Miksi hoitovapaa?

Oma hoitovapaani alkoi helmikuun puolivälissä ja kirjoittelinkin tuolloin jo hieman mietteitä aiheesta. Nyt ajattelin pureutua tarkemmin syihin, miksi meidän perheessä hoitovapaa hyödynnetään.

Ihan alkuun pakko mainita, että on huippuhienoa, että Suomessa tarjotaan mahdollisuus jäädä hoitovapaalle. Vaikkei kotihoidon tuki olekaan suuri (erityisesti isotuloisille äideille harppaus tuloissa alaspäin on valtava), eiköhän silläkin joten kuten pärjää. Kuten eräs kaverini sanoi; raha ei ole tässä pääasia, vaan lapsi. Toki raha pitää ottaa huomioon ja siksi itsekään en aio (lue: pysty) olla hoitovapaalla siihen asti, kun Meea täyttää kolme. Uskon kuitenkin, että ainakin muutaman kuukauden aika moni pystyisi pinnistämään hoitorahalla karsien omia (turhia) menojaan sinä aikana ja jo ennen sitä - "palkinto" on kuitenkin aika ihana.

Itse jäin tosiaan hoitovapaalle helmikuun puolivälissä ja tarkoitus olisi palata töihin toukokuussa. Lokakuulle asti saadaan hoidot järjestettyä ns. omin voimin (kesälomat, isyysloma, isovanhempien hoitoapu), joten vieraalle hoitoon mennessään Meea tulee olemaan suurinpiirtein puolitoistavuotias. 

Syitä hoitovapaaseen

Taaperon vähäiset taidot. 9-10 kk ikäinen lapsi on minusta tosi pieni laitettavaksi vieraalle hoitoon. Etenkään päiväkotiin, jossa lapsia on paljon ja sitä pienintäkin kohdellaan samalla tavalla kuin muita - ilman erityiskohtelua. Kun Meeakaan ei vielä puhu tai kävele, tuntuisi aika hurjalta laittaa hänet hoitoon.

Pikkulapsiaika on niin nopeasti ohi. Tätä hoetaan joka paikassa, mutta se on ihan totta! Vauvasta tuli ihan yhtäkkiä taapero - eikä kehityskululle näy loppua! Tätä aikaa ei saa myöhemmin takaisin, joten siitä on nautittava nyt. Otettava kaikki ilo irti ja vietettävä oman pikkuisen kanssa mahdollisimman paljon aikaa - kohta hän ei enää ole niin pikkuinen!

Äiti-ikävä. Ainakin meillä on viime viikkoina tullut kova äiti-vaihe. Kukaan muu ei kelpaa kuin äiti ja ikävä yllättää jo vartissa. Miten tällaista vaihetta läpikäyvän lapsen saa onnistuneesti aloittamaan hoidon?

Äidin ikävä. Voisi se äidillekin olla kova paikka laittaa pieni hoitoon jo tässä vaiheessa - ainakin tälle äidille. Erityisesti kun tuo äiti-ikävä on fakta, niin en usko, että kumpikaan meistä iloisin mielin hoitopaikan ovea avaisi.

Tärkeiden kohokohtien menettäminen. Tuntuu, että viime päivinä Meea on oppinut lähes päivittäin uusia taitoja - tai ainakin kehittänyt jatkuvasti niitä jo opittuja. Päivät töissä oleva isä missaa monet kohokohdat ja välillä harmittaa hänen puolestaan. Toki hän iltaisin ja viikonloppuisin viettää paljon aikaa pikkuneidin kanssa, mutta eihän se ole sama asia kuin olla 24/7 paikalla. Joka päivä onkin isille jotain uutta kerrottavaa pikkuneidin päivän tempauksista. Päivähoidossa noita kaikkia onnistumisen hetkiä ei varmastikaan jaettaisi vanhemmille samalla tavalla, joten tuntuu, että jäisi jostain paitsi. Erityisesti ensiaskeleet ovat asia, jonka haluan ihan itse todistaa. 

Allergiat. Yksi syy, miksi haluan pääsääntöisesti itse vielä huolehtia Meeasta, ovat hänen allergiansa. Läheskään kaikkia ruokia ei vielä ole ehditty maistella, joten kaikki allergisoivat aineet eivät välttämättä ole vielä tiedossa. Lisäksi maitoallergian osalta olen kuullut sellaisia kauhujuttuja välinpitämättömyydestä, että sen vuoksi kauhistuttaa viedä pikkuneitiä hoitoon - ylipäätään missään vaiheessa. Onneksi meillä oireet maidosta ovat kuitenkin kohtuullisen lieviä, mutta silti...

Tärkeiden läheisten läsnäolo. Kokopäiväisessä päivähoidossa ollessaan lapsesta huolehtii enemmän joku muu kuin lähisukulainen. Päivähoito on tottakai monella perheellä (myös meillä) fakta jossain vaiheessa, mutta mitä pidemmälle sitä pystyy venyttämään, sen parempi. Parin vuoden iässä lapsi varmaan kaipaa myös niitä samanikäisten sosiaalisia kontakteja, joten siinä vaiheessa hoito on hyvä ratkaisu (ellei kotoa löydy samaa ikäluokkaa olevia sisaruksia). Mutta ihan pienenä minusta on tärkeää (ja ihanaa), että lapsen pääasiallinen huolehtija on lähisukulainen - olipa se sitten äiti, isä tai isovanhempi. Meilläkin varmaan olisi yritetty hoitovapaa-aikaa pitkittää vielä muutamalla kuukaudella (ehkä syksyn alkuun), ilman näitä kesäloma/isyysloma/isovanhempi-hoitomahdollisuuksia.

Kotiäitiys ei ärsytä. Ei varsinaisesti syy jäädä hoitovapaalle, mutta syy siihen, miksi voi jäädä. Kaikista ei ole kotiäidiksi, eikä siinä ole mitään pahaa. Jos seinät tuntuisivat kaatuvan päälle tässä vaiheessa, olisin varmaan itsekin harkinnut paluuta töihin ilman hoitovapaata. Toistaiseksi taaperoarki on kuitenkin mukavaa - vaikkakin tosi kiireistä, kun ei tuo pikkuneiti pysy enää sekuntiakaan paikoillaan. On minullakin toki välillä niitä päiviä, jolloin toivoisi arkeen muutakin - ammatillisesti kehittävää - sisältöä. Siksi ehkä minustakaan ei olisi olemaan kotona kolmea vuotta - tämä reilu vuosi tuntuu itselle sopivalta ajanjaksolta. 

Lisäksi - syynä voisi jossain toisessa tilanteessa olla myös: Imetys. Imetystä suositellaan jatkettavaksi vuoden ikään asti, mutta miten tämä onnistuu, jos äiti palaa töihin? Onnistuessaan se vaatii kovaa pumppailua niin töissä kuin kotona, joka voi muutenkin uuteen elämänrytmiin opettelevalle äidille olla raskasta. Vielä jos yöimetyksiäkin on tässä vaiheessa, voivat tuöaamut valjeta melko väsyneissä merkeissä. Meillähän imetys tosiaan on jo loppunut, joten sen puolesta hoidon suhteen ei olisi ongelmaa - mutta moni äiti imettää vielä 9 kk ikäistä!

Loppuun on vielä sanottava, etten mitenkään tuomitse niitä äitejä, jotka menevät töihin aiemmin tai myöhemmin kuin itse. Hoitovapaan väliin jättäminen ei aina edes ole välttämättä oma valinta, siihen vaikuttaa elämäntilanne ja monet muut asiat. Tiedän äitejä, jotka haluaisivat olla kotona pidempään, mutta raha pakottaa töihin jo aiemmin. Eikä siinä ole mitään väärää.

Suomessa tarjotaan onneksi niin monia vaihtoehtoja vauva-arkeen aina isyysvapaiden, joustavan hoitovapaan ja erilaisten hoitomuotojen myötä, että varmasti jokaiselle löytyy sopiva vaihtoehto!

Löytyykö vielä muita syitä hoitovapaaseen? Kommentoi alle!