Kiloja, kiloja, kiloja
Minulle tuli raskauden aikana painoa lisää 17 kiloa. Huima määrä - ja kyllä se alkoi jo loppuraskaudesta tuntuakin. Erityisesti rampatessa työpaikalla useamman kerran päivässä yläkerrasta alakertaan ja alakerrasta yläkertaan.
Viimeisen parin kuukauden ajan lyhyt kävelylenkkikin tuntui liian raskaalta urheilusuoritukselta ja etenkin nivuset kipeytyivät kaikessa fyysisessä tekemisessä. Kun ottaa huomioon myös sen, että alkuraskaudesta oli lähes 24/7 todella huono olo ja oksetti, niin ei raskausaikana ylipäätään ihan hirveästi tullut urheiltua.
Koska liikunta jäi vähäiseksi, varmaan myös kilo tai pari tuli lisää tästä syystä. Toisen mokoman aiheuttivat varmaankin raskaudenaikaiset mielihalut; karkkia, suklaata, pullaa, limpparia - oikeastaan kaikkea makeaa. Ja minä kun en muuten edes hirveästi syö karkkia, ennemmin sipsejä tai muuta suolaista naposteltavaa. Lisäksi joka ikinen (!!) aamu piti aloittaa isolla lasillisella tai kahdella omenalimpparia - muuten tuli oksennus.
Raskauskiloista kymmenisen oli tippunut, kun kotiuduin laitokselta. Pari kiloa tippui ensimmäisinä päivinä kotona "itsestään". Mutta siihen sitten jäätiinkin. Tai itse asiassa tehtiin vielä vähän takapakkia, kun väsyneinä öinä ja päivinä pidin itseäni hereillä vauvan kanssa suklaan voimin.
Nyt ylimääräisiä kiloja on vielä kuusi, jotta oltaisiin lähtötilanteessa. Todellisuudessa luku on muutama enemmän, koska en raskauden alkaessa ollut ihan kaikkein timmimmässä kunnossa - itse asiassa tuolloin oli suunnitteilla hankkia syksyksi kortti kuntosalille, mutta aamun olotiloista johtuen se jäi vain ajatukseksi.
Kuusi kiloa ei kuulosta kovin paljolta ja kohtuullisen normaaleissa mitoissa tässä jo ollaan. Kuusi kiloa on kuitenkin tarpeeksi paljon siihen, ettei mitään tiukkoja paitoja kehtaa pitää tai etteivät yhdetkään raskautta ennen pitämäni farkut mahdu jalkaan. Kuusi kiloa kun tuntuu olevan jakaantunut niin, että kolme kiloa on vatsassa, kaksi kiloa reisissä ja kilo rinnoissa. Tosin yleistä turvotusta taitaa olla ihan kauttaaltaan kropassa vieläkin, koska vihkisormus ei edelleenkään mahdu sormeen - olen nyt joutunut jo puolisen vuotta kulkemaan ilman sitä!
Koska liikunta jäi vähäiseksi, varmaan myös kilo tai pari tuli lisää tästä syystä. Toisen mokoman aiheuttivat varmaankin raskaudenaikaiset mielihalut; karkkia, suklaata, pullaa, limpparia - oikeastaan kaikkea makeaa. Ja minä kun en muuten edes hirveästi syö karkkia, ennemmin sipsejä tai muuta suolaista naposteltavaa. Lisäksi joka ikinen (!!) aamu piti aloittaa isolla lasillisella tai kahdella omenalimpparia - muuten tuli oksennus.
Kiloja on jo lähtenyt
Raskauskiloista kymmenisen oli tippunut, kun kotiuduin laitokselta. Pari kiloa tippui ensimmäisinä päivinä kotona "itsestään". Mutta siihen sitten jäätiinkin. Tai itse asiassa tehtiin vielä vähän takapakkia, kun väsyneinä öinä ja päivinä pidin itseäni hereillä vauvan kanssa suklaan voimin.
Nyt ylimääräisiä kiloja on vielä kuusi, jotta oltaisiin lähtötilanteessa. Todellisuudessa luku on muutama enemmän, koska en raskauden alkaessa ollut ihan kaikkein timmimmässä kunnossa - itse asiassa tuolloin oli suunnitteilla hankkia syksyksi kortti kuntosalille, mutta aamun olotiloista johtuen se jäi vain ajatukseksi.
Kuusi kiloa ei kuulosta kovin paljolta ja kohtuullisen normaaleissa mitoissa tässä jo ollaan. Kuusi kiloa on kuitenkin tarpeeksi paljon siihen, ettei mitään tiukkoja paitoja kehtaa pitää tai etteivät yhdetkään raskautta ennen pitämäni farkut mahdu jalkaan. Kuusi kiloa kun tuntuu olevan jakaantunut niin, että kolme kiloa on vatsassa, kaksi kiloa reisissä ja kilo rinnoissa. Tosin yleistä turvotusta taitaa olla ihan kauttaaltaan kropassa vieläkin, koska vihkisormus ei edelleenkään mahdu sormeen - olen nyt joutunut jo puolisen vuotta kulkemaan ilman sitä!
Eli ihan mielelläni siitä kuudesta kilosta pääsisin eroon!
Menneet kaksi kuukautta olen ottanut liikunnan suhteen tosi varovaisesti. Koska pohjakunto tippui aika alas raskauden aikana (eikä se koskaan mikään himoliikkujan kunto ole ollutkaan) ja synnytyksestä toipuminen vei kauemmin aikaa kuin luulinkaan, en alussa juurikaan liikkunut. Varovaisilla vaunulenkeillä käytiin miehen isyysloman aikana ehkä joka toinen päivä ja lyhyet koiran pissatuslenkit siihen päälle. Mutta siinäpä se.
Hiljaa hyvä tulee
Menneet kaksi kuukautta olen ottanut liikunnan suhteen tosi varovaisesti. Koska pohjakunto tippui aika alas raskauden aikana (eikä se koskaan mikään himoliikkujan kunto ole ollutkaan) ja synnytyksestä toipuminen vei kauemmin aikaa kuin luulinkaan, en alussa juurikaan liikkunut. Varovaisilla vaunulenkeillä käytiin miehen isyysloman aikana ehkä joka toinen päivä ja lyhyet koiran pissatuslenkit siihen päälle. Mutta siinäpä se.
Pikkulenkkejä olen tehnyt pari viikossa (poislukien sateiset päivät) ja kotityöt neljän kilon puntti kainalossa ovat ehkä osaltaan kasvattaneet kuntoa. Nyt alkaa kunto ja olo olla jo sellainen, että liikunta voisi maistua.
Ensimmäinen "rankempi" fyysinen suorite oli pari viikkoa sitten, ennen ristiäisiä, kun jouduin ajamaan nurmikon; mies oli saikulla selän takia ja viidakkoa pikkuhiljaa muistuttanut nurmikko oli saatava kuntoon ennen ristiäisiä. Hiki siinä tuli - olisi tullut varmaan vaikka kunto olisi ollut hyvä - mutta tuntui hyvältä. Ja hyötyliikuntahan on sitä parasta liikuntaa!
Viime viikolla olen lisännyt lenkkien määrää huomattavasti. Nyt olen käynyt lähes joka päivä kahdella puolen tunnin lenkillä; toisen vaunujen ja toisen koiran kanssa (edelleenkin poislukien sateiset päivät kuten eilinen). Siihen vielä lyhyemmät koiran pissatuslenkit päälle. Lisäksi viikonlopun aktiviteetteihin kuului nurmikon ajo (joka tosin jäi kesken su-illan sateen takia) ja tutustumiskierros frisbeegolf-radalle.
Ensimmäinen "rankempi" fyysinen suorite oli pari viikkoa sitten, ennen ristiäisiä, kun jouduin ajamaan nurmikon; mies oli saikulla selän takia ja viidakkoa pikkuhiljaa muistuttanut nurmikko oli saatava kuntoon ennen ristiäisiä. Hiki siinä tuli - olisi tullut varmaan vaikka kunto olisi ollut hyvä - mutta tuntui hyvältä. Ja hyötyliikuntahan on sitä parasta liikuntaa!
Viime viikolla olen lisännyt lenkkien määrää huomattavasti. Nyt olen käynyt lähes joka päivä kahdella puolen tunnin lenkillä; toisen vaunujen ja toisen koiran kanssa (edelleenkin poislukien sateiset päivät kuten eilinen). Siihen vielä lyhyemmät koiran pissatuslenkit päälle. Lisäksi viikonlopun aktiviteetteihin kuului nurmikon ajo (joka tosin jäi kesken su-illan sateen takia) ja tutustumiskierros frisbeegolf-radalle.
Kuntopyörä ja pleikkarin Move Fitness odottavat päiviä, jolloin Meea nukkuu pitkät päiväunet tai isi on hoitovuorossa. Myös lenkkeily tullee jatkumaan samalla tahdilla, ellei sadekelit yllätä. Jospa ne kilotkin pikkuhiljaa lähtisivät tippumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!