1-vuotiskuvaukset done!

Tänään vuorossa oli pikkuneidin 1-vuotiskuvaukset! Etukäteen jännitti, miten kuvaus sujuu, kun neiti aloitti aamupäivällä hammaskenkkuilut, mutta onneksi ei kovin paljoa hammas vaivannut kuvauksissa.

Meean 1-vuotiskuvissa luotettiin samaan laatuun kuin puolivuotiskuvissa, joten valinnanvaikeutta kuvaajan suhteen ei ollut. Studio Varjon Pasi on itselleni tuttu töiden kautta, joten tiesin kuvat hyviksi ja persoonallisiksi. Ja en olisi voinut niihin Meean puolivuotiskuviin olla yhtään tyytyväisempi!

Tehdasmiljöössä kuvaaminen ei valitettavasti ollut tällä kertaa mahdollista, mutta upeita kuvia saatiin otettua Naissaaren Kahvi- ja Juhlahuoneella Vaajakoskella. Kuvia olen toistaiseksi päässyt kurkkimaan vaan kameran näytöltä, mutta erittäin hyviltä vaikuttivat - jälleen! Hyviä kuvakulmia ja hyviä ilmeitäkin näytti ikuistuneen talteen.

Äitikin ehti napsia pari kuvaa kuvausten aikana. 

Ja pikkuneitihän oli oikein mainio malli! Viimeistä kuvaa lukuunottamatta kaikki kuvat saatiin otettua uskomattoman nopeasti; tuli jo ekoilla räpsyillä niin hienoja kuvia, ettei tarvinut enää sen enempää kuvailla. Vaikka alussa yksi pikku kupsahduskin sattui, niin hienosti neiti jaksoi virnuilla ja poseerata.

Yhteen kuvaan tuli hieno kurkistuskin, kun neiti vilkuili sattumalta kahvilassa samaan aikaan olleita työkaverin lapsia. Viimeisessä kuvassa neitiä sitten kiinnostikin enemmän kaihtimien narut, eikä olisi malttanut keskittyä enää mihinkään muuhun. :) 

Kuvailtiin Meeaa sekä omassa juhlamekossaan että minun 1-vuotiskuvassa olleessa mekossa. Vähän nostalgiaakin saatiin siis kuviin; mukana oli myös omassa kuvassani ollut nalle, mutta en tiedä kuinka hyvin se kuviin osui, kun ei Meea siitä niin kovasti innostunutkaan.

Teija 1 vee. :)

Kuvat saadaan kuulemma jo tiistai-iltana, ihan huippunopeaa toimintaa! Odotan jo innolla - ainakin tosiaan kameran näytöltä katsottuna mukana on useampikin loisto-otos!

Niin, ja oikeastaanhan tämä oli vasta kuvaus vol 1. Ajatuksena kun oli samalla kertaa ottaa myös kuva Arttu-hauvasta Meean kanssa. Pasi-kuvaaja ehdotti, että voitaisiin ottaa tämä kuva myöhemmin - kunhan kelit lämpenee. Voidaan sitten ottaa kuva ulkosalla ja siitä varmasti tuleekin paljon parempi yhteiskuva näin toteututtuna! Pasilla oli visio hiekkatien pätkästä ja tuosta meidän nurkilta sellainen löytyy, joten sovittiin, että hän ajelee meille tänne maalle kuvailemaan ilmojen lämmettyä. 

Ihan loistavaa palvelua - ja loistavia kuvia. Kiitos Studio Varjo ja Pasi - meidän perheeltä lähtee kyllä lämpimät suosittelut eteenpäin!

Pikkuneidin allergiataival

Havahduin siihen, että blogissa ei ole tullut kovin paljoa käsiteltyä pikkuneidin allergioita. Vaikka se on kuitenkin asia, joka koskettaa meitä joka päivä - ja joka on osaltaan tehnyt arjesta haasteellisempaa. Ajattelinkin siis kertoa meidän tähän astisesta allergiataipaleesta.

Huhhuh, taitaa tulla melkoinen romaani!

Ekat allergiat valmissoseista

Tästä ensimmäisestä ilmenneestä allergiasta kirjoittelinkin lokakuussa oman bloggauksensa. 

Tiivistettynä homma meni niin, että ekat allergiaoireet ikinä tulivat kaupan mangososeesta - sitä ennen Meea oli siis syönyt vain omatekoisia soseita. Oletin tottakai kyseessä olevan mangoallergia. 

Kunnes sitten neiti sai maisteltavakseen kaupan peruna-parsakaalisosetta. Kumpaakin vihannesta oli syönyt omatekoisena, joten olisi pitänyt sopia. Eipä sopinut; samat oireet tuli kuin mangosta. 

Koska neiti oli syönyt myös kaupan päärynäsosetta (ilman oireita), ei kyse voinut olla sopimattomuudesta teolliselle tuotannolle. Ainesosia tiirailemalla syyksi löytyi riisitärkkelys - ja ylipäätään riisi. 

Koska riisi ja maissi kulkevat käsi kädessä, myöhemmin testasin myös pakastemaissia, joka aiheutti samat oireet, tosin vähän lievempinä. Valmissoseet ovat siis olleet lähes kokonaan poissuljettuja meidän ruokalistalta, sillä jompaa kumpaa tärkkelystä valtaosasta löytyy.

Yleiskone on laulanut, kun Meealle on tehty soseita. Tosin - ilman allergiaakin - olisin kyllä ennemmin tehnyt soseet itse! :)

Nyt käytössä oleva korvike on tosin maissista tehtyä ja se kohtuullisesti sopii. Ihottumat ovat pysyneet pääosin poissa ja kortisonikuureilta on vältytty. Resepti on olemassa toiseenkin, mutta kun tämä nyt hyvin näyttäisi käyvän, en ole kokenut syytä vaihtaa.

Epäselviä allergiaoireita

Puolen vuoden iässä alkoi allergiaoireita tulemaan monesta eri ruoka-aineesta ja edettiinkin uusien ruokien antamisessa hitaasti. Tämä osaltaan hankaloitti sormiruokailuakin - mikä on tosi harmi - joten panostettiin pääasiassa soseruokaan.

Loka-joulukuussa ainakin mansikka, musta viinimarja, kana ja aprikoosi saivat atooppisen ihottuman lehahtamaan. Kun ihottuma paheni myös niinä päivinä, kun ei otettu uusia ruoka-aineita, aloin epäilemään syyksi jotain muuta; koira- tai maitoallergiaa.

Syyksi ilmeni myöhemmin maitoallergia ja oletetuista allergioista moni katosikin tämän jälkeen. 

Suolioireinen maitoallergia

Atooppisen ihottuman ja 1,5 kuukauden ripuloinnin syyksi tosiaan paljastui maitoallergia. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi pitänyt luottaa omaan vaistoonsa, sivuuttaa neuvolan mielipiteet ja mennä yksityiselle jo aiemmin.

No, eipä sille mitään enää voi.

Maitoaltistuksessa Mehiläisessä. 

Maitoallergian selvittely sotki ruokakuvioita melkoisesti.

Ensin 1,5 kk luultiin allergiaoireiden johtuvan kaikesta muusta. Sitten pari viikkoa testailtiin maidottoman korvikkeen sopivuutta. Sitten meni varmaan 1,5 kk, että saatiin kaikki jo ruokavaliossa olleet ruuat yksitellen testattua toiseen kertaan - välissä vielä maitoaltistus, jolloin reiluun kahteen viikkoon ei saanut ottaa uusia ruoka-aineita.

Kaikkineen siis lähes 4 kk tuli ns. takapakkia uusien ruoka-aineiden testaamisessa - kun se tahti muutenkin on melko hidas (4-5 pvän välein uusi ruoka-aine). Tästä johtuen ruokapaletti ei vuoden ikään mennessä meillä ole vielä läheskään niin laaja kuin voisi olla. Ei testattujen eikä sopivien osalta.

Kaurajogurtin mystiset oireet

Kun ei allergiaoireissa vielä ollut tarpeeksi haastetta ruokailuun, Meea päätti alkuvuodesta lopettaa puuronsyönnin. Sinänsä en ihmettele; onhan se aika tylsää syödä kaurapuuroa aamuin illoin ja neiti kaipasi varmasti vaihtelua.

Kokeiltiin tilalle kaurajogurttia, smoothieita kauramaitoon tehtynä sekä kvinoa-puuroa. Kaikki Meean mielestä hyviä ja maistuvia. Mutta pikkuhiljaa alkoi jo reilun kuukauden poissa ollut ihottuma palaamaan.

Luulin syyksi kvinoaa, mutta oireet eivät kadonneet sen lopettamisen myötä, vaan päinvastoin pahenivat. Silloin ryhdyin tähänastisen allergiataipaleen suurimpaan salapoliisityöhön, kun selvittelin kauramaidon ja -jogurtin ainesosia löytääkseni, mistä ihottuma johtuu.

Kaikki ainekset paperille listaamalla ja vertailemalla löytyi kaksi vaihtoehtoa allergian aiheuttajaksi. Vanilja tai sakeuttamisaine pektiini, joka tehdään omenien ja sitrushedelmien puristusjätteestä.

Pohdittuani asiaa, muistelin että loppuvuoden allergiaa aiheuttaneissa valmissoseissahan oli sitruunamehua. Ei siis ehkä sittenkään mansikka- ja mustaherukka-allergiaa! (Ja nyt on kumpikin marja testattu uudelleen ja hyvin sopii!) Muita sitrushedelmiä ei Meea vielä ole syönyt, joten sitrushedelmä on todennäköisin vaihtoehto. Tuota sitruunaa on muutenkin ilmeisesti aika salakavalasti monessa vauvanruuassa mukana; kuulemma Ella's Kitchenin soseissa ei edes kaikissa ole sosepussissa mainittu sitruunaa, vaikka nettisivujen tuotelistauksessa lukee!

Kiitos salapoliisityön, jäi taas yksi Meealle hyvin maistuva ruoka pois, eli kaurajogurtti. Maustamattomana saattaa sopia, ei ole vaan vielä ole ehditty sitä(kään) testaamaan.

Onneksi sentään se kaurapuuro maistuu nykyään iltaisin, kun aamupalaksi syödään muuta. Yleensä smoothieta tai Piltin kauraherkkua ja sormiruokana koko ajan enenevässä määrin mm. ruisnaksuja, kauraleipää sekä uutta suosikkia Talk-muruja.

Ruokailukaveri. ;)

Maitoallergia oireilee vieläkin 

Nyt sitten viimeisen 1,5 kk sisällä on taas vähän selvitelty oireita.

Tänä aikana uusina on otettu mukaan mm. lohi ja vehnä, joista ei muuten tullut oireita, mutta yöunet huononivat. Päivinä jolloin niitä ei syöty, seuraava yö nukuttiin hyvin. Ja jos syötiin, heräiltiin 1-3 kertaa. Muita oireita ei (ainakaan näillä parin pvän kokeiluilla) tullut, mutta yöunien menetys on jo aika iso asia.

Noh, viikon uusien ruoka-aineiden tauon aikana yöunet alkoivat jälleen olla huonoja - ei ihan joka yö, mutta lähes. Joten ehkei syy ollutkaan lohessa ja vehnässä. Etenkin kun kakkakin alkoi taas löystyä.

Meea on syksystä asti syönyt nautaa, mutta sekaisin muiden lihojen kanssa - viime aikoina siis possun kanssa. Nyt kaupasta oli kahdella peräkkäisellä ostokerralla possu loppu, joten pakastimesta on löytynyt ainoastaan nautasosetta. Eli käytännössä Meea on vajaan 1,5 kk syönyt pelkkää nautaa lihana. Pari viikkoa sitten vaihdoin testiksi naudan possuun ja yöt paranivat samantien, samoin kakan laatu! Myös ruokamäärät ovat viime päivinä kasvaneet (lue: ei äidin laittamat annoskoot enää riitä); toki tämä voi liittyä yleisesti kasvuun, mutta mahdollista on, että kun se nauta ei enää aiheuta vatsanväänteitä, maistuu muukin ruoka paremmin. 

Mikä sopii, mikä ei?

Onneksi jotain sopiviakin ruokia on, ettei tarvitse ihan nälissään olla. Vähän tosin alkaa neitiä jo kyllästyttämään samat ruuat päivästä toiseen, joten pitäisi jotain uutta keksiä - joko näistä aineksista tai yrittää ottaa ruokapalettiin mukaan jotain muuta maistuvaa ja ravitsevaa.

Kyllä-listalla ne, jotka eivät aiheuta oireita:
Possu, kaura, ruis, tapioka, kookos, bataatti, peruna, kukkakaali, parsakaali, kesäkurpitsa, kurpitsa, palsternakka, avokado, kurkku, sipuli, persilja, rypsiöljy, päärynä, omena, banaani, viinirypäle, mango, vesimeloni, ananas, ruusunmarja, vadelma, mustikka, mansikka, mustaherukka.

Ei-listalle ne, joista oireet selkeät ja/tai sopivuutta on testattu jo useamman kerran:
Nauta (tosin ilmeisesti tämä sopii pienissä määrissä), kana, riisi, maissi, porkkana, sitrushedelmät/sitruuna.

Ehkä, eli kaipaa vielä uudelleen testausta:
Kala, vehnä, ohra (talk-muruista tulee vähäistä ihottumaa, puurosta paljon ihottumaa; talk-muruja on kuitenkin syöty), kvinoa.

Soseista kunnon ruokaan

Vaikka allergiat hankaloittavat arkea, tähän asti niiden kanssa eläminen on ollut kuitenkin kohtuullisen helppoa. Neiti kun on syönyt pääsääntöisesti vaan soseita - omatekoisena. Eli on tasan tarkkaan tiennyt, mitä lapselle antaa ja raaka-aineet ovat olleet puhtaita ja ns. sitä itseään. Toki valmissoseet ovat olleet aika pitkälti nounou meidän perheessä, mutta onneksi sitä on jaksanut vääntää soseita itse.

Nyt kun pikkuhiljaa siirrytään yhä enenevässä määrin syömään sekä yhteistä ruokaa muun perheen kanssa että erinäisiä "valmisruokia" (siis esimerkiksi ketsuppi), tuo tämä varmasti runsaasti haasteita meidän arkeen. Tuoteselosteet on luettava tosi tarkkaan ja ruuanlaitossa vietävä luovuus äärirajoille.

Seuraavaksi tahtoisinkin kasvattaa Meean ruokavaliota nimenomaan siihen suuntaan, että neiti pystyisi syömään enemmän samaa ruokaa muun perheen kanssa. Annoskateus on suuri, mutta toistaiseksi yhteisenä ruokana on syöty vasta jauhelihakeittoa. Oman haasteensa tuo se, että neiti on melkoinen sihtikurkku; soseiden lisäksi vain helposti suuhun sulava ruoka (kuten talk-murut ja ruisnaksut) päätyy mahaan asti.

Mitä seuraavaksi?

Jos vaan uskallan tässä allergiaoireiden pelossa, lähiaikoina otetaan testiin kananmuna ja soijamaito. Jos edes jompikumpi kävisi, se helpottaisi ruuanlaittamista. 

Parhaillaan testissä on uudemman kerran vehnä, joka ei ainakaan kahden kokeilupäivän jälkeen ole oireillut. Ai että se helpottaisi meidän arkea, jos vehnä sopisi! Mutta jos ei sovi, tämän kokeilun jälkeen hyviä lisäruokia voisivat olla eri viljat; ainakin tuo jo kertaalleen testattu kvinoa sekä leipomista silmällä pitäen myös speltti ja/tai tattari. Kenties maissin ja riisinkin voisi testata uudelleen, josko jompikumpi sopisi jo nyt, niin pystyisi gluteenittomia tuotteita edes käyttämään...

Lihoista testiin tulee ainakin hirvi, jonka lihaa löytyy pakastimesta. Ehkä kalkkunaakin voisi testata, kun sillä voisi ehkä yrittää korvata kanaa sitten omastakin ruuasta - meillä kun tehdään tosi paljon kanaruokia!

Hedelmistä paletti on jo aika hyvä, kasviksista ainakin tomaatti voisi olla hyvä testata seuraavaksi. Niin ja ne mausteet; tällä hetkellä kun mausteeksi Meean ruokiin voi laittaa ainoastaan sipulia, persiljaa ja öljyä - olisi kiva saada jotain lisää tähänkin.

Jos vielä lisää noita sopimattomia tulee, täytynee varata aika allergialääkäriltä. Maitoaltistuksen yhteydessä lääkäri totesi, että jos muita allergioita alkaa tulemaan lukuisia ja/tai tietystä ruokaryhmästä ei sovi juuri mikään, täytyy tulla uudelleen vastaanotolle. Pikkuhiljaa aletaan olemaan siinä vaiheessa - erityisesti, jos tuo vehnä alkaa oireilemaan.

Hitaasti, mutta varmasti, edetään tämän asian kanssa. Äitiä tämä taitaa tuskastuttaa enemmän kuin tytärtä. Toisaalta tekisi mieli antaa vain näitä nykyisiä tai suht allergiavarmoja ruokia - epäsopivan osuminen kohdalle kun yleensä vie niin paljon aikaa ruokakokeiluilta, kun väliin pitää jättää niitä ei-mitään-uutta -päiviä, jotta iho ja/tai suolisto rauhoittuu. Eikä se tietenkään näin äitinä tunnu mukavalta ns. tahallaan aiheuttaa omalle lapselleen huonoa oloa uusilla ruuilla.

Olisi niin helppoa, jos voisi surutta antaa Meean maistaa haarukallisen omalta lautaselta tai ottaa reissussa kaupasta välipalaksi ihan mitä tahansa. Vaikeammaksi tämä taitaa mennä Meean kasvaessa, mutta onneksi (toivottavasti) pikkuhiljaa allergiatkin katoavat - tai edes osa!

Vaikka allergiat ovatkin tuoneet haasteita meidän perheen viimeiseen puoleen vuoteen, täytyy silti olla onnellinen, että allergiat ovat olleet kuitenkin melko lieviä. Ripulointi ja vatsanväänteet eivät tunnu mukavilta, eikä se kuiva ihottumakaan ole kovin miellyttävää. Hengenahdistusta tai vastaavaa ei kuitenkaan toistaiseksi ole mistään ruoka-aineesta tullut, joten sitä kontekstia vasten täytyy kuitenkin iloita siitä, etteivät asiat ole niin huonosti kuin voisivat olla.

Neiti 12 kuukautta

Kaksitoista kuukautta, eli täysi vuosi. Synttäreitä juhlittiin viime lauantaina, virallisesti vuosi tuli täyteen tiistaina.

Millainen on meidän neiti vuoden iässä?

Neiti 1 vee. <3

Tukea vasten - ja kaksi askelta ilmankin

Pikkuneiti kulkee sekä kontaten että tukea vasten kävellen - jopa juosten! :D

Konttaaminen on edelleen pääasiallinen liikkumismuoto. Välillä kontataan turbovauhtia, jolloin pää heiluu puolelta toiselle ja jalatkin heilahtavat melko vauhdikkaasti. 

Tukea vasten kävellään lähinnä taaperokärryn tai auton kanssa. Ja kovaa - yleensä juosten ja kiljuen! Neiti on oppinut hiljattain kääntämään kulkuvälineen itse, joten pääsee hienosti kulkemaan itsenäisesti pitkin taloa. Kääntäminen ei tosin ihan aina onnistu - tällöin neiti saa raivarit ja menopeli jää yleensä siihen kumolleen. 

Tätä Meea jaksaisi työnnellä vaikka koko ajan. :)

Tukea vasten seisoskellaan kaikissa mahdollisissa paikoissa ja yhä enenevässä määrin ilman tukeakin! Vielä pari viikkoa sitten seisomisennätys ilman tukea oli 15 sekuntia, mutta nyt puhutaan jo minuuteista. Eikä siis yleensä lopeta seisoskelua kaatumiseen, vaan  laskeutuu hallitusti istumaan. 

Tueksi kelpaa mikä vaan. :)

Myös haparoivat ensiaskeleet on nähty pari viikkoa sitten! Kaksi askelta neiti jo pääsee ilman tukea etenemään; sitten täytyy joko istuutua tai ottaa nopeasti kiinni jostain. Ihan vielä ei voi kävelystä puhua, mutta sinne suuntaan ollaan kovaa vauhtia menossa. 

Neiti myös on oppinut kurkottelemaan; ei pysy enää tavarat edes keittiön pöydällä! Eikä riitä, että laittaa tuolin eteen, jottei neiti pääse pöydän reunalle; hän kun osaa siirtää tuolin pois tieltä. :) Ja voi sitä riemua, kun pöydältä saa napattua jonkun tavaran. Sama riemu tulee, jos joku on unohtanut vaikkapa kaukosäätimet sohvalle neidin ulottuviin - ne ovat ehkä parasta, mitä Meea tietää!

Uusin villitys on kiipeily. Vaatekaappiin, eteisen kaappiin tai kenkähyllylle, Arttu-hauvan yli... Yritys on kova kiivetä jo sohvallekin, mutta ei vielä onnistu. Niin ja portaitakin neiti näköjään osaa jo edetä; meillä ei sisällä ole portaita, joten ei ole onneksi niitä vielä päässyt kiipeämään; eilen ulkoillessa neiti hyvin nopeasti kiipesi pari porrasta varastoon isin perässä, joten näköjään sekin onnistuu! :)

Vaatekaappia järjestämässä. 

Puheripuli

Puheen määrä on - jos mahdollista - lisääntynyt kuukaudessa. On itsekseen höpöttelyä, innoissaan kiljumista ja huutamista sekä äidille tai isille juttelua. 

Oikeita sanojakin on, paljon myös sellaista, mitä äiti ei ihan ymmärrä. Aiempien sanojen ohella käytössä on nyt ollut tosi paljon "annaanna" (eli anna) ja "tato" (eli kato) sekä "tatotatota" (eli katopa tota; tätä en itse heti ymmärtänyt, mutta tätä ilmaisua äitikin taitaa eniten käyttää...). Näitä hoetaan päivittäin aika paljon.

Puheen ymmärtäminen kasvaa myös jatkuvasti. Ehkä johtuu siitäkin, että olen itse vasta alkanut ymmärtää, miten paljon Meea ymmärtääkään. :)

Esineiden lisäksi Meea osaa tutuista kirjoistakin jo osoittaa pyydettyjä asioita, lähinnä eläimiä ollaan opeteltu. Arkea on helpottanut myös se, että Meea osaa itse lähteä vessaa kohden, kun hänelle sanoo "Mennäänkö potalle?" ja ulko-ovelle sanottaessa "Mennään ulos". 

Pikkupöllö. <3

Niin ja jotain esi-uhmaikääkin on havaittavissa, kun ei saakaan tehdä kuten tahtoo. Hermot menevät tosi pienestä ja silloin lentää tavarat lattialle - usein syömässä ollessa. Meea tietää myös hyvin, mikä on kiellettyä - ja silti yrittää tehdä niin. Esimerkiksi ottaa kaukosäätimet sohvalta tai syödä kirjan kulmaa. Hirveät raivarit tulee silloin, jos estää neitiä tekemästä jotain pahaa ennenkuin hän ehtii tekemään; esimerkiksi laittaa jääkaapin tai kodinhoitohuoneen oven nenän edestä kii, ennenkuin Meea ehtii sinne. Nykyään neiti pysähtyy ja alkaa itkemään ja raivoamaan jo, kun näkee minun kävelevän ovea kohti.

Parhaat lelut ja leikit

Lelut - ja ihan kaikki mahdolliset tavarat - kiinnostavat kovasti. Erityisesti niiden levittäminen. :D Lelujen lisäksi kyllä levitellään kaikkea muutakin - ihan mitä vaan, minkä neiti saa käsiinsä. 

Näin taidokkaasti oli Megablocksit keittiön lattialla tällä viikolla... 

Äidin apuri; äiti laittoi lehtiä keräykseen, Meea otti pois. 

Myös kotitöissä auttaminen (tai "auttaminen") kiinnostaisi kovasti; nykyään on ihan mahdotonta laittaa tiskejä tai pyykkejä Meean ollessa valveilla, kun mukana on aina kaksi pientä kättä auttamassa... 

Parhaat lelut ovat ehdottomasti potkuauto ja taaperokärry, joita kumpaakin työnnetään kovaa ympäri kämppää. Nukkeja halaillaan ja niille jutellaan jotenkin kummastuneen oloisena. Pehmolelut ovat väsyneenä parhaita halattavia. Ja palikkalaatikkokin kiinnostaa (ja Meea jopa osaa jo laittaa osan palikoista siihen!) ajoittain. 

Yhtenä päivänä nukelle kävi vähän hassusti Meean leikeissä. :)

Synttärilahjakoira.

Kaikki ääntä pitävät lelut ovat myös hitti. Synttärilahjaksi saatu vedettävä koira on tämän viikon laulanut kovasti; neiti sai raivarit eilen, kun äiti oli laittanut napin off-asentoon, eikä ääntä kuulunutkaan. :D Myös laulava pehmolelukoira on edelleen kiva.

Kirjatkin kelpaavat nykyään - ainakin hetkeksi - muuhunkin kuin syömiseen. Sivuja käännellään jo hienosti ja monesti Meea osoittelee kiinnostavia juttuja kirjasta ja huudahtaa "oo!". Toissapäivänä neiti osoitteli Artullekin kirjan kuvia ja sanoi "tato". :)

Toistaiseksi kirjat ovat vielä hyllyllä, jonne Meea ei ihan ylety. 

Kaverukset leikkimässä. 

Arttu on edelleen paras leikkikaveri, vaikka neidillä on ajoittain aika ronskit otteet Arttua kohtaan. No, vastineeksi Meea myös kovasti halailee ja silittelee Arttua. Nyt nämä kaksi ovat alkaneet myös leikkimään yhdessä; Meea härnää Arttua lelulla ja Arttu yrittää ottaa lelua Meean kädestä. Tämä leikki on Meean mielestä hirveän kivaa ja samalla jännää - monesti neiti lähtee jo konttaamaan kikattaen karkuun, kun Arttu lähestyy. 

Leikkihetki. 

Arttu leikittää Meeaa - vai Meea Arttua? :)

Nyt kun kevät (ehkä) vihdoin saapui meillekin, ollaan ulkoiltu aika paljon. Tiistaina ja keskiviikkona kumpanakin neiti viihtyi jopa 1,5 tuntia pihalla touhuilemassa! 

Meea sai synttärilahjaksi kolmipyörän työntöaisalla - sen kanssa on käyty kiertämässä asuinaluetta ympäri. Hoituu kätevästi samalla koiran pissatus - ja pikkuneiti viihtyy paljon paremmun kuin rattaissa. Leveä virne naamalla neiti siinä pyörän kyydissä aina istuskelee. :)

Koeajolla uudella pyörällä. 

Artun pissatuslenkille lähdössä. 

Lisäksi on työnnelty pihassa muovitraktoria (joko neiti työntää itse tai sitten istuu kyydissä ja äiti työntää), leikitty hiekkaleluilla ja heiluteltu ohikulkijoille. Nyt vielä pitäisi saada vauvakeinu kiinnitettyä johonkin (todennäköisesti autokatoksen sisälle, koska pihassa ei enää ole yhtään puuta :D) ja isi lupasi myös tänä kesänä rakentaa Meealle oman hiekkalaatikon. Sittenhän me varmaan viihdytään ulkona vielä enemmän!

Hiekkalaatikko vaan puuttuu!

YouTube kiinnostaa edelleen, ihan vähän myös aamuisin lastenohjelmat Juniorilta. YouTubesta on katseltu eniten Fröbelin Palikoita ja Teletappeja. Välillä Meea viihtyy sohvaa vasten roikkuen pitkänkin aikaa, välillä ei lainkaan. Yleensä siis YouTubeen turvaudutaan silloin kun äidin pitää saada jotain tehtyä. Pari kertaa Meea on itse huomannut iPadin ja alkanut osoittelemaan sitä hihkuen. Yleensä siis videot pyörivät YouTubesta taustalla ja Meea käy välillä joko "auttamassa" äitiä tai leikkimässä jotain muuta - ja palaa takaisin katselemaan videoita, jos palaa. :)

Arttu blokkasi Teletapit. :)

Ruokaa ja kasvua

Ruokaa menee viisi kertaa päivässä ja se maistuu vaihtelevasti. Kulmahampaita on siis tehty jo viisi viikkoa (?), joten välillä ei mikään maistu. Mutta silloin kun ruoka maistuu, annoskoot ovat kasvaneet. Välillä onkin äiti vähän alimitoittanut Meean ruokahalun ja lounas on loppunut kesken; on pitänyt sitten jälkkäriksi ottaa jotain hedelmäsosetta. :)

Synttärikakkua maistelemassa. 

Ylivoimainen lemppariruoka on edelleenkin iltapuuro, joka menee takuuvarmasti alas, vaikkei muuten olisi ruoka maistunut. Allergioiden kanssa kamppaillaan edelleen - melkoista salapoliisityötä sen suhteen. Ja sihtikurkulle valtaosa tarjottavasta ruuasta on sosetta; nyt sentään jo kasvissoseen sekaan laitettu jauheliha menee alas, eli parempaan suuntaan ollaan menossa tämänkin suhteen.

Sormiruokailu kiinnostaa enemmän ja enemmän. Vähintäänkin joka aterian päätteeksi pitää saada muutama talk-muru tai ruisnaksu. Talk-murut ovat olleet viime päivien hitti; parhaimmillaan neiti rouskutteli niitä - iltapuuron päälle - parikymmentä kappaletta!

Ruokalukemisena Vihreiden vaalimainos. 

Ruokajuomat juodaan nokkamukista tai mukista; nyt on veden lisäksi juotu parina päivänä lounaan ja päivällisen yhteydessä kauramaitoa. Korviketta juodaan ainoastaan nukkumaan mennessä ja ne maidot menevät edelleen pullosta. Tämä olisi sitten se seuraava karsittava tapa, huhhuh. 

Nokkamukista neiti osaa juoda jo tosi hyvin!

Neuvolassa keskiviikkona. 

Vaatteissa käytössä on kokoa 80 ja 86, vähän vaatteesta riippuen. Tuoreet mitat saatiin keskiviikon neuvolassa; 10780 g ja 80,0 cm. 

Potalla vaihdetaan käytännössä kaikki vaipat - kakkavaippoja lukuunottamatta. Ihan jo siksikin, että se on paljon helpompaa; neiti kun ei enää tahtoisi tippaakaan makoilla paikallaan hoitopöydällä. 

Taapero karkasi suoraan potalta leikkimään. :)

Muuta kehitystä

Yöt ovat olleet vaihtelevia; osittain johtuen hampaista ja osittain ruoka-allergioista. Pääsääntöisesti Meea menee nukkumaan 19-19.30 aikoihin ja herää yön aikana kerran, n. puoli tuntia nukkumaan menosta. Tällöin ei auta mikään muu kuin syli, johon kyllä sitten nukahtaakin aika lailla samantien. Ja sitten nukkuu yön läpi aamuun asti, herää yleensä 6-7 aikoihin. Eli tosi pitkiä yöunia neiti vetelee, ehkä kerran viikossa saattaa herätä yön aikana. 

Päikkäriunet ovatkin sitten olleet vähän huonompia. Meea nukkuu edelleen kahdet päikkärit, joten voi olla, että nämä huonot päikkäriunet kertoo siitä, että luvassa on vaihdos yksiin uniin. Neiti kun on nyt nukkunut yleensä vaan 15-30 min päikkärit sängyssä ja herännyt itkien ja selvästi väsyneenä. Jos vaan otan syliin ja annan nukahtaa siihen, niin neiti helposti vetelee vielä tunnin unet sylissä - sänkyyn häntä ei saa tästä siirrettyä ilman heräämistä ja itkua. Ihan joka päivä ei jaksa äiti sänkynä toimia, mutta jos neiti on selkeästi väsynyt ja kiukuttelee, niin pääsen helpommalla antamalla hänen nukkua sylissä. 

Leikkihetki. 

Hampaita on edelleen kahdeksan. Kulmahampaita kovasti tehdään, mutta vielä ei ole läpi. Hampaat pestään aamuin illoin ja se on yleensä tosi kivaa puuhaa. 

Yksi iso uusi juttu on myös muutto omaan huoneeseen muutama viikko sitten. Muutto sujui hienosti ja yöunet ovat ennemminkin parantuneet kuin huonontuneet muuton myötä. Meea tykkää päivisin touhuilla omassa huoneessaan päivä päivältä enemmän. 

Touhua on ihan älyttömästi. Välillä tuntuu, ettei neiti pysy sekuntiakaan paikallaan! Koko ajan mennään, liikutaan, jutellaan, huudellaan... Ei siis äidin mielestä vielä mitään kiirettä oppia kävelemään! :D

Pikkuneidin kuulumiset yhdentoista kuukauden iässä löydät täältä.

Perhepotretti synttäreiltä. <3

Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)

Ihana sisustustaulu pikkuneidin seinälle!

Jo aiemmin kehuin Babyland-verkkokauppaa, josta sain hyvää palvelua pariinkin otteeseen. Tässä bloggauksessa kiitokset menevät MinäIte-sisustuskuville.

Bongasin kyseisen firman Facebookin vauvaryhmästä ja ihastuin välittömästi tuotteisiin. Ihania sisustustauluja; valmiilla pohjilla tai omilla toiveilla. Eikä hintakaan päätä huimaa; esim. A4-kokoinen taulu maksaa 15 euroa. Ja hinta sisältää siis sekä toteutuksen että taulukehykset! 

Itse pähkäilin pitkään millaisen taulun pikkuneidin huoneeseen haluan. Valinta oli vaikea, koska huone ei ollut vielä valmis, enkä ihan tarkkaan tiennyt, mille seinälle taulun sijoittaisin. Valintaa vaikeutti myös se, että ihania malleja oli liikaa ja olisin halunnut tilata ainakin kymmenen erilaista taulua! :D

Pääsyin sitten jättitauluun, jossa on neljä A4-kokoista kuvaa. 

Laitoin kuvatoiveeni ja -ideani fb-viestissä (oi kyllä, ihanan helppoa kommunikointia!) ja sain paluuviestinä juuri toiveideni mukaiset taulut! Muutama asia oli toteutettu eri tavalla kuin alunperin ajattelin, mutta näytti paremmalta kuin omat visioni. Pari pikkujuttua toivoin muokattavaksi vielä - kymmeneen kertaan vedoksia ihasteltuani - ja muutokset tehtiin pikavauhdilla. 

Sen lisäksi, että sain juuri haluamani kaltaiset taulut, kaikki tapahtui huippunopeasti! Näpyttelin tilausviestin su-iltana ja sain mallit katsottavaksi jo keskiviikkona. Loppuviikon aikana tehtiin muutokset ja alkuviikosta taulut lähtivät postin kuljetettavaksi. Ei siis tarvinut odotella missään kohtaa!

Viime viikolla saatiin taulu seinälle asti! :)

Houkuttelisi tilata sisustustauluja muuallekin - tai ainakin tiskikone-magneetti, joka kertoo, onko koneessa puhtaat vai likaiset tiskit - mutta toistaiseksi olen malttanut mieleni. Fb:n uutisvirtaan päivittyvät kuvat uusista tauluista eivät auta asiaa. ;)

Tilasin itse asiassa samalla myös kummipojalle 2-vuotislahjaksi taulun; nyt kun lahja on jo omistajallaan, uskaltaa senkin kuvan julkaista täällä. :)

Traktoreista tykkäävälle kummipojalle oma taulu. :)

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan valmiisiin malleihin fb-sivulla; löytyy kaikkea ihanaa kotiin kuin kotiin! 

1-vuotisneuvola

1-vuotisneuvolakin ajoittui aika sopivasti synttäreiden tienoille; käytiin nimittäin neuvolan tätiä moikkaamassa tänään, kun ikää on yksi vuosi ja yksi päivä. :)

Viimeksi - 10 kk neuvolassa - olikin eri täti, joten ei oltu hetkeen tätä meidän oikeaa neuvolan tätiä nähty. Hän olikin ihmeissään, miten Meea on kasvanut. Neiti kun seisoskeli odotusaulassa lastenpöytää vasten, kun neuvolan täti avasi oven ja otti meidät vastaan.

Odottelemassa omaa vuoroaan aulassa. :)

Juttelua ja allergioita

Aluksi siellä juteltiin kaikennäköistä kasvusta ja kehityksestä. Meidän osalta keskityttiin aika paljon myös allergioihin, kun ne ovat vaivanneet - ja vaivaavat edelleen. Ja hieman aiheeseen liittyen juteltiin myös syömisestä ja ns. normaaliruokaan siirtymisestä - joka tosin meillä etenee vähän hitaammin. 

Aika pitkälti siis vaan kyselyä, että miten sujuu erinäisten asioiden kanssa ja mitä taitoja Meea jo osaa.

Ainoana ohjeistuksena taisi tulla unimaitojen - ja tuttipullon - poisjättö. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, kun Meea ei oikein osaa edelleenkään nukahtaa kuin maidolle... Eikä suostu sitä unimaitoa juomaan kuin tuttipullosta (eikä edes itse pitämään pullosta kii!), vaikka ruokajuomat juokin hienosti jo itse nokkamukista. Tämä asia toki ollut itselläkin ajatuksissa, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. Nyt pitäisi alkaa tsempata, ihan jo hampaidenkin takia; ei saisi enää illalla syödä hammaspesun jälkeen...

Tasaista kasvua

Pituutta ja painoa oli tullut tasaisesti. Pituus menee yläkäyrällä ja painokin alkaa jo olla ihan vähän käyrän yli (aiemminhan se oli ihan vähän alakäyrällä).

12 kk mitat (suluissa 10 kk):

Paino: 10780 g (9875 g)

Pituus: 80,0 cm (76,5 cm)

Pään ympärys: 46,5 cm (45,6 cm)

Pituus jälleen kerran mitattiin kahteen kertaan. Melkein joka kerta on mitattu kahdesti; meillä vaan on niin piiiiitkä tyttö! :)

Pahimmat rokotukset

1-vuotisneuvolaan kuuluu myös ne kamalat rokotukset. Mies tuli mukaan neuvolakäynnille suurimmaksi osaksi tämän takia. Itsellä kun on neulakammo (vaikkakin lieventynyt aika paljon raskausaikana), rokotukset ottavat varmaan minulle kovemmalle kuin Meealle. Nyt oli neuvolatädinkin mukaan muutenkin se vaikein rokotuskerta, kun lapsi ei vielä ymmärrä, miksi rokotetaan, mutta ymmärtää kuitenkin mitä tapahtuu ja löytyy voimaa vastustella. 

Yllättävän hyvin meni kuitenkin rokotukset. Kova itku - tottakai - mutta loppui kuitenkin melko nopeasti sylittelyllä. Ja ekassa rokotteessa ei edes oikeastaan rimpuillut (ei ehkä tajunnut?), tokassa sitten jonkin verran. Mutta yllättävän hyvin kuitenkin sujui!

Aiemmista rokotteista ei (onneksi!) ole hirveästi vaivoja tullut. Ekasta rota-rokotteesta tuli kamala ripuli (joka ajoittui tietty just ristiäisten kohtaan!), mutta muuten on selvitty aika vähällä. Nyt saaduista rokotteista toinen kuulemma voi nostaa kuumeen samana iltana, toinen viikon viiveellä. Lisäksi voi tulla jalkakipuja, ihottumaa, ripuliakin.

Vielä ei onneksi ole hirveästi oireita nähtävillä; vähän enemmän on ollut tänään sylivauva ja vähän vaikeampaa oli nukahtaminen sekä päikkäreille että yöunille. Ja ehkä hieman lämpimältä tuntui neiti nyt illalla, mutta ei muuten kyllä vaikuttanut kuumeiselta; kovin virkeä ja touhukas taapero on ollut tämän(kin) päivän. :)

Esikko-lomake

Sitten vielä lopuksi käytiin läpi Esikko-lomaketta, joka täytettiin ennen neuvolaa. Samaa lomaketta voidaan käyttää 6-24 kk iässä ja sen avulla seurataan puheen kehitystä; jos jokin osa-alue ei kehity, niin sitten voidaan ohjata puheterapeutille tms. Meillä tämä lomake täytettiin nyt ensimmäistä kertaa - ja uusi lomake saatiin mukaan puolitoistavuotisneuvolaa varten.

Lomakkeen täyttö oli itse asiassa tosi vaikeaa. Etenkin kohdat, joissa kysyttiin, montako tiettyä asiaa Meea osaa - esimerkiksi montako ymmärrettävää sanaa ja montako kahden erilaisen tavun ilmaisua. Huhhuh. Näin jälkikäteen tuntuukin, että joitain kohtia vähän aliarvioin, kun ei lomaketta maanantaina täyttäessä tullut ihan kaikki mieleen. 

Lomakkeen "tulokset" jakaantuivat kolmeen osaan. Sosiaalinen kommunikaatio, puheen tuottaminen ja puheen ymmärtäminen. Tulokset merkittiin käyrälle, josta sitten katsottiin, miten Meea sijoittuu - mikäli jokainen olisi käyrän alla tai yksi osa-alue useamman kerran, niin sitten ilmeisesti ohjattaisiin puheterapeutille käymään. Meealla sosiaalinen kommunikaatio oli keskitasoa, puheen tuottaminen ihan ylärajoilla ja puheen ymmärtäminen alarajoilla.

Itse vähän kummastelin tulosta - minusta Meea kyllä ymmärtää tosi hyvin puhetta. Mutta kun kotona vielä neuvolan jälkeen tarkemmin katsoin niitä puheen ymmärtämisen kysymyksiä, niin tämäkin selvisi.

Yhdestä kysymyksestä saatiin nolla pistettä, koska Meea ei halua kasata palikoita päällekkäin vaan hajottaa palikkatornit - Meeahan siis myös rengastornista ennemminkin ottaa renkaat pois kuin pinoaa niitä päällekkäin. Meea kuitenkin osaa esimerkiksi laittaa purkkeja sisäkkäin, mutta nuo palikat eivät vaan kiinnosta.

Lisäksi vähän arkailin tässä kysyttyjen esineiden käytön kanssa; nyt kun tarkemmin luin kysymystä, niin siinähän kysytään, että montaako esinettä osaa käyttää tarkoituksenmukaisesti - ei siis (ilmeisesti) tarvitse vielä osata täydellisesti käyttää; olisi voinut siihen ainakin lusikan ja kupin vielä Meean osalta laittaa. Ja mukana myös niitä kohtia, joita aliarvioin; ainakin kielellisiä ilmaisuja, joita Meea ymmärtää, on ainakin muutama enemmän todellisuudessa.

Seuraava neuvola onkin sitten vasta puolen vuoden päästä - sekä lääkäri että terveydenhoitaja. Sinne ei itseasiassa vielä saatu aikaa, vaan pitäisi muistaa itse varata se sitten syksyllä. Tai ne; tässä kun saa valita, että ottaako käynnit samalle vai eri päivälle. Täytyy varmaan laittaa muistutus kalenteriin jo nyt, jotta tulee ajat varattua!

Tänään 1 vuotta!

21.4.2014 oli elämäni onnellisin päivä; klo 5.30 syntyi äidin oma rakas pikku prinsessa. <3

Meea täytti tänään yhden vuoden. Ei voi kuin ihmetellä, mihin tämä vuosi on kadonnut? Pienestä tuhisevasta nyytistä on kuin huomaamatta kasvanut kovaa vauhtia paikasta toiseen liikkuva ja jutteleva nuori neiti. Ei enää pikkuvauvaa, meillä asuu nykyään taapero!

"Synnyin vuosi sitten

- kauan kauan sitten!

Maitohetkiä satamäärin,

aina meni jotain väärin.

Kaiken nurinkurin käänsin

ja itkuakin väänsin.

Mutt’ tuskin nuhteita mä sain,

vaan suukkoja kiloittain.

Hassut temput, hullut temput,

monenlaiset kenkuttelut

toistuu päivittäin.

Ja hyväilyt ja hellittelyt,

koko suvun lellittelyt,

kun huusin äkeissäin.

Isi, äiti yötä monta

valvoi vallan unetonta:

hammaskivut, vatsanpurut,

- oi monet huolet, surut!

Vaan kävelen ja kompastelen,

hieman horjun, huojahtelen.

Sanojakin tavoittelen

ja pian kerron sen:

en enää vauva ole, en!"

Ykkössynttärit juhlittu!

Synttärisankari juhlissaan. <3

Pikkuneidin ekat synttärijuhlat ovat onnistuneesti ohi ja äidin stressitaso on laskenut huomattavasti. :)

Huhhuh. Perfektionistille juhlat ovat aina melkoinen puristus. :D

Pikkuneitiä juhlittiin viime lauantaina - virallinen synttäripäivä on tiistaina. Kutsuttiin mukaan vain lähimmät; vierasmäärä lopulta väheni pelkkiin isovanhempiin ja toisiin kummeihin, kun loput kutsutut eivät päässeet mukaan - ja toiset kummit ottivat varaslähdön ja kävivät kylässä jo torstaina. :) Yhdet vieraat on tulossa vielä toukokuussa; juhlitaan sitten samalla pikkuneidin ja kummipojan synttärit, nekin olivat viime vkonloppuna ja jäivät meiltä tänä(kin) vuonna väliin.

Syötiin, seurusteltiin, avattiin lahjat, otettiin valokuvia ja syötiin taas. Siinähän ne juhlat pähkinänkuoressa. Niin ja telkkarissa pyöri tekemäni valokuvaesitys Meean kuvista. :)

Meea heräsi vähän ennen kutsukortissa ollutta klo 12 päikkäreiltään, joten ihan ei neiti ollut vielä juhlakunnossa puoliltapäivin. Synttäri-smoothiekakku maistui neidille - ja loput tarjottavatkin hupenivat hyvin pöydästä vieraiden suuhun.

Sen verran rankat juhlat olivat, että yöunille neiti malttoi mennä vasta iltakymmeneltä... Siihen aikaan väsytti jo muitakin kuin synttärisankaria. :)

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä vielä Meean ykkössynttärit kuvien muodossa. 

Ensimmäisen kerran tein jotain marsipaanista! :)

Äiti tarjoutui tekemään voileipäkakun, minä hoidin vaan koristelut. :)

Pikkuneidin synttärikakku; piparimuotin sisälle tehty smoothiekakku - allergiaversiona. 

Isin sylissä kynttilää puhaltamassa. 

Syömässä synttärikakkua, namnam. 

Lahjojen availun lomassa piti käydä antamassa Artulle hali. <3

Vaari ajeluttaa.

Mummi auttaa avaamaan paketteja.

Perhepotretti. <3