perjantai 9. tammikuuta 2015

Tipattomuus loppui joulupöytään

Jos jollain, niin varmaan tällä otsikolla voi kerätä itselleen niitä "huono äiti" -pisteitä. Ainakin, jos lukeminen jää pelkkään otsikkoon.

Toivottavasti kuitenkin luet vähän pidemmälle.

Alkoholiton raskausaika


Aloitin tiukan tipattomuuden heti, kun selvisi, että olen raskaana. Viimeisimmät alkoholijuomat tuli nautittua elokuussa 2013 firman asiakastilaisuudessa. 

Raskauden aikana en juonut pisaraakaan alkoholia. Vaikka raskausaikaan mahtui yökyläilyjä ja illanistujaisia ystävien kanssa, ei tipattomuus harmittanut lainkaan. Päinvastoin; illanvietto oli ihan yhtä hauskaa - ja aamut (yleensä) vielä hauskempia. Toki jotain tilanteita jäi väliin raskauden takia (kuten työporukan alkoholipitoinen pikkujoulu Budapestissä), mutta pääsääntöisesti osallistuin kyllä raskausaikanakin samaan malliin niihin tilanteisiin ja tapahtumiin, missä normaaliolosuhteissa olisin alkoholia nauttinut.

Oikeastaan ainoa alkoholi, jota odotusaikana olisin halunnut nauttia, oli punaviini joulupöydässä. Sen korvasi onneksi loistavasti alkoholiton versio, joka itse asiassa oli yksi parhaista punaviineistä, joita olen koskaan juonut. Enemmän kaipasin raskausaikana cokista ja energiajuomaa kuin alkoholia.

Alkoholitonta vauvanhoitoa 


Vauvan synnyttyä huhtikuussa alkoholin nauttiminen ei todellakaan ollut päällimmäisenä mielessä, vaikka siihen sen jälkeen olisikin ollut mahdollisuus. Ei alkoholi oikeastaan edes ole ollut ajatuksissa ennen joulua.

En siis nauttinut viilentävää siideriä kesähelteillä, vaikka mies lomaili ja olisi voinut hoitaa vauvan hoidon - imettääkin tarvitsi tuolloin vain yöaikaan. En nauttinut saunaolutta edes silloin, kun Meea alkoi nukkua täysiä öitä JA imetys loppui. Enkä nauttinut pisaraakaan alkoholia naapuruston kesäjuhlissa tai miehen syksyisillä yllätyssynttäreillä - vaikka molemmissa juhlissa promillepitoisuus muiden vieraiden keskuudessa oli suuri. 

En edes ottanut sitä yhtä huikkaa!

Suurimpana syynä oikeastaan on se, ettei minun tehnyt mieli alkoholia. Ei tehnyt mieli, eikä ollut tarvetta juoda, joten miksi suotta olisin katkaissut pitkän tipattomuuden.

No, vaikka olisi tehnyt mieli, tilanne olisi varmaan aika lailla sama.

Olen äiti, joka haluaa, että pienestä lapsesta pitää aina huolta selväpäinen aikuinen. Selväpäinen tarkoittaa sellaista, joka asettaa lapsen edun ja turvallisuuden etusijalle. Sellaista, joka ei ole lapsen näkökulmasta pelottava tai pahanhajuinen. Sellaista, jonka syliin lapsi voi turvallisesti käpertyä. Sellaista, joka voi tarvittaessa vaikkapa hypätä auton rattiin.

Yhden juoman voi mielestäni nauttia ruuan kanssa tai illan päätteeksi lapsen mentyä nukkumaan. Alkoholia ei tarvitse piilotella lapselta; saunaolutta ei tarvitse juoda salaa eikä ruokapöydästä nostaa punaviinipulloa sivupöydälle. Alkoholi voi olla läsnä, kunhan se ei ole pääosassa.

Tärkeintä on, että lapsella on aina saatavilla turvallinen aikuinen. Jos isi juo useamman kaljan, äiti tyytyy yhteen. Tai toisinpäin. Ja jos molemmat haluavat juoda useamman, lapselle hankitaan hoitaja.

Oma tipaton päättyi viimein


Nyt oma tipaton on päättynyt. Se kesti vuoden ja neljä kuukautta ja päättyi otsikon mukaisesti joulupöytään. Join joulupöydässä lasillisen punaviiniä, joulunpyhinä yhden saunasiiderin ja vuodenvaihteessa toisen. Siinäpä se. 

Ei edelleenkään tee kamalasti mieli alkoholia. Kun illalla sen yhden siiderin on juonut, ei tee mieli korkata enää toista. Eikä sitä yhtäkään joka ilta. Itse asiassa ostin vuodenvaihteessa kaksi siideriä, joista toinen on edelleen avaamattomana jääkaapissa. Kenties lauantaisaunassa sen voisi juoda - kenties se jää odottamaan jotain toista iltaa.

Maun vuoksi alkoholia voi satunnaisesti juoda lasillisen illan päätteeksi, mutta ei sen enempää. 

Aikaan, jolloin on tarvetta hankkia lapsenvahti illan ajaksi, on meillä vielä matkaa. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!