Itse koen saaneeni kohtuullisen huonot ohjeet ennakkoon ja nettiä selatessani huomasin, että käytännöt vaihtelevat jonkin verran. Ajattelin kertoa nämä meidän kokemukset - jos tästä jollekin on hyötyä. Paikkana siis Jyväskylän Mehiläinen.
Valmistautumisohjeet
Aikaa varatessa hoitaja ohjeisti pitämään oirepäiväkirjaa viikon ennen altistusta. Lisäksi hän käski tankkaamaan runsaasti ruokaa ennen altistusta, koska altistuksen aikana ei saa syödä muuta kuin altistusmaitoa - sitäkin aika pieniä määriä aluksi.
Kutsu altistukseen sekä oirepäiväkirja-lappunen tuli postissa 1,5 vkoa ennen altistusta. Kutsussa luki, että pitää ottaa mukaan omat eväät sekä lapselle oma maitopullo. Nämä kaksi asiaa olivat ne, jotka aiheuttivat eniten pohdintaa meillä.
Hoitaja oli ohjeistanut tankkaamaan etukäteen, mutta kutsussa luki, että omat eväät pitää ottaa mukaan. Nettiä ja allergiapalstoja selatessani (ja yhdelle jopa esitin itse kysymyksen asiasta) tuli vastaan monenlaisia käytäntöjä. Ruokaa ei saisi tankata etukäteen kovin paljoa, jotta altistusmaito maistuisi. Monissa paikoissa altistuksen aikana saa syödä omiakin eväitä (sosetta ja/tai korvikemaitoa), jos nälkä kovin yllättää. Ja jos omia eväitä ei saa syödä, niin sitten toki pitäisi syödä etukäteen - mutta ei liikaa. Kultaisen keskitien löytäminen näiden ajatusten ja eriävien ohjeistusten keskellä oli vähän vaikeaa.
Toinen epäselvyys oli kohdassa "oma maitopullo". Tarkoittaako se pelkkää juomavälinettä vai pitäisikö sisältökin hommata itse? Tästäkin kun tuntui olevan eri käytäntöjä, ei sana "maitopullo" yksiselitteisesti kerro, kumpaa tässä tarkoitetaan.
Ennen altistusta kirjasin oirepäiväkirjaan ylös mahdolliset oireet. Montako kakkaa ja minkälaatuisia. Ihottuman laajuus ja paikka ihossa. Muut mahdolliset oireet, kuten nenän tukkoisuus, puklailu tai yleinen tyytymättömyys.
Meillä apteekin korviketta juodessa oireet jäivät aika vähäisiksi ja kakkakin oli joko puuromaista tai kiinteää. Ihottumaakaan ei tuolla ajanjaksolla ollut onneksi lainkaan.
Tultiin Jyväskylään jo pari tuntia ennen altistusta ja käytiin työpaikallani moikkaamassa porukoita. Samalla tankattiin siellä periaatteella "niin paljon kuin vaan jaksaa syödä" reilua tuntia ennen altistusta. Lisäksi Meea otti lähtiessämme - parikymmentä minuuttia ennen lääkäriaikaa - pienet unimaidot ja nukahti sitten rattaisiin kävellessämme työpaikaltani Mehiläiseen.
Mukana oli muutama sosepurkki ja apteekin korviketta Meealle evääksi - sekä tietysti myös äidin eväinä banskua ja suklaata. Laukusta löytyi myös oma tuttipullo sekä yksi purkki Nan2-korviketta - ihan vaan varmuuden vuoksi.
Altistus aloitettiin lääkärintarkastuksella, jossa käytiin läpi oirepäiväkirja, tutkittiin ihon kunto ja muu yleiskunto sekä punnittiin Meea. Kävelymatkalla nukahtanut Meea sai uinua rattaissa alkuajan ja herätettiin sitten kesken unien; karu oli herätys, kun heti otettiin vaatettakin pois ja tutkittiin.
Lääkärintarkastuksen jälkeen aloitettiin varsinainen altistus, jossa aluksi annettiin milli Nan2-maitoa ruiskulla suuhun. Meeahan ei tästä tykännyt lainkaan, eikä meinannut millään sitä suostua nielemään. Saatiin menemään alas, kun kyseessä onneksi oli niin pieni määrä. Ja sitten odoteltiin oireita.
Aluksi tosiaan annettiin 1 ml maitoa, puolen tunnin päästä 10 ml, puolen tunnin päästä 50 ml ja vielä puolen tunnin päästä 100 ml.
Kaksi ensimmäistä annosta annettiin ruiskulla ja kaksi viimeistä tuttipullosta. Maito tuli Mehiläiseltä ja tuttipullokin olisi ollut siellä tarjolla, mutta käytettiin omaa, josta maito maistui paremmin. Vähän meinasi aluksi olla hankaluuksia juoda maitoa, en tiedä johtuiko kylläisestä vatsasta vai erimakuisesta maidosta, mutta ei meinannut millään maistua. Viimeisen annoksen kohdalla sitten tuntuikin jo maito loppuneen kesken. :D
Aina ennen uuden maitoannoksen antamista - ja välillä siinä välissäkin - tutkittiin iho-oireita. Punoittaako posket, onko ihottumaa jaloissa, käsitaipeissa, kaulassa, mahassa, selässä.
Viimeisen annoksen jälkeen odoteltiin vielä tunti, jonka jälkeen oli sitten lääkäriaika. Ja tosiaan, jos rajut oireet olisivat tulleet jo jonkin maitoannoksen jälkeen, olisi lääkärille menty jo aiemmin.
Meillä iho-oireita ei altistuksessa tullut, mutta yhdet löysät "vaatteet vaihtoon" -kakat viimeisen maitoannoksen jälkeen.
Meea onneksi on niin kiltti ja vilkas lapsi, että touhusi siellä ihan innoissaan alkuvaiheen. Omia eväitä ei tosiaan saanut syödä (muut kuin äiti) altistuksen aikana, joten alkoi neiti olemaan jo vähän väsynyt ja nälkäinen loppuvaiheessa. Viimeisen kerran oli syönyt kiinteää ruokaa puoli kolmelta ja omaa maitoa kolmelta - sen jälkeen tuo 161 ml altistusmaitoa seitsemään mennessä, jolloin päästiin lähtemään kotiin.
Mutta hyvin se aika kului ihan viime hetkiä lukuunottamatta. Hoitajan huoneessa hengailtiin ja siellä riitti monenlaista ihmeteltävää. Muutama oma lelu oli mukana (suosittelen ottamaan!) ja hoitajan huoneestakin löytyi muutama uusi lelu leikittäväksi. Lisäksi saatiin välissä käydä kiertelemässä käytävillä. Pari kertaa käytiin pidemmälläkin Meea sylissä kävelemässä, mutta enimmäkseen Meea lähti kontaten tutkimusretkille käytävää pitkin. Siinä keskellä käytävää neiti istui silloinkin, kun kakkaa alkoi vääntämään; ei olekaan joka tyttö kakannut Mehiläisen käytävällä. :D
Lopuksi mentiin vielä lääkärin luo ja hän kävi läpi altistuksen aikana tulleet oireet. Koska iho-oireita ei tullut ja yksi löysä kakka ei vielä riitä diagnoosiin, päätettiin altistusta jatkaa vielä kotona. Kuulemma usein altistuksen aikana oireet eivät tule vielä niiden ensimmäisten tuntien aikana, joten aika moni joutuu altistusta jatkamaan kotona.
Meillä ohjeistus oli seuraavana päivänä 2 dl maitoa, seuraavana 4 dl, seuraavana 6 dl ja siitä eteenpäin kaikki maito Nan2-maitoa. Siis jos ei oireita tule sitä ennen.
Saatiin matkaan reseptit allergialääkkeeseen (rajujen oireiden varalle), kahteen perusvoiteeseen sekä kortisoniin. Maitoresepti oli saatu jo aiemmin.
Ja sitten kotiin ohjeistuksena "seuraa oireita ja jatka maidon antoa, jos ei oireita tule" sekä "tänne voi aina soittaa, jos ei ole varma oireista".
Perjantaiaamuksi meillä oli vielä hoitajan soittoaika, joka kuulemma on yleinen käytäntö - riippumatta altistuksen kulusta. Puhelimessa kerroin siihen mennessä tulleet lisäoireet (kotona tulipunaiset posket, näppylöitä, ihottumat jaloissa, aamulla löysä kakka), mutta ohjeistus oli vielä jatkaa altistusta ja kokeilla.
Ihan hyvähän se on, että tutkitaan ihan tarkasti, ettei mitään turhia diagnooseja tehdä tai liian heppoisin perustein luokitella ketään allergikoksi. Itsestä vaan tuntuu kamalalta kiusata pientä ja yrittää tahallaan aiheuttaa huonoa oloa. :(
Meidän osalta maitoaltistus on nyt onneksi ohi - saatiin lupa lopettaa se positiivisella tuloksella jo lauantai-aamupäivällä. Mutta siitä lisää sitten seuraavassa bloggauksessa. :)
Kutsu altistukseen sekä oirepäiväkirja-lappunen tuli postissa 1,5 vkoa ennen altistusta. Kutsussa luki, että pitää ottaa mukaan omat eväät sekä lapselle oma maitopullo. Nämä kaksi asiaa olivat ne, jotka aiheuttivat eniten pohdintaa meillä.
Hoitaja oli ohjeistanut tankkaamaan etukäteen, mutta kutsussa luki, että omat eväät pitää ottaa mukaan. Nettiä ja allergiapalstoja selatessani (ja yhdelle jopa esitin itse kysymyksen asiasta) tuli vastaan monenlaisia käytäntöjä. Ruokaa ei saisi tankata etukäteen kovin paljoa, jotta altistusmaito maistuisi. Monissa paikoissa altistuksen aikana saa syödä omiakin eväitä (sosetta ja/tai korvikemaitoa), jos nälkä kovin yllättää. Ja jos omia eväitä ei saa syödä, niin sitten toki pitäisi syödä etukäteen - mutta ei liikaa. Kultaisen keskitien löytäminen näiden ajatusten ja eriävien ohjeistusten keskellä oli vähän vaikeaa.
Toinen epäselvyys oli kohdassa "oma maitopullo". Tarkoittaako se pelkkää juomavälinettä vai pitäisikö sisältökin hommata itse? Tästäkin kun tuntui olevan eri käytäntöjä, ei sana "maitopullo" yksiselitteisesti kerro, kumpaa tässä tarkoitetaan.
Ennen altistusta
Ennen altistusta kirjasin oirepäiväkirjaan ylös mahdolliset oireet. Montako kakkaa ja minkälaatuisia. Ihottuman laajuus ja paikka ihossa. Muut mahdolliset oireet, kuten nenän tukkoisuus, puklailu tai yleinen tyytymättömyys.
Meillä apteekin korviketta juodessa oireet jäivät aika vähäisiksi ja kakkakin oli joko puuromaista tai kiinteää. Ihottumaakaan ei tuolla ajanjaksolla ollut onneksi lainkaan.
Tultiin Jyväskylään jo pari tuntia ennen altistusta ja käytiin työpaikallani moikkaamassa porukoita. Samalla tankattiin siellä periaatteella "niin paljon kuin vaan jaksaa syödä" reilua tuntia ennen altistusta. Lisäksi Meea otti lähtiessämme - parikymmentä minuuttia ennen lääkäriaikaa - pienet unimaidot ja nukahti sitten rattaisiin kävellessämme työpaikaltani Mehiläiseen.
Mukana oli muutama sosepurkki ja apteekin korviketta Meealle evääksi - sekä tietysti myös äidin eväinä banskua ja suklaata. Laukusta löytyi myös oma tuttipullo sekä yksi purkki Nan2-korviketta - ihan vaan varmuuden vuoksi.
Altistus starttasi
Altistus aloitettiin lääkärintarkastuksella, jossa käytiin läpi oirepäiväkirja, tutkittiin ihon kunto ja muu yleiskunto sekä punnittiin Meea. Kävelymatkalla nukahtanut Meea sai uinua rattaissa alkuajan ja herätettiin sitten kesken unien; karu oli herätys, kun heti otettiin vaatettakin pois ja tutkittiin.
Lääkärintarkastuksen jälkeen aloitettiin varsinainen altistus, jossa aluksi annettiin milli Nan2-maitoa ruiskulla suuhun. Meeahan ei tästä tykännyt lainkaan, eikä meinannut millään sitä suostua nielemään. Saatiin menemään alas, kun kyseessä onneksi oli niin pieni määrä. Ja sitten odoteltiin oireita.
Altistuksen kulku
Aluksi tosiaan annettiin 1 ml maitoa, puolen tunnin päästä 10 ml, puolen tunnin päästä 50 ml ja vielä puolen tunnin päästä 100 ml.
Kaksi ensimmäistä annosta annettiin ruiskulla ja kaksi viimeistä tuttipullosta. Maito tuli Mehiläiseltä ja tuttipullokin olisi ollut siellä tarjolla, mutta käytettiin omaa, josta maito maistui paremmin. Vähän meinasi aluksi olla hankaluuksia juoda maitoa, en tiedä johtuiko kylläisestä vatsasta vai erimakuisesta maidosta, mutta ei meinannut millään maistua. Viimeisen annoksen kohdalla sitten tuntuikin jo maito loppuneen kesken. :D
Aina ennen uuden maitoannoksen antamista - ja välillä siinä välissäkin - tutkittiin iho-oireita. Punoittaako posket, onko ihottumaa jaloissa, käsitaipeissa, kaulassa, mahassa, selässä.
Viimeisen annoksen jälkeen odoteltiin vielä tunti, jonka jälkeen oli sitten lääkäriaika. Ja tosiaan, jos rajut oireet olisivat tulleet jo jonkin maitoannoksen jälkeen, olisi lääkärille menty jo aiemmin.
Meillä iho-oireita ei altistuksessa tullut, mutta yhdet löysät "vaatteet vaihtoon" -kakat viimeisen maitoannoksen jälkeen.
Meea onneksi on niin kiltti ja vilkas lapsi, että touhusi siellä ihan innoissaan alkuvaiheen. Omia eväitä ei tosiaan saanut syödä (muut kuin äiti) altistuksen aikana, joten alkoi neiti olemaan jo vähän väsynyt ja nälkäinen loppuvaiheessa. Viimeisen kerran oli syönyt kiinteää ruokaa puoli kolmelta ja omaa maitoa kolmelta - sen jälkeen tuo 161 ml altistusmaitoa seitsemään mennessä, jolloin päästiin lähtemään kotiin.
 |
| Karkumatkalla pois hoitajan huoneesta. |
Mutta hyvin se aika kului ihan viime hetkiä lukuunottamatta. Hoitajan huoneessa hengailtiin ja siellä riitti monenlaista ihmeteltävää. Muutama oma lelu oli mukana (suosittelen ottamaan!) ja hoitajan huoneestakin löytyi muutama uusi lelu leikittäväksi. Lisäksi saatiin välissä käydä kiertelemässä käytävillä. Pari kertaa käytiin pidemmälläkin Meea sylissä kävelemässä, mutta enimmäkseen Meea lähti kontaten tutkimusretkille käytävää pitkin. Siinä keskellä käytävää neiti istui silloinkin, kun kakkaa alkoi vääntämään; ei olekaan joka tyttö kakannut Mehiläisen käytävällä. :D
 |
| Neiti osaan-nousta-tukea-vasten harjoitteli koko ajan. :) |
Altistuksen tulos
Lopuksi mentiin vielä lääkärin luo ja hän kävi läpi altistuksen aikana tulleet oireet. Koska iho-oireita ei tullut ja yksi löysä kakka ei vielä riitä diagnoosiin, päätettiin altistusta jatkaa vielä kotona. Kuulemma usein altistuksen aikana oireet eivät tule vielä niiden ensimmäisten tuntien aikana, joten aika moni joutuu altistusta jatkamaan kotona.
Meillä ohjeistus oli seuraavana päivänä 2 dl maitoa, seuraavana 4 dl, seuraavana 6 dl ja siitä eteenpäin kaikki maito Nan2-maitoa. Siis jos ei oireita tule sitä ennen.
Saatiin matkaan reseptit allergialääkkeeseen (rajujen oireiden varalle), kahteen perusvoiteeseen sekä kortisoniin. Maitoresepti oli saatu jo aiemmin.
 |
| Mehiläisen käytäviä mittaamassa. |
Ja sitten kotiin ohjeistuksena "seuraa oireita ja jatka maidon antoa, jos ei oireita tule" sekä "tänne voi aina soittaa, jos ei ole varma oireista".
Perjantaiaamuksi meillä oli vielä hoitajan soittoaika, joka kuulemma on yleinen käytäntö - riippumatta altistuksen kulusta. Puhelimessa kerroin siihen mennessä tulleet lisäoireet (kotona tulipunaiset posket, näppylöitä, ihottumat jaloissa, aamulla löysä kakka), mutta ohjeistus oli vielä jatkaa altistusta ja kokeilla.
Ihan hyvähän se on, että tutkitaan ihan tarkasti, ettei mitään turhia diagnooseja tehdä tai liian heppoisin perustein luokitella ketään allergikoksi. Itsestä vaan tuntuu kamalalta kiusata pientä ja yrittää tahallaan aiheuttaa huonoa oloa. :(
Meidän osalta maitoaltistus on nyt onneksi ohi - saatiin lupa lopettaa se positiivisella tuloksella jo lauantai-aamupäivällä. Mutta siitä lisää sitten seuraavassa bloggauksessa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!