tiistai 24. helmikuuta 2015

Neiti kymmenen kuukautta

Aika kuluu kohisten ja lauantaina tuli täyteen taas pyöreitä kuukausia. Millainen on meidän neiti kymmenen kuukauden iässä?

Neiti kymmenen kuukautta. <3

Kohta se jo kävelee!


Pikkuneiti kulkee edelleen pääasiassa kontaten. Vauhti on kova ja välillä tuntuu, että neiti ottaa käyttöön turbovaihteen. Etenkin silloin, kun hän on matkalla määrätietoisesti tiettyyn paikkaan, hän konttaa kyllä niin hirveällä vauhdilla, että välillä omat jalatkaan eivät pysy mukana - ihan kuin etenisi pikakelauksella. :) 


Ei jaksa poseerata, lähden konttaamaan! :)

Niin ja kontatessa monesti mukana pitää olla joku lelu. Lelu suuhun ja menoksi; en tiedä onko tämä Arttu-hauvalta opittu taito. :) Edelleen neiti tutkimusmatkailee ympäri taloa. Lempipaikoiksi ovat viime aikoina muodostuneet lehtikori, takan edusta (joka on kielletty paikka), kodinhoitohuoneen lattialla oleva kylpyleluvati sekä etenkin iltaisin Arttu-hauvan oma peti. Yhtenä erikoisuutena on myös kontata keittiön pöydän alta pöydän toiselle puolelle; neiti on oppinut jo, ettei siellä voi nousta istumaan, joten useimmiten hän konttaa määrätietoisesti päätä alaspäin painaen pöydän leveyden. Ja se se vasta hauskaa onkin, kun äiti sattuu olemaan pöydän toisella puolella vastassa. :)

Keittiön pöydän alla.

Neiti osaa jo nousta tukea vasten seisomaan ja se onkin mieluista puuhaa. Mihin vaan pystyy nousemaan, neiti nousee! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää, kun tukena toimivat mm. koira, keittiön laatikot (joissa ei kaikissa ole lukkoja...) sekä omat vaunut. 


Tueksi kelpaa mikä vaan. :)

Tukea vasten osataan jo kävellä ja aika rohkeasti irroitellaan käsiäkin tuesta seistessä (tai esim. vaihtaessa tukea sohvasta rahiin). Välillä meinaa mennä hermot, kun itseluottamus on korkeammalla tasolla kuin taidot. Taaperokärryn kanssa pikkuneiti menee kovaa vauhtia, eikä enää tarvita edes äitiä viereen varmistamaan kaatumisen varalta. Kiljuminen vaan kuuluu, kun kärryn kanssa lähdetään matkaan. Taaperokärryn lisäksi tueksi kävelemiseen kelpaa myös lelukori, jota neiti välillä työntää ympäri kämppää. 


Arttu vahtii kävelytreenejä. :)



Juttelua ja vilkuttamista


Meea on jo pitkään jutellut, mutta nyt hän on alkanut juttelemaan IHAN KOKO AJAN. Juttelemaan, kiljumaan, hihkumaan, tirskumaan, päristämään, naksuttelemaan, puhaltamaan... Ihan kaikennäköistä ääntä kyllä tuosta neidistä lähtee nykyään! Ja välillä siis täydessä unessakin päristelee sängyssään. :D


Oikeita sanoja on äidin ja isin lisäksi ainakin "mammammaa" eli maito ja "pääää" eli leipää. Lisäksi on tullut monia sanoja vain kerran tai pari kertaa, joten niistä en (vielä) uskalla sanoa, että olisivat oikeita sanoja. Näitä siis "appu" (eli lamppu), "nukke", "aatu" (eli Arttu-hauva)... 

Meea myös ymmärtää hyvin paljon sanoja. Noita edellä mainittuja hän osaa katsoa kysyttäessä tyyliin "Missä lamppu?" Lisäksi ainakin "tule" ja "silitä" (Arttua) ovat tiedossa. Niin ja tietysti "ei", mutta siihen reagoiminen yleensä jotain muuta, kuin mitä äiti toivoisi. :D

Innokas neiti. :)

Viime viikkojen juttu on ollut vilkuttaminen. Meea on osannut vilkuttaa jo jonkin aikaa, mutta nyt hän vilkuttaa ihan koko ajan. Vaikkei kukaan poistuisi tai tulisi huoneeseen, Meea voi silti yhtäkkiä alkaa vilkuttamaan. Ja unilta herätessään pitää vilkuttaa ihan kaikille mahdollisille; yleensä siis äidin sylistä ensin isille ja Artulle - ja sitten seuraavaksi lampulle. Ja se vilkuttaminen on siis sellaista, että neiti nostaa käden pystyyn ja alkaa tekemään kämmenellä sellaista "tuiki tuiki tähtönen" -liikettä. 

Parhaat lelut ja leikit


Leluista hitti on tällä hetkellä joululahjaksi saatu "luukkulelu". En tiedä mikähän tuon virallinen nimi mahtaisi olla. :D Mutta siis sellainen lelu, josta nappi painamalla avautuu luukku josta ponkaisee hahmo esiin - ja sitten ne luukut pitää laittaa kiinni. Meea ei itse osaa vielä kaikkia luukkuja avata, joten tällä leikkiminen monesti vaatii hieman äidin tai isin vieressä istumista ja avaamista. Kiinnilaittamisessa Meea on jo mestari ja luukut pitääkin siis sulkea mahdollisimman pikaisesti! 



Lempilelun kimpussa.

Toinen lempilelu on laulava koira - joululahja sekin. Koirasta siis lähtee ääniä ja musiikkia, kun painaa sen jalkaa, kättä, korvaa... Meean lemppareita ovat tottakai ne laulut; osuessaan sellaiseen nappiin neiti nostaa heti kädet ilmaan ja alkaa hytkymään musiikin tahdissa. :)

Kirjatkin ovat edelleen pop, mutta niillä leikkimistä on vähän jouduttu rajoittamaan. Kahdeksanhampainen (!!) pikkuneiti kun käytti kirjoja enemmän puruleluna kuin lukemisena. Noilla naskaleilla saa jo ihan hyviä palasia irti...Viime päivien lempilelu on ollut myös pallo, jota Meea on oppinut heittämään. Heittotyylistä päätellen yrittää myös saada palloa pomppimaan. :)

Kirjaa voi lukea näinkin. :)

Ihan älyttömästi neiti ei ole edes viime päivinä omilla leluilla leikkinyt. Enemmän kiinnostaa tämä taloa pitkin konttailu, seisominen ja kaikkeen kiellettyyn koskeminen. Lempipuuhaa on nyt ollut myös lehti- tai pyykkikorin tyhjentäminen lattialle, pyykinpesukoneen nappien painelu (kerran myös koneen ollessa päällä - meni kone ihan totaalisesti jumiin!), Artun kupissa olevien raksujen heittely, kenkien syöminen sekä meidän sängyn petarin nostelu.

Operaatio lehtikorin tyhjennys. 

Niin joo, taaperokärryhän on myös tottakai yksi lempparileluista. Sen kanssa kävellään päivittäin rundia olohuoneessa. Toinen hyvä lelu on myös kirpparilta löytynyt potkuauto, jonka kyydissä Meea tykkää istuskella. Ei siis itse osaa vielä sitä potkutella, mutta kyydissä istuminenkin tuntuu olevan riittävän hauskaa. :)

Paras leikkikaveri on edelleen oma Arttu-hauva, jonka seurassa Meea saa kyllä ajan kulumaan. Neiti tirskahtaa joka kerta, kun Arttu tulee näkyviin ja etenkin, jos Arttu nuolaisee naamasta. Tämän hetken kovin juttu on Artun silittäminen, eli taputtaminen. Välillä on vähän kovakouraistakin se taputtelu, mutta ihmeen hyvin Arttu on kestänyt. Yhtenä päivänä Meea koitti jopa leikkiä "kukkuu"-leikkiä Artun kanssa, mutta Arttu ei ollut mukana leikissä. :D 



Parhaat ystävykset. 

Viime päivinä ovat myös leikkineet samalla (Artun) lelulla; Arttu pureskelee lelua, Meea vetää sitä pois ja Arttu vetää takaisin. Ja vain kerran on tässä leikissä päässyt itku, kun Meea veti lelun aika kauas ja Arttu hyökkäsi vauhdilla vetämään sen takaisin - yhtä kovaa - ja Meea kaatui lattialle. Pienen itkun jälkeen neiti halusi heti mennä takaisin leikkimään. :)


Arttu on tärkeä. 

Musiikki (eli Robin ja Fröbelin Palikat), kylpy ja "kukkuu"-leikki ovat myös niitä lempijuttuja. Ollaan vähän koitettu nyt katsella YouTubesta myös lastenohjelmia, mutta eivät kovin kauaa jaksa Meeaa kiinnostaa. Teletapeista alkua, Muumeista tunnari (joka on tosi kiva!) ja Hello Kittystä pari minuuttia. Sitten alkaa kitinä ja pitää jo jatkaa matkaa. Robinin Kesärenkaita neiti kyllä jaksaisi katsella YouTubesta vaikka viidesti putkeen! :D

Ruokaa ja kasvua


Meea syö yleensä viisi kertaa päivässä kiinteitä. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. 


Puuron suhteen tehtiin stoppi reilu viikko sitten ja on pitänyt löytää vaihtoehtoja aamu- ja iltapalalle. Nyt on testailtu jo kaurajogurttia, smoothieta ja kvinoapuuroa - kaikki maittoivat oikein hyvin. Viikonloppuna kelpasi iltapalaksi jo vanha tuttu kaurapuurokin pienen tauon jälkeen. Muita lemppareita ovat nyt hedelmäseiska, banaani, avokado ja bataatti. Tosin yleensä kaikki ruoka neidille maistuu!


Virnuilija. :)

Maitoallergia todettiin vihdoin ja viimein virallisesti, joten Meea juo apteekin korviketta. Allergiaoireetkin ovat onneksi rauhoittuneet, joten arki sujuu vähän helpommin. 

Sormiruokailu on alkanut sujua paremmin. Tai siis tähänkin asti pikkuneiti on osannut kyllä ottaa ruuan käteen, laittaa suuhun ja jopa pureskellakin, mutta sen jälkeen sylkenyt kaiken ulos. Nyt on alkanut menemään jotain kurkusta alaskin. Banaania Meea syö jo hyvin kokonaisesta banskusta, myös leipää tuntuu sylkemisen ohella riittävän nieltäväksikin asti.

Ruokailujen yhteydessä juodaan nokkamukista tai mukista; vähän päivästä riippuen, kumpi kelpaa paremmin. Maidot - jotka ovat pääosin unimaitoja - juodaan edelleen pullosta. 

Tuoreet mitat saatiin 10 kk neuvolasta; pituutta on 76,5 cm ja painoa 9,875 kg. Käytössä on pääosin koon 80 vaatteet, muutamat kokoa 74 olevat mahtuvat vielä päälle. Taitaa vaatekaapista löytyä myös muutama kokoa 86; niin paljon nämä kokomerkinnät heittelevät. :)

10 kk neuvolassa. 

Pottatreenit aloitettiin muutamaa päivää ennen kuin 10 kk tuli täyteen. Ei ole mikään Meean lempipaikka, joten nyt pidettiinkin pari päivää taukoa - eilenkin istuskeli potalla vain vaatteet päällä. Mutta pikkuhiljaa. :)

Ensimmäistä kertaa potalla. :)


Muuta kehitystä


Yöt nukutaan yleensä heräämättä, 10-12 tunnin yöunilla. Illalla unille mennään 19-20 aikoihin ja aamulla herätään seitsemän tienoilla. Päikkäriajat ovat entisellään, eli kahdet päikkärit; toiset aamupäivästä ja toiset iltapäivästä. Meea nukkuu vielä meidän makuuhuoneessa, mutta tarkoitus olisi lähiviikkojen (varmaan siihen 11 kk mennessä) saada neidin oma huone kuntoon ja opetella nukkumaan yksin. :)

Päivittäiset rutiinit on nyt saatu aika lailla kuosiin ja kumpikin tietää, mitä tapahtuu mihinkin aikaan. Päikkärien pituudet (tai siis lyhyydet) vähän sotkevat rytmejä, mutta pääasiassa arkirutiinit ovat tosi hyvin kasassa. Ja valtaosa hereilläoloajastahan menee leikkimiseen ja tutkimusmatkailuun, sylissä neiti viihtyy vain väsyneenä. :)

Nyt on ollut vähän sellainen äiti-vaihe, että välillä ei kelpaa kukaan muu kuin äiti. Ainakaan väsyneenä. Viihtyy kyllä isin seurassa suht kitisemättä sen aikaa kun vaikka käyn suihkussa tai Arttu-hauvan kanssa lenkillä. Mutta äidin ilmestyessä taas näköpiiriin, on päästävä heti syliin tai vähintäänkin viereen. Ja se "isi vahtii Meeaa ja äiti tekee jotain muuta" toimii vain, jos olen eri paikassa - muutoin Meea konttaa jatkuvasti minun luokseni. 
Vaunuilemassa - tai siis rattailemassa - käydään ehkä joka toinen päivä, etenkin näillä nykyisillä lumisadekeleillä. Lenkit hoituvat nykyään - onneksi - pääsääntöisesti Artun kera, joten pääsee äitikin helpommalla lenkkeilyjen suhteen. Nukuttaminen rattaissa ei enää yleensä onnistu; jos kävellään kerhoon se puolen tunnin matka, niin tuurilla Meea saattaa loppuvaiheessa nukahtaa. Yleensä on hereillä koko ajan ja katselee ihmeissään ympärille. :)


Lenkillä lasten kera. 

Autossa otettiin käyttöön isojen tyttöjen turvaistuin viikonloppuna; käyttökokemusta on toistaiseksi vaan reissulta lähikauppaan ja takaisin. Mutta hyvin tuntuisi viihtyvän. Niin iso tyttö jo, että ei voi enää kyllä vauvasta puhua. :)


Ekaa kertaa uudessa turvaistuimessa. 

Hampaita löytyy yhteensä kahdeksan, neljä ylhäällä ja neljä alhaalla. Kulmahampaat ovat tulossa seuraavaksi ja ne vähän jo tuntuvatkin. Niin tiuhaan tahtiin neiti tekee hampaita (tänä vuonna tullut jo kolme!), että tuntuu, että ne vaikuttavat koko ajan käytökseen, nukkumiseen ja syömiseen. 


Tasan kymmenen kuukautta. :)

Tuntuu, että neiti päivä päivältä kasvaa ja sosiaalistuu - myös vauhti tuntuu kasvavan. Päivittäin opitaan uusia juttuja ja kehitetään vanhoja taitoja. Monesti miehen kanssa juttelut alkavat "ootko huomannut, että Meea osaa..." Myös vuorovaikutustaidot kehittyvät koko ajan ja Meea tuntuu ymmärtävän entistä enemmän. 

Välillä tuntuu myös, että pikkuneidillä on uhmaikä - jo nyt. Neiti on opetellut jopa tekoitkun; erityisesti ruokapöydässä kieltäessä ruuan heittelyn lattialle, neiti alkaa "itkemään", lopettaa sen kuin seinään ja katsoo ilmeellä "riittikö?".  

Ihana, touhukas ja temperamenttinen tyttö. Oma rakas. <3

Pitkästä aikaa otettiin 10 kk kunniaksi myös äiti-tytär-selfieitä. :)

Pikkuneidin kuulumiset yhdeksän kuukauden iässä löydät täältä.


Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :) 

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!