perjantai 11. huhtikuuta 2014

Aiheellinen äitiysloma

Viimeisinä työpäivinä ennen äippäloman alkua tuntui siltä, että kyllähän tässä olisi vielä hyvin jaksanut olla töissä. Toimistotyö kun ei fyysisesti kovin rankkaa ole ja töitä ainakin olisi riittänyt. Toki koko ajan alkoi tuntumaan, että yleiskunto on heikentynyt eikä jaksaminen enää ole ihan samaa luokkaa kuin ennen - mutta kuitenkin sellainen, että töissä olisi jaksanut hyvin vielä olla. Rankinta työnteossa taisi olla portaiden kipuaminen yläkerran toimistolle ja sekin suureksi osaksi raskauden aikana kertyneen lisäpainon takia.

Vielä äitiysloman alettua mietin, että ehkä se äitiysloman aloittamisajankohta olisi voinut olla pari viikkoa myöhemmin.

Nyt kun äitiyslomaa on reilu viikko takana, voi vaan todeta, että äitiysloma tuli juuri oikeaan kohtaan!

Verenpaineet lähtivät nousuun viime viikolla, josta johtuen on joutunut nyt ottamaan vähän rauhallisemmin. Mutta pakko myöntää, että joka tapauksessa olisi joutunut ottamaan rauhallisemmin; ei vaan enää jaksa ihan niin paljoa touhuta.

Kun normaalisti nukun 7-8 tunnin yöunia, nyt 9 tuntia on ollut aika lailla vähimmäismäärä - parhaimmillaan on tainnut tulla yhtäjaksoisesti nukuttua äitiyslomalla lähes 12 tunnin yöunet. Ja siihen päälle vielä päikkärit lähes joka päivä. Se on uskomatonta, miten paljon voikaan väsyttää. Ja miten helposti voikaan nukahtaa; vaikka menisi sohvalle tai sänkyyn vaan vähän lepäilemään, niin yleensä sitä havahtuu hereille täydestä unesta vasta tunnin päästä.

Nojoo, onhan sitä toisinaan ollut myös niitä nukkumishaasteita ja olen muutamana aamuyönä viettänyt pari tuntia olohuoneen sohvalla valvoen ja nettiä iPadilla selaten. Mutta myös tästä syystä äitiysloma on erityisen hyvä (ja aiheellinen) asia; jos yöunet jäävät vajaiksi, unia voi hyvällä omallatunnolla jatkaa päiväsaikaan.

Fyysinen jaksaminen on sitten vielä asia erikseen. Kun kävely talon toisesta päästä toiseen jo tuntuu urheilusuoritukselta, ei kotitöitä tms ole ihan hirveästi jaksanut tehdä. Tiskit, pyykit ja ruoka yhden päivän aikana alkaa olemaan jo maksimisuoritus. Istuallaan tehtäviä kotitöitä on aika harvassa, joten kyllä ne hommat ovat jääneet (ja tulevat seuraavat pari viikkoa jäämään) aika lailla Markon harteille.

Mutta jos tuosta unen määrästä laskee, niin enhän edes kovin montaa tuntia päivässä ole valveilla, joten ei tässä edes kovasti ehtisi mitään tehdäkään. :D

Onneksi minulla on päivisin hyvä karvainen seuralainen - joka myös osaa ottaa ilon irti nukkumisesta ja lepäilystä. :)

Arttu on hyvää lepäilyseuraa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!