minuuttia aiemmin katastrofien varalle - joita ei yhtä koiran oksennusta lukuunottamatta ole vielä ehtinyt tulemaan. Aamuisin olenkin sitten ehtinyt laittamaan pyykkiä, tyhjentämään tiskikoneen, siivoamaan keittiötä...

2. Äiti suorittaa hänelle annetun tehtävän, aina. Jos lapsi heittäytyy kiukuttelemaan maahan, otetaan lapsi kainaloon ja mennään eteenpäin. Jos työtehtävä tökkii, otetaan sama asenne käyttöön.
Jep, myös ne kakkahommat (kirjaimellisesti) tulevat tehdyksi. Toistaiseksi ei ole epämiellyttäviä työtehtäviä tullut vastaan, mutta uskoisin, että työtehtävät hoidetaan tehtävästä huolimatta. 

3. Äiti on tottunut tekemään työtä tauotta ja syömään ruokansa kylmänä. Jos äiti pääsee valmiin lounaspöydän ääreen, on hän ikionnellinen. Erityistä luksusta on myös päästä yksin vessaan. Miksei tätä työnteon huippupuolta markkinoida enemmän?
Tämä seikka oli aika lailla näillä sanoilla myös omassa bloggauksessani. Muutaman työpäivän kokemuksella allekirjoitan tämän täysin!

4. Naisen työpäivät saattavat venyä, mutta äidin eivät. Päiväkodin ovien sulkeutuminen on äärimmäinen aikaraja, joka määrittää kaikkea elämistä. Äiti puristaa työnsä valmiiksi ennen määräaikaa, koska tietää, ettei mitään voi jättää huomiselle. Jos jotain jää, on seuraavan päivän häilyvä tasapaino jo ennalta menetetty.
Totta tämäkin. Iltatöitä ei tehdä enää työpäivän jälkeen samalla tavalla kuin ennen - tai jos tehdään, niin se on pois yöunista eikä vapaa-ajasta. Olen ollut ahkera ja tunnollinen työntekijä jo aiemminkin, mutta nyt se on ehkä vielä korostunut. Jos joku asia pitää tehdä tietyn päivän aikana, otan sen työn alle heti aamulla ensimmäisenä, jotta se varmasti valmistuu.



5. Esimiehenä äiti osaa olla diplomaattinen ja tasapuolinen. Sitä oppii, kun pilkkoo kotona porkkanoita lapsille, jotka vertaavat palojensa samankokoisuuden henkisellä millimetrimitalla. Myös neuvottelutaidot ovat taatusti huipussaan. Kun on aamulla selvittänyt kriisin, jonka osapuolia ovat maassa karjuva kolmevuotias ja lällättelevä viisivuotias, tuntuvat aikuisten eripurat yksinkertaisilta.
Omassa työssäni johtamistaitoja ei tarvita, mutta voin kuvitella tämän olevan täysin totta. Rivityöntekijälle ylläolevan voisi soveltaa neuvottelutaitoihin; vaikka meillä on vaan yksi lapsi, joutuu hänenkin kanssaan välillä neuvottelemaan siitä, miksi koira saa tehdä jotain mitä hän ei saa tai miksi kylässä käynyt vuoden vanhempi pikkuserkku saa/osaa tehdä jotain mitä hän ei vielä saa. Myös kerhoillessa neuvottelutaidot (erityisesti "älä ota toisen kädestä, leikipä sinä tällä" -tyyppiset) ovat olleet tarpeen.

6. Äiti tietää, että tavallisenakin päivänä suunnitelmat heittävät kuperkeikkaa noin kymmenen kertaa. Kotona tämä voi tarkoittaa kakkaa housuissa juuri silloin, kun ulkovaatteet on jo puettu päälle. Töissä tilanteet ovat onneksi useammin jotain muuta: muuttuneita työtehtäviä ja aikatauluja.
Ai että, en ymmärrä, miten olen tällaisen unohtanut siitä omasta listauksestani! Tämä on todettu vauva-arjessa niin monta kertaa ja jos pitää olla jossain tiettyyn kellonaikaan (kuten esimerkiksi neuvolassa tai bussipysäkillä), täytyy tavoite-lähtöajaksi määrittää _vähintään_ vartti aikaisemmin. Ja siltikin saattaa tulla kiire. Päiviä taaperon kanssa ei tosiaankaan voi suunnitella; vaikkei tulisikaan mitään yllä kuvaillun kaltaista kakkakatastrofia, useimmiten pikkuneiti nukkuu harvinaisen pitkät päiväunet juuri silloin kun ei pitäisi. Oma työni on luonteeltaan sellaista, ettei mikään päivä ole samanlainen, eikä aamulla välttämättä tiedä ihan kaikkia päivän työtehtäviä - siksi vauva-arkikaan ei ole ehkä tuntunut niin raskaalta vaihtelevine päivineen.

7. Äideillä on lehmän hermot. Jos ei hermostu siitä, että uudessa valkoisessa sohvassa on tussilla piirretty supersankari, ei hermostu mistään.
Noh, en tiedä allekirjoitanko tätä. Kyllä minä ainakin edelleen hermostun, mutta ehkä äitinä on oppinut paremmin peittämään tunteitaan.

8. Äiti osaa antaa palautetta, myös positiivista. Lapsen tsemppaaminen opettaa tsemppaamaan myös aikuisia.
Äitiydessä on monta puolta, jotka kasvattavat ihmisenä. Tämä on yksi hyvä esimerkki - samaten kuin omassa listauksessani ollut pienistäkin asioista ja onnistumisista aidosti iloitseminen.

9. Meluisassakin työpaikassa on hiljaista, kun tilannetta vertaa ympäristöön, jossa joku huutaa taukoamatta ”äiti, kato”.
Tämä onkin ollut minulle yksi suurimmista muutoksista töiden aloittamisen suhteen. Etenkin kun olen aamulla ensimmäisenä toimistolla ja saan viettää aikaa ihan yksin - tyhjässä toimistossa. Ihan uskomattoman hiljaista ja rauhallista - ja silti ei tarvitse pelätä, että jos aivastaa, niin vieressä nukkuva lapsi herää.



10. Äiti joutuu toisinaan olemaan poissa töistä kun lapsi sairastaa. Tavallinen lapsi sairastaa vuodessa noin kymmenen flunssaa, joten toisinaan on pahimmillaan usein. Äiti kuitenkin paikkaa tekemättä jääneet työt itse, ettei vain aiheuttaisi toisille harmia.
Tätä tilannetta odotellessa - sitten voi vasta todeta, miten asia omalta osaltani menee. Nythän meillä tuhisee flunssakuumeinen lapsi, mutta kun hän ei ole päivähoidossa, pystyn menemään töihin lapsen sairastamisesta huolimatta. Uskon, että jatkossakin töiden teko lapsen sairastaessa onnistuu ainakin osittain. Teen kuitenkin töitä läppärillä ja meillä on etätyömahdollisuus, joten lapsen sairastaessa kotitoimistolta käsin työskentely onnistuu ainakin kiireisimpien hommien osalta ihan näppärästi esim. lapsen nukkuessa ja iltaisin. Ainakin jos töiden delegointi toiselle vie enemmän aikaa kuin se, että tekisi ne itse. 


Keskisuomalaisen jutussa ja omassa bloggauksessani on tullut esille roppakaupalla asioita, miksi äiti on hyvä työntekijä. Jäikö joku seikka vielä puuttumaan? Kommentoi alle!

Vauvavuoden turhat ja tarpeelliset

Pakollinen vauvablogi-postaus luvassa! Mikä meidän perheessä oli vauvavuotena tarpeellista, mikä turhaa?

Tarpeelliset must have -jutut


Yhdistelmävaunut ja turvakaukalo
Liikkumisen kannalta nämä olivat ehdoton hankinta - ja travel system -toiminto arkea helpottava asia. Meillä pitkän pohdinnan jälkeen hankittiin Britaxin Affinityt; laadukkaan oloiset ja pieneen tilaan menevät vaunut. Ja turvakaukalo luonnollisesti samaa sarjaa, eli travel system -ominaisuudella varustettuna sai napsauttaa ratasrunkoon kiinni. Paljon tuli käytettyä ja rattaathan ovat edelleen lähes päivittäisessä käytössä.  




Pinnasänky
Mielestäni aika itsestäänselvyys tämäkin - vaikka olen kuullut perheistä, joissa perhepeti on vauvan ainoa nukkumapaikka. Brion pinnis on edelleen käytössä, en tiedä milloin neidin uskaltaa siirtää nukkumaan isojen tyttöjen sänkyyn. Laskettava laita ja useampaan tasoon saatava pohja ovat olleet hyviä lisäominaisuuksia; laita ei meillä lähde irti, eikä sille oikeastaan ole ollut kyllä tarvettakaan.

Sitteri
Tavallinenkin sitteri olisi varmasti ollut runsaassa käytössä - meidän 3-in-1 kehto/keinu/sitteri vielä enemmän. Alusta asti toimi päikkäriunisänkynä, myöhemmin leikkipaikkana. Meillä sitteri palveli aluksi myös syöttötuolina, kun ei neiti vielä osannut istua. Ehdoton hankinta myös koiran takia; oli huomattavasti turvallisempaa laittaa neiti vessakäynnin ajaksi sitteriin kuin lattialle.

Hoitoalusta
Hoitopöytää ei ostettu - ihan jo tilankäyttösyistä - mutta hoitoalusta oli ihan ehdoton. Hoitoalusta oli kylppärin vieressä, kodinhoitohuoneen tason päällä. Pieni hutiostos tässäkin tosin tuli, kun ostin aluksi alustan, jossa on ns. pehmusteet kolmella sivulla; varsinainen hoitoalustan tila jäi melko lyhyeksi, joten meidän pitkäksi venähtänyt neiti ei siihen kovin pitkään mahtunut. Muistaakseni joskus syksyllä hankin uuden, erimallisen hoitoalustan, johon neiti vieläkin mahtuisi (tosin jalat roikkuvat jo ilmassa). Pitkälti vaipat vaihdetaan kyllä potalla, joten ei ole hoitoalustalle enää juurikaan tarvetta, sen varmaan voisi myös siivoilla pikkuhiljaa jo pois.



Vaunujen suojaverho
Meillä oli omat verhonsa vaunuissa/rattaissa ja turvakaukalossa. Ehdottoman hyvä ostos! Kun vauva nukahti jompaan kumpaan, sai nukkua rauhassa verhon takana - eikä aurinkokaan paistanut silmiin. Harsovirityksiä ei taidettu edes koskaan testata, eivätkä ne olisi varmaan toimineetkaan. Niin ja kaksi kappaletta oli meillä ainakin tarpeen sen takia, ettei aina tarvinut vaihtaa suojaverhoa vaunuista kaukaloon ja kaukalosta vaunuun. Etenkin kun se yleensä aina olisi unohtunut juuri sinne väärään paikkaan.

Itkuhälyttimet
Mikäli lasta meinaa nukuttaa vaunuissa ulkona, nämäkin ovat ehdoton hankinta. Tai siis; meillä on Meea ehkä kerran nukkunut ulkona ilman itkuhälyttimiä, kun niistä oli virta lopussa - ja kyllä oli melkoista vahtimista koko ajan, että milloin neiti herää. Ostimme itseasiassa itkuhälyttimiksi Cobran radiopuhelimet, joista löytyy myös itkuhälytin-toiminto. Eli nämä palvelevat käytännössä myöhemmin vielä vaikkapa miehen metsästysharrastuksessa radiopuhelimina.

Kylpyamme
Kuulemma kaikki eivät kylpyammetta lapselle osta, jos pesu onnistuu isohkossa pesualtaassa. Meillä kylpyamme on ollut erittäin mieluisa paikka, eikä pesuallas olisi kyllä millään ajanut samaa asiaa, ainakaan hieman isommalle lapselle. Meea tykkää käydä suihkussakin, mutta kylpyamme ja kylpylelut ovat kyllä hihkumisen arvoinen asia.



Tuttipullot
Meillä erittäin tarpeellisia, koska Meea tarvitsi lähes alusta asti lisämaitoa - ja myöhemmin sitten omasta tahdostaan hylkäsi koko imetyksen. Tuttipullojen osaltakin tosin aika paljon oli hutiostoja ja jopa käyttämättömäksi jääneitä pulloja, kun ei ronkelille neidille kelvannut kuin Aventin pullot...

Rintapumppu
Samasta syystä tarpeellinen kapistus tämäkin; tosin sen tarpeellisuus monesti ilmenee vasta vauvan syntymän jälkeen. Itse ostin pumpun kyllä jo ennen synnytystä, kun sain halvalla lähes käyttämättömän. Oma rintapumppu oli siis Aventin manuaalinen (vanhempi malli), johon olin kyllä kovin tyytyväinen.

Liivinsuojat
Äitiys-tarvikkeista ehdoton ostos! Äitiyspakkauksen mukana tulee yhdet liivinsuojat, mutta yksillä ei kovin pitkälle pärjää. Sanoisin, että vähintäänkin viisi paria, niin ei tarvitse ihan joka päivä olla pyykkäämässä.

Vaipparoskis
Jonkun mielestä turhake ja itsekin pohdin, onko meillä tarvetta tällaiselle. Koska kotona ei ollut ylimääräisenä yhtään kannellista roskista, ostimme kunnon vaipparoskiksen. Ja hyvä että ostimme! Vaipparoskis on ollut tosi hyvä erityisesti koiran kannalta; ei tarvitse pelätä, että koira menee tonkimaan vaippoja. Ja nykyään ehkä samat sanat myös taaperon suhteen! Lisäksi vaipparoskis pitää hajut sisällään ja roskis on kuitenkin sen verran iso, ettei roskapussia tarvitse joka päivä kiikuttaa ulos. Jostain kuulin/luin jonkun nimittäin moittivan tätä turhakkeeksi juuri sen takia, että kyllä hän ainakin mieluummin vie päivittäin/monesti päivässä vaipat suoraan ulkoroskikseen. Hektisessä vauva-arjessa en kyllä tiedä, miten olisi itse jaksanut joka vaippaa erikseen kiikuttaa ulos... Ja kyllä - jos kyseessä ei ole oikea vaipparoskis, niin ne hajut kyllä sieltä roskiksesta leijuvat melko voimakkaasti.

Äitiyspakkauksen pikkutavarat
Äitiyspakkausta olen kehunut aiemminkin ja erityisesti tämä "pikkusälä" oli tosi tarpeellista. Kynsisakset, hiusharja, kylpypyyhe, kylpylämpömittari... Mitä muuta siellä nyt olikaan. Välttämättä ei olisi tiennyt itse, mitä kaikkea pitää ostaa ja missä vaiheessa - ja tätä kautta ne sai myös tosi edullisesti. Ja varmaan ainakin meillä noista pikkukamoista kestovaippaa lukuunottamatta kyllä tuli kaikki käyttöönkin!


Turhahkot

Bumbo
Meillä bumbo oli kätevä kapistus ehkä parin viikon ajan. Hyöty suhteessa hintaan ei ehkä ollut ostamisen arvoinen. Meillä bumbo oli käytössä silloin, kun koira ei vielä ollut ihan niin tottunut vauvaan, että olisi uskaltanut jättää sitteriin lattialle siksi aikaa, kun itse touhuilee jotain. Bumbo oli kätevä nostaa pöydälle ja neiti pysyi siinä kuin nakutettu. Koiran totuttelu kuitenkin kasvoi ja pikkuhiljaa ei sitterissäkään - ainakaan aina - nuoltu naamaa puhki. Alunperin ajattelin bumbosta olevan hyötyä myös vauvauinnissa, mutta pärjättiin turvakaukalolla erinomaisesti koko aika.

Manduca
Ainakin jos pelkkää vauvavuotta ajatellaan, niin eipä montaa kertaa tullut Manducaa käytettyä. Toki siinä voi kantaa vielä vanhempaakin lasta, mutta saa nähdä, kuinka aktiivista Manducan käyttö tulee olemaan.



Hyppykiikku
Paikka, jossa neiti viihtyi älyttömän hyvin ja sitä jonkin verran tuli käytettyäkin. Jouduttiin ottamaan hyppykiikku pois käytöstä, kun neiti alkoi vähän varvistamaan, joten loppujen lopuksi ihan hirveän pitkä käyttöikä hyppykiikulla ei ollut. No, onneksi sekin oli käytettynä ostettu. :)

Imetystyyny
Imetystyynyä kokeilin varsinaiseen tarkoitukseensa muutamia kertoja, mutta se ei ollut kovin hyvä. Ihan yhtä hyvin pärjäsi tavallisen tyynyn kanssa - tai kyljellään sängyssä, kuten me usein oltiin. Ihan hyvin olisi pärjännyt ilman imetystyynyäkin, joten meille tämä ei olisi ollut mikään ehdoton ostos. Meillä imetystyyny olikin enemmän käytössä ilman tukea istumaan opettelevan vauvan selän takana kupsahdusten varalta.



Täysin turhat


Niistäjä
Ehdottomasti turhin ostos. Kerran kokeiltiin ja neiti veti itkupotkuraivarit. Sen jälkeen pärjättiin vallan mainiosti paperin ja suolatippojen avulla.



Kylvetystuki
Tämä saatiin sukulaisilta, joilla itselläänkään tuki ei ollut ollut käytössä. No eipä ollut meilläkään kertaakaan, vaikka etukäteen ajattelin sen olevan ihan ehdoton apuväline.

Unipussi
Ostin näitä kaksikin (onneksi käytettynä ja onneksi halpoja), mutta eihän tuo meidän neiti niissä suostunut nukkumaan. Aluksi olivat kumpikin aika isojakin, joten ei varmaan ollut pienenpienen vauvan mukava olla niissä. Mutta eivät ne koon kasvaessakaan mukavia paikkoja olleet; kolmesti taisin yrittää unipussia, mutta joka kerta jouduin vaihtamaan ennen aamua yökkärin päälle.

p.s. Kuvat lainattu netistä ja ihan kaikki eivät ole täsmälleen samoja tavaroita kuin meillä oli käytössä - aika lähelle kuitenkin. 

lauantai 30. toukokuuta 2015

Askel ammattimaisuutta kohden

Suutarin lapsella ei ole kenkiä - siksi tämän blogin "markkinointi" on ollut huonolla tolalla. Pitäisi tehdä jotain ulkonäölle, pitäisi laittaa blogin seurausmahdollisuudet kondikseen, pitäisi linkittää blogiin niitä itse seuraamiani blogeja... Ja mitä kaikkea muuta nyt tällä blogilla voisikaan tehdä!

Tähän saakka ei ole kuitenkaan ollut aikaa panostaa näihin. Instagram-tilin sentään sain tuohon sivuun esille ja oli siitä aikoinaan oma bloggauksensakin.

Olen siis keskittynyt vain ja ainoastaan bloggaamisen perusolemukseen. Eli kirjoittamiseen. Senkin suhteen on toisinaan ollut hiljaista. 

Nyt on taas otettu yksi askel kohti ammattimaisempaa bloggaamista, eli sain perustettua blogille ikioman Facebook-sivun!

Tässäkin kesti lähinnä vaan sen takia, että en ollut varma tuosta blogin nimestä. Hätäisesti odotusaikana sutaistun huonon blogiosoitteen ja "vauva-arkea"-nimetyn blogin tilalle yritin vääntää pikkuneidin kasvaessa jotain muuta sopivampaa. Ainoa mikä tuli mieleen, oli neidin vauva-aikainen lempinimi, Pirppunen. Se jäi blogiin ajatuksella "mietin sitten joskus myöhemmin parempaa". Olen nähnyt kymmeniä - varmaan satoja - ihanasti nimettyjä blogeja. Mielessä on ollut muutamia ideoita, mutta yleensä ne on jo käytetty. Siksi toisekseen; en myöskään keksinyt niin yleismaailmallista nimeä, että se toimisi blogissa myös kolmen vuoden päästä; kaikki vauvaan tai taaperoon viittaavat jutut piti hylätä.

Nyt tein kuitenkin päätöksen, että mennään tällä eteenpäin. Pirppunen on riittävän hyvä nimi!

Niin ja se Facebook-sivu. Se siis löytyy osoitteesta www.facebook.com/pirppunen

Jos haluat saada uusimmat postaukset nopeasti silmiesi eteen FB:n uutisvirrassa, käyhän tykkäilemässä tämän blogin FB-sivusta! Bloggerissa tällä blogilla on tällä hetkellä kaksi seuraajaa - eli jos FB-sivulle saan edes kolme tykkäystä lähipäivien aikana, olen tyytyväinen!

Aion lähipäivinä ryhdistäytyä myös Bloglovinin suhteen; infoa siitä, miten blogiani voit seurata sitä kautta, luvassa siis piakkoin! Ja muista myös Insta; reaaliaikaisemmin päivittyviä kuvia pikkuneidistä, taaperoarjesta ja vähän muustakin löydät edelleen Instagramissa, minut löydät nimellä teijaem.


Ei kahta ilman kolmatta

Tai neljää ilman viidettä - vai kuinkahan monta juttua tässä on nyt tullut samaan syssyyn...?

Ensin Meea alkoi nukkua öitä huonommin pari viikkoa sitten. Johtuen sekä kävelytaidon oppimisesta että (Meean omasta) yrityksestä jättää toiset päikkärit pois. Risaisia öitä ja vaihtelevia päikkäreitä; jo säännölliseksi muodostunut päivärytmi oli aika kateissa. 

Sitten neiti alkoi hammaskenkuttelut - päivä ennen töideni alkua. Kuola valui ja suuhun sattui, ruoka maistui vaihtelevasti. Luonnollisesti yöt olivat entistä risaisempia. 

Samaan aikaan aloitin työt yli vuoden tauon jälkeen. Töissäolo ekoina päivinä ei varsinaisesti ollut edes kovin rankkaa; olenkin todennut pääseväni helpommalla töissä kuin kotona. Mutta kun työpäivä jatkui "toisella työmaalla" lähes tauotta iltaan asti, vähän väsytti. Etenkin kun tällä toisella työmaalla hommia on riittänyt välillä yöaikaankin. Eikä valvotun yön jälkeen ollut työpäivän aikana mahdollisuutta päikkäreille - niinkuin taapero-työssä on (ainakin välillä). 

Sitten tuli se kaikista kamalin, surullisin ja pysäyttävin asia. Miehen mummu joutui viime viikolla sairaalaan ja nukkui pois tällä viikolla. Kaikki tuli melkoisena yllätyksenä ja asian käsittely on ottanut välillä aika koville. Kaikki muu touhuaminen auttaa viemään ajatukset muualle ja siksi ollaan iltaisinkin paiskottu hommia, vaikkei välttämättä olisi jaksanut - blogiakin olen kirjoitellut, jotta saa muuta ajateltavaa. Surutyö on kieltämättä vaikuttanut jaksamiseen, eikä tunnelma viimeiseen viikkoon ole ollut kovin korkealla. 

Väsymys nousi ihan uudelle levelille eilen perjantaina, kun menin töihin 3,5 tunnin yöunien jälkeen - valtaosa uinuttu 20min pätkissä. Pikkuneiti siis sairastui flunssaan torstaina ja to-pe yö kului tukkoisissa tunnelmissa vähän väliä heräten. Neiti suostui ylipäätään nukahtamaan unille niin myöhään, että minulle jäi yöuniaikaa 5,5 tuntia. Kun sängystä joutui kampeamaan itsensä ylös muistaakseni 9 kertaa (ja mies vielä kahdesti) ja lohduttaa flunssaista lasta, oli unimäärä herätyskellon soidessa melko vähäinen. Kuume nousi perjantaiaamuna ja tuntuisi olevan lämpöä edelleen; osaksi varmaan johtuu noista hampaista, joita on tulossa neljä (!) - yksi vasta on läpi. Tämä on siis pikkuneidin tähän astisista flunssista kolmas ja ehdottomasti pahin - aiemmat eivät juuri edes nostaneet kuumetta, nyt neidin silmätkin näyttävät niin kipeiltä, että itku meinaa tulla äidiltä toisen puolesta.  Viime yö nukuttiin miehen kanssa vuorotellen; itse sain miehen vahtivuoron ansiosta tauotonta unta illasta pari tuntia ja yöllä puoli neljästä seitsemään - muu yö menikin sitten neidin lattialla torkkuen. Päivä sujunut pitkälti sänkynä; syli kun tuntuu olevan paras paikka nukkua - lämmin ja turvallinen pesä. Nytkin pikkuneiti tuhisee sylissä ja äiti bloggaa kännykällä. 

All in all, melko rankkoja olleet viime viikot meidän perheelle, kun osui kaikki yhteen kohtaan. Ensi viikollakaan tuskin helpottaa, kun luvassa on miehen mummun siunaustilaisuus. <3

torstai 28. toukokuuta 2015

Neiti 13 kuukautta

Kirjoitusterapia on parasta terapiaa - ja pikkuneidin ajatteleminen pitää ajatukset pois muualta.

Enkä siis malttanut lopettaa tätä kuukausittaista kehityspäivitystä vielä. Ainakin nyt vuoden ja yhden kuukauden ikäisestä neidistä siis kirjoitus luvassa.

Millainen sitten on neiti kolmetoista kuukautta?

Seppälän Prismaan kesäkuussa avautuvaa leikkipaikkaa ihmettelemässä.

Kävelyä - ja jopa juoksua


Vuoden ja kolmen viikon iässä löytyi vihdoin kävelytaito. Tai oli se jo löytynyt aiemminkin, neiti on jo huhtikuun alussa ottanut ensiaskeleet ilman tukea ja sen jälkeen muutamia askeleita esimerkiksi sohvan ja rahin väliä kulkiessaan. Neiti meni kovaa kyytiä tukea vasten (etenkin taaperokärryä tai potkuautoa työntäen), mutta selkeästi rohkeus ei riittänyt ilman tukea kävelyyn - vaikka taidot näyttivät jo olevan kohdillaan. 

Sitten kun neiti vihdoin uskalsi kävellä useamman askeleen - kokonaisen etenemismatkan - ilman tukea, vauhtia onkin riittänyt. Meea oppi kävelemään pari viikkoa sitten keskiviikkona ja jo saman viikon perjantaina kävelystä tuli pääasiallinen etenemismuoto. Ja sinä lauantaina otettiin ensimmäiset juoksuaskeleet! Sen viikonlopun jälkeen en ole nähnyt Meean konttaavan (kuin pari kertaa ulkona huonokulkuisessa maastossa), joten tosi nopeasti kehitys eteni tämän suhteen!

Metsäretkellä. ;)


Nyt neiti viipottaa menemään niin kovaa, ettei meinaa äiti pysyä perässä! Ja edelleen se on niin hassun näköistä ja tuntuista, että pikkuneiti oikeasti kävelee. Jotenkin jo niin varman näköisesti, vaikkei tätä ole vielä montaa viikkoa osattu!

Kävelytaidon myötä on löytynyt muutama muukin uusi taito. Meea on nimittäin oppinut menemään kyykkyyn ja/tai kyykistymään noukkimaan lelun lattialta. Aiemmin tästä asennosta mentiin suoraan pyllylleen istumaan; nyt neiti välillä kyykistelee lattialla pitkiäkin aikoja ja vaikkapa lukee kirjaa.

Toinen erittäin hauska - etenkin jos äiti tai isi nauraa mukana - juttu on pyöriminen. Toinen jalka pysyy paikallaan lattiassa ja toisella annetaan vauhtia ja pyöritään itsensä ympäri. Ai että on kivaa ja naurattaa ihan joka kerta! 

Niin ja ostettiin neidille myös ensiaskelkengät, joiden kanssa on harjoiteltu ulkona kävelemistä. Joka sujuu nyt jo ihan loistavasti - ei mitään ongelmaa ollut kyllä kenkien käyttöön siirtymisen suhteen!  

Neiti kesäheinä. <3

Paljon sanoja ja vielä enemmän ymmärrystä


Puhetta tulee koko ajan enemmän ja enemmän. Tosin välillä tuntuu, että samaa tahtia myös jotkin jo opitut sanat unohtuvat - ainakin väliaikaisesti.

Ihan viime päivien/viikkojen sanoja ovat olleet ainakin "guugo" (puuro), "gugu" (Talk-muru), "Aakku" (Arttu) ja "ukka" (kukka).

Meea on opetellut myös siivoamaan lelut koriin!


Kaikki kiinnostaa ja kaikki on ihmeellistä. Nyt ollaan ulkoiltukin tosi paljon ja siellä vasta jännää onkin. Pisteestä A pisteeseen B eteneminen voi kestää tosi kauan, jos/kun matkalla pitää pysähtyä tutkimaan kukkasia, ruohoa, kiviä, ötököitä tai ihan vaan omaa kenkää... 

Nyt ollaan myös siinä vaiheessa, että apinoidaan kaikkea. On joutunut vähän varomaan omia tekemisiään, kun Meea ottaa sieltä oppeja itseensä. Nyt ainakin jo huomannut, että "oijoi"-sana esim. kun meinaa kaatua, on tarttunut jostain matkaan. :) Toisaalta; nyt Meea on myös iässä, jolloin hänelle voi helposti opettaa kaikennäköistä - hyödyllistä tai vähemmän hyödyllistä. Yhtenä päivänähän mummi-hoitaja oli opettanut Meealle miten lintu lentää - pikkuneiti demonstroi tätä taitoa yleensä juoksemalla samaan aikaan. :)

Parhaat lelut ja leikit

Lelut ovat edelleen ihania. Tämän hetken suosikkeja taitavat olla nuket ja nallet, joita kanniskellaan ympäriinsä - välillä laitetaan rattaisiin nukkumaan, välillä annetaan tuttipullosta maitoa...

Nallelle rakkautta.


Potkuautokin on edelleen kiva, mutta se on ollut aika paljon viime aikoina jäähyllä. Sillä kun kivoin juttu on Artun päälle ajaminen - joka on totaalisesti kiellettyä!

Potkuauto oli kiva peli myös pikkuserkun kyläillessä. :)


Ulkoleluista Meea mielellään istuisi pyörän kyydissä vaikka koko ajan, neiti on niin pollean näköinen kun häntä työnnellään pitkin pihaa ja asuinaluetta. Hiekkalelujakin on laatikollinen (vaikka hiekkalaatikko edelleen odottaa hiekkoja!) ja yleensä niistä kaivetaankin lapio käteen ja sen kanssa sitten kuljeskellaan pitkin pihaa.

Vikalla kerhokerralla leikkipuistossa.


Ruokaa ja kasvua


Ruokaa on alkanut mennä ihan valtavia määriä! Annoskoon kasvaminen taisi startata jo siinä synttäreiden tienoilla, mutta nyt annoskoot ovat kasvaneet entisestään - ja ruokaa menee joka päivä iso määrä, vaikka kuinka kiukuttaisi tai hampaisiin sattuisi. 


Etenkin nyt ensimmäisinä päivinä mummin hoitaessa Meeaa minun ollessa töissä laitoin jääkaappiin lounasannokseksi _tosi_ ison purkillisen kasvis-lihasosetta ja taisin vielä sanoa "tässä on sitten tosi paljon, että lämmitä vaikka puolet vaan; sitten voi lämmittää lisää, jos sattuu maistumaan vielä enemmän". No sehän maistui; kaikki meni ja hedelmäsosetta vielä päälle jälkkäriksi...

Allergioiden osalta ollaan nyt saatu ruokavalioon mukaan onnistuneesti vehnä ja ilmeisesti myös kala (viides päivä seitikuutioita meneillään, eikä poskien punoitusta kummempia oireita ole ilmaantunut). Eli parempaan päin ollaan menossa sen suhteen!

Lemppariruokaa tuntuu nykyään olevan talk-murut ja leipä, joita neiti söisi varmaan joka ruokailun päätteeksi - välillä myös ruokailun sijaan. Välipaloista mieluisinta pupellettavaa on banaani. 

Juomat on vaihdettu ruokailujen yhteydessä kokonaan mukiin; nokkamukista ei neiti suostu enää juomaan. Ruokajuomana juodaan kauramaitoa ja välipalojen kanssa vettä. Unimaito-korvikkeet juodaan tuttipullosta - siinä tarkoitus olisi vaihtaa ensi kuussa nokkamukiin ja viimeistään omalla kesälomallani heinäkuussa yrittää päästä unimaidosta kokonaan eroon.

Pieni frisbeegolffaaja.


Vaatekoko on valmistajasta riippuen 80 tai 86, muutama vaate on käytössä jo kokoa 92. 

Potalla vaihdetaan lähes kaikki vaipat ja käytössä on yöunia lukuunottamatta housuvaipat. Potalla istuminen on tosi kivaa, mutta nyt jostain syystä tarpeiden tekeminen pottaan on vähän vähentynyt; välillä menee monta päivää, ettei pottaan tule mitään!


Muuta kehitystä

Yöunia ovat häirinneet hampaat. Nro 9 tuli läpi tällä viikolla. Nrot 10, 11 ja 12 ovat odotettavissa lähipäivinä; etenkin alaikenet ovat niin turvoksissa, että uusien hampaiden kohdalla on jo isot pallot! Viime viikkojen aikana Meea on herännyt 2-6 kertaa yössä, viime päivinä onneksi enimmäkseen painottuen iltaan, kun ei vielä itse ole ehtinyt nukkumaan.

Yöunet kestävät 11-12 tuntia. Minun aloittaessa työt neiti on monesti nukkunut seitsemään, puoli kahdeksaan - kun minun kotona ollessa (ja viikonloppunakin!) herätys oli jo kuudelta!

Päikkärien osalta on menossa vaihdosvaihe kaksista päikkäreistä yksiin. Joinain päivinä nukkuu yhdet unet, useimpina edelleen kahdet. Tämäkin on varmasti tuonut oman osansa niihin - meidän mittakaavassa - huonoihin yöuniin.

Päikkärit voi näköjään nukkua myös sohvalla!


Yksi isoimmista uusista jutuista on ehdottomasti oma paluuni töihin; ensimmäinen työpäivä oli päivää ennen kuin 13 kk napsahti täyteen. Hyvin on mennyt, kuten aiemmin kirjoitinkin.

Tuntuu, että neiti on kasvanut, kehittynyt ja itsenäistynyt ihan valtavasti viime kk-päivityksestä! Tuo kävelemään oppiminen teki varmasti paljon; nyt hän vaikuttaa entistä enemmän taaperolta, eikä vauvalta.

Pikkuneidin kuulumiset kahdentoista kuukauden iässä löydät täältä.

Pieni pöllöilijä. <3


Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)

tiistai 26. toukokuuta 2015

Työt startattu - jo viime viikolla

Työt alkoivat - yli vuoden tauon jälkeen - viime viikolla ja blogikin on tästä(kin) johtuen ollut hiljaisempi.

Jos ainoa ns. normaalielosta poikkeava asia olisi ollut töiden alku, olisin varmastikin ehtinyt ja jaksanut ja halunnut kirjoittaa tämän bloggauksen jo viikonloppuna.

Elämä kuitenkin koetteli ja miehen suvun puolelta kantautui suru-uutisia loppuviikosta. Miehen mummu joutui sairaalaan, ennuste näyttää huonolta ja ajatukset ovat väkisinkin pyörineet tämän ympärillä.

Ei ole tehnyt mieli blogiakaan kirjoitella, joten siksi tämä blogin hiljaiselokin on jatkunut hieman oletettua pidempään. Päätin kuitenkin nyt kirjoittaa tämän tekstin ns. pois alta, niin voi sitten tulevina päivinä hankkia itselleen muuta ajateltavaa myös blogin kautta; blogin kirjoittaminen kun on kuitenkin itselle eräänlaista terapiaa. Siinä mielessä tämä töiden alku osui hyvään kohtaan, kun on saanut päiviksi muuta ajateltavaa töiden kautta.

No, itse asiaan.

Meea ei ole siis aiemmin juurikaan ollut koko päivää poissa äidin luota. Viime viikolla kolme työpäivää, tällä viikolla (poikkeuksellisesti) viisi työpäivää. Teen siis töitä joustavalla hoitovapaalla, eli jatkossa olen kaksi päivää viikossa toimistolla ja yhden etänä. Meean hoito hoituu syksylle asti ns. omin voimin isovanhempien avun ja miehen sekä omien lomien ansiosta.

Vaikka neiti aloittikin hammaskiukuttelut juuri ennen töideni aloituspäivää, ovat päivät menneet uskomattoman hyvin. Neiti on ollut pirteä, iloinen ja nukkunut hyvät päikkärit lähes joka päivä. Eikä ole kuulemma ikävöinyt äitiä yhtään!

Kotiin tullessani viime viikolla joka päivä noin tunnin verran neiti ilmeisesti oli suuttunut minulle siitä, että olen ollut poissa kotoa. Ei siis varsinaisesti purkanut kiukkuaan minuun, mutta ei juurikaan huomioinut minua ja kaikkien muiden seura oli parempaa kuin minun seurani. Sitten tunnin täytyttyä alkoi kyljessä kiehnäys; joka sekunti piti roikkua äidissä kiinni, tunkea syliin ja kulkea perässä - välillä iloisena, välillä kitisten.

Tällä viikolla Meea on ehkä sen verran jo tottunut poissaolooni, että on joka päivä töistä tullessani hymyillyt leveästi ja juossut kädet ojossa syliin. :)

Mahdollisesti myös tästä töihinpaluusta johtuen Meea kaipaa nyt enemmän huomiotani. Viikonloppuna neiti ajeli potkuautollaan isänsä kanssa kun söin, enkä ihan joka sekunti katsonut neidin touhuja. Neiti katsoi minua tuimasti ja sanoi vihaisesti ja käskevästi "kato!" - ja äitihän alkoi katsella neidin ajelemista. :D Samaten iltaisin on tuntunut olevan tärkeää, että äiti antaa unimaidon - ja juuri silloin kun neiti sen tahtoo. Esimerkiksi sunnuntai-iltana kävin vessassa ennen maidon antamista ja nukuttamista; neiti juoksi oven taakse itkemään ja kiukuttelemaan. Kun tulin vessasta, neiti tuijotti vihaisena ja sanoi - oikeastaan huusi - pontevaan sävyyn käskevästi "mammammaa!" (joka siis tarkoittaa maitoa).

Kaikkineen päästiin kuitenkin aika helpolla Meean käytöksen osalta tässä uuden arjen opettelussa. Isovanhempien seura on ollut onneksi niin ihanaa, ettei äitiäkään ole tullut ikävä - Meea tykkää kyllä erityisesti mummista ja varmaan viettäisikin päivät mieluummin hänen kanssaan kuin minun. :)

Itse ajattelin alunperin, että päivisin voisi tulla ikävä pikkuneitiä. No - ei ole ehtinyt tulla. Ensimmäiset päivät meni täysin töiden opettelussa ja piti keskittyä kaikkeen tekemiseen täysillä, ettei ehtinyt muuta miettiä. Ja näinä seuraavina päivinä hommaa on jo alkanut olemaan sen verran, että kotiasiat ovat aika lailla unohtuneet työpaikan ovesta astuessa. Joka on siis tosi hyvä; etenkin nyt näiden suru-uutisten pyöriessä muutoin paljon ajatuksissa, on ollut tosi kiva töissä keskittyä täysillä johonkin muuhun.

Jännää on ollut myös huomata, miten nopeasti sitä taas muistaa kaiken, mikä on vuoden aikana unohtunut. Läppärin pikakomennot ja erinäiset faktat yrityksen toiminnasta ovat palautuneet mieleen kuin eivät koskaan olisi poissa olleetkaan. Hankalinta taisi itse asiassa olla mikron käyttäminen! :D

Hammaskiukutteluja (ja suru-uutisia) lukuunottamatta töiden aloittaminen olisikin siis ollut tosi iisiä. Meea tekee parhaillaan kulmahampaita, joita on oikeastaan kuolattu jo varmaan pari kuukautta! Nyt alkavat hampaat vihdoin tulla läpi; eilen tuntui jo hampaan kärki toisella puolella ylhäällä ja ilmeisesti läpi on tulossa myös hammas molemmille puolille alas. Eli hampaat nro 9, 10 ja 11 yhdellä kertaa! Tämä on tuonut vähän haasteita nukkumiseen ja pahimpana yönä neiti taisi herätä viisi kertaa (tosin kaksi jo illasta); taisin itse saada unta viitisen tuntia ennen herätyskellon sointia, joten ihan hieman väsytti töissä. Nyt alkaa ilmeisesti jo vähän rauhoittumaan tuo nukkuminen - äidin onneksi.


keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Blogin hiljaiseloa

Starttaan työt tänään - yli vuoden tauon jälkeen - ja uuden arjen opettelu varmastikin vie mehut ensi päivinä.

Olen töissä joustavalla hoitovapaalla; kaksi päivää viikossa toimistolla ja yhden päivän etänä kotona. Käytännössä aikaa taaperon kanssa touhuamiselle ja bloggaamiselle jää vielä viikossa reilusti. Nyt alussa kuitenkin teen enemmän toimistopäiviä, joten vapaa-aikaa jää vain vähän.

Erityisesti, jos pikkuneidille iskee äiti-ikävä ja illat vietetään äidin lahkeessa roikkuen.

Fiiliksiä töihinpaluusta ja taaperoarjesta luvassa heti, kun uusi arki lähtee kunnolla rullaamaan. Niitä puolitiessä olevia bloggauksiakin näyttää tuolla luonnoksissa olevan parikymmentä aihetta; täytyy niihinkin pureutua kesän lämmetessä!

Ihanaa kevään jatkoa - palataan asiaan toivottavasti mahdollisimman pian! :)

tiistai 19. toukokuuta 2015

Miksi olen parempi työntekijä äitinä?

Olen ollut poissa työelämästä yli vuoden. Jäin äitiyslomalle viime vuoden aprillipäivänä ja palaan töihin huomenna.

Jos totta puhutaan, olen erittäin huonosti (vauvavuoden ajanpuutteesta johtuen) seurannut oman alani kehitystä kuluneen vuoden aikana. En ole käyttänyt työssä tarvittavia ohjelmia - somea lukuunottamatta - lainkaan ja työläppärikin on ollut hyllyssä pölyttymässä vuoden. Salasanat ovat hukassa ja jännityksellä odotan, miten paljon muut käytännön asiat ovat unohtuneet mielestä. Vuodessa moni asia ehtii muuttua ja omalla työpaikallanikin muutoksia on tapahtunut ainakin henkilöstön ja käytettävien ohjelmien suhteen.

Todellisuudessa tulen siis olemaan täysin hukassa ensimmäisten työpäivieni aikana - ehkä sen jälkeenkin. Helposti voisi ylipäätään ajatella äidin olevan lapsetonta huonompi työntekijä; lapsi tulee aina työn edelle, ylitöihin on hankala jäädä jos lapsi pitää hakea hoidosta ja sairauspoissaolotkin voivat kasvaa lapsen sairastamisen myötä.

Tästä kaikesta huolimatta - saatan silti olla loppujen lopuksi parempi työntekijä kuin ennen! Muutenkin kuin siksi, että olen oppinut monia lastenlaulurenkutuksia, joilla voin piristää työkavereiden päivää ja aiheuttaa ihania korvamatoja. :D

Miten äitiys ja vuoden töistä poissaolo tekee minusta paremman työntekijän?

Motivaatiotaso on korkea
Kun vuoden aikana itsensä haastamisen korkein taso on ollut lorupussin ompelu (haastavaa toki sekin!) ja ammatillista osaamista olen kehittänyt ainoastaan tätä blogia kirjoittamalla, on viime aikoina alkanut kaivata jotain muutakin. Vaikka työelämän vauhtiin pääseminen voikin olla hidasta, on vuosi poissa oravanpyörästä todellakin nollannut pään ja motivaatiotaso konkreettiseen tekemiseen on korkea. Äitinä on ihanaa, mutta välillä on mukavaa olla jotain muutakin kuin äiti.

Priorisointikykyni on kehittynyt
Arjessa on lukuisia eri kotitöitä, tehtäviä, projekteja ja projektin osasia, jotka pitäisi saada tehtyä - vauvanhoidon ohella. Kun päikkäriajat ovat pääasiassa lyhyitä, olen oppinut priorisoimaan asioita. Mikä on tärkein, kiireellisin asia, joka olisi ehdottomasti saatava tehtyä ennen Meean heräämistä? Minkä tekeminen ei onnistu Meean hereillä ollessa, joten se on pakko tehdä pois alta ensimmäisenä? Ensimmäisenä tehdään kiireisimmät ja tärkeimmät asiat - ei mukavimmat ja helpoimmat. Ja niiden muiden osalta keksitään uusia tapoja, miten hommat sujuvat myös lapsen pyöriessä jaloissa. 

Olen tottunut pitkiin ja rankkoihin työpäiviin
Äitiys on työtä 24/7, ilman loma- tai sairauspäiviä. Ylityökorvauksia ei makseta, vaikka sinut hälytettäisiin töihin keskellä yötä - useasti. Äitinä olet työvalmiudessa aina. Omaa työntekoani tai keskittymiskykyäni ei nykyisellään enää haittaa univaje, pikkuflunssa saati loppumattomalta tuntuva työpäivä. Voi olla, että oikea työ tuntuukin lomalta kotiarjen pyörittämiseen verrattuna.

Teen asiat huolellisesti ja tarkasti
Vauvanhoidossa virheisiin ei ole varaa, eikä asioita voi tehdä " vähän sinnepäin". Tai voi, mutta se todennäköisesti kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Siksi pyrin tekemään asiat kerralla oikein.

Tehokkuus on kasvanut
Sen lisäksi, että teen asiat huolellisesti, teen ne myös tehokkaasti. Vauva-arjessa tehokkuus on korostunut; mitä nopeammin, sitä parempi. Ei tuhlata aikaa turhaan jaaritteluun tai epäolennaisuuksiin, vaan mennään suoraan asiaan. 

Olen erinomainen multitaskaaja
Multitasking-taidot ovat kehittyneet vauvavuoden aikana. Kaikkea yrittää tehdä vähän ja yhtä aikaa - parhaimmillaan (tai pahimmillaan) mihin tahansa huoneeseen meneekin, siellä on jokin asia kesken. Helposti onnistuu jo yhtä aikaa esimerkiksi vauvan kanniskelu, puuron keitto, tiskikoneen täyttäminen, ruokapöydän siivoaminen, koiran ruokkiminen ja puhelimessa puhuminen.

Olen kehittynyt todo-listojen tekemisessä
Koska asioita ei yleensä pysty vauva-arjessa tekemään heti samantien, on todo-listojen tekemisestä tullut entistä tärkeämpää. Vaikka listat - ihan konkreettiset paperille kirjatut sekä päänsisäiset - monesti ovatkin pitkiä, ilman niitä jäisi monta oleellista asiaa tekemättä. Joinain päivinä tuntuu, että ilman todo-listaa unohtaisin jopa syödä - tosin ihan oikeasti en sitä kyllä koskaan ole yhdellekään todo-listalle kirjannut. Vielä. 

Pystyn työskentelemään rauhattomammassakin ympäristössä
Olen harjaantunut tekemään hommia metelissä (vauvan itkiessä), yhdellä kädellä (vauva sylissä), jonkun häiritessä ja jopa silloin, kun joku kirjaimellisesti roikkuu lahkeessa. Toimiston hälinä tai olan takana seisova asiakas ei siis horjuta työkykyäni.

En pelkää tarttua kamaliinkaan hommiin
Vauva-arjessa on joutunut tekemään paljon ei-niin-mieluisia asioita aina kakkapyllyn pesusta oksennusten siivoamiseen. Kaikki on pakko tehdä, eikä niitä kukaan tee puolestani; delegoinnin varaa ei ole. Kaikkeen tottuu ja myös ne kakkahommat tulee tehdyksi. 

Sosiaaliset taidot ovat kehittyneet
Olen hyvä lohduttamaan, auttamaan pettymyksissä, hillitsemään kiukuttelua, neuvottelemaan sopuratkaisuista sekä tarvittaessa kääntämään huomion muualle. Joissain asiakastilanteissa nämäkin taidot voivat olla tarpeen.

Töitä ei viedä kotiin
Listaan tämänkin positiiviseksi puoleksi, sillä selkeä raja työelämän ja kotielämän välillä luo järjestystä ja tehostaa jaksamista. Aiemmin tämä tuotti itselle haastetta; kun työasiat pyörivät päässä illallakin, monesti vielä illalla teki jonkun pikkuhomman koneella - ihan vaan nopeasti. Nyt kun kotona on iltaisin odottamassa toinen työmaa, uskon, ettei iltaisin tule palkkatöitä juurikaan mietittyä.

Osaan iloita onnistumisista
Lapsen kehitystä seuratessa on oppinut iloitsemaan pienistäkin asioista. On ihan uskomatonta, miten lapsi voi riemuita nähdessään pihalla kukan! Tai miten äiti voi riemuita, kun ruokailun jälkeen on lautanen tyhjänä eikä vaatteita tarvitse käydä vaihtamassa!

Töissä oleminen on mukavaa
Aikuisten seura, kunnon keskustelut, keskittyminen täysillä yhteen asiaan ilman keskeytyksiä, lämpimänä rauhassa nautittu ruoka, kiireettömät vessakäynnit yksin, taukojen pitäminen silloin kun tuntuu siltä, istuminen yhdessä paikassa jopa useita tunteja... Siinäpä niitä syitä siihen, miksi töihin on ihan mukava välillä päästä lepäämään. :) 

Luulen, että näitä asioita listalle oli mielessä vielä lisää - mutta en enää muista mitä. Tässä lieneekin yksi niistä ei-niin-hyvistä muutoksista, sillä muisti on tuntunut huonontuvan entisestään - siksi ne aiemmin mainitut todo-listatkin varmaan ovat nykyisin niin kova juttu.


---

p.s. Keskisuomalaisessakin pohdittiin samoja juttuja pari päivää myöhemmin. 

maanantai 18. toukokuuta 2015

Kevään kerhoilujen päätös

Ollaan Meean kanssa käyty loppusyksystä asti kahdessa paikallisessa äiti-lapsi -kerhossa. MLL:n perhekahvilassa maanantaisin ja seurakunnan perhekerhossa tiistaisin. Sen enempää kerhoja täällä ei olekaan, mutta nämä ovat riittäneet mainiosti - etenkin kun syyslukukausi käytiin vielä vauvauinnissakin.

Ollaan kerhoiltu säännöllisen epäsäännöllisesti; osittain kerhokertoja on jäänyt väliin johtuen autottomuudesta ja huonoista keleistä, osittain päällekkäisten menojen tai sairastamisen takia. Varmaan keskimäärin on käyty kerhoissa joka toinen kerta.

Kerhoilemassa viime kuussa. 

Paikkakunnalle vasta hiljattain (tai no, lähes kaksi vuotta sitten...) muuttaneena kerhossa on ollut kiva tutustua uusiin kasvoihin. Pienellä paikkakunnalla kun ei niin paljoa tule muualta muuttaneena tutustuttua paikallisiin, etenkin jos käy töissä muualla. Itsekin ennen Meean syntymää olin tutustunut oikeastaan vaan naapurustoomme - joka kyllä onkin melko tiivis yhteisö. 

Meealle kerhot ovat olleet loistava sosiaalistumisen paikka. Etenkin kun isompia sisaruksia ei ole, niin kerhoissa on voinut ottaa oppia isommilta lapsilta. Meea usein seuraakin kiinnostuneena muiden tekemisiä ja kotona sitten koittaa matkia niitä... 

Enemmän Meealle alkoi olla puuhaa sitten, kun oppi kunnolla konttaamaan. Sitten ei tarvinut enää ihan koko ajan roikkua äidissä kii - joten oli äidillekin kerhoilu mukavampaa. :) 

Toisaalta harmi, että nyt kun kävely vihdoin on alkanut sujua, kerhot loppuvat. Mutta ehkä toisaalta hyvä, koska vauhti olisi saattanut olla turhan kova. :D

Tänään tosiaan oli perhekahvilan viimeinen kerta, jota vietettiin keskustan leikkipuistossa. Viime viikolla vietettiin srk:n perhekerhon viimeistä kertaa lammastilalla - huomenna on vielä lasten kevätkirkko, jonne mennään myös, jos ei ihan kaatamalla sada. :)

Tämän päivän kerhoilut. 


Meidän perheelle kerhojen loppuminen osui sopivaan saumaan, kun ylihuomenna keskiviikkona aloitan jälleen työt. Vähän tällaisissa "uusi arki" -fiiliksissä siis ollaan; kerhot loppuu, työt alkaa. Onneksi kesäksi saa Meealle hyvin aktiviteettia pihalla touhuilusta (hiekkalaatikko odottaa enää vaan hiekkaa!) sekä leikkipuistoilusta. :)

Kävelevä taapero

Aiemmin mietin, että mistä sen tietää, milloin lapsi alkaa kävelemään. Tai siis kuinka hyvin/paljon pitää kävellä, jotta voi vastata "jokos Meea kävelee?" -kysymykseen myönteisesti ja kirjata uuden virstanpylvään vauvakirjaan.

Meea alkoi kävellä tukea vasten jo alkuvuodesta. Ensiaskeleet ilman tukea otettiin 9.4. ja vappuna Meea käveli jo useampia haparoivia askeleita. Toukokuun alun ennätys taisi olla 11 askelta ilman tukea - vähän vahingossa lelusta kii pitäen. 

Ihan kunnolla Meea lähti kävelemään viime keskiviikkona ja se olikin sitten menoa! Neiti kulki yhtäkkiä ilman tukea lukuisia askeleita ja selkeästi eteni pisteestä A pisteeseen B kävellen. Keskiviikkona jo varovasti ajattelin, että ehkä nyt voi sanoa Meean osaavan kävellä. Tyylinäyte keskiviikolta alla:


No, perjantaihin mennessä neiti eteni n. 90% liikkumisestaan sisätiloissa kävellen ja lauantaina otettiin jo ensimmäiset juoksuaskeleet! Nyt ei Meea enää juurikaan etene sisällä kontaten, vaan kävely on selkeästi pääasiallinen - oikeastaan ainoa - etenemismuoto. 

Ulkona on vielä vähän haparoivampaa menoa - etenkin epätasaisessa maastossa - joten siellä vielä kontataankin. Ja hienosti sujuu kävely kengilläkin; sisällä kävelee yhtä hyvin kengät jalassa tai ilman, ja ulkonakin tasaisella kävely sujuu mainiosti.

Enää ei tarvitse pohtia, että mistä sen tietää milloin lapsi kävelee - kyllä tämä on aika ilmiselvää!

Tosi nopeasti neiti sitten oppi kävelemään, kun vihdoin uskalsi. Kävely onkin nyt niin ihanaa, että välillä oikein hihkutaan riemusta kävellessä! 

Vaikka unet ovat kärsineet melkoisesti kävelytaidon oppimisesta, eipä tässä voi äiti olla kuin ylpeä ja onnellinen neidin onnistumisen riemusta! 

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Meidän välikausi

Pari kuukautta sitten kirosin välikauden vaikeutta ja päivittelin kaappiin kertyneiden vk-vaatteiden määrää. No, siitä kirjoituksesta määrä on kasvanut entisestään ja ajattelin nyt - ennen kuin kesä ihan kunnolla tulee ja välikausi on jo ohi - esitellä, mitä meidän välikauden vaatetus on pitänyt / pitää sisällään!

---

Ticketin vk-haalari on ollut se ehdottomasti käytetyin tähän mennessä. 

Tämä kuosi on mielestäni ihanan pirteä. Vanhaa mallistoa, koska haalarille oli tarvetta ennenkuin uusi ilmestyi - mutta omaan silmääni tämä on kivempi kuosi kuin yksikään uudesta mallistosta. 

Nollakeleillä tai maassa istuessa on käytetty tätä villahaalarin tai villahousujen (mun vanhat ihanuudet) kanssa. 

Tämähän on siis ns. siistimpi haalari; kauppareissuille ja vaunulenkeille, ei niinkään pihalla konttailuun. 






Kurakeleille ostin peruskurahousut Prismasta, taitaa olla Ciraf-merkkiset. En raaskinut investoida kalliisiin kuriksiin, jos/kun menevät meidän kivisessä pihassa kontatessa nopeasti rikki. Nämä ovat olleet hyvät myös tuon Ticketin haalarin päällä (vaikkei kovin kuraista olisi), niin säilyy haalari paremmassa kunnossa. :)





Tosin nyt kyllä enemmän pidettykin Ticketin Plain Rain -settiä pihakonttailuissa. Tämä oli todellinen kirppislöytö (15 e postikuluineen!). Vähän ohuempi kuin tuo Ticketin haalari, mutta tätä onkin alettu käyttämään vasta nyt toukokuussa; parilla ekalla käyttökerralla taisi olla villahaalarikin alla.

Jännää muuten, että tämä on kokoa 86 ja haalari kokoa 80; silti ovat aika lailla saman kokoisia kumpikin!






Välikauden kylmimpiin keleihin oli tällainen joululahjaksi saatu setti. Tämä on vähän paksumpi, mutta ei kuitenkaan toppaa - oisko jotain kevyttopan tapaista?

Monesti ei tämä ole ehtinyt päälle, kun toppapukua käytettiin kylmemmillä ja nuo muut vk-asutkin ovat villahaalarin kanssa palvelleet hyvin heti sen jälkeen. Tämä asu onneksi on vähän reilu, joten hyvällä tuurilla voisi mahtua päälle vielä syksyllä!




Lämpimämpiä kelejä varten bongasin naapurilta myynnistä FB-kirppiksellä myös yhden tuulipukumaisen takki+housut -yhdistelmän. Hinta (3e!) ei päätä huimannut, joten tämän osalta ei haittaa, vaikka kuluisi puhki pihalla kontatessa. On siis edelleen tosi hyvässä kunnossa; ehjä ja tahraton!






Tätä takkia on nyt paristi käytetty, sellainen "normaalipaksuinen" H&M:n kevättakki. Sopii pikkuneidille mainiosti päälle ja vinon vetoketjun vuoksi on myös äärimmäisen helppo pukea!





Tällä viikolla otin käyttöön myös tämän ihanan äidiltäni saadun takin; sovittelin tätä Meealle pari kuukautta sitten ja oli vielä silloin niin reilu, että luulin tämän säästyvän syksylle. No, nyt se näyttikin jo ihan sopivalta ja testissä osoittautui ihan sopivan kokoiseksi!

Tämä takki koostuu oikeastaan kahdesta takista; trenssityylisen takin vuori kun lähtee irti ja toisinpäin käännettynä muuntautuu collaritakiksi! Tämä irroitettava vuori myös antaa lisää käyttöikää trenssille, kun sitä voi pitää monenlaisilla keleillä - joko vuoren kanssa tai ilman.









Sitten meiltä löytyy takkien osalta vielä yksi ihanuus. Tässä takissa oli kasvunvaraa silloin, kun tämä ystävältä saatiin, mutta nyt nippanappa mahtuu päälle. Aika ohuthan tämä on, että ei  vielä käy kuin korkeintaan kauppatakiksi. Toivotaan, että vielä kelien lämmetessä mahtuisi päälle!





Meealla on ainoastaan yhdet ns. oikeat kengät; viime viikon lauantaina ostetut ensiaskelkengät. Halusin ehdottomasti ostaa ensiaskelkengät uutena - ja käyttää aluksi kävellessä ainoastaan niitä - jotta jalan virheasennoilta yms vältytään. Kengät päätettiin ostaa vasta sitten, kun neiti ihan oikeasti kävelee ilman tukea, jotta tulee oikean kokoiset - ja oikeaan keliin sopivat.

Näillä on nyt tepasteltu pari kertaa ja oikein hyviltä vaikuttavat! Meeakin osaa kävellä kengillä jo ihan yhtä hyvin kuin ilman, joten siinä mielessä onnistui hyvin tämä kenkävalinta.





Lisäksi meillä on lenkkarit, joita on jonkin verran käytetty kauppareissuilla yms, mutta kävelemään neiti ei näillä ole vielä päässyt. Lähinnä siis totuteltu siihen, että miltä kengät tuntuu jalassa. Nämä siis miehen siskontytön vanhat Adidakset. Ovat sen verran naftit Meealle, että voi olla, ettei näillä Meea koskaan pääse kävelemäänkään.




Saappaatkin saatiin samasta osoitteesta. Eivät ole vielä päässeet neidin jalkaan, mutta ihan hyvä olla yhdet saappaatkin varalla kesää varten. Varmaan sitten hankitaan uudet saappaat (ehkä Crocsit?) neidille viimeistään syksyllä.




Eniten on pidetty ulkoillessa jalkineina Stonzeja. Nämä ovat ihan mahtavat tossukat ja neitikin tykkää näillä tepastella. Kylmemmillä keleillä toimi loistavasti vuoren ja/tai villasukan kanssa ihan vaan rattaissa istuskellessa. Nyt kelien lämmetessä ja neidin innostuessa kävelystä yhä enenevässä määrin, nämä ovat olleet erittäin hyvät pihatossut. Jalka saa olla luonnollisessa asennossa ja neitikin osaa vaivatta kävellä näiden kanssa pihalla (vaikka onnistuu se kenkienkin kanssa).

Leikkipuistossa ja pihalla telmiessä ovat nämä parempi valinta, koska Meea kuitenkin jonkun verran vielä konttaakin, niin ei ainakaan mene sitten lahkeista hiekkaa sisälle. Vaikka Stonzit aika hintavat ovatkin, ne ovat ehdottomasti jokaisen euron arvoiset!





Ja sitten ne asusteet... Olen niin huono ostamaan asusteita! Tai siis en yhtään tiedä, että mitä kaikkea olisi fiksu ostaa - ja mikä on ihan turhaa. Sen takia meillä oli talvellakin kymmeniä pipoja ja hanskoja - loppujen lopuksi käytössä oli lähes aina ne muutamat hyväksi todetut.

Välikauden hanskoissa mielestäni tärkeintä on vedenpitävyys. Siksi meiltä löytyykin parit kurahanskat; toiset vuorella, toiset ilman. Vuorelliset tosin totesin jo huonoiksi, kun ei pikkuneidin peukaloa saa MILLÄÄN paikalleen - eikä näin ollen näillä hanskoilla pysty pihalla leikkimään...



Sitten meillä on sellaisia tuulen- ja vedenpitäviä hanskoja, jotka eivät kuitenkaan ole varsinaisia kurahanskapinnoitteella olevia. Mitähän nämä ovat nimeltään? Isoimmissa on ohut fleecevuori sisällä, pienemmät ilman vuorta. Nuo Reimatecin vaaleanpunaiset ovat vähänkään lämpimimmillä keleillä ihan parhaat ulkoiluhanskat, koska ne on helppo pukea, suojaavat riittävästi, mutta niillä on helppo tarttua. Ainoa miinus näissä on se, että hanskat sain Ticketin asua ostaessani kaupanpäälle; hanskat ovat hyvät ja ehjät, mutta tosi likaiset ja kuluneet. Kotipihan leikeissä tietysti aivan mainiot, mutta ei näitä kehtaa kauppareissuille käteen laittaa. :)



Meiltä itse asiassa puuttuu vielä sellaiset siistit kauppahanskat kevätkeleihin, kun ei ihan tumppujakaan enää voi käyttää. Pitäisikin sellaiset vielä jostain löytää.


Pipoja sitten onkin isoin nippu - ei taida olla edes kaikki tässä kuvassa. Ainakin yksi hurmaava pöllöpipo (kuva alempana) sekä kaikki vähän paksummat pipot jäivät tästä kuvasta uupumaan.


Ohuista kangaspipoista käytetään sitä, mikä osuu ensimmäisenä käteen. Tai no, tuo leopardipipo on vuorellinen, joten vähän kylmemmillä keleillä käytetään sitä. Nuo alareunassa olevat Kimperin pipot alkavat olemaan jo aika nafteja. Ne käyvät tosi hyvin Meean päähän, joten täytyneen ostaa kokoa isompi vielä käyttöön.

Meinasin itse asiassa tilata Meealle rusetti- tai ruusukepipon, mutta kun katselin tätä ohuiden kangaspipojen määrää, tulin toisiin aatoksiin. Jospa sitten vaikka syksyksi kokoa isompana. :)


Kaksi kypärämyssyä ovat olleet käytössä lähinnä pipon alla. Pinkki on niin ohut, etten sitä ole yksistään käyttänyt. Violetti olisi paksumpi ja tosi hyvä pelkiltäänkin, mutta se on sen verran reilu Meealle, että koko otsa jää paljaaksi. Siksi nämä ovat vaatineet kaverikseen aina jonkun pipon.


Lisäksi tuolla asustekorissa tuntui olevan aika iso kasa kaikkea muutakin. Rehellisesti sanottuna, en edes tiedä mitä kaikkea, vaikkei korin siivoamisesta ole kuin muutama kuukausi. Jotain talvijuttujakin siellä toki vielä on (pitäisi nekin ehtiä siivoilla pois jossain vaiheessa...), mutta myös aika paljon kaikennäköistä sälää.

Yllä olevien lisäksi aktiivisemmassa käytössä korista taitaa olla enää kaulaliina ja villasukat - tosin nekin enää aika harvoin. Kaulaliinana on käytetty - vauvasta asti - itse kutomaani kaulaliinaa. Malliltaan kaulaliina on tosi näppärä ja kapeudestaan huolimatta suojaa tosi hyvin tuulelta. Suunnittelin ostavani Meealle vielä jonkun nätin ohuen kangasliinan, jonka voisi laittaa haalarin/takin ulkopuolelle, mutta on jäänyt toistaiseksi ostamatta...

---

Huh, ajatuksena oli esitellä kuvien muodossa myös kesän ihanimmat hankinnat. Nähtäväksi jää, ehdinkö niitä kuvailemaan ennen syksyn koittamista - sen verran haastavaa tuntui näiden vk-vaatteiden kuvaaminenkin olemaan...