Oltiin eilen keskussairaalalla synnytysvalmennuksessa. Jyväskylässä sellainen järjestetään joka lauantai ja nyt kun raskausviikkojakin on jo kasassa sen verran, oli hyvä hetki käydä siellä kuuntelemassa kätilön kertomusta.
Ennakkoajatukset synnytysvalmennuksesta olivat vähän ristiriitaiset. Toisaalta halusin toki mennä sinne ja saada lisäinfoa tulevaa koitosta varten. Toisaalta mielikuvat synnytysvalmennuksesta oli lähinnä jenkkisarjojen mallia; synnytysvideoita joissa näytetään lähikuvana kaikki ja vähintäänkin yksi pyörtyy joka valmennuksessa.
No, ei se onneksi ollut sellaista. Minäkin melko herkkänä ihmisenä pystyin kuuntelemaan ongelmitta kaiken asian. Eikä niitä videoitakaan näytetty lainkaan. :)
Loppujen lopuksi synnytysvalmennuksesta tuli aika vähän uutta tietoa. Oltiin aiemmin jo saatu neuvolasta pari synnytysesitettä (mm. kivunlievitysvaihtoehdoista ja synnytysasennoista) ja lisäksi olin itse lueskellut keskussairaalan sivuilta löytyviä tietoja. Jotain yksityiskohtia synnytyssalin käytäntöihin liittyen ehkä tuli uutena tietona, mutta kaikkineen aika vähän.
Oikeastaan ehkä tärkein ajatus, joka valmennuksesta jäi mieleen, oli se, miten synnytyskipuun kannattaa suhtautua. Kun normaalisti kipu on elimistön keino kertoa, että nyt tapahtuu jotain pahaa, synnytyksessä asia on päinvastoin; mitä enemmän sattuu, sitä paremmin synnytys etenee. Toivottavasti tämän pystyy pitämään mielessä sitten kun h-hetki koittaa.
Joka tapauksessa oli siellä synnytysvalmennuksessa ihan hyvä käydä. Eipähän ainakaan jää mietityttämään, että olisiko siellä ollut jotain tarpeellista tietoa. Ja jos ei muuta, niin olihan se näky ennen valmennuksen alkua aika hupaisa; kolmisenkymmentä raskaana olevaa naista keskussairaalan aulassa odottelemassa valmennusta - jos itse olisi sattunut paikalle asiasta tietämättömänä, olisi vähän voinut kummastella sitä näkyä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!