Alle vuoden ikäiselle ei THL:n suositusten mukaan suositella annettavaksi esim. suolaa ruuan mausteena, eikä vaikkapa pinaattia tai nakkeja.
Silti moni tekee näin.
Moni antaa lapselle samaa ruokaa muun perheen kanssa jo aiemmin, eikä suolassa säästellä (vaikka olisi tosi helppoa iskeä suolapurkki pöytään suolaa käyttäville). Osa käyttää valmisruokia (ei siis soseita, vaan ruokaa), jonka ainesosista löytyy suolaa enemmän tai vähemmän. Moni tuntuu myös kokkaavan lapselle pinaattilettuja tai nakkikeittoa, koska "eihän se nyt haittaa, jos välillä antaa, kunhan ei koko ajan anna."
Henkilökohtaisesti tämä ajattelumalli tuntuu minusta kummalliselta.
Joo, tiedän kyllä, että maalaisjärjen käyttö on sallittua ja ettei se lapsi maagisesti yhdessä yössä synttärien aikaan muutu eri ruokalajeja kestäväksi. Tiedän myös, että suositukset ovat vain suosituksia ja että jossain toisessa maassa suositus voi olla jopa päinvastainen. Tiedän myös, että ennen vanhaan ei ollut samoja suosituksia ja silti ihmiset kasvoivat täyspäisiksi.
Ennen myöskin synnytettiin saunassa, eikä ollut turvavyöpakkoa, joten ihan vertailukelpoisia nämä eivät ole. Jos tietää jonkin asian tehtävän nykyään paremmin, niin miksei sitten tekisi niin?
Ja jos tietää, että jokin asia on hyväksi omalle lapselle (tai ainakin paremmaksi kuin toinen vaihtoehto), miksei tekisi niin? Jos tietää, että tiettyä ruokaa antamalla on mahdollisuus vaikuttaa negatiivisesti toisen terveyteen, miksi antaa sitä tiettyä ruokaa?
En usko, että niitä suosituksiakaan turhan takia tehdään. En varmasti itsekään omassa ruokavaliossani noudata kaikkia suosituksia, mutta mielestäni lapsen kanssa tilanne on toisin. Hän ei vielä osaa tehdä omia valintoja, joten äidin tehtävänä on tehdä hänen puolestaan mahdollisimman oikeat ja terveelliset valinnat. Samasta syystä itsekin raskausaikana noudatin tunnollisesti suosituksia, vaikka tekikin tiukkaa jättää monta herkkuruokaa yhdeksäksi kuukaudeksi pois.
Ihmettelen myöskin tätä "ei se haittaa, jos sitä ei tee usein". Toimiikohan sama ajatusmalli muussakin lastenkasvatuksessa? "Ei se haittaa, jos lyöt kaveria, kunhan et tee sitä usein." "Ei se haittaa, jos jätän sinut yksin kotiin, kunhan en tee sitä usein." Nojoo, ehkä vähän kärjistettyä - mutta tarkoituksella. Uskon myös, että jos jostain asiasta kerran lipsutaan, siitä lipsutaan toistamiseenkin; suolan annon osalta silloin tällöin annetusta suolasta tulee helposti jokapäiväistä.
Syinä suolan ja muiden "kiellettyjen" ruokien antamiseen on (ilmeisesti - korjatkaa, jos olen väärässä) lähinnä a) helppous, kun kaikki voivat syödä samaa ruokaa, b) tietämättömyys, kun ei ole selvää mitä kyseiset ruoka-aineet aiheuttavat ja c) tietämättömyys, kun ei selvitetä mitä ainesosia (valmis)ruuassa on. Yritin itse asiassa kysellä noita syitä fb:n mammaryhmässä, mutta keskustelu ajautui muualle kuin vastauksiin...
Itse olen sitä mieltä, että vuosi - tai oikeastaan 6-8 kuukautta - on aika lyhyt aika. Luulisi, että jokainen jaksaisi sen ajan kokata vauvalle omat sapuskat - tai edes jättää sen suolan pois ruuasta.
Ja ei, en halua moralisoida, enkä syyllistää. En myöskään väitä tietäväni muita paremmin, mitä heidän lastensa tulisi syödä. Enkä ole sitä mieltä, että ohjeistuksia tulisi lukea kuin raamattua ja tuijottaa kirjaimellisesti.
Ihmettelen vaan.
Miten teillä toimitaan? Mitä ruokaa alle vuoden ikäinen saa ja mitä ei saa? Jos annat lapselle suolaa, miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!