Nostan hattua kaikille niille äideille, joiden lapset heräilevät/valvovat yöstä toiseen. Niille äideille, jotka jopa yli vuoden nukkuvat vain parin tunnin pätkissä, eikä yön kokonaisunimääräkään ole montaa tuntia. Niille äideille, jotka tästä huolimatta jaksavat arkea.
Meea on aina ollut hyvä nukkumaan öisin. Pikkuvauvana häntä piti pienen koon takia herätellä syömään 3-4 tunnin välein ja käytännössä usein herättiin herätyskellon avulla. Kun Meea nelikuukautisneuvolassa sai luvan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, alettiin meillä aika pian nukkumaan 10-12 tunnin täysiä öitä.
Lokakuusta asti Meea on nukkunut yönsä illasta aamuun saakka kuin tukki; joskus olen joutunut käymään yöllä peittelemässä ja silittämässä pikkuneidin uneen. Kerrat, jolloin Meean on lokakuun jälkeen joutunut nostamaan sängystä syliinsä, voi laskea yhden käden sormilla.
Yksi niistä kerroista oli viime yönä. Neiti meni nukkumaan kahdeksalta ja heräsi puoli kahdeltatoista, juuri kun äiti oli päässyt makeimpaan uneen. Ja sittenhän se uni ei tullut millään. Juotin maitoa, kannoin sylissä, leikittiin, vaihdettiin vaippa, annoin särkylääkettä, kuunneltiin unilauluja... Loppujen lopuksi uni tuli vähän ennen kolmea. Kerran vielä neiti heräsi aamuyön aikana itkeskelemään, mutta nukahti onneksi sänkyynsä vartin silittelyyn.
Aamulla herätys oli seitsemältä, joten oma yön kokonaisunimäärä jäi reiluun viiteen tuntiin. Normaalisti siis nukun kahdeksan tunnin yöunia, joten univaje tuntuu.
Kun itselle yksi huonouninen yö ottaa näin koville, en voi vaan kuin ihmetellä ja arvostaa äitejä, jotka jaksavat tätä yöstä toiseen. En tiedä onko se tottumiskysymys; ei itselläkään ne yöheräämiset niin raskailta pikkuvauva-aikana tuntuneet, tosin silloin varmaan vielä pyöritettiin arkea pitkälti synnytyksen jälkeisten adrenaliinien voimin.
Mutta ehkä siihen vähäunisuuteen sitten tottuu. Samalla tavalla kuin itse on nyt tottunut niihin kahdeksan tunnin yöuniin. Ehkä sitä oppii toimimaan ja jaksamaan myös vähän väsyneenä. Itsellä kun nämä vähäuniset yöt ovat niin harvinaista "herkkua", tuntuu että seuraava päivä menee ihan ohi, eikä jaksa tehdä kuin ne pakolliset ja välttämättömät.
Olen myös miettinyt, että millaistahan tämä väsymys olisi, jos vielä imettäisin. Nyt kun aamusta on selviydytty lähinnä suklaan ja energiajuoman voimin; entä sitten, jos vielä imettäisin ja nuo nautintoaineet olisivat kiellettyjä. Heti aamusta kun ei vaunulenkille raikkaaseen ulkoilmaankaan viitsi lähteä.
Myös töissä käyvää isää kävi sääliksi viime yönä. Vaikka poistuimmekin Meean kanssa olohuoneeseen unta etsimään, kyllähän itkut ja leikin äänet kantautuivat makuuhuoneeseen ja pitivät miestäkin hereillä. Montaa tuntia ei hänkään saanut unta, kun herätyskello pärähti soimaan jo ennen kuutta.
Olen siis erittäin kiitollinen hyväunisesta lapsesta. Vaikka päiväunet joskus ovatkin vähäiset (etenkin hampaita tehdessä), ovat hyvät yöunet koko perheen jaksamisen kannalta erittäin tärkeät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!