Aamumaidosta eroon - ehkä vielä joskus

Tässä viime aikoina olen pohtinut, josko pikkuhiljaa voisi jättää Meean aamumaidon pois. Siis että ensin syötäisiin aamupuuro ja sen jälkeen vasta otettaisiin maitoa.

Meea kun on jo pitkään nukkunut täysiä öitä, eikä enää edes herää välttämättä nälkään; tai ainakin välillä juttelee puolikin tuntia itsekseen sängyssä herättyään. Merkkejä siitä, että aika voisi olla aamumaidon poisjättämiselle kypsä, on siis näkynyt.

Aiemmin aamumaitopullo piti saada suuhun lähes tulkoon heti, kun tyttö nostettiin sängystä. Meea odotti pulloa jo suu auki kärsimättömänä. Nyt ollaan jo jonkin aikaa käyty vaihtamassa vaippa (ja välillä myös vaatteet) ennen aamumaitoa. Maidon määräkin on pienentynyt; aiemmin Meea vetäisi alta aikayksikön täyden pullon, nyt vajaakin pullo saattaa jäädä puolilleen.

No, tänä aamuna päätin sitten kokeilla, josko maidon pois jättäminen onnistuisi. Heikoin tuloksin.

Istutin Meean vaipanvaihdon jälkeen syöttötuoliin ja aloin keittämään puuroa. Meea oli ihmeissään, muttei sen kummemmin kitissyt. Itkupotkuraivarit tulivat siinä vaiheessa, kun yritin saada ensimmäistä puurolusikallista suuhun.

Eihän siitä siis tullut mitään. Neiti itki, huusi, kiljui ja työnsi lusikkaa pois. Ei toivoakaan, että ruokaa olisi mennyt suuhun. 

Lämmitin kiireesti pullollisen maitoa ja annoin Meean syötäväksi syöttötuoliin. Olisittepa nähneet Meean ilmeen! Niin syyttävä kun vain pienen vauvan ilme voi olla. "Mikset äiti meinannut antaa mulle maitoa?" Meea tapitti pitkään minua silmiin syyttävästi, kulmien alta tuijottaen - samalla intensiivisesti pulloa lussuttaen.

Mentiin sitten olkkariin juomaan loppu pullollinen; yleensä kun Meea siis saa pullomaidot sylissä ollessaan. Sen verran kovat traumat jäi tyttöselle tästä kamalasta koettelemuksesta, että kun yritin aamumaidon jälkeen viedä hänet uudestaan syöttötuoliin syömään puuroa, itkupotkuraivari alkoi jo siinä vaiheessa, kun laitoin häntä syöttötuoliin. Ei varmaan tarvitse edes kertoa, miten puuronsyönnin tänä aamuna kävi... 

Eli ei tainnut aika aamumaidon olla vielä ohi - eikä nyt ainakaan lähipäivinä yritetä suotta siitä irrottautuakaan. Jospa sitten ensi vuonna. :)

Vauvauinti - ohi on

Ollaan oltu vauvauinnissa tämän syksyn/talven ajan ja viimeinen vauvauintikerta oli lauantaina ennen joulua. Meiltä vikaa kerta jäi valitettavasti väliin Meean kovan flunssan takia, mutta onneksi lähes joka uintikerralle muuten päästiin osallistumaan.

Meillä uinnin aloitus oli vähän vaikeaa. Ensimmäisellä kerralla Meea ei altaassa viihtynyt kauaa, eikä toisellakaan kerralla taidettu uimassa täyttä puolta tuntia olla.

Uintiin tottuessa ja iän karttuessa uinnit menivät kerta kerralta paremmin. Viimeisillä kerroilla ei nälkäkään enää yllättänyt kesken uinnin ja monesti ehdittiin saada molemmat ainakin jotain vaatetta päälle pukuhuoneessa ennen kuin piti kaivaa maitopullo esille. 

Meea sukelteli jonkin verran parillakin eri tyylillä. Ekoja itkuja lukuunottamatta sukellukset sujuivat mainiosti  ja neiti selkeästi tykkäsi. Myös normaali uiminen ja kaikenlainen loiskuttelu, lelujen syöminen ja muiden vauvojen katselu oli mukavaa.

Saatiin Meean uintiuran alku ikustettua valokuvaankin, kun uimahallilla kävi yhdellä uintikerralla valokuvaaja. Omia kameroitahan altaalle ei valitettavasti saanut tuoda. Alla Meean tyylinäyte sukelluksesta.

Ei ilmoittauduttu enää vauvauinnin jatkokurssille, vaikka sellainenkin olisi ollut keväälle tarjolla. Hauskaahan tuo vauvauinti oli, mutta kuitenkin aika kallista touhua. Ei siis kaduta, että vauvauinnissa oltiin, mutta ehkä tämä vajaa puoli vuotta kuitenkin riittää mainiosti meille. 

Koska Meea kuitenkin selvästi tykkää uimisesta (ja kylpemisestä), niin täytynee jossain vaiheessa lähteä käymään vaikkapa kylpylässä Meean kanssa. Pääsee sitten neiti kunnolla loiskimaan ja läiskimään altaassa. :) 

Maitoallergiaepäily

Käytiin ennen joulua yksityisellä Meean iho- ja kakkaongelmien takia ja saatiin diagnoosiksi maitoallergiaepäily.

Ihan hyvä, että käytiin yksityisellä. Neuvolassa nimittäin Meean löysään kakkaan (jota oli tuohon mennessä jatkunut viitisen viikkoa!) ei kiinnitetty mitään huomiota; "se johtuu hampaista". Ainoastaan ihottuma oli se, jota vähän tarkkailtiin. Itsekin uskoin tuohon hampaiden aiheuttamaan kakan löysyyteen aika pitkään; siihen asti, kunnes Meea meni ihan ripulille pariksi päiväksi (vaikkei yhtään hammasta puhjennut ennen eikä jälkeen sen).

Yksityisellä lastenlääkäri totesi samantien, että hän on huolestuneempi suolen toiminnasta kuin ihottumista ja että asialle täytyy ehdottomasti tehdä jotain. Eikä löysä kakka näin pitkäaikaisena hänen mielestään johdu hampaista.

Lääkäri ihmetteli myös meidän kolmisen viikkoa kestänyttä pelkistettyä ruokavaliota; maitoa, päärynää ja parsakaalia.
Lääkäri: "Minkäs takia te vaan tämmöstä ruokaa ootte antaneet?"
Minä: "Neuvolan ohjeistuksen mukaan."
L: "No mutta eihän tuollaisella ruualla kukaan elä!"
M: "Niinpä, samaa mieltä. Siksi me vähän niinkuin tultiinkin tänne yksityiselle..."

(Mainittakoon myös tähän väliin, että KAIKISSA MUISSA asioissa olen ollut erittäin tyytyväinen neuvolan toimintaan ja sieltä saatuihin ohjeisiin ja neuvoihin. Tässä hommassa vaan ei jotenkin ole edetty ollenkaan - joka osaltaan johtuu myös lääkäripulasta, kun oltaisiin aika saatu vasta kuukauden päähän.)

Saatiin siis maidotonta korviketta nyt testiin, josko se auttaisi oireisiin. Lisäksi ihoa rasvaillaan perusrasvalla päivittäin ja ihottumien mahdollisesti tullessa 3-4 päivän kierrolla hydrokortisonia lisäksi (eli 3 pvää kortisonia, 3 pvää pelkkää perusrasvaa, 3 pvää kortisonia, jne...).

Annettiin viime viikolla ti-ke-to 50-50-suhteella vanhaa Nan-korviketta ja tätä uutta Nutrilon Peptiä. Perjantaista asti Meea on saanut pelkästään maidotonta korviketta. Samalla ollaan yksi kerrallaan otettu uusiavanhoja ruokia mukaan ruokavalioon; niitä joita on syöty aiemminkin ja joista ei pitäisi oireita tulla - mutta varmuuden vuoksi kuitenkin yksi kerrallaan, jos jotain ilmenee. Nyt Meea saa syödä jo päärynän ja parsakaalin lisäksi perunaa, possua, mangoa ja kaurapuuroa. Namnam; kyllä nyt huomaa, miten kyllästynyt neiti oli siihen pelkistettyyn ruokavalioonsa. :)

So far so good. Oireet ovat vähän parantuneet, mutta eivät kokonaan.

Ihottumat tulivat takaisin la-aamuna, mutta kortisonilla katosivat jo su-iltaan mennessä oikeastaan kokonaan. Nähtäväksi jää, tulevatko jälleen kortisonitauon jälkeen takaisin.

Kakka on edelleen löysää, mutta ajoittain se on ollut huomattavasti tummempaa kuin ennen. Lisäksi nyt sen määrä on vähentynyt; aiemmin Meea kakkasi kolmesti päivässä - nyt olen viimeksi vaihtanut kakkavaipan vuorokausi sitten. Huomasin myös nyt, että Meea ei ole aikoihin (en oikeastaan edes muista milloin) vääntämällä vääntänyt kakkaa. Siis sillä tavalla naama punaisena punnertanut, kuten vauvat yleensä tekevät - ja kuten Meeakin pienempänä teki. Nyt viime päivinä on  tullut muutama tällainen punnerruskakkakin, joten kai sekin on hyvä merkki. :)

Itse vielä vähän skeptisesti suhtaudun siihen, että paraneeko oireet kokonaan tällä(kään) maidolla. Huomasin nimittäin kotona tuoteselostetta lukiessani, että tässä korvikkeessa on maissia. Toki Nan-maidossakin oli maissiöljyä ollut, joten voihan olla, että oireet johtuivat kokonaisuudessaan pelkästä maissista. Mutta siis; Meealle on tullut oireita maissista ja riisistä - myös siis tärkkelyksestä, joita kaupan valmissoseissa on. Nyt tätä uutta maitoa juotaessa ensimmäisenä iltana jalat punottivat ja sen jälkeen muutamina päivinä on posket punottaneet normaalia enemmän. Viime päivinä Meea on myös oksennellut, joten en tiedä olisiko sekin yksi allergiaoire maissista.

Meillä on perjantaina soittoaika lääkärille, joten silloin varmaan selvinnee, että miten jatketaan eteenpäin. Jotain kehitystä kuitenkin on jo tapahtunut, joten uskon että maidottomuus on ihan hyvä vaihtoehto ja ainakin sitä Nan:ia paremmin näyttäisi tämä korvike sopivan.

Toivotaan vaan, että päästäisiin nopeasti maitoaltistukseen, koska on ihan törkeän kallista tuo apteekin korvike; purkki josta Meea juo suunnilleen kuusi päivää, maksaa 46 euroa! Siitä voi jokainen vapaasti laskea kuukausikustannuksen; itse en uskalla, koska summa on niin suuri. :)

Kela-korvauksen (ja mahdollisesti jotain vakuutuksesta takaisin) saa vasta maitoaltistuksen positiivisen tuloksen jälkeen. Ja maitoaltistukseen voi mennä vasta, kun maidotonta dieettiä on takana kaksi viikkoa. Meillä nyt vasta viides päivä menossa, joten reilu viikko ainakin joudutaan vielä odottelemaan altistukseen pääsyä - eikä oireet välttämättä näy heti siellä, vaan voi näkyä vasta viikonkin jälkeen kotiseurannassa.

No, positiivista kuitenkin, että ollaan tämän verran jo asiassa edetty. Jos oltaisiin jääty selvittelemään asiaa kunnallisen kautta, niin meillä olisi vasta kahden viikon päästä edes lääkäriaika; siitä ehkä parin viikon päästä allergialääkäriaika ja mahdollinen maidoton dieetti. Nyt hyvällä tuurilla päästään kuitenkin jo tammikuun alkupuolella maitoaltistukseen!

Ensimmäinen joulu

Meean ensimmäinen joulu on nyt vietetty.

Päätimme olla ensimmäisen joulun kotosalla. Molempien vanhemmat oli toki kutsuttu joulunviettoon ja minun vanhempani tulivatkin aattoaamuna.

Samalla tämä oli siis meille toinen joulu omassa kodissa. Vaikka valmiiseen pöytään on helppo mennä ja mukava viettää joulua isommalla porukalla, on kotijoulu kuitenkin ehkäpä se kaikkein paras. Joulukin tuntuu pidemmältä, kun välttyy autossa istumiselta. 

Jouluvalmistelut jäi meillä pitkälti jouluviikkoon, jolloin koristeltiin kuusi, leivottiin piparit ja siivottiin koti. Laatikot sentään oli joaiemmin tehty pakastimeen valmiiksi. Joulukirkossa käytiin myös jo "ennakkoon" perjantaina, kun oli Meean kerhon joulujuhlakirkko illalla.

Äidin pikku apuri auttoi pipareiden leivonnassa. :)

Meea leipoi ja koristeli. <3

Aattoaamuna Meean mummi ja vaari (eli minun vanhempani) liittyivät seuraan ja tällä porukalla vietettiin joulua. 

Eniten pähkäilyä aiheutti joulun aikataulut; lähinnä siis se, että joulupukki ehtii käydä ennenkuin Meea menee yöunille. Yöunien ajankohta kun vaihtelee aika reippaasti.

No, ennen kolmea Meea kävi joulukylvyssä ja muu porukka sen jälkeen joulusaunassa. Sillä aikaa laatikot muhivat uunissa ja Meeakin otti päikkärit. Viiden maissa päästiin syömään ja Meeakin sopivasti heräsi päikkäreiltä suoraan ruokapöytään. Kinkun maistelu jäi vielä väliin, mutta neiti mussutti tyytyväisenä perunasosetta ja sormiruokana päärynää joulupöydässä. 

Joulupukki tuli visiitille kuuden maissa ja Meeaa ei pelottanut joulupukki lainkaan! Arttu-hauva sen sijaan koitti suojella Meeaa oudolta hiipparilta; Arttu haukkui kun pukki lähestyi Meeaa, hyppäsi sohvalle Meean viereen ja sieltä syöksyi väliin, kun pukki otti Meeaa kädestä kii. Hieno suojelevainen isoveli!

Joulupukin sylissä. 

Arttukin viimein rauhoittui ja hyväksyi joulupukin, niin pääsi Meeakin pariin otteeseen käymään pukin sylissä. Ei tullut itkua eikä mutruilua; ihmeissään neiti vaan tuijotti pitkää partaa ja taisi vähän nykäistäkin siitä. 

Joulupukki toi ison kasan lahjoja - pääasiassa Meealle. Soitettiin välissä vielä videopuhelu mummulle ja papalle parinsadan kilometrin päähän ja sitten alkoi Meean suuri avausurakka.

Meea ja lahjavuori.

Meealle olisi riittänyt lahjaksi kasa nauhoja. :)

Laskeskelin, että lahjoja oli yhteensä 41 - eikä ihan kaikkia Meea jaksanutkaan aattoiltana avata. No, jäipähän tekemistä seuraavallekin aamulle. :)

Ja kyllä on olleet kaikki lelut mieluisia ja vaatteistakin on osaa jo ehditty pitämään päällä. Täytyy todeta vain, että kyllä on ollut meillä kiltti tyttö! :)

Allergiat jatkuvat aina vaan

Kirjoittelin aiemmin, että Meealle on tullut allergista atooppista ihottumaa. Vähennettiin ruokavalio minimiin (maidon lisäksi ainoastaan päärynää ja parsakaalia), jotta allergisoivat ruoka-aineet löytyisivät helpommin.

Ensimmäisen kortisonikuurin jälkeen meillä oli neuvolalääkäri sattumalta juuri seuraavana päivänä. Koska ihottumat olivat rauhoittuneet ja koko lailla parantuneet kortisonilla, lääkäri opasti ottamaan ruokia samantien yksi kerrallan viiden päivän välein ruokavalioon.

Aloitettiin jo viime ti-iltapäivällä (kortisonikuuri loppui siis maanantaina) kanalla, jota ehdin antaa kaksi päivää. Keskiviikkoiltana ihottumat sitten räjähtivät taas.

Uusi kortisonikuuri

Sain neuvolan kiinni vasta pe-aamuna, mutta olin omatoimisesti jo lopettanut kanan antamisen. Koska ei voitu varmuudella tietää, johtuuko ihottuma kanasta vai kortisonin lopettamisesta, neuvola ohjeisti uuteen kortisonikuuriin.

No, kuurista huolimatta ihottumaa tuli lisää viime maanantaina.

Kunnalliselta puolelta saatiin nihkeästi apuja asiaan. Sekä neuvolasta että päivystyksestä opastettiin vaan jatkamaan kuuria ja JOS ihottumat paranevat, niin sitten jatkamaan uusien (eli vanhojen) ruoka-aineiden antamista, jotta ihottuman aiheuttaja selviää. Lääkäriaikakin saatiin lääkäripulasta johtuen vasta kuukauden päähän.

Omalla maalaisjärjellä ajateltuna, jos lapsi ei ole saanut useaan päivään uusia ruoka-aineita ja ihottumat siitä huolimatta lisääntyvät (kortisonikuurillakin), kyseessä on allergia nykyisiä ruokia kohtaan. Eli käytännössä päärynä, parsakaali tai maito. Tai sitten joku ihan muu kuin ruoka, eli vaikkapa se koira.

Lisäksi en haluaisi tolkuttomasti kortisonia noin pienelle laittaa iholle. Nyt sitä on kuitenkin käytetty jo kaksi viikkoa vain kolmen päivän tauolla. Toki kortisoni rauhoittaa ihottuman, mutta vähän epäilevästi suhtaudun siihen muuten.

Vakuutus hyötykäyttöön ja yksityiselle

Tällä viikolla kun Meean löysä kakka vaan lisääntyi entisestään (sitä on siis ollut jo kaksi viikkoa, mutta olen laittanut sen hampaiden tulon piikkiin; hampaat on jo tulleet läpi ja ripulointi jatkuu ja jopa pahenee, joten ehkä tämä johtuukin allergiasta), päätin, etten aio odotella kuukautta lääkärille pääsyä. Etenkin kun sekin olisi ollut vaan tk;n yleislääkäri - joka todennäköisesti olisi kirjoittanut lähetteen allergialääkärille, jonne oltaisiin päästy ehkä vasta 2 kk päästä.

Ei ei. Vaikkei Meean ihottumat (luojan kiitos) tunnu kutisevan, niin eihän tuollainen mukavaa ole. Etenkään jos tuo löysä kakkakin johtuu allergiasta.

Koska meillä on hyvät vakuutukset otettuna Meealle, varasin ajan yksityiselle. Soitin ajanvaraukseen keskiviikkona ja saatiin aika jo ensi maanantaille - yleislääkärille olisi päässyt jo torstaina.

Nyt sitten mennään tällä päärynä-parsakaali-maito -linjalla vielä pari päivää. En viitsi mitään (omasta mielestäni hyviä) korjausliikkeitä nyt kokeilla, vaan mennään tällä mallilla sinne lääkärikäyntiin asti. Jospa häneltä saisi sitten paremmat vinkit siitä, että jätetäänkö pois ruokia, vaihdetaanko maitoa vai voiko jotain allergioita jo testata.

Niin ja se kortisonikuuri tosiaan loppui tänään, joten nähtäväksi jää, palaavatko ihottumat. Viimeksi ne tulivat takaisin 2,5 päivässä, joten mahdollisesti sunnuntaina meillä on jälleen punoittavasta kuivasta ihottumasta kärsivä tyttö.

Toivotaan, että yksityisellä saadaan apuja tähän ja asian selvittelyä eteenpäin. Tämä kun ei ole sellainen vaiva, joka yhdellä käynnillä ratkeaisi, vaan voi vaatia melkoista salapoliisityötä - ja siihen on kyllä varauduttu. Lähinnä toivon käynniltä selkeitä etenemisohjeita, kontrollikäyntiaikaa ja tietoa siitä että apua on saatavilla nopeastikin - eikä vasta sitten kuukauden päästä.

Taaperon kanssa syömässä: Ikea Tampere

Kirjoittelin jo aiemmin kokemuksiani Tampereen Ikeasta yleisesti. Bloggauksesta löytyy myös asiaa Ikean ravintolasta, joten liitän tuon tekstin myös tähän uuteen sarjaan. Tämä toimikoon hyvänä avauksena blogisarjalle - kyseessä kuitenkin kun oli ehdottomasti yksi positiivisimmista ruokailukokemuksista tähän asti! :)


Tämä siis suoraan aiemmasta bloggauksestani kopioitua:

Myös ravintola-alue oli vauvaystävällinen. Meillä oli omat eväät (namnam päärynää!) mukana, mutta kahvilan puolelta olisi vauvan murkinaakin saanut ostettua. 

Ns. lasten puoli ravintolasta oli sijoitettu mahtavasti a) vessojen eli hoitopisteiden sekä b) ostoskärryparkin viereen. Näin ei tarvinut kanniskella vauvaa pitkiä matkoja, vaan liikkuminen sujui kätevästi. 

Syöttötuoleja oli tarjolla roppakaupalla ja nekin kovin siistissä kunnossa (esim. joissan pikaruokapaikoissa olen huomannut, että tuolit ovat niin kuluneen näköisiä, ettei niihin välttämättä uskaltaisi lastansa laittaa). Tosin nämähän olivat Ikean omia syöttötuoleja, joten ne varmaan vaihdetaan upouusiin hieman tiuhempaan tahtiin kuin tavallisissa ruokapaikoissa.

Ikea Tampere.

Ehkä ainoa miinus minkä löysin, oli se, että ruokajonossa vauvaa piti kanniskella sylissä. Ostoskärryt eivät jonoon mahtuneet, eikä meillä rattaita ollut kaupassa mukana lainkaan. Vaihtoehtona tietysti olisi ollut mennä istuskelemaan pöytään vauvan kanssa ja jättää ruokien haku miehen tehtäväksi, Mutta kun halusin kuitenkin itse tulla valitsemaan, mitä ruokaa otan ja mitä salaattia haluan lautaselleni, niin vauva piti olla sylissä sen ajan. Mutta tämä nyt oli pienenpieni miinus näiden kaikkien plussapuolien keskellä. Etenkin kun tarjotinkärryjen ansiosta ruokien ottaminen kuitenkin sujui vaivatta vauva sylissäkin. :)

Uusi sarja - taas: "Taaperon kanssa syömässä"

Ajattelimme viikonloppuna käydä shoppailemassa loput joulujutut (lahjat onneksi on jo kasassa, mutta ne muut jutut) ja mietin, että olisi kiva käydä samalla jossain syömässä.

Yleensä ruokapaikat valitaan menun perusteella, mutta nykyään valintakriteerinä on vauvan kanssa kulkiessa ollut myös paikan lapsiystävällisyys. 

Omia "kriteereitä" ruokapaikan valintaan ovat muun muassa:

- Kuinka tilava paikka on ja saako vaunut parkkiin pöydän viereen?

- Pääseekö pöytien välissä kulkemaan vaunujen kanssa?

- Löytyykö syöttötuolia?

- Saako vauvan ruuan lämmittää mikrossa?

- Kuinka kova hälinä paikassa on?

Google tarjoaa runsaasti ravintola-arvosteluja; miten maukasta ruoka on ollut, kuinka viihtyisät tilat olivat ja kuinka hyvää palvelu oli. Itse ajattelin kirjoittaa ravintola- ja kahvila-arvostelut puhtaasti vauva/lapsiperheen näkökulmasta. 

Ymmärrän, etteivät lapsiperheet ole todellakaan kaikkien ravintoloiden kohderyhmää. Joissain ravintoloissa homma kuitenkin toimii - joissain ei. 

Tähän blogisarjaan kokoan omia kokemuksiani ruokailukerroista (lähinnä Jyväskylän ruokapaikoissa) vauvan kera. 

Kun maito ei riitä

Tämä kirjoitus oli tarkoitus kirjoittaa jo aikaa sitten - ja suuri osa alla olevasta tekstistä onkin kirjoitettu jo aikaa sitten. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Meillä on siis imetys lopetettu jo kuukausia sitten, Meea taisi olla silloin vajaat viisi kuukautta.

Tiedän, että nyt siellä moni äiti huokailee kauhuissaan - imetys kun tuntuu olevan monelle se maailman tärkein asia.

No, imetyksen lopettaminen ei ollut oma päätös, vaan useamman imetyshaasteen tulosta. Haikeahkoahan tämä on ja mieluusti olisin äidinmaitoa pidempäänkin tarjonnut - mutta eipä tälle mitään voi.

Meillä on alusta asti ollut aika paljon imetyshaasteita, joista isoimpana tämä maidon määrään liittynyt haaste. Kun vauva oli pieni, eikä jaksanut imeä rintaa kunnolla, ei maitoakaan tullut paljoa - vielä kun maitoa ensimmäisen kuukauden ajan tuli muutenkin huonosti kohtuun jääneen istukan palan takia. Ja kun maidon määrä oli pieni, jouduttiin antamaan lisämaitoa. Ja koska maito tuli helpommin ja varmemmin pullosta kuin rinnasta, niin vauvan valinta oli aika selvä.

Yösyöppö

Kesällä Meea teki lähes totaalisen stopin imetyksen osalta; suostui syömään rinnasta ainoastaan yöllä. En tiedä mikä logiikka tässä oli, mutta näin se vaan meni...

Kun 4 kk neuvolassa saatiin lupa nukkua ilman syömään herättelyä, tiesin että se samalla tulee ennen pitkää tarkoittamaan myös imetyksen loppumista. "Ennen pitkää" tulikin aika nopeasti, kun Meea alkoi vetelemään 8-9 tunnin unipätkiä - jonka jälkeen pullo kiinnosti miljoona kertaa enemmän kuin rinta.

Jonkin aikaa sain aamuyöllä Meean imemään rintaa edes hetken. Päivällä sitä oli ihan turha yrittää, kun ei siitä tullut mitään. Ja kyllä; kokeiltiin rintakumit, eri asennot, eri paikat - lähes kaikki mahdollinen (ja mahdoton; myös siis seisoaltaan imettäminen).

Siinä vaiheessa kun Meea alkoi nukkua täysiä öitä (10-12 tunnin unia) vajaan viiden kuukauden iässä, imetyskin käytännössä loppui. Pumppailin vielä pari viikkoa maitoa talteen, kun sitä vielä jonkin verran tuli. Ja jos vaikka Meea sattuisikin taas imetyksestä innostumaan. Siinä vaiheessa, kun puolen tunnin pumppauksella sai ainoastaan parikymmentä millilitraa maitoa, lopetin senkin.

Eipä se maito voi pitkään riittää, jos ei vauva suostu rintaa imemään.

Korvikevauva

Siitä eteenpäin on sitten menty lähes täysin korvikkeella. Pakastimessa ollutta pumppumaitoa riitti ehkä kuukauden ajaksi silloin tällöin annettavaksi. Annoin sitä loppuvaiheessa joka toinen päivä, jotta sitä riittäisi ajallisesti mahdollisimman pitkään.

Nyt on sitten menty täysin pelkällä korvikkeella ja 6 kk iässä vaihdettiin korvike Nan ykkösestä Nan kakkoseen.

No, hyvinpä Meea onneksi on tuntunut korvikkeellakin kasvavan. Paino kasvaa käyrän mukaan ja erityisesti pituuskasvu on huimaa. Sairastamisiltakin on aika lailla vältytty, vaikka aina sanotaankin äidinmaidossa olevan niin paljon parempi suoja flunssaa yms vastaan.

Ja vaikka Meea on pullosta ikänsä maitoa juonut, on nokkamukin opettelu kuitenkin sujunut ihan hyvin. Niin ja useampaan kuukauteen ei ole enää tutti kelvannut - eikä ole sitä sitten sen kummemmin tarjottukaan.

Panosta hoitolaukkuun!

Joissain vauvatarvikkeissa merkki maksaa enemmän kuin mitä laatu oikeasti kertoo.

Lastentarvikkeisiin saisi tuhlattua omaisuuden ostamalla aina sen hienoimman, tunnetuimman ja kalleimman - arvostelujen kärkinimen. Useimmiten halpa ja vaatimattomampi on ihan yhtä hyvä kuin se kalliimpi ja superhyperextra-ominaisuuksilla varustettu.

Joihinkin hoitotarvikkeisiin kannattaa kuitenkin oikeasti panostaa. Yksi näistä on hoitolaukku.

Ei Liberolle ja vanhoille laukuille

Olen ihmeissäni katsellut, kuinka moni äiti käyttää hoitolaukkuna synnäriltä saatua Liberon vihreää laukkua. Itsellä ei käynyt edes mielessä, että laukkua voisi itse käyttää; se taidettiin sulloa jonnekin varaston hyllylle keväällä ilman sen suurempaa käyttötarkoitusta. Korkeintaan ehkä lasten leikkeihin se laukku sopii.

Siis ihan oikeasti; muistaakseni siinä laukussa on yksi (!!) tasku. Eikä sinne edes mahdu kuin tyyliin pari vaippaa, kosteuspyyhepaketti ja tuttipullo. Omassa hoitolaukussani ainakin on paljon enemmän tavaraa.

Moni käyttää hoitolaukkunaan myös omaa "vanhaa" käsilaukkuaan. Itse en tätäkään vaihtoehtoa edes harkinnut - osittain myös siksi, ettei minulta oikein löydy sopivan isoja laukkuja, jotka edes kokonsa puolesta olisivat tähän tarkoitukseen käyneet. Tosin, en muutenkaan haluaisi hoitolaukuksi omaa laukkuani, ksoka se ei sovi hoitolaukuksi yhtä hyvin kuin oikea.

Käyttöönsä tarkoitettu

Jo ennen vauvan syntymää ainoa ajatukseni oli ostaa hoitolaukuksi laukku, joka on nimenomaan tarkoitettu siihen käyttöön. Nyt kun hoitolaukkua on käyttänyt yli puoli vuotta, on mielipiteeni entistä vahvempi. 

Kun hoitolaukku on oikeasti käyttöönsä tarkoitettu, se täyttää VÄHINTÄÄN kaksi erittäin tärkeää kriteeriä.

1) Laukusta löytyy erityisesti hoitolaukkutarkoitukseen suunniteltuja taskuja. Esimerkiksi kätevä ja lämpövuorattu ulkotasku tuttipullolle sekä vaipan kokoinen sisätasku.

2) Hoitolaukusta löytyy oletuksena tai lisävarusteena kiinnikkeet, joilla sen saa roikkumaan vaunun aisaan. Toki minkä tahansa laukun saa roikkuman aisaan, mutta kiinnikkeiden avulla laukku pysyy siinä tukevasti.

Oma ihanainen

Itse ihastuin vauvatarvikkeita verkkokaupoista selatessani Babymelin hoitolaukkuihin. Vaikka Babymelin laukut ovatkin hinnakkaita, ne sekä miellyttävät silmää että ovat käteviä käytössä.

Netistä napattu kuva, kun en jaksanut käydä omaa laukkua kuvaamassa - mutta täsmälleen samannäköinen löytyy meiltä. 

Omaksi suosikikseni valikoitui Amanda-laukku ruskeasävyisenä. Google kertonee tarkemmat tuotetiedot kyseisestä veskasta, mutta mainittakoon nyt kuitenkin, että siinä on yhteensä 10 pikkutaskua, joista yksi on lämpöeristetty tuttipullotasku. Kätevä pakata ja hyvä kantaa.

Laukku kulkee kätevästi mukana vaunuissa - meillä jopa sulautuu sävy sävyyn vaunujen väriin. :)

Paras puoli laukussa on kuitenkin ehdottomasti se, että se miellyttää ulkonäöllisesti silmää niin paljon, että laukulle on varmasti käyttöä vielä hoitolaukkuajan jälkeenkin. Ei siis mennyt vajaat sata euroa hukkaan, koska laukun käyttöikä on pitkä - ja laukku vaikuttaa myös niin laadukkaalta, että se varmasti kestää pitkään!

Reilun puolen vuoden käyttökokemuksen jälkeen en kyllä vaihtaisi tätä laukkua mihinkään!

Miten selviytyä vauvauinnin pukuhuonerumbasta?

Vauvauintia on takana useamman kuukauden rupeama ja täytyy sanoa, että se toimiminen vauvan kanssa pukuhuoneessa on välillä ollut melkoinen selviytymistarina.

Kerta kerralta sujuu paremmin; tutuksi tulleen ympäristön lisäksi siihen vaikuttanee myös se, että Meea on kasvanut ja kehittynyt jatkuvasti. Kun uinti aloitettiin Meea oli vasta nelikuukautinen; nyt jo lähes kaksinkertaisesti vanhempi!

Eri äideillä ja perheillä on eri tapoja selviytyä pukuhuoneessa mahdollisesti nälkäisen, väsyneen tai jostain muusta syystä kiukkuisen vauvan kanssa. Me ollaan kokeiltu kolmea eri tapaa, jotka kaikki ovat olleet omalla tavallaan toimivia juuri siihen tilanteeseen.

1) Äiti ei ui

Itseasiassa ihan ekalla vauvauintikerralla jouduttiin turvautumaan tähän tapaan, koska itse en flunssan takia päässyt altaaseen. Eka kerta meni muutenkin ihmetellessä, joten tämä tapa ei varmasti sujunut ihan niin luontevasti kuin olisi voinut sujua.

Ennen uintia -osuus oli helppo, koska minun piti riisua ainoastaan vauva, eli pystyin keskittämään kaiken huomioni Meeaan. Uinnin jälkeen -osuus olikin sitt se haasteellisempi.

Altaasta tultua piti vauvakin pestä suihkussa. Koska itse olin pukeissa, se jäi miehen hommaksi. Ja koska minä olin vauvan riisunut ja tavarat olivat naisten pukuhuoneessa, pukeminen oli kuitenkin minun vastuullani. Eli käytännössä mies vei vauvan miesten suihkutiloihin, pesi, kääri pyyhkeeseen ja toi minulle. Minä kävelin vauvan kanssa naisten suihkutilojen läpi pukuhuoneeseen, jossa puin ja syötin (itkevän) vauvan. Aika paljon edestakaista raahaamista - etenkin kun kyseessä oli ensimmäinen uintikerta - joten ei ihmekään, että pikku-Meea oli itkuinen.

Tätä tapaa ei ole onneksi tarvinnut toiste kokeilla; luulen että tässä tilanteessa jatkossa valittaisiin se neljäs vaihtoehto, eli isä hoitaa kaiken. :)

2) Isä vahtii pukemisen ajan

Tätä tapaa käytettiin pisimpään; itseasiassa vain kahdella viimeisimmällä kerralla on ollut käytössä tuo kolmas tapa.

Eli ennen uintia riisun itseni ja vauvan. Yleensä Meea nukahtaa automatkalla uimahallille ja jatkaa unia vielä pukuhuoneessa, joten käytännössä saan riisuttua itseni ensin rauhassa ja sitten vasta alan riisumaan Meeaa. Kun Meea on uikkarissaan, laitan hänet turvakaukaloon ja menemme suihkutiloihin. Meea odottelee turvakaukalossaan sen aikaa, kun minä käyn suihkussa. Välillä rauhallisesti tutkaillen, välillä nyyhkyttäen. Pääsääntöisesti tämä kuitenkin on sujunut hyvin - ja nyt kun tähän on jo tullut tietty rutiini, niin Meeakin tietää että äiti tulee kyllä ihan pian hakemaan.

Sitten mennään turvakaukalon kera altaan reunalle ja sieltä uimaan.

Uinnin jälkeen isä ottaa turvakaukalon ja äiti vauvan. :)

Eli käyn siis pesemässä Meean suihkussa, jonka jälkeen sekalaisessa järjestyksessä vauvalle vaatetta ja ruokaa - yleensä ensin ruokaa. Tämän kaiken teen siis vielä biksut päällä, eli toistaiseksi huolehditaan siis ainoastaan Meeasta.

Sisävaatteisiin puetun pikkuneidin vien (maitopullon kera) pukuhuoneen ulko-oven vieressä turvakaukalon kanssa odottavalle isälle. Mies sitten pitää Meealle seuraa, juottaa tarvittaessa lisää maitoa ja pukee ulkovaatteet. Sillä aikaa käyn itse suihkussa, puen ja harjaan hiukset yms.

Tämä oli varsin toimiva vaihtoehto etenkin aluksi, kun Meea a) joi paljon maitoa ja b) ei halunnut viettää aikaa ns. yksin. Myöskin jos tarkoitus oli uinnin jälkeen mennä kaupungille shoppailemaan, ehdin mainiosti jopa meikata pukuhuoneessa - ilman että tarvitsisi kuunnella parkuvaa vauvaa ja tuntea itsensä huonoksi äidiksi. 

3) Äiti hoitaa kaiken

Kahdella viime kerralla - Meean viihtyessä paremmin yksin turvakaukalossaan - ollaan testattu "äiti hoitaa kaiken" -tekniikkaa.

Ennen uintia -osuus on luonnollisesti sama kuin kakkosvaihtoehdossa.

Uinnin jälkeen kannan Meean turvakaukalossa suihkutiloihin; ensin peseydyn itse, sitten pesen Meean ja käärin hänet pyyhkeiden sisään turvakaukaloon. Pukuhuoneessa laitan ensin itselleni alusvaatteet ja sitten keskityn Meeaan; käytännössä sisävaatteet ja ruokaa jälleen, vaihtelevassa järjestyksessä.

Sisävaatteissaan Meea sitten odottelee turvakaukalossa, kun äiti pukee ja harjaa hiukset yms. Ja ihan hyvin on viihtynyt siinä tämän aikaa! Kun olen saanut itseni reilaan ja tavarat pakattua, laitan vielä Meealle ulkovaatteet ja sitten olemme valmiit lähtemään.

Ajallisesti tämä vaihtoehto on viitisen minuuttia nopeampi (jos ja kun Meea ei kovasti kiukuttele), joten siksi ollaan nyt viime kerroilla suosittu tätä vaihtoehtoa. Tämä myös taitaa olla se yleisin vaihtoehto vauvauinnissa; meidän ryhmässä taitaa olla kaksi isää, jotka hoitavat vauvan kokonaan ja loput sitten toimivat tämän kolmosvaihtoehdon mukaan - yksi äiti toisinaan on toiminut kakkosvaihtoehdollakin. 

Must have: Lusikan suojakotelo

Tää on varmaankin viimeisin must have -ostos - ja kovasti ollut viime viikkoina käytössä!

Kyse on siis niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin lusikan suojakotelosta. Kuulostaa turhalta, tiedän. Mutta ilman sitä ja sen kanssa eläneenä voin todeta, että helpottaa reissaamista huomattavasti. :)

Meillä oli siis aiemmin päiväreissuilla mukana evästä varten lusikka minigrip-pussissa. Puhdas lusikka pysyi siellä puhtaana ja likainen ei sotkenut hoitolaukkua. Toimi ihan ok, mutta pussi oli käytännössä vaihdettava joka reissun jälkeen (koska ei sitä muistanut/viitsinyt pestä). Ja sitten kun oltiin poissa kotoa useampi tunti ja mukana oli kaksi ruokaa ja kaksi lusikkaa, niin ei tuo minigrip-pussi oikein enää toiminut.

Avuksi löysin lusikan suojakotelon, jossa on oma paikkansa puhtaalle ja likaiselle lusikalle. Ei voisi kätevämpää olla!

Ainu MAM Feeding Spoon and Cover - reissailun pelastus!

Näitähän taitaa olla markkinoilla useampiakin, itse ostin Ainun version ruokakauppareissun yhteydessä. Siinä tuli mukana pari lusikkaakin, joita ei tietenkään koskaan ole liikaa. :) Plussaa on annettava tälle Ainun suojakotelolle siitä, että siihen sopivat muidenkin valmistajien lusikat, meiltäkin kun löytyy nyt jo neljää eri mallia lusikoita. :)

Ehdoton must have -ostos ja suosittelen hankkimaan heti kun kiinteiden antaminen aloitetaan. 

Hei me mennään taaksepäin!

Meea on tullut äitiinsä ja liikkuminen on aloitettu takaperin. Nyt liikutaan jo ihan tosissaan!

Ihan konttaamista se ei vielä ole (vaikka neiti kyllä konttausasentoonkin nousee ja siinä nytkyttelee pitkätkin tovit), mutta jonkinlainen konttaamisen ja ryömimisen välimuoto. Välillä toki myös ihan vaan työntää itseään käsillä taaksepäin.

Kovin pitkälle Meea ei vielä ole päässyt tutkimusmatkoillaan, vaikka omalta peitolta pois päästyään liukas paljas lattia kyllä luistaa hyvin ja neiti etenee vauhdikkaasti. Ympäristöä tutkiessa neiti kuitenkin kääntyilee akselinsa ympäri ja suunta vaihtuu aika nopeasti. Toistaiseksi on pysytty olohuoneen rajojen sisällä.

Kun kulkee vain taaksepäin, saattaa joutua kummallisiin paikkoihin. :)

Yksi lempipaikka tuntuu kuitenkin olevan - jostain kumman syystä - sohva. Tai siis oikeammin sohvan alunen. Sinne pikkuneiti on saanut itsensä jo useita kertoja. Onneksi on äiti tai isi tähän asti ollut vetämässä neidin pois ennen kuin on ihan kokonaan sohvan alla. Meillähän on tosiaan kulmasohva, joten kauhulla odotan sitä, kun pikkuneiti saa itsensä sinne takanurkkaan kulman kohdalla; en tiedä millähän Meean sieltä sitten saa vedettyä pois. :D

Konttausasentoon on viime päivinä noustu niin usein (ja se onnistuu jo niin hyvin), ettei varsinainen konttaus varmaankaan ole kaukana. Pikkuneiti on nykyisin sellainen touhottaja, ettei malttaisi olla hetkeäkään paikallaan - innolla siis odotan sitä kunnon konttaamista. :)

Nokkamukiharjoittelua

Treenattiin ensimmäisen kerran nokkamukin käyttöä puolen vuoden tienoilla. Eihän se silloin tuntunut sujuvan lainkaan. Enkä ollut oikeastaan yllättynyt; pullosta juomaan tottunut neiti kun on ollut aika ronkeli myös tuttipullojen suhteen - vain tietyn mallisen pullotutit kelpaavat. Mistä johtuen meillä on puolet pulloista jäänyt käyttämättömiksi...

Harjoiteltiin nokkamukia säännöllisen epäsäännöllisesti; keskimäärin kerran päivässä, silloin kun neiti ei ole älyttömän väsynyt ja/tai nälkäinen. Parilla kerralla tuli maitoa jo suuhunkin, yleensä se vaan ei sujunut yhtään.

Nyt viime viikkoina, kun Meea on oppinut kunnolla istumaan, on alettu juomaan vettä nokkamukista useita kertoja päivässä. Olen siis tarjonnut Meealle vettä suun huuhtelemiseksi nokkamukista jokaisen ruokailun päätteeksi - eli käytännössä neljästi päivässä meillä on nokkamukitreenit.

Meidän neljästä eri valmistajan nokkamukista tää Ikean muki on Meean lemppari. 

Jo parin päivän harjoittelun jälkeen nokkamukista juominen alkoi sujua! Meea hiffasi, miten juoma tulee ulos nokkamukista (eli lähinnä sen, ettei sitä tarvitse imeä - ja ennen kaikkea sen, että juomaa voi tulla aika paljon, jos mukia ei käännä takaisin päin). Sen jälkeen Meea halusi itse juoda nokkamukista ja muutamien haparointien jälkeen sekin sujuu aika mallikkaasti. Tosin välillä kiinnostaa enemmän nokan pureskelu tai mukin heiluttelu enemmän kuin itse juominen - mutta pääsääntöisesti sujuu hyvin. 

Nyt juodaan siis nokkamukista vain vettä ja 80-prosenttisesti Meea pitelee itse nokkamukia. Ajatuksena olisi treenata vedellä nokkamukin käyttö sujuvaksi ja sitten pikkuhiljaa siirtyä juottamaan maitokin nokkamukista. Tai siis ainakin päivämaidot; iltamaito varmaan täytyy vielä jonkin aikaa antaa pullosta, koska se on Meealle the juttu yöunille nukahtamisessa. 

Joululahjoista - ja ennen kaikkea niiden määrästä

Meidän neiti on jouluaattona 8 kk ja 3 pv ikäinen. Eli ei siis vielä ihan hirveästi ymmärrä joulusta saati joululahjoista.

En siis olekaan ottanut suurta stressiä Meean lahjoista ja ajattelin, etten juurikaan edes osta vielä tänä jouluna Meealle lahoja - ehkä nyt pari pakettia muodon vuoksi.

Olen lokakuusta lähtien laittanut sivuun sellaisia Meealle ostamiani leluja yms, joille ei ole akuuttia tarvetta vielä. Olen muille joululahjoja netistä tilatessani ostanut samalla myös Meealle jotain pientä ja halpaa; "kun nyt kerran samoilla postareilla tulee, eipähän tarvitse sitten myöhemmin tilata". Muutaman sellaisen tavaran, jotka pitäisi kuitenkin lähiaikoina ostaa (kuten taaperokärry), olen ostanut jo jouluksi ja käärinyt joulupaperiin.

Nyt kun lahjat on suurinpiirtein paketoitu ja kasattu yhteen, ihmettelen, että mihin se päätökseni joululahjojen vähäisestä määrästä hukkui.

Sain Meean lahjojen tämänhetkiseksi luvuksi 14 kappaletta.

Siihen kun vielä lisätään ne muilta saadut/saatavat lahjat, niin täytynee toivoa että joulupukki tulee kyläilemään jo iltapäivällä - jotta pikkuneiti ehtii kaikki lahjansa avaamaan ennen yöunia. :)

8 kk neuvola

Vähän ennakkoon käytiin jo 8 kk neuvolassa Meuskan kanssa eilen. Oikeastihan 8 kk tulee täyteen pari päivää ennen joulua, mutta lomista yms johtuen neuvola-aika oli jo nyt.

Kasvut etenee oikein hyvin

Neuvolan tädin luona käytiinkin oikeastaan vain mittauspuuhissa ja jatkettiin sieltä sitten lääkärin luo, kun tämä 8 kk oli taas lääkärikerta.

Kasvua oli taas tullut hyvin ja käyrien mukaan edistyy oikein tasaisesti. 

Paino: 8860 g

Pituus: 74,5 cm

Päänympärys: 44,3 cm

"Iloinen, reipas ja tarkkaavainen tyttö"

Lääkärin luona aluksi juteltiin kehityksestä. Hienosti on kuulemma Meea kehittynyt, kun osaa jo mm. istua ilman tukea, eikä ole vielä edes kahdeksaa kuukautta. 

Hauskin hetki oli, kun lääkäri kyseli, miten Meea ääntelee ja selitin, että on juuri oppinut jokeltamaan vähän pidempiäkin sanoja. Lääkäri kyseli esimerkkiä, että onko ihan useampitavuisia ja olin antamassa esimerkkiä, niin Meea hoitikin sen itse alkamalla juttelemaan "vauvauvauva" lääkärille. :) Lääkärikin purskahti nauruun. :)

Hienosti onnistui Meealta myös pinsettiote helmistä, vaikka sitä ei kyllä oo ns. treenattu. Lelut on kuitenkin niin isoja, että puristuvat yleensä nyrkin sisälle. 

Ylipäätään Meeaa kiinnosti aivan kaikki ja neuvolakortissa lukeekin nyt Meean olevan "iloinen, reipas ja tarkkaavainen tyttö". :)

Sitten otettiinkin Meealta vaatteet pois ja lääkäri tutki Meeaa ja kokeili eri asentoja. 

Meea olikin sellainen väkkärä tutkimusten ajan, ettei ollut kyllä sekuntiakaan paikallaan. Selällään maatessakin piti koko ajan treenata vatsalihaksia - ei meinannut tutkimuksista tulla mitään. Stetoskooppi oli hirveän jännittävä ja neiti ottikin sen käteensä rinnan päältä. Samoin seisoessaan lääkäriin päin piti kosketella lääkäritädin kasvoja; läheltä piti, ettei Meea myös nykäissyt hiuksista. 

Muuten oli kaikki kunnossa, mutta varvistuksesta lääkäri vähän huomautti. Se olikin kyllä tiedossa, että Meea varvistaa - ja sen takia ollaan jo viikkoja sitten luovuttu lähes kokonaan hyppykiikun käytöstä (vaikka se olisikin Meean mielestä maailman ihanin paikka). Varvistamista seurataan siis nyt, sen pitäisi jossain vaiheessa kadota kokonaan. Googlesta katselin, että jos ei katoa, niin voidaan saada lähete fyssarille ja apukeinoja (mm.erityiset kengät) varvistamista varten. Mutta toistaiseksi se on vielä ihan normaalia ja voi kadota itsestään. :)

Niin ja se tukkeutunut kyynelkanava. Sen takia on myös ylimääräinen kontrollikäynti vuoden rajapyykin tienoilla. Jos ei se aukea itsestään siihen mennessä, niin sitten joudutaan sondeeraamaan. :( On se silmän rähmiminen onneksi jo vähän rauhoittunut, että on hyvinkin mahdollista, että se aukeaa itsestään. Toivottavasti!

Allergioiden etsintää

Allergioiden osalta nyt lähdetään ruokailussa lääkärin ohjeistamana taas käytännössä alusta liikkeelle. Eli yksi kerrallaan makuja ja erityishuomio oireisiin. Pienistäkin oireista jätetään ruoka pois ja seurataan katoavatko oireet. Eli tää voi olla aika pitkä prosessi käydä läpi ne kaikki vanhat maut - ja sitten vielä saada uusiakin makuja mukaan! 

Vahvana veikkauksena on ne viljat, mutta täytyy nyt kuitenkin huolellisesti tarkkailla kaikki muutkin ruuat - jottei tätä rumbaa tarvitsisi enää kolmatta kertaa käydä läpi. Varsinaisia allergiatestejä kun ei kuulemma mielellään näin pienille vielä tehdä. 

Maito- ja koira-allergia ovat (onneksi!) lähes poissuljettuja, kun kuitenkin viikon rasvauskuurin aikana ihottumat selvästi rauhoittuivat. Mahdollisia nämäkin vielä ovat, mutta eivät kuitenkaan kovin todennäköisiä. 

Eilen otettiin jo tähän tylsään päärynä-parsakaali -ruokavalioon mukaan kana, että pikkuneiti saa viikon tauon jälkeen taas lihaakin syödäkseen. Sitä nyt sitten varman päälle ainakin viikonloppuun asti ja sitten pikkuhiljaa muita kasviksia ja hedelmiä mukaan. Niitä alkuaikojen - eli ennen allergiaoireita - ruokia voi varmaan tuoda takaisin ruokavalioon vähän tiuhempaan tahtiin ja loppuja sitten 4-5 päivän välein. Viljoja, eli kauran ja ohran joita toistaiseksi on vasta ehditty maistelemaan, ajattelin ottaa takaisin ruokavalioon vasta muutaman viikon päästä. Sitten näkee ainakin selkeästi niiden yhteyden ihottumiin; nyt kun kortisonikuurin loputtua on muutenkin se mahdollisuus, että ihottumat palaavat takaisin, niin täytyy pitää viljataukoa vähän pidempi aika. 

Seuraava neuvolakäynti onkin sitten vasta 10 kk neuvola helmikuussa. Hurjaa vauhtia aika menee eteenpäin! 

Allergisesta ihottumasta eroon

Meean ihottumat räjähtivät viikko sitten ja maanantaina jouduin soittamaan neuvolaan ja kysymään apuja.

Meealla on siis ollut muutamia viikkoja kuivaa atooppista ihottumaa. Ei se sinänsä ole Meeaa vaivannut, mutta eihän se mukavaakaan ole. Itsellänikin on kovin atooppinen iho, niin ajattelin aluksi, että Meeallakin iho kuivuu kelien muututtua talvisemmiksi. Etenkin kun ihottumat ilmaantuivat ensimmäistä kertaa silloin, kun uutta makua maisteltiin jo neljättä päivää - eivätkä pahentuneet entisestään vaikka samaa makua maisteltiin lisääkin. 

Tiettyjen (uusien) ruokien sattuessa kohdalle ihottumat pahenivat - ja yhden välipäivän aikana sitten taas rauhoittuivat. Kunnes sitten viime vkonloppuna ihottumat taas pahenivat perjantaina - toisena aprikoosipäivänä - mutta eivät rauhoittuneet viikonlopun aikana. Päinvastoin; sunnuntai-iltana ihottumat olivat pahimmillaan pahimmillaan. 

Rasvausta ja "varman päälle" ruokaa

Neuvolasta saatiin avuksi viikon rasvauskuuri, jotta saataisiin iho kuntoon. Kahdesti päivässä kortisonia, kahdesti päivässä rasvaista perusrasvaa (meillä Apobase Oily Creme). 

Sen lisäksi ruokien suhtenen mennään back to basics, eli vain niitä ekoja ruokia - niitä, joita on annettu ennen kuin mitään allergiaoireita on ilmennyt. Itse ajattelin pelata vielä sen verran varman päälle, että ollaan nyt viikon ajan syöty vaan päärynää ja parsakaalia. Jotta jos/kun tänäkin aikana oireita tulee, niin ei mahdollisia ruokalajeja ainakaan kovin montaa ole. Lisäksi nuo kaksi ovat niitä Meean herkkuruokia, joten ei varmaan pistä pahakseen, vaikka viikko vain noita syödään. :)

Viikon kuuri takana

Viikko rasvausta ja pelkistettyä ruokavaliota on nyt takana. Ihottumat jaloista ja käsistä ovat melko hyvin parantuneet. Ihan vähän kuivia kohtia siellä vielä tuntuu, mutta tosi vähäisesti. Sen sijaan mahaan ja kainaloihin tuli viikonloppuna uusia punaisia läiskiä. 

Huomenna on Meean 8kk neuvola (vähän etuajassa joululomista johtuen; 8 kk tulee täyteen vasta 21.12.), joten katsotaan sitten siellä millaiset jatko-ohjeet saamme. Itsellähän pahimmissa vaihtoehdoissa välkkyy mielessä maito- tai koira-allergia... Toivottavasti kuitenkin jotain lievempää.

Kunnon kehityspyräys!

On se jännää, miten paljon ja miten nopeasti vauvat kehittyy! Ei oo meidänkään Meea enää mikään pikkuvauva. :)

Kahden viikon sisällä (eli suunnilleen 7 kk iässä) on siis opittu ainakin nämä:

- konttausasentoon nousu

- liikkuminen taaksepäin (konttaamisen ja ryömimisen välimuodolla)

- kyljellään oleminen

- istuminen (hetken aikaa) ilman tukea

- polvillaan seisominen

- oikeilta kuulostavia sanoja oikeissa tilanteissa (ei ehkä kuitenkaan vielä ihan oikeita ekoja sanoja)

- sormiruuan vieminen suuhun asti

- nokkamukin käyttö

- lusikan vieminen itse suuhun

Lisäksi niitä vanhojakin taitoja on kehitetty. Selältään mahalleen ja toisinpäin onnistuu sutjakasti ja oman akselinsa ympäri pyöriminenkin sujuu nopeasti. Ylipäätään kaikennäköinen möngertäminen ja leikkiminen on ihanaa. Ja onpahan saatu yksi hammaskin aikaiseksi!

Jännityksellä odotan, kuinka paljon uusia taitoja tulee seuraavien kahden viikon aikana, jos kehitys on jatkossakin yhtä hurjaa!

Must have -blogisarja

Koska jokaisessa blogissa kuuluu olla vähintään yksi tietyn teeman ympärille rakentuva blogisarja, on myös tässäkin blogissa! 

Must have; vauvan tavarat ja hankinnat, jotka ovat oikeasti helpottaneet arkea, olleet käteviä tai hyödyllisiä tai joiden ostopäätöstä en millään muotoa kadu. Näitä löytyy meiltä kotoa jo monia; osan olisin ostanut jo aiemminkin, jos oisin tiennyt niiden kuuluva "must have" -listalle.

Faktahan on toki myös se, että markkinoilla on älyttömästi kaikkea turhaa ja ei-niin-tarpeellista. Ehkä jossain vaiheessa vielä uskallan myöntää, kuinka suuret määrät sellaisia tavaroita meiltäkin löytyy ja tämän blogisarjan rinnalle tulee "must not have" -blogisarja.

Mutta tällä nyt ainakin alkuun. Mielessä jo useampikin tavara tätä varten; ensimmäinen sarjan bloggus tulossa lähipäivinä, kunhan ehdin kirjoittaa. Jatkossa kaikki tämän sarjan bloggukset löytyvät siis "must have" -tagin alta.

Mitä tarvikkeita sinun ja vauvasi must have -listalle kuuluu?

Ensimmäinen hammaslääkäri

Meidän kunnassa pienokaisille on suotu mahdollisuus päästä hammaslääkäriin ensimmäistä kertaa jo 6 kk iässä. Google nimittäin kertoi, ettei tilanne ole sama kaikkialla; joillain paikkakunnilla hampilääkäriin pääsee ensimmäistä kertaa vasta vuoden iässä - tai jopa myöhemmin.

Meilläkin aika oli alunperin samalla viikolla kun 6 kk tuli täyteen, mutta kovan flunssan takia jouduttiin siirtämään aikaa eteenpäin. Viime viikolla sinne vihdoin päästiin ja reissu meni oikein hyvin.

Meeaa ei paljoa jännittänyt - eikä siihen kyllä ollut tarvettakaan. Täti kertoi lusikan käytöstä, hammastahnasta, kiinteiden ruokien maistelusta ja tutista. Lusäksi hän vilkaisi pikaisesti suuhun ja ihasteli kahta alaleuan helmeä. (Viime päivien itkuisuudesta päätellen kolmas helmi on jonnekin pian tulossa; vielä ei tunnu ikenissä mitään, mutta kutittaa ja kiukuttaa.)

Eipä siellä hampilääkärissä - tai siis suuhygienistillä - juurikaan uutta asiaa tullut, tai ainakaan sellaista, mitä ei neuvolasta voisi muutoin saada kysymällä selville. (Ja itse asiassa aion toimia vastoin saatua ohjeistusta siitä, että hammastahnaa saa ehdottomasti käyttää vasta 3-vuotiaana...) Mutta saatiinpahan ainakin ilmainen hammasharja Meealle ja hammastahnanäytetuubeja itselle. :D

Seuraava käynti onkin sitten heti perään 3-vuotiaana! 

Puolivuotiskuvaus

Halusin ikuistaa Meean laadukkaisiin otoksiin jo vauvaiässä (lue: ennen 1-vuotispäivää), joten käytiin viime viikolla puolivuotiskuvauksissa.

Studio Varjo on tuttu minulle työn kautta, joten kuvauspaikan valinta ei tuottanut ongelmia. Kyseisen firman ja sen kuvaajan Pasin ottamat kuvat eivät ole niitä peruspönötyskuvia studiossa, vaan niissä on särmää ja persoonaa. 

Kuvaukset sujuivat hienosti, vaikka aamulla vauvauinnissa itsensä väsyttänyt neiti olikin unessa vielä kun saavuimme kuvauspaikalle. Ensimmäisenä suunnitelmana olikin itse asiassa hyödyntää unta ja napata ekat kuvat nukkuvasta Meeasta - joka luonnollisesti heräsi heti, kun kuvauspaikka tätä varten saatiin kuntoon. :)

No, hereillä olevasta Meeastakin saatiin ihan hyvät kuvat. Alla muutama otos todisteeksi. :)

Vielä pysytään paikallaan, vaikka on jo kova into eteenpäin. 

Kukkuu!

Tuijotuksen kohteena äiti. 

Ikkunalaudalla kujeilemassa.

En olisi uskonut, että meidän pirpanasta saa näinkin seesteisen kuvan. 

Hienoja kuvia saatiin ja olen kyllä erittäin tyytyväinen näihin otoksiin. Etenkin, kun ikkunalaudalla istuskeleva Meea ei oikeasti vielä osaa ihan kunnolla istua. :D

Niin ja saatiin lopuksi pari joulukuvaakin tonttulakki päässä. Mikäli suunnittelemani lapsi+koira -joulukorttikuvaus kotioloissa ei onnistu (lapsesta tai koirasta johtuvista syistä), on niissä varavaihtoehto tämän vuoden joulukortiksi. Montaa näitä (onnistuneita) kuvia ei tullut, kun kuvausten loppuvaiheessa iski jo väsy - kuten alla olevasta kuvasta näkyy. :)

Kuvausten viimeinen otos ja uupunut malli.

Sormiruokailuharjoittelua

Ruoka on se isoin juttu meidän elämässä just nyt. Soseiden maistelu, uudet maut, uudet makuyhdistelmä, allergiaoireiden jännittäminen, nokkamukin käytön harjoittelu - jopa korvikemaidon vaihtaminen ykkösestä kakkoseen.

Nyt tähän kastiin tuli vielä uusi ihmetyksen aihe, kun sunnuntaina testattiin ensimmäistä kertaa sormiruokailua. 

Sormiruokailua ihan ekaa kertaa!

Se on kumma juttu, että vaikka Meealla nykyisin menee ihan kaikki suuhun (etenkin silloin, kun ikenet kutisee), niin ne sormiruokailtavaksi keitetyt parsakaalit eivät meinanneet millään löytää tietään suuhun!

Sunnuntaina Meea vähän kosketteli parsakaalin kukintoja, pyöritteli niitä pitkin syöttötuolin tarjotinta ja kahdesti jopa vei suun tienoille - tosin parsakaali oli niin tiukasti nyrkin sisässä, ettei se suuhun asti päätynyt. 

Kaikki parsakaalit päätyivät lopulta samaan paikkaan; lattian kautta Arttu-hauvan mahaan. 

Eilen maanantaina kun taas testattiin parsakaalin syöntiä, Arttu tulikin jo aitiopaikalle ottamaan koppeja. :)

Aika kivaa tää sormiruokailu!

Eilen syöminen sujui jo vähän paremmin; nyt parsakaalia saatiin jo suuhun asti nuoleskeltavaksi. Ja ihan pienen hyppysellisen Meea jo söikin äidin suuhun laittamana. Ihaninta silti taisi olla puristella ja litistellä nyrkissä kosteita parsakaaleja. 

Välissä kokeiltiin myös lusikan käyttöä itsenäisesti. ;)

Mutta tämä on hyvä alku ja tarkoituksena olisi päivittäin vähintään kerran tarjota soseen ohella myös sormiruokaa. Varmaan aluksi näitä makuja, joita on jo maisteltu ja allergiavapaiksi todettu, niin ei tarvitse sitten jänskättää allergioiden puolesta - etenkin, kun aluksi sitä ruokaa ei juurikaan edes suuhun mene. Eli siis parsakaalin lisäksi ainakin kukkakaali, päärynä ja porkkana ovat listalle seuraavaksi. Hieman myöhemmin varmaan avokado ja kurkku voisivat olla myös hyvää sormiruokaa. 

"Lasten purkkiruoka on monikansallisten yritysten tuottama ravinneköyhä valmiste"

Oon aiemminkin kirjoitellut useampaan otteeseen kotitekoisista soseista - sekä syistä, miksi itse suosin niitä purkkiruokien sijaan.

Vaikka asiaa on tullut aiheesta paljon, ei tämä silti ole minulle mikään elämän tärkein asia. Ruokajutut nyt vaan tälä hetkellä ovat yksi tärkeimpiä (ja jokapäiväisiä) Meean elämää koskettavia asioita, joten siksi ne ovat mielessä usien. Minusta purkkiruuat ovat hyvä apu etenkin reissussa - kunhan eivät ole pääasialline ravinto lapselle. Fanaatikoksi leimautumisen mahdollisuudesta huolimatta; pakko jakaa tämä linkki, jonka bongasin tutun fb-seinältä. 

Lasten purkkiruoka on monikansallisten yritysten tuottama ravinneköyhä valmiste

Jos et jaksa lukea koko juttua, niin tässä tiivistelmä; lasten purkkiruoka ei ole ruokaa.

Vaikka meillä nykyään purkkiruuattomuus on enemmänkin pakko kuin valinta (lue, miksi), tämän artikkelin luettuani olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että mieluummin valitsen kotitekoisen soseen purkin sijaan. En minä itsekään niistä eineksistä tykkää, joten miksi syöttäisin niitä lapsilleni?

Aiempaan bloggaukseeni viitaten; kun soseiden teko itse kuitenkin on niin helppoa, kohtuullisen vaivatonta ja edullista, miksi purkkiruokien suosio on niin suurta? 

Kerhoilua

Tällä viikolla on vihdoin startattu Meuskan kerhotaival!

Oikeastihan kerhoihin meno oli ajatuksissa jo alkusyksystä, mutta sitten viikot tuntuivat olevan niin täynnä kaikkea muuta, että siirsin aloitusta suosiolla eteenpäin. Pari vkoa sitten vihdoin sain laitettua kerhoihin mailia ja kyseltyä, että onkohan siellä mitään näin pienille - sitten iskikin flunssa! Nyt kun flunssa on selätetty (sekä äidiltä että tyttäreltä), päästiin vihdoin tällä vkolla kerhoilemaan.

Täällä on viikoittain kaksi eri äiti-lapsi -kokoonpanoille suunnattua kerhoa ja me siis tutustuttiin nyt näihin kumpaankin.

Maanantaina oltiin MLL:n perhekahvilassa nuorisotalolla. Kymmenisen äitiä kokoontui kahvittelemaan, juttelemaan ja lapset leikkimään. Tässä seurueessa Meea oli selkeästi nuorin; seuraavaksi nuorin osasi jo kävellä muutaman askeleen - tosin mukana on kuulemma toisinaan myös yksi suunnilleen Meean ikäinen tyttö. Meea oli lähinnä ihmeissään, että minnehän nyt on tultu. Suurin osa ajasta meni ihmettelyyn ja ottipa neiti pikkutirsatkin sylissä, kun väsy iski. 

Tiistaina käytiin sitten seurakunnan perhekerhossa pappilassa. Siellä oli varmaan puolet enemmän äitejä ja lapsia, joten vilskettä riitti - tosin tilatkin olivat isommat. Mukana oli myös Meeaa nuorempia ja pari suurinpiirtein samanikäistäkin. Meeasta ihaninta oli tuijotella niitä omanikäisiään (ja -näköisiään); sitä tehtiinkin aika paljon. Myös kerhokerran päätteeksi olleessa varttikirkossa/muskarihetkessä oli ihmeteltävää; pikkuneiti tykkäsi erityisesti siitä, kun laulettiin. 

Kaiken kaikkiaan molemmat kerhot olivat erittäin positiivisia kokemuksia. Meealle leikkiseuraa (tai ainakin ihmeteltävää ja tuijoteltavaa) ja äidille vertaistukea sekä juttuseuraa. Vielä kivempaa noissa varmaan on käydä siinä vaiheessa, kun Meea osaa istua ja/tai kontata, mutta eiköhän sekin aika pian koita. :)

Mutta ehdottomasti mennään kyllä uudelleenkin - varmaan kumpaankin paikkaan. Voi olla, ettei ihan joka viikko jaksa kumpaankin kerhoon vaeltaa; meiltä kun kuitenkin on se puolen tunnin kävelymatka kerhopaikoille. Mutta eipähän tarvitse kyseisinä päivinä lähteä muutoin vaunulenkille; raitista ilmaa tulee riittävästi ja kerhon jälkeen unikin näyttäisi tulevan helposti. :)

180 astetta unta

Pikkuneiti on jo jonkin aikaa pyörinyt sängyssään ihan älyttömästi. Selältään mahalleen tai toisinpäin neiti ei vielä nukkuessaan ole mennyt (vaikka nämäkin taidot on opittu hiljattain), mutta hän pyörii akselinsa ympäri - lähes joka yö.

Yleensä siinä vaiheessa, kun itse menen nukkumaan, on neiti kääntynyt pinnasängyssä 180 astetta. Eli siis pää on jalkopäässä ja jalat tyynyn kohdalla. Tosin tyynyä (eli tyynyliinaa) ei olla voitu enää hetkeen käyttää, juurikin tästä syystä. 

Välillä pyöriminen on jatkunut yön aikana vielä niin, että aamuun mennessä neiti on taas sängyssä oikein päin. Eli ainakin se 360 astetta on yön aikana pyöritty; voihan olla että Meuska on tehnyt useammankin täysympyrän. 

Ei ikinä aamulla tiedä, että mistä kohtaa sänkyä neiti löytyy - ja mihin ilmansuuntaan jalat osoittavat. 

Olen myös itsekseni miettinyt huvittuneena, että olisi melkoista, jos itsekin pyörisi samalla tavalla nukkuessaan. Voisi se olla hieman outoa herätä aamulla naama miehen varpaiden vierestä - omat varpaat tyynyllä. Saati sitten lattialta, jos sinne asti olisi pyöriessään päätynyt, kun ei omassa sängyssä ole niitä pinnoja suojaamassa. 

Lasten nukkumaanmenoaika

Raskausaikana - etenkin viime syksynä - olin tosi väsynyt. Koska aamulla oli aikainen herätys töihin, menin illalla usein jo kahdeksan jälkeen yöunille. Kun tätä aikaistettua nukkumaanmenoa kesti useamman kuukauden, myös Arttu-koiramme tottui tähän ja tuli myös kanssani yöunille tähän aikaan. Jos en iltayhdeksään mennessä ollut sängyssä, Arttu oli ihmeissään.

Äitiysloman alettua huhtikuussa ei tarvinut herätä enää niin aikaisin, joten nukkumaanmenoaikakin muuttui myöhemmäksi. Ja vauvan synnyttyä nukkumaan mennessä kello saattoi näyttää mitä tahansa, kun rytmiä vasta opeteltiin - useimmiten sänky kutsui vasta kymmenen ja puolenyön välissä.

Arttu loukkaantui, kun ei enää saanutkaan mennä aikaisin nukkumaan. Pari kertaa pikkuherra tosin hiippaili makuuhuoneeseen yksin kasin-ysin maissa ja hiljentyi itsekseen yöunille.

Nyt kun Meean nukkumaanmenoaika on alkanut vakiintua kahdeksan hujakoille, pääsee Arttu taas ihanneaikaansa nukkumaan. Arttu siis kipittää makuuhuoneeseen nukkumaan heti sen jälkeen, kun Meea on viety unille - joskus jopa jo ennen Meeaa. Siellä ne lapset sitten uinuvat; Meea pinnasängyssään ja Arttu omalla pedillään lattialla. :)

Vanhempiensa tyttö

Nykyisestä naamasta ja vauvakuvista on kovasti syynätty, että kumman näköä Meeassa on enemmän. Syntyessäänhän tyttö oli ilmetty isänsä, mutta nyt alkaa äidinkin piirteitä näkymään.

Jännintä on se, että Meea muistuttaa meitä kumpaakin vauvana - vaikka ollaan ihan eri näköisiä vauvoja Markon kanssa oltu. :)

Alla kuvat todisteeksi. :)

Myös kasvua on vertailtu toisiimme ja nyt puolen vuoden rajapyykillä lienee sopiva hetki kirjata nämä ylös.

Meea
Syntymä: 2750 g, 47 cm
6 kk: 8035 g, 70 cm

Marko
Syntymä: 3550 g, 52 cm
6 kk: 8780 g, 70 cm

Teija
Syntymä: 3160 g, 49,5 cm
6 kk: 6800 g, 65 cm

Mainittakoon myös, että omat 9 kk -mittani ovat lähes täsmälleen samat kuin Meealla puolivuotiaana (7910 g, 69,5 cm)  - eli yhtä ruipeloita ollaan molemmat. Meea vaan on kasvanut vähän nopeammin kuin minä.  

Lähes totaalinen nounou kaupan soseille

Mainitsin jo aiemmin, että meillä kaupan soseiden maistelu on jäänyt pelkäksi yritykseksi. Nyt hieman lisää asiaa tästä.

Mango, päärynä ja peruna-parsakaali

Olen pääsääntöisesti halunnut tehdä vauvan soseet itse (lue, miksi ja mitä), mutta myönnän, että reissuissa (niin päivän shoppailureissuilla kuin pidemmillä kyläilyilläkin) valmissoseet helpottaisivat elämää huomattavasti. Siksi YRITETTIIN viime viikkoina totutella kaupan soseisiin, jottei matkoilla tarvitsisi aina kokata ruokia itse.

Tätä ennen oltiin maisteltu valmissoseista ainoastaan mangoa, kun ajattelin sen olevan mukavan makea ja maistuva - ja se otettiinkin uutena makuna mukaan jo reilu kuukausi sitten. No, eipä mangosose sopinut Meuskalle; viitisen tuntia soseen syönnin jälkeen lehahti korvat, kasvot ja vaippa-alue tulipunaiseksi. Koska yhdestä kerrasta ei voi olla varma, kokeilin mangoa vielä teelusikallisen verran yhden välipäivän jälkeen - sama homma.

Ajattelin, että Meealla on mangoallergia ja siirryttiin sitten muihin makuihin.

Nyt sitten toissa viikolla - valmissoseita harjoitellessa - syötiin ensin päärynää, joka maistui hyvin, eikä oireitakaan tullut. Seuraavana iltana maistettiin myös peruna-parsakaalisosetta - kumpikaan maku ei aiemmin (omatekoisena) ollut aiheuttanut oireita. Nyt kuitenkin aamuun mennessä oli tasan ne samat oireet kuin mangon jälkeenkin!

Syynäsin tarkkaan kaikkien kolmen valmissoseen ainesosat - pelkkä teollinen tuotanto ei allergiaoireiden syynä voinut olla, koska päärynäsoseesta ei tullut oireita. Ja löytyihän sieltä allergiasoseista yksi yhteinen ainesosa, jota ei päärynäsoseessa ollut.

Kiitos riisitärkkelys!

Kuten väliotsikkokin kertoo, allergiaoireet aiheutti todennäköisesti riisitärkkelys. Sitä kun sekä mangososeesta että peruna-parsakaalisoseesta löytyi.

Google kertoi riisin olevan erittäin harvinainen allergisoija, mutta mahdotonta sekään ei ole.

Monet riisiallergiset tosin kestävät riisitärkkelystä, mutta puhdas riisi aiheuttaa oireita. Meeahan ei vielä riisipuuroa ole syönyt, joten pelkän riisin aiheuttamat oireet eivät ole tiedossa. Neuvolan mukaan sitä riisiäkin uskaltaa kuulemma kokeilla; hyvällä tuurilla se voikin sopia, kun riisihiutaleet ovat ns. puhtaampaa riisiä kuin teollisesti tuotettu riisitärkkelys. Huonolla tuurilla se sitten aiheuttaa vielä pahemmat iho-oireet.

Vain harvat ja valitut valmissoseet

Ehkä vielä kolmannen kerran pitäisi testata, jotta tosi tulee sanotuksi - mutta aika varmasti siis MIKÄÄN riisitärkkelystä sisältävä ruoka ei Meealle sovi. Monesti riisiallergiset ovat myös maissiallergisia, joten voi olla, ettei maissitärkkelyskään sovi - maissiakaan ei ole vielä maistettu. Samaten vilja-allergiatkin voivat tulla herkästi; viljoistahan on maisteltu vasta kauraa ja ohraa, joista jälkimmäistä vaan kaksi päivää, kun aiheutti pieniä oireita. Tosin ei ole ihan varmaa, oliko ne oireet ohrasta vai flunssasta; täytyy lähiaikoina ottaa tuo ohra uudelleen maisteluun.

Mutta tämä todennäköinen riisiallergia ja mahdollinen maissiallergia on ratkiriemukasta erityisesti sen takia, että n. 80 % valmissoseista on jompaa kumpaa tärkkelystä. Eli aika harvassa ovat ne valmissoseet, joita Meea pystyy syömään. Ei se sinänsä minua haittaa, koska kuitenkin olin ajatellut soseet tehdä itse - mutta olisihan se nyt helppoa reissuissa (tai vaikka kipeänä, jos pakastinvarastot ovat ehtyneet), kun voisi välillä turvautua kaupan hyllyjen tarjontaankin.

Pääasiassa valmissoseista löytyy hedelmäsoseita, jotka Meeallekin sopivat. Itse asiassa listasin kaikki tällä hetkellä valmistettavat riisi- tai maissitärkkelystä sisältämättömät soseet. Jos niitä "välipalapusseja" ja puuroja ei lasketa, niin valmissoseita 6 kk ikäisille löytyy yhteensä (viideltä eri valmistajalta) 29 kpl; näistä viisi on sellaista, joissa on myös lihaa mukana. Ja jos sattuisi osumaan kohdalle vielä vehnäallergiakin, niin tuosta joukosta putoaa vielä viisi valmissosetta pois. Valmisruokien lukumääristä tietämättömille; keskimäärin yhdellä valmistajalla on varmaan tuo 29 kpl eri makuja 6 kk ikäisille tai sitä nuoremmille.

Mutta joo. Sympatiseeraan kyllä kaikkia allergisten lasten vanhempia. Vaikkei meidän allergiat ole toistaiseksi kovin vakavia (ihon punoitus on aika pientä hengitysvaikeuksien yms rinnalla), niin ei tämäkään kovin mukavaa ole.

Onneksi kuitenkin vauva-ajan ruoka-allergiat yleensä katoavat iän myötä, eli ei tämä elinikäistä riisituomiota automaattisesti tarkoita. Onneksi.

6 kk neuvola

Neiti täytti puoli vuotta tiistaina ja tänään oli vuorossa puolivuotisneuvola. Ja sepäs se olikin Meuskan mielestä kivaa touhua!

Ihan paras paikka

Vähän epäilin neuvolareissusta tulevan pelkkää itkua. Meea heräsi aamulla niin aikaisin, että torkahti aamu-unille vähän ennen lähtöä. Jouduin herättelemään 20 min nukkuneen tytön pukemaan, että päästiin ajoissa lähtemään; viime päivinä Meea on siis nukkunut 2 tunnin aamu-unet, joten jäi aika vähäiseksi tämän aamun uni.

Ennen lähtöä ei maistunut enää maito - eikä matkalla maistunut uni. Puolen tunnin kävelymatkan neiti sinnitteli hereillä; silmät lupsahtivat kiinni, kun käännyttiin terveyskeskuksen pihaan! :D Ja silmät aukesivat, kun astuttiin tk:n ovista sisään. :)

Odotustilassa oli Meealla ihmeteltävää, kun siinä oli kaksi muutakin (vähän isompaa) lasta. Käytiin myös tutustumassa leluihin (helmienkuljetusradasta otettiin TIUKKA ote, eikä meinattu päästä millään irti) ja ihasteltiin hoitopöydällä ollutta värikästä Nalle Puh -vahakangasta. Maito ei tietenkään maistunut vieläkään, kun ympärillä oli niin paljon ihmeteltävää. 

Neuvolan tädin huoneeseen kun päästiin, niin sittenhän se riemu vasta repesikin!

Nostin Meean seisomisasentoon sylissäni ja siitä pikkuneiti tuijotti neuvolan tätiä ja hihkui innoissaan. Kädetkin jännittivät innosta, kun oli niin mukavaa! :) Hirveästi piti touhottaa ja katsella ympärilleen - ja välillä kujeilla neuvolan tädille. 

Iiiiiiiiso tyttö

Neuvolan täti päivitteli Meean kasvua jo ennen mittauksia. Ja kyllähän se neiti tuntuu koko ajan vaan kasvavan. Nyt oli mennyt 8 kg ja 70 cm rajat rikki!

Puolivuotiaan mitat:

Paino: 8035 g

Pituus: 70,0 cm

Pään ympärys: 43,4 cm
(5 kk mitat löytyy täältä.)

Tällä kertaa neuvolan täti jo uskoi Meean pituuteen; ei tarvinnut kahteen kertaan mitata, kuten edellisillä kerroilla. :)

Pääasiassa tuo neuvolakäynti olikin tällä kertaa vain mittailua. Vähän juteltiin ruokajutuista ja allergioista, flunssasta, hampaasta ja nukkumisesta. 

Niin ja tietenkin myös vähän väänneltiin ja käänneltiin Meeaa ja testattiin taitoja. Meeasta oli ihanaa, kun täti nosteli istumaan ja seisomaan - makuulla olo ei ollut niin mukavaa, vaikkei Meea siitäkään pahastunut. Selkää Meea kannattelee kuulemma jo niin hienosti, että syöttötuoliin saa siirtyä istumaan vaikka samantien. Jämäkkä ja jäntevä olivat edelleen ne sanat, joilla Meeaa monesti kuvailtiin. :)

Meea pysyi iloisella päällä loppuun asti; esittelipä neiti kaikki osaamat äänensäkin neuvolan tädille käynnin aikana. Vähän kiljuttiin, hihkuttiin, muristiin ja jokelleltiin. Neuvolakortissa lukeekin "Olet löytänyt oman äänesi, kiljahtelet suloisesti."

Seuraava käynti onkin sitten vasta 8 kk lääkärissä, tosin kun se 8 kk tulee täyteen joulun aikoihin, niin mennään neuvolaan jo pari viikkoa aiemmin. Mutta 1,5 kuukautta pitää nyt odottaa, että seuraavan kerran näkee mitat! :)

Miksei kaikki tee vauvan soseita itse?

Nyt kun ollaan yritetty totutella myös kaupan soseisiin (kerron myöhemmin, miksi tämä on jäänyt yritykseksi...), on mieleen tullut lähinnä yksi ajatus.

Miksei kaikki tee soseita vauvoilleen itse? Miksi joku tahtoo antaa vauvalleen vain ja ainoastaan kaupan soseita?

En halua provosoida ketään - ihmettelen vaan. Miksi - alla syyni tähän ihmetykseen.

1) Annoskoot

Erityisesti näin alkuvaiheessa, kun annoskoot ovat lusikallisen verran, ovat nuo kaupan soseiden purkit melkoisen isoja. Ne toki säilyvät pari päivää jääkaapissa, mutta kyllä meillä maisteluvaiheessa olisi jostain porkkanasoseesta siltikin mennyt puoli purkkia roskiin. Omatekoista sosetta voi tehdä ja tarjota vaikka kuinka pienen määrän, eikä tarvitse heittää ruokaa roskiin. Kotitekoisissa soseissa pienin annoskoko on jääpalallinen ja puuroakin on helppo keittää vaikka kuinka pieni annos - ja kun puuro tehdään oikeista hiutaleista (jotka on vaan pilkottu pienemmäksi blenderissä etukäteen), voi samalla keittää helposti itselleen aamupuurot. 

2) Helppous

Nettikeskusteluissa moni vetoaa siihen, ettei OSAA tehdä vauvalle soseita. Melkoisen uusavuton pitää olla jos ei osaa - silloin ei varmaan osaa kyllä tehdä mitään ruokaa! Soseiden teko kun on uskomattoman helppoa. Jostain luin tämänkaltaisen ohjeen: 1) Laita kattilaan vettä ja anna kiehua. 2) Lisää rehu(t) ja keitä kypsäksi. 3) Soseuta. No eipä se tuon vaikeampaa ole! Ja sama ohje toimii myös lihoille - eikä puuron keittämiseenkään tarvita ravintola-alan koulutusta. Ja kun soseet pakastaa jääpalarasioihin, myös niiden tarjoilu on uskomattoman helppoa; edellisenä päivänä halutunkokoinen annos sulamaan jääkaappiin, lämmitys mikrossa ja ei muuta kuin suömään! Eli sitä ruokaa ei tarvitse valmistaa edes joka päivä, noin kerran viikossa riittää ainakin alussa mainiosti. 

3) Edullisuus
Kotiruoka on aina valmisruokaa edullisempaa - niin myös tässä. Vaatii vähän vaivaa (tässä tapauksessa tosi vähän!), mutta lompakko kiittää. Ja viitaten ykköskohtaan; kun ruokaa ei tarvitse heittää hukkaan niin paljon, tulee tässäkin säästöä. 

4) Raaka-aineet

Kun soseet tekee itse, voi olla varma siitä, että lapsi syö vain puhtaita raaka-aineita. Ja ns. "sitä itseään"; kaupan soseissa kun on monesti sen varsinaisen ruuan lisäksi kaiken maailman lisäaineita. Koska en itse ole muutenkaan mikään valmisruuan ystävä, miksi lapsenikaan pitäisi sitä joutua syömään?

5) Allergiaepäilyt
Se, mitä olen eniten ihmetellyt kaupan soseissa, on tämä allergia-asia. Valtaosassa kaupan soseista on muutamaa eri kasvista/hedelmää/marjaa (siis vaikkapa peruna-parsakaalisose tai puolukka-banaanisose). Sen lisäksi niistä löytyy muitakin ainesosia; riisi- tai maissitärkkelystä, rypsiöljyä ja muita vastaavia. Pääsääntönähän on antaa vauvalle yhtä makua kerrallaan aina 4-5 päivän ajan ja sitten vasta ottaa uusi maku mukaan - näin on helpompi selvittää mahdollisten allergiaoireiden tullessa, että mille vauva on allerginen. Kaupan valmissoseiden kanssa tämä olisi kyllä todella vaikeaa. Mistä sitä sitten tietäisi, onko allerginen perunalle, parsakaalille vai kenties riisille? Ja miten sen voisi edes selvittää, jos pelkkää perunasosetta ei kaupan valikoimissa ole tarjolla? 

6) Ruokaa aina tarjolla
Toki sitä ruokaa olisi aina tarjolla, kun sitä kaupasta vaan kantaisi kotiin. Ja pitäähän ne hedelmät ja kasviksetkin kaupasta roudata kotiin ja vieläpä valmistaa ennen tarjoilua. Mutta kun tekee isoja satseja kerralla pakastimeen, sieltä löytyy piiiitkäksi aikaa evästä. Meillä kaappipakastimessa on nyt yksi laatikollinen lähes täynnä Meean evästä - kyllä näillä aika monta viikkoa elettäisiin. Ja lisäksi puurolaatikot, joita on nyt kolmea eri makua - niistäkin riittää aamupuurot aika monelle aamulle. 

7) Tulevaisuutta ajatellen parempi vaihtoehto
Neuvolan täti toi esille vielä yhden pointin, joka ei itselle heti tullut mieleen. Kuulemma omatekoisia soseita syövien lasten on helpompi siirtyä aikanaan tavalliseen kotiruokaan kuin purkkisoseita syöneiden. Loogisen kuuloista ja varmasti pitää paikkaansa. Kun ei sille leikki-ikäiselle lapsellekaan kuitenkin (yleensä) anneta mitään mikroaterioita, niin miksei sitä kotiruokaa tarjoaisi jo vauvasta asti omatekoisten soseiden muodossa?

Jos olet eri mieltä ja vannoutunut kaupan purkkisoseiden ystävä, kuulisin mielelläni mielipiteesi! Itse olen toistaiseksi löytänyt niistä ainoastaan yhden hyvän puolen; ne ovat käteviä reissussa. Mitä muita syitä on olemassa (pelkkään) kaupan soseiden tarjoamiseen? 

Ikea tykkää vauvoista

Olin jo aiemmilla Ikea-käynneillä - siis aikana ennen vauvaa - huomannut Ikean lapsiystävällisyyden. Nyt kun tehtiin viikonloppuna reissu Ikeaan, pääsin todistamaan sen myös omakohtaisesti.

Ikeassa käyneille lapsiperheille (joita varmasti on lukuisia) tämä on ihan tuttua huttua - mutta koska minulle tämä oli uutta ja ennen kaikkea hienoa, ajattelin että tämäkin ansaitsee oman bloggauksensa. :)

Vaivatonta liikkumista

Yksi parhaista vauvoille suunnatuista jutuista Ikeassa oli ehdottomasti ostoskärryjen turvakaukalo. Nahkaiseen, tukevan oloiseen ja ennen kaikkea siistiin kaukaloon laittoi vauvan ilomielin. Tähän mennessä olen kaupoissa törmännyt lähinnä kaukaloihin, joissa on päällä jostain reunasta lepattava nuhjuinen kangaspehmuste - nämä Ikean kaukalot olivat ihan toista luokkaa.

Kahdessa kerroksessa olevassa Ikeassa liikkuminen oli helppoa tilavien hissien ansiosta. Lähes joka paikkaan pääsi isojen ostoskärryjen (eli vauvan) kanssa - muutamassa kohtaa piti jättää kärryt parkkiin, mies vahtiin ja pujotella yksin hyllyjen väliin.

Innokas pieni shoppailija. 

Ja vaikkei meidän Meea vielä päässytkään käyttämään kaupan sisällä olevia leikkipisteitä tai lapsiparkkia, on hienoa että tällaisetkin on olemassa! Sujuupahan sitten muutaman vuodenkin päästä Ikea-reissut yhtä vaivattomasti!

Helppoa ruokailua

Myös ravintola-alue oli vauvaystävällinen. Meillä oli omat eväät (namnam päärynää!) mukana, mutta kahvilan puolelta olisi vauvan murkinaakin saanut ostettua. 

Ns. lasten puoli ravintolasta oli sijoitettu mahtavasti a) vessojen eli hoitopisteiden sekä b) ostoskärryparkin viereen. Näin ei tarvinut kanniskella vauvaa pitkiä matkoja, vaan liikkuminen sujui kätevästi. 

Syöttötuoleja oli tarjolla roppakaupalla ja nekin kovin siistissä kunnossa (esim. joissan pikaruokapaikoissa olen huomannut, että tuolit ovat niin kuluneen näköisiä, ettei niihin välttämättä uskaltaisi lastansa laittaa). Tosin nämähän olivat Ikean omia syöttötuoleja, joten ne varmaan vaihdetaan upouusiin hieman tiuhempaan tahtiin kuin tavallisissa ruokapaikoissa.

Meea ei ihan vielä osaa kunnolla istua, mutta tueksi laitetun ulkohaalarin (ja tukena olleen äidin käden) avulla joten kuten pysyi syöttötuolissa. :)

Ehkä ainoa miinus minkä löysin, oli se, että ruokajonossa vauvaa piti kanniskella sylissä. Ostoskärryt eivät jonoon mahtuneet, eikä meillä rattaita ollut kaupassa mukana lainkaan. Vaihtoehtona tietysti olisi ollut mennä istuskelemaan pöytään vauvan kanssa ja jättää ruokien haku miehen tehtäväksi, Mutta kun halusin kuitenkin itse tulla valitsemaan, mitä ruokaa otan ja mitä salaattia haluan lautaselleni, niin vauva piti olla sylissä sen ajan. Mutta tämä nyt oli pienenpieni miinus näiden kaikkien plussapuolien keskellä. Etenkin kun tarjotinkärryjen ansiosta ruokien ottaminen kuitenkin sujui vaivatta vauva sylissäkin. :)

Hoitopisteitä pilvin pimein

Best for last.

Vauvan hoitoalustat löytyivät sekä miesten että naisten vessasta - lisäksi oli erillinen hoitohuone. Ja näin siis ilmeisesti jokaisten vessojen yhteydessä. Kyllä oli helppoa käydä vaihtamassa vaippa!

Erityisesti tuo hoitohuone lämmitti mieltä, koska siinä kiteytyi se, miten Ikeassa on otettu huomioon lapset. Hoitohuone kun palveli monia eri tarkoituksia ja monen ikäisiä lapsia.

Tukevalla ja aika isolla hoitopöydällä oli kätevä vaihtaa vaippa. Hieman isommille lapsille oli tarjolla potta, jossa voi käydä tarpeillaan kaikessa rauhassa omassa huoneessaan. Nurkassa oli nojatuoli imettäviä äitejä varten. Paras yksityiskohta oli kuitenkin pieni pöytä ja sen päällä olleet lelut - vauvaperheessä myös isompi lapsi voidaan ottaa huoneeseen mukaan, eikä aika tule pitkäksi. 

Pieni, mutta tärkeä, plussa myös siitä, että vaipan unohtuessa niitäkin olisi Ikeasta saanut! 

Kaiken kaikkiaan siis erittäin positiivinen kokemus - ja varmaan tähän astisista kauppareissuista vauvan kanssa se paras! :)

Itkua ja hampaan kiristelyä

Ensimmäinen hammas on vihdoin läpi! Jippii ja kolminkertainen jee! :)

Kuten tuuletuksistakin voi päätellä, ei ollut ihan helpoimmasta päästä tämä hampaan teko.

Piiiiitkä prosessi

Hampaiden teko aloitettiin oikeastaan jo kesällä, jolloin kuolaaminen lisääntyi yhtäkkiä huomattavasti. Elokuun alussa alaikenessä alkoi hieman tuntua kovaa ja samoihin aikoihin alkoi kaikki (lelut, omat ja muiden sormet, tutti, tuttipullon tutti) hakeutua suuhun ja niitä hangattiin ientä vasten. 

Myös pientä kiukkuilua oli ilmassa, mutta saattoi kyllä johtua muustakin kuin hampaasta.

Viikko sitten alkoi nimittäin ne todelliset kiukkuilut ja itkut. Pahimmillaan kenkuttelu oli iltaisin, mutta kyllä sitä kiukkua on riittänyt ympäri vuorokauden viimeisen viikon ajan.

Ikävä hammas

Päiväunet katosivat totaalisesti, eikä edes ulkona meinannut nukuttaa. Yksin lattialla viihtymään oppinut vauveli ei enää halunnut olla yksin - lähinnä kai siksi, että hammaskipu saattoi iskeä milloin vaan. Ja ne sydäntäsärkevät itkut tosiaan tulevat ihan yllättäen, eikä niihin auta mikään. :( 

Ruokakaan ei meinannut maistua. Tuttipullossa kiinnosti enemmän tutin hankaaminen; syöminen aloitettiin yleensä vasta itkun kautta - kun oli jo ehtinyt tulla liian kova nälkä. Soseet eivät maistuneet lainkaan, kunnes neuvolatädin vinkistä kokeilin antaa jääkaappikylmää ruokaa, joka onkin maistunut.

Purulelu maistuu jo heti aamusta.

Pahinta ovat kuitenkin olleet illat ja yöunille meno. Iltakiukuttelut ovat muutenkin olleet toisinaan tuttuja, mutta viimeisen viikon ajan nukuttaminen on ollut joka ilta vaikeaa. Osaksi johtuu hampaasta, osaksi yliväsymyksestä (joka tosin varmaan johtuu myös hampaasta). Parhaimpana - tai pahimpana - iltana neiti oli olemuksensa perusteella ihan valmis yöunille jo kuudelta; uni tuli puoli kymmeneltä. 

Yöunet onneksi ovat olleet hampaasta huolimatta suhteellisen pitkät. Onneksi. Tosin kun normaalisti nukutaan 10-12 tunnin yöunia ilman yöheräämisiä, niin nyt yöunet olivat vain 8-9 tunnin luokkaa. Yöheräämisiäkin mahtui kuluneen viikon ajalle muutama.

Hammas läpi - vihdoin!

Tänään aamulla vielä tuntui vasta pieni kulma ikenestä läpi - se on jo viikonlopusta asti tuntunut. Lyhyiden päikkäreiden jälkeen tuli muutamia itkukohtauksia ennen päiväruokaa. Päiväruualla sitten huomasin, että hammas oli tullut läpi, kun lusikka mukavasti siihen kolisi. :) Piti sitten kokeilla sormellakin ientä, ja kyllä - komea terävä hampaanreuna sieltä oli puskenut esille. 

Itkut eivät vielä ole loppuneet - ja saattavat ilmeisesti vielä useamman päivän kestää - mutta onneksi sentään jo edistystä tässä hammas-asiassa! Toivotaan, että hammas kasvaa koko komeuteensa pian!

Seuraavia hampaita odotellessa...

5 kk neuvola

Taas on neuvolareissu takana, tällä kertaa 5 kk neuvola.

Neiti venyy mittaa

Mittaa oli taas tullut niin paljon, että neuvolantäti mittasi Meean kahdesti. :) Ja painoakin kuukaudessa kilo!

5 kk strategiset mitat:
Paino: 7270 g (4 kk: 6240 g)
Pituus: 67,6 cm (4 kk: 64 cm)
Pään ympärys: 42,4 cm (4 kk: 41,1 cm)

Pituuskasvu etenkin on ollut huimaa; tosin onhan se huomattu jo parin kuukauden ajan, kun bodyista loppuu mitta kesken. :)

Kehitys kohdillaan

Kaikki neuvolan tädin "testit" läpäistiin; Meea osasi seurata lelua katsellaan, ottaa siitä kiinni, kääntää päätä katseen suuntaan, kannatella päätä mahallaan... Kehui Meea hyvin jämäkäksi tytöksi, kun niin tomerasti jo istui sylissä selkää ja päätä kannatellen.

Meea myös loppuvaiheessa alkoi juttelemaan (suu kiinni, tottakai) ja pitkät pätkät juttelivat neuvolan tädin kanssa. Ei sentään kiljunut tädille, vaikka sekin viime päivinä opittu taito on ollut kovasti käytössä. :)

Lisää rokotuksia

5 kk neuvola oli myös rokotuskerta - nyt seuraavat rokotukset tulevatkin sitten vasta vuoden iässä. Saatiin siis tehosteet 3 kk neuvolassa annettuihin rokotuksiin.

Rota-tehoste oli vanha tuttu, jo kolmatta kertaa se nyt annettiin. Suun kautta otettava rokote ei ole niin "paha juttu", vaikkakin Meea alkoi olla jo sen verran väsynyt, ettei olisi jaksanut lääkettä lipittää. Lopulta meni kuitenkin kaikki alas.

Piikkirokote oli nyt toinen ikinä. Ensimmäinen yhdistelmärokote pari kuukautta sitten meni aika hyvin; vähän meni suu mutruun ja pieni itku. Nyt Meea kuitenkin kauhistui piikin aiheuttamasta kivusta ihan totaalisesti ja meni useampi minuutti rauhoitellessa pientä.

Rota-rokotteesta tuli ensimmäisellä kerralla hirveä ripuli, toisella kerralla ei mitään ja näyttäisi ettei nyt kolmannellakaan kerralla sen ihmeempiä oireita. Yhdistelmärokotteesta puolestaan ei ensimmäisellä kerralla tullut väsymystä kummempia oireita, mutta tämä tehoste puolestaan on aiheuttanut kaksi päivää väsymystä ja kitinää. Viime yö oli huonoin pitkään aikaan; lähes joka yö viimeiset pari viikkoa kun on nukuttu täysiä 10-12 tunnin öitä, niin viime yönä herättiin kolmelta, mentiin nukkumaan varttia vaille viisi ja herättiin kokonaan vartin yli viisi. Onneksi sentään Meea nukkui kevyet kolmen tunnin aamupäikkärit, niin ei tämä äiti ole ihan niin väsynyt ollut tänään. Täytyy tänään taktisesti mennä jo itsekin ajoissa nukkumaan, jos sattuu ensi yökin vielä menemään valvomisen merkeissä.