torstai 23. huhtikuuta 2015

Neiti 12 kuukautta

Kaksitoista kuukautta, eli täysi vuosi. Synttäreitä juhlittiin viime lauantaina, virallisesti vuosi tuli täyteen tiistaina.

Millainen on meidän neiti vuoden iässä?

Neiti 1 vee. <3


Tukea vasten - ja kaksi askelta ilmankin


Pikkuneiti kulkee sekä kontaten että tukea vasten kävellen - jopa juosten! :D

Konttaaminen on edelleen pääasiallinen liikkumismuoto. Välillä kontataan turbovauhtia, jolloin pää heiluu puolelta toiselle ja jalatkin heilahtavat melko vauhdikkaasti. 

Tukea vasten kävellään lähinnä taaperokärryn tai auton kanssa. Ja kovaa - yleensä juosten ja kiljuen! Neiti on oppinut hiljattain kääntämään kulkuvälineen itse, joten pääsee hienosti kulkemaan itsenäisesti pitkin taloa. Kääntäminen ei tosin ihan aina onnistu - tällöin neiti saa raivarit ja menopeli jää yleensä siihen kumolleen. 

Tätä Meea jaksaisi työnnellä vaikka koko ajan. :)

Tukea vasten seisoskellaan kaikissa mahdollisissa paikoissa ja yhä enenevässä määrin ilman tukeakin! Vielä pari viikkoa sitten seisomisennätys ilman tukea oli 15 sekuntia, mutta nyt puhutaan jo minuuteista. Eikä siis yleensä lopeta seisoskelua kaatumiseen, vaan  laskeutuu hallitusti istumaan. 

Tueksi kelpaa mikä vaan. :)

Myös haparoivat ensiaskeleet on nähty pari viikkoa sitten! Kaksi askelta neiti jo pääsee ilman tukea etenemään; sitten täytyy joko istuutua tai ottaa nopeasti kiinni jostain. Ihan vielä ei voi kävelystä puhua, mutta sinne suuntaan ollaan kovaa vauhtia menossa. 

Neiti myös on oppinut kurkottelemaan; ei pysy enää tavarat edes keittiön pöydällä! Eikä riitä, että laittaa tuolin eteen, jottei neiti pääse pöydän reunalle; hän kun osaa siirtää tuolin pois tieltä. :) Ja voi sitä riemua, kun pöydältä saa napattua jonkun tavaran. Sama riemu tulee, jos joku on unohtanut vaikkapa kaukosäätimet sohvalle neidin ulottuviin - ne ovat ehkä parasta, mitä Meea tietää!

Uusin villitys on kiipeily. Vaatekaappiin, eteisen kaappiin tai kenkähyllylle, Arttu-hauvan yli... Yritys on kova kiivetä jo sohvallekin, mutta ei vielä onnistu. Niin ja portaitakin neiti näköjään osaa jo edetä; meillä ei sisällä ole portaita, joten ei ole onneksi niitä vielä päässyt kiipeämään; eilen ulkoillessa neiti hyvin nopeasti kiipesi pari porrasta varastoon isin perässä, joten näköjään sekin onnistuu! :)

Vaatekaappia järjestämässä. 


Puheripuli


Puheen määrä on - jos mahdollista - lisääntynyt kuukaudessa. On itsekseen höpöttelyä, innoissaan kiljumista ja huutamista sekä äidille tai isille juttelua. 

Oikeita sanojakin on, paljon myös sellaista, mitä äiti ei ihan ymmärrä. Aiempien sanojen ohella käytössä on nyt ollut tosi paljon "annaanna" (eli anna) ja "tato" (eli kato) sekä "tatotatota" (eli katopa tota; tätä en itse heti ymmärtänyt, mutta tätä ilmaisua äitikin taitaa eniten käyttää...). Näitä hoetaan päivittäin aika paljon.

Puheen ymmärtäminen kasvaa myös jatkuvasti. Ehkä johtuu siitäkin, että olen itse vasta alkanut ymmärtää, miten paljon Meea ymmärtääkään. :)

Esineiden lisäksi Meea osaa tutuista kirjoistakin jo osoittaa pyydettyjä asioita, lähinnä eläimiä ollaan opeteltu. Arkea on helpottanut myös se, että Meea osaa itse lähteä vessaa kohden, kun hänelle sanoo "Mennäänkö potalle?" ja ulko-ovelle sanottaessa "Mennään ulos". 

Pikkupöllö. <3
Niin ja jotain esi-uhmaikääkin on havaittavissa, kun ei saakaan tehdä kuten tahtoo. Hermot menevät tosi pienestä ja silloin lentää tavarat lattialle - usein syömässä ollessa. Meea tietää myös hyvin, mikä on kiellettyä - ja silti yrittää tehdä niin. Esimerkiksi ottaa kaukosäätimet sohvalta tai syödä kirjan kulmaa. Hirveät raivarit tulee silloin, jos estää neitiä tekemästä jotain pahaa ennenkuin hän ehtii tekemään; esimerkiksi laittaa jääkaapin tai kodinhoitohuoneen oven nenän edestä kii, ennenkuin Meea ehtii sinne. Nykyään neiti pysähtyy ja alkaa itkemään ja raivoamaan jo, kun näkee minun kävelevän ovea kohti.


Parhaat lelut ja leikit


Lelut - ja ihan kaikki mahdolliset tavarat - kiinnostavat kovasti. Erityisesti niiden levittäminen. :D Lelujen lisäksi kyllä levitellään kaikkea muutakin - ihan mitä vaan, minkä neiti saa käsiinsä. 

Näin taidokkaasti oli Megablocksit keittiön lattialla tällä viikolla... 

Äidin apuri; äiti laittoi lehtiä keräykseen, Meea otti pois. 

Myös kotitöissä auttaminen (tai "auttaminen") kiinnostaisi kovasti; nykyään on ihan mahdotonta laittaa tiskejä tai pyykkejä Meean ollessa valveilla, kun mukana on aina kaksi pientä kättä auttamassa... 

Parhaat lelut ovat ehdottomasti potkuauto ja taaperokärry, joita kumpaakin työnnetään kovaa ympäri kämppää. Nukkeja halaillaan ja niille jutellaan jotenkin kummastuneen oloisena. Pehmolelut ovat väsyneenä parhaita halattavia. Ja palikkalaatikkokin kiinnostaa (ja Meea jopa osaa jo laittaa osan palikoista siihen!) ajoittain. 

Yhtenä päivänä nukelle kävi vähän hassusti Meean leikeissä. :)
Synttärilahjakoira.

Kaikki ääntä pitävät lelut ovat myös hitti. Synttärilahjaksi saatu vedettävä koira on tämän viikon laulanut kovasti; neiti sai raivarit eilen, kun äiti oli laittanut napin off-asentoon, eikä ääntä kuulunutkaan. :D Myös laulava pehmolelukoira on edelleen kiva.

Kirjatkin kelpaavat nykyään - ainakin hetkeksi - muuhunkin kuin syömiseen. Sivuja käännellään jo hienosti ja monesti Meea osoittelee kiinnostavia juttuja kirjasta ja huudahtaa "oo!". Toissapäivänä neiti osoitteli Artullekin kirjan kuvia ja sanoi "tato". :)

Toistaiseksi kirjat ovat vielä hyllyllä, jonne Meea ei ihan ylety. 
Kaverukset leikkimässä. 

Arttu on edelleen paras leikkikaveri, vaikka neidillä on ajoittain aika ronskit otteet Arttua kohtaan. No, vastineeksi Meea myös kovasti halailee ja silittelee Arttua. Nyt nämä kaksi ovat alkaneet myös leikkimään yhdessä; Meea härnää Arttua lelulla ja Arttu yrittää ottaa lelua Meean kädestä. Tämä leikki on Meean mielestä hirveän kivaa ja samalla jännää - monesti neiti lähtee jo konttaamaan kikattaen karkuun, kun Arttu lähestyy. 

Leikkihetki. 

Arttu leikittää Meeaa - vai Meea Arttua? :)

Nyt kun kevät (ehkä) vihdoin saapui meillekin, ollaan ulkoiltu aika paljon. Tiistaina ja keskiviikkona kumpanakin neiti viihtyi jopa 1,5 tuntia pihalla touhuilemassa! 

Meea sai synttärilahjaksi kolmipyörän työntöaisalla - sen kanssa on käyty kiertämässä asuinaluetta ympäri. Hoituu kätevästi samalla koiran pissatus - ja pikkuneiti viihtyy paljon paremmun kuin rattaissa. Leveä virne naamalla neiti siinä pyörän kyydissä aina istuskelee. :)

Koeajolla uudella pyörällä. 

Artun pissatuslenkille lähdössä. 

Lisäksi on työnnelty pihassa muovitraktoria (joko neiti työntää itse tai sitten istuu kyydissä ja äiti työntää), leikitty hiekkaleluilla ja heiluteltu ohikulkijoille. Nyt vielä pitäisi saada vauvakeinu kiinnitettyä johonkin (todennäköisesti autokatoksen sisälle, koska pihassa ei enää ole yhtään puuta :D) ja isi lupasi myös tänä kesänä rakentaa Meealle oman hiekkalaatikon. Sittenhän me varmaan viihdytään ulkona vielä enemmän!

Hiekkalaatikko vaan puuttuu!

YouTube kiinnostaa edelleen, ihan vähän myös aamuisin lastenohjelmat Juniorilta. YouTubesta on katseltu eniten Fröbelin Palikoita ja Teletappeja. Välillä Meea viihtyy sohvaa vasten roikkuen pitkänkin aikaa, välillä ei lainkaan. Yleensä siis YouTubeen turvaudutaan silloin kun äidin pitää saada jotain tehtyä. Pari kertaa Meea on itse huomannut iPadin ja alkanut osoittelemaan sitä hihkuen. Yleensä siis videot pyörivät YouTubesta taustalla ja Meea käy välillä joko "auttamassa" äitiä tai leikkimässä jotain muuta - ja palaa takaisin katselemaan videoita, jos palaa. :)

Arttu blokkasi Teletapit. :)

Ruokaa ja kasvua


Ruokaa menee viisi kertaa päivässä ja se maistuu vaihtelevasti. Kulmahampaita on siis tehty jo viisi viikkoa (?), joten välillä ei mikään maistu. Mutta silloin kun ruoka maistuu, annoskoot ovat kasvaneet. Välillä onkin äiti vähän alimitoittanut Meean ruokahalun ja lounas on loppunut kesken; on pitänyt sitten jälkkäriksi ottaa jotain hedelmäsosetta. :)


Synttärikakkua maistelemassa. 

Ylivoimainen lemppariruoka on edelleenkin iltapuuro, joka menee takuuvarmasti alas, vaikkei muuten olisi ruoka maistunut. Allergioiden kanssa kamppaillaan edelleen - melkoista salapoliisityötä sen suhteen. Ja sihtikurkulle valtaosa tarjottavasta ruuasta on sosetta; nyt sentään jo kasvissoseen sekaan laitettu jauheliha menee alas, eli parempaan suuntaan ollaan menossa tämänkin suhteen.

Sormiruokailu kiinnostaa enemmän ja enemmän. Vähintäänkin joka aterian päätteeksi pitää saada muutama talk-muru tai ruisnaksu. Talk-murut ovat olleet viime päivien hitti; parhaimmillaan neiti rouskutteli niitä - iltapuuron päälle - parikymmentä kappaletta!

Ruokalukemisena Vihreiden vaalimainos. 

Ruokajuomat juodaan nokkamukista tai mukista; nyt on veden lisäksi juotu parina päivänä lounaan ja päivällisen yhteydessä kauramaitoa. Korviketta juodaan ainoastaan nukkumaan mennessä ja ne maidot menevät edelleen pullosta. Tämä olisi sitten se seuraava karsittava tapa, huhhuh. 

Nokkamukista neiti osaa juoda jo tosi hyvin!

Neuvolassa keskiviikkona. 

Vaatteissa käytössä on kokoa 80 ja 86, vähän vaatteesta riippuen. Tuoreet mitat saatiin keskiviikon neuvolassa; 10780 g ja 80,0 cm. 

Potalla vaihdetaan käytännössä kaikki vaipat - kakkavaippoja lukuunottamatta. Ihan jo siksikin, että se on paljon helpompaa; neiti kun ei enää tahtoisi tippaakaan makoilla paikallaan hoitopöydällä. 

Taapero karkasi suoraan potalta leikkimään. :)

Muuta kehitystä


Yöt ovat olleet vaihtelevia; osittain johtuen hampaista ja osittain ruoka-allergioista. Pääsääntöisesti Meea menee nukkumaan 19-19.30 aikoihin ja herää yön aikana kerran, n. puoli tuntia nukkumaan menosta. Tällöin ei auta mikään muu kuin syli, johon kyllä sitten nukahtaakin aika lailla samantien. Ja sitten nukkuu yön läpi aamuun asti, herää yleensä 6-7 aikoihin. Eli tosi pitkiä yöunia neiti vetelee, ehkä kerran viikossa saattaa herätä yön aikana. 

Päikkäriunet ovatkin sitten olleet vähän huonompia. Meea nukkuu edelleen kahdet päikkärit, joten voi olla, että nämä huonot päikkäriunet kertoo siitä, että luvassa on vaihdos yksiin uniin. Neiti kun on nyt nukkunut yleensä vaan 15-30 min päikkärit sängyssä ja herännyt itkien ja selvästi väsyneenä. Jos vaan otan syliin ja annan nukahtaa siihen, niin neiti helposti vetelee vielä tunnin unet sylissä - sänkyyn häntä ei saa tästä siirrettyä ilman heräämistä ja itkua. Ihan joka päivä ei jaksa äiti sänkynä toimia, mutta jos neiti on selkeästi väsynyt ja kiukuttelee, niin pääsen helpommalla antamalla hänen nukkua sylissä. 

Leikkihetki. 

Hampaita on edelleen kahdeksan. Kulmahampaita kovasti tehdään, mutta vielä ei ole läpi. Hampaat pestään aamuin illoin ja se on yleensä tosi kivaa puuhaa. 

Yksi iso uusi juttu on myös muutto omaan huoneeseen muutama viikko sitten. Muutto sujui hienosti ja yöunet ovat ennemminkin parantuneet kuin huonontuneet muuton myötä. Meea tykkää päivisin touhuilla omassa huoneessaan päivä päivältä enemmän. 

Touhua on ihan älyttömästi. Välillä tuntuu, ettei neiti pysy sekuntiakaan paikallaan! Koko ajan mennään, liikutaan, jutellaan, huudellaan... Ei siis äidin mielestä vielä mitään kiirettä oppia kävelemään! :D

Pikkuneidin kuulumiset yhdentoista kuukauden iässä löydät täältä.

Perhepotretti synttäreiltä. <3


Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!