perjantai 23. tammikuuta 2015

Neiti yhdeksän kuukautta

Jostain toisesta blogista bongasin ihanan idean kertoa lapsen kehityksestä joka kuukausi. Harmikseni huomasin tämän vasta nyt - olisi ollut hauska itsekin jälkeenpäin lukea, mitä kulloinkin on osattu ja opittu. Vaikkakin vauvakirjaan uudet taidot on toki tarkasti kirjattu.

Ajattelin kuitenkin nyt 9 kk virstanpylvään kunniaksi vähän kertoa meidän neidistä.

Neiti yhdeksän kuukautta. :)

Konttaushirmu


Pikkuneiti liikkuu kovaa vauhtia kontaten. Tykkää tutkimusmatkailla ympäri taloa, lempparipaikkoja ovat luonnollisesti ne kielletyt paikat, kuten takan edusta ja koiran vesikuppi.

Neiti konttaa niin kovaa vauhtia, ettei äiti (eikä kamera) pysy enää perässä. :)

Tutkimusmatkailija ehtii välillä reissuillaan kauaskin, ennen kuin äiti lähtee perään. Ja kun neiti näkee äidin lähestyvän, pitää lähteä kiireellä (ja usein tirskuen) karkuun.

Neiti tutkimusmatkailija.

Viime päivinä on noustu itse seisomaan tukea vasten. Yleensä kurottelee jotain tason/sohvan päältä tai leikkii kädessään olevalla lelulla. Ja pitkiäkin aikoja viihtyy jo seisomassa! Pariin kertaan on koitettu jo ottaa haparoivia askeleitakin - niin ja 9kk-päivänä neiti seisoskeli hetken heilutellen käsiään pään päällä, ainoastaan mahalla tukeen nojaten.

Seisominen tukea vasten on hauskaa puuhaa!


Omituinen höpöttäjä


Meea on jo pitkään jutellut omaa kieltään. Nyttemmin juttelee jo kovasti, välillä jopa kiljuen.

Aamulla äiti herätetään yleensä hihkumisella - ei enää siis itkulla. Välillä neiti viihtyy aamulla vartinkin itsekseen sängyssä juttelemassa, sitten vasta alkaa ääni kuulostaa kärsimättömämmältä; "äiti, herää".

Joten kuten sanotaan jo (oikeita asioita tarkoittaen) äiti, isi, hei ja ei. Välillä niitä kyllä käytetään muissakin yhteyksissä kuin oikeissa, esimerkiksi silloin kun Meea konttasi Artun perässä yhden päivän hokien "hei isi".

Kova meno päällä. :)

Aiemmin hoettiin samaa sanaa pari päivää; mammammamma, baababaaba, vavvavvavva jne. Nyt jutellaan erilaisia ja erikuuloisia äänteitä, lähes kaikkea mahdollista. Välillä jopa toistetaan sitä, mitä äiti tai isi sanoo.

Kun Meeaa kieltää tekemästä jotain, hän yleensä lopettaa ja sanoo "ei ei" - ja menee jatkamaan sitä, mitä olikaan tekemässä. Tai sitten hän vaan nauraa katketakseen äidin kieltämiselle. 

Parhaat lelut ja leikit


Lelut kiinnostavat kovasti - sekä omat että koiran. :) Parasta puuhaa lelujen kanssa on lelulaatikon tyhjentäminen. Neiti jaksaa istua parikymmentä minuuttia lelulaatikon vieressä ja ottaa sieltä yksi kerrallaan tavaraa pois - joskus jopa leikkiä hetken jollain lelulla.

Kirjat kiinnostavat kovasti ja sen takia on nyt liityttykin useampaan kirjakerhoon. Tutustumispaketteja odotellessa. :)

Kirjoista lemppareita on tällä hetkellä Värit-kirja kosketuspinnoilla sekä ihanan värikkäillä kuvilla varustettu "Toukka rouskis maiskis". Kirjoja neiti lukee itsekseen ja äidin kanssa - välillä myös vähän maistellaan ja ahmitaan kirjallisuutta.

Lukuhetki. <3

Muista leluista tämän hetkinen suosikki on laulava ja puhuva koira, jonka viereen Meea parkkeeraa ja hytkyy innosta äänien kuuluessa. Palikkalaatikkoa yritetään kovasti opetella käyttämään; toistaiseksi vaan hakataan paloilla laatikkoa ja vahingossa on muutaman kerran palikka mennyt oikeasta reiästä. Purulelut maistuvat ja oikeastaan kaikki lelut laitetaan suuhun.

Palikkalaatikon kimpussa. 

Paras leikkikaveri on luonnollisesti oma Arttu-hauva, jonka seurassa Meea saa kyllä ajan kulumaan. Meea konttailee Artun perässä, silittää, taputtaa ja välillä jopa istuu vieressä ja kiljuu innosta. Muutaman kerran on yrittänyt nousta seisomaankin Arttu-tukea vasten. Karvoistakin toki roikutaan välillä, mutta aika vähäiseksi se on jäänyt.

Parhaat kaverukset. <3

Musiikista neiti tykkää ja monesti katsellaankin YouTubesta musiikkivideoita (lempparit ovat Robin ja Cheek, lastenlaulut eivät niin iske). Leikkilauluja on laulettu yhdessä (lempparina "Jos sul lysti on" -kappaleen ensimmäinen säkeistö taputusten kera) ja myös Soiva Laulukirja löytyy hyllystä.

Niin ja yksi parhaista puuhista on ehdottomasti kylpeminen. Kun vauvauinti nyt loppui, on kylpyhetkistä tullut entistä pidempiä. Paras kylvettäjä on isi, joka nyt saa kylvyn samalla myös itse, kun neiti kaataa kupilla vettä isin päähän. Kylvyssä hihkutaan, roiskitaan, loiskitaan, leikitään ja nyt välillä myös jopa noustaan seisomaan ja potkimaan.

Ruokaa ja kasvua


Meea syö viisi tai kuusi kertaa päivässä kiinteitä. Aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja iltapuuroa - mahdollisesti vielä yksi välipala ennen iltapuuroa.

Jos hampaat eivät vaivaa, ruoka maistuu hyvin. Lemppareita ovat kaurapuuro, päärynä, banaani ja bataatti, myös lihasta (possua ja nautaa) Meea tykkää. Soseiden ohella syödään jonkin verran myös sormiruokaa, siinä suosikkeja ovat ruisnaksut, kurkku ja päärynä.

Ruokailujen yhteydessä juodaan vettä nokkamukista, vaikka maitoa vielä juodaankin pullosta. Nokkamukista juominen onnistuu jo loistavasti ja usein neiti juokin ihan itse. Myös lusikkaa halutaan käyttää välillä itse, vaikka se vielä melkoista sotkemista onkin.

Meea syö itse. :)

Maitona nautitaan nyt maidotonta korviketta, jota juodaan 8-10 desiä päivässä. Aamu- ja iltamaidot ovat ehdottomia, päivällä maitomäärät ovat koko ajan vähentyneet.

Meea on kasvanut hyvin; ottaen huomioon että hän oli syntyessään sellainen alle kolmikiloinen rääpäle. Pituutta on varmaan jotain 76-78 cm luokkaa, painoa on kotivaa'alla mitaten 10,1 kg. Käytössä on koon 74 tai 80 vaatteet.

Muuta kehitystä


Yöt nukutaan yleensä heräämättä, 10-12 tunnin yöunilla. Illalla unille mennään 20-21 aikoihin ja aamulla herätään kahdeksan tienoilla.

Päikkäreitä nukutaan kahdet; ensimmäiset kymmenen maissa tai toiset kahden tienoilla. Päikkärien pituus vaihtelee vartista kahteen tuntiin, vähän riippuen yöunien pituudesta ja hampaiden tulosta. Pisimmillään päikkäriunta tulee päivän aikana neljä tuntia - yleensä 2-3 tuntia.

Neiti automatkustaja. :)


Vaunuissa (tai siis rattaissa) ei enää juurikaan nukuta; korkeintaan kävelyn ajan, joten vaunuihin ei enää pysty neitiä nukuttamaan. Autossakaan neiti ei nuku pitkilläkään matkoilla kuin maksimissaan tunnin, sitten heräilee ja pitää keksiä jotain muuta tekemistä.

Hampaita on tullut läpi jo seitsemän; neljä ylös ja kolme alas. Nyt työn alla tuntuisivat olevan molemmat yläkulmahampaat.

Äidin rakkauspakkaus. <3
Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!