perjantai 23. helmikuuta 2018

Odotan jo soseiden aloittamista!

Facebookin vauvaryhmässä on ollut viime viikkoina muutamaankin otteeseen puhetta kiinteiden aloittamisesta vauvalle. Vaikka meillä tähän onkin aikaa vähintään kuukausi - todennäköisesti enemmän - odotan innolla soseiden aloittamista!

Meealle tein lähestulkoon kaikki soseet itse, mikä olikin sinänsä hyvä valinta allergia-asioiden kannalta. Myös Veinille olisi tarkoitus kokkailla soseita pakastimeen itse, soseiden kokkausvinkit ovat onneksi vielä hyvin muistissa. :)

Meea ja bataattisose. 

Koska soseet säilyvät jonkin aikaa pakastimessa, ei mene enää kauaa, että ensimmäisiä soseita voi alkaa kokkailemaan. Toivotaan, että tällä kertaa selvitään ilman pahempia allergioita ja sosehommat sujuvat sulavasti. Lusikalla tarjoiltavat D-tipat tämä pikkuherra ottaa jo puoli-istuvassa asennossa ollessaan suun ammolleen avaten, joten luulisi soseidenkin maistuvan. :)

Myös sormiruokailua olisi mukava testailla enemmän. Meea ei siitä koskaan kovasti innostunut ja siksi itsekin vähän huonosti sormiruokaa tarjoilin. Tällä kertaa saattaisi isosiskon esimerkkiä noudattaen sormiruokakin upota paremmin. Vaikkakin Meea odottaa innolla myös soseiden aloittamista, jotta voidaan useammin kokkailla lämpimäksi ruuaksi hänen herkkuaan, kasvissosekeittoa. :)

torstai 22. helmikuuta 2018

Blogin suosituimmat 2017

Tykkään tilastoista ja seuraan enemmän ja vähemmän aktiivisesti myös blogin analytiikkaa. On mukava nähdä, mikä lukijoita kiinnostaa.

Viime vuosi oli omalta osaltani huono blogivuosi, mutta muutamat bloggaukset nousivat selkeästi luetuimmiksi!



5. Lintulan pikkukodit
Kesälomareissun majoituspaikka oli blogissa esittelyssä heinäkuussa. Tämä oli kyllä niin ihastuttava miljöö, että haluan ehdottomasti yöpyä siellä vielä joskus uudelleen! Jos et ole vielä tätä esittelybloggausta lukemassa, käy tsekkaamassa - ainakin kuvat!

4. 2,5-vuotiaan joululahjat
Lahjavinkkipostaukset ovat kiinnostaneet aina ja myös vuosi sitten kirjoittamani joululahjojen esittely keräsi lukijoita. Viime joululta vastaava bloggaus on tekemättä, mutta täytyy varmaan sekin kirjoitella!

3. Frozen-synttärit
Koska Frozen-synttärit ovat aika monen pikkutytön ykköstoive (meillä kuulemma vietetään Frozen-synttärit myös tänä vuonna!), ei ole sinänsä yllättävää, että tämä bloggaus on suosituimpien joukossa. Itselläkin Google ja Pinterest olivat tehokäytössä synttärijuhlia suunnitellessani. :) Frozen-aiheesta jäi muuten reseptibloggaus julkaisematta (eli viimeistelemättä) viime vuonna; ehkä senkin voisi vielä laittaa julki - etenkin jos/kun meille Frozen-synttärit on tänäkin vuonna tulossa. :)

2. Keittiöpyyhkeet perunapainannalla
DIY-jutut kiinnostavat aina; viime vuonna niitä ei vaan paljoa tullut tehtyä. Tai nämä pyyhkeethän tehtiin jo vuoden 2016 puolella joululahjoiksi, bloggauksen julkaisin vasta tammikuussa. Muutama DIY-juttu viime loka-marraskuulta muuten jäi blogissa esittelemättä, täytynee näistä kasata vielä jokin kuvabloggaus! :) 

(Ai kamala, miten paljon näitä kirjoittamattomia aiheita onkaan... No, onneksi olen luvannut kirjoittaa tänä vuonna enemmän blogiiin - kirjoitettavaa nimittäin riittää!)

1. Nachovuoka
Viime vuoden luetuin bloggaus; nachovuoka! Reseptit toki nousevat korkeille sijoille ahkeran googletuksen vuoksi, mutta nachovuokaan löytyy kyllä aaaaaikapaljon muitakin reseptejä netistä - siksi tämän bloggauksen ykkössija oli itselleni yllätys. Itsellenihän nämä resepti-bloggaukset ovat myös oma digitaalinen keittokirja; ohjeet on aika helppo kaivaa blogista käyttöön - vaikka poissa kotoa ollessakin! Monta lempparireseptiä ja uutta kokeilua blogista puuttuu vielä, joten täytynee alkaa näitä(kin) naputella blogiin lisää!

Mikä sinun mielestäsi oli viime vuoden paras bloggaus?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Konmaria tarvittaisiin!

En ole edelleenkään ehtinyt Konmaria lukemaan (kerran sen aloitin, mutta jäi aika alkuvaiheessa jo kesken), mutta sen opit tulisivat meillä tarpeeseen.

Olen jo aiemmin ollut sitä mieltä, että meillä on aivan liikaa tavaraa. Nyt kun kotona on viettänyt äitiyslomailun takia enemmän aikaa, tuo tunne on vaan vahvistunut ja tavarapaljous sekä ei-niin-tiptop-kunnossa olevat kaapit ja laatikot ahdistavat päivä päivältä enemmän. Siksi pyrinkin pääsemään ylimääräisestä tavarasta pikkuhiljaa eroon.

Tämä konmarin tapainen projekti alkoi jo kesällä, kun siivottiin varasto ja sen tuloksena myyntiin päätyi paikalliselle fb-kirppikselle pari pahvilaatikollista tavaraa. Jos varaston siivoaisi nyt uudestaan, myytävää löytyisi varmaan enemmän.

Loppuraskauden aikana ei paljoa kaappeja siivoiltu, mutta Veinin syntymän jälkeen olen aloittanut tämän kodinsiivous-projektin helpoimmasta, eli vaatteista.

Lasten vaatekaapit vaativat joka tapauksessa säännöllistä siivoamista ja pienten vaatteiden pois laittamista; Veiniltäkin olen kaappia tyhjennellyt jo kolmesti "pienet pois, isot tilalle" -periaatteella. Viime viikolla siivoilin Meean kaapin perusteellisesti ja yritin jopa saada sieltä tyhjennettyä niitä "no en mä tiiä tuleeko tätä koskaan käytettyä, mutta voishan tää nyt olla varalla" -vaatetta - jota on aivan liikaa ja jota ei yleensä kuitenkaan tule kertaakaan puettua päälle. "Ostin kun halvalla sain" -mentaliteetilla tällaista vaatetta on kertynyt aivan liikaa - ja silti aina päälle tulee puettua vaan ne lempparivaatteet... Luopumisen tuskaa oli muutamien vaatteiden osalta, mutta ison nipun sain kuitenkin vaatteita siivottua kaapista pois. Välikausi- ja kesävaatteet vielä pitäisi siivoilla.

Veinin kaapista tyhjeni ensimmäisten kuukausien aikana tämän verran vaatetta. 


Lastenvaatteiden lisäksi olen siivoillut myös oman vaatekaappini, josta karsin Ikea-kassillisen vaatetta. Toinen kassillinen täyttyi äitiysvaatteista. Miehen mielestä olisi voinut karsia enemmänkin - ehkä vielä voisikin ottaa uudemman siivouksen kevään mittaan.

Ja sitten ne kodin kaikki muut kaapit ja laatikot... Siivouksen tarpeessa, todellakin!

Tavaramäärä ahdistaa ihan toden teolla. Joka paikka on täynnä tavaraa, säilytystila ei riitä ja uudelle tavaralle ei ole tilaa missään.

Muun muassa nämä etsivät jo uutta kotia. :)

Kun tarkoituksena on lähikuukausina muuttaa lastenhuone ja vierashuone toisinpäin, tulee siinä yhteydessä siivottua näiden huoneiden koko sisältö perusteellisesti. Tai no, sanotaanko näin, että haluaisin siivota perusteellisesti, mutta Meea on aika huono luopumaan mistään. "Jos et ole käyttänyt sitä vuoteen, heitä se pois" -ajattelu ei ihan toimi Meealle.

Sen lisäksi keittiön astiakaapit ovat ykkösenä konmari-listallani. Poisheittämisen lisäksi nämä kaapit ja laatikot kaipaavat myös perusteellista siivousta ja järjestelyä, kun nykyisellään astiat tuntuvat olevan aina hujan hajan. Joskin myös tavaran karsiminen auttanee tähän, kun tilaa tulee enemmän.

Koska ainakin aluksi koitan laittaa tavaroita myyntiin fb-kirppikselle (ja ehkä kesällä pihakirppikselle?), toki myös se mahdollinen ekstra-tienesti motivoi tässä siivousprojektissa. Mutta täytyy rehellisesti todeta, että rahaa enemmän tavoitteena on kuitenkin tavarasta eroon pääseminen, joka toivottavasti pidemmällä juoksulla johtaa kodin siistinä pitämisen helpottumiseen. Siksi olen jo nyt jotain tavaraa laittanut suoraan paikalliseen fb:n roskalava-ryhmään. Esimerkiksi juuri äsken eräs puolituttu kävi hakemassa kassillisen ei-niin-priimakuntoisia vauvanvaatteita, jotka viikonloppuna laitoin roskalava-ryhmään tyrkylle.

Mitään kiirettä en aio tämän projektin kanssa pitää, eikä se tässä (syli)vauva-arjessa olisi edes mahdollista. Mutta jospa tämän vuoden nimissä saisi kodin kaapit ja laatikot käytyä läpi ja tavaravuorta pienemmäksi edes muutaman pahvilaatikollisen verran, olisin oikein tyytyväinen!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Joulukalenterin sisältö 2017

Olen perinteisesti esitellyt tavarajoulukalenterin sisällön blogissa - jospa sitä löytyisi ideoita jollekin seuraavaa joulukalenteria tehdessä.

Vuoden 2017 joulukalenteriin yritin löytää mahdollisimman paljon edullisia ja/tai joka tapauksessa ostettavia juttuja. Esim. hammastahna olisi joka tapauksessa pitänyt ostaa ennen joulua ja itse ommelluille ponskareille ei tullut kappalehintaa kuin 15 senttiä. Laskeskelin, että kokonaisuudessaan joulukalenterin yllätyksille tuli hintaa n. 35 euroa.



Joulukalenterin luukut: 

1. Pilviponskarit
2. Tikkari
3. Spinneri
4. My Little Pony -pinnit
5. "Imetyskoru"
6. Frozen-karkkipussukka
7. Koiraponskarit
8. Hammastahna
9. Pinnit
10. Kaja-viitta ja naamio
11. Harmaakuviolliset ponskarit
12. Huulirasvat
13. Koiraponskarit
14. My Little Pony -pinnit
15. Sulkaponskarit
16. Kynsien hoitotarvikkeet
17. Kynsitarrat
18. Pinnit
19. Hammasharja
20. Pilviponskarit
21. Hammasharjateline
22. Kruunuponskarit
23. Tikkari
24. Frozen-kello





Täältä löydät myös edellisten kalenterien sisällön:
Joulukalenteri 2016
Joulukalenteri 2015


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Ideaali ikäero?

Pari viikkoa sitten bongasin artikkelin liittyen lasten ikäeroon. Bloggaus ikäeroon liittyen on ollut mielessäni; nyt kun aihe on myös ajankohtainen, täytyi tarttua tähän aiheeseen suhteellisen pikaisesti.

Artikkelissa viitataan tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan alle 2,5 vuoden ikäero lisää sekä fyysisiä riskejä että lasten aiheuttamaa kuormitusta perheessä. Terveysasioihin en ota kantaa, mutta arjen sujuvuuden osalta pienempi ikäero varmasti kuormittaa enemmän kuin suurempi ikäero. Väittäisin kuitenkin, että oli lasten ikäero mikä tahansa, siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Jos ikäero on kovin pieni, lapsista on paremmin leikkiseuraa toisilleen, mutta etenkin vauva-aika on paljon rankempaa äidille. Mitä isompi ikäero on, sitä enemmän vanhemmasta lapsesta voi olla apua vauvanhoidossa, mutta vastaavasti lasten yhteiset leikit jäänevät vähäisemmiksi.

Meillä lapsille ikäeroa tuli 3 vuotta ja 7 kuukautta. Monessa suhteessa se vaikuttaisi olevan hyvä ikäero - ainakin jos vertaa siihen, että ikäero olisi ollut tätä pienempi.



Vaikka joskus aiemmin ajattelinkin, että lapset pitäisi tehdä todella pienellä ikäerolla juuri siksi, että heistä on seuraa toisilleen, ei Meean syntymän jälkeen toisen lapsen hankinta ollut todellakaan kovin nopeasti mielessä. Vaikka Meean vauva-aika olikin helppoa, allergiajutut veivät sen verran jaksamista ja yöunia, ettei siinä kohtaa energia olisi riittänyt raskauteen tai toisen vauvan hoitoon - eikä kyllä se synnytyskään (yhden vaikean jälkeen) hirveästi innostanut. Hatunnosto kaikille niille, jotka pystyvät hankkimaan toisen lapsen edellisen ollessa vielä vauva - itselleni se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Olen myös tyytyväinen siihen, että kerkesin tässä välissä käymään myös töissä; näin en ihan täysin mökkihöperöitynyt äitiyslomaillessa ja pystyin jopa kehittämään itseäni ammatillisesti melko paljon lasten syntymän välissä.

Lasten ikäero haluttiin kuitenkin pitää sen verran pienenä, että lapsista voisi olla seuraa toisilleen. Viiden vuoden ikäero olisi omissa ajatuksissani aivan maksimi leikkiseura-ajatuksen kannalta. Toki ikäero-asiat ovat niitä, mihin ei aina pysty itse vaikuttamaan - meillä onneksi päästiin aika lailla toivottuun ikäeroon.

Parin kuukauden kokemuksen perusteella nykyinen ikäero onkin kohtuullisen hyvä. Lähinnä siksi, että Meea on jo sen verran iso, että osaa tehdä paljon asioita yksin ja itsenäisesti, eikä tarvitse äidin apua aivan kaikkeen. Siis esimerkiksi pukemiset, pissalla käynnit yms sujuvat hyvin yksikseen - vaikkapa vuosi sitten tilanne olisi ollut toinen. Nyt kun äiti on (aivan liian) monesti ollut kiinni imettämisessä Meean pyytäessä johonkin apua, hän on myös "joutunut" reipastumaan ja opettelemaan aika paljon. Mikä ei ole monessakaan asiassa ollut huono juttu; päinvastoin, neiti on nauttinut kun on saanut enemmän vastuuta ja kun on kehuttu onnistumisista. Vauva-arjen myötä minäkin olen yrittänyt kehitellä arkea helpottavia kikkoja, mm. illalla aamupalan tekeminen valmiiksi jääkaapin alahyllylle neidin ulottuville tai tyhjän lasin jättäminen keittiön pöydälle jotta neiti voi itse käydä hakemassa juomavettä hanasta. Reippaasti ja ylpeänä neiti onkin kaikkea uutta opetellut, eikä äidin apua juuri enää tarvita.

Samaten tämä ikäero mahdollistaa myös sen, että Meean voi ottaa mukaan vauvanhoitoon ja hänestä oikeasti on myös apua siinä! Alussa hän toimi virallisena pyyhkeenpitelijänä vauvan kakkapyllyä pestessä. Nyt parasta puuhaa on "vahtia" vauvaa sängyssä sekä valita vauvalle vaatteet. Lisäksi Meea aina kanniskelee harsoa puklailevalle vauvalle ja yhtenä päivänä jopa oma-aloitteisesti haki talouspaperia ja pyyhkäisi vauvan puklun pois lattialta. :D Välillä myös hän itse keksii mitä kummallisempia juttuja, miten voi vauvanhoidossa auttaa - omasta mielestään tärkein toimi on putsata vauvan varpaanvälejä; tämän putsausoperaation hän tekee useita kertoja viikossa. :)

Uskon myös, että suurempi ikäero olisi ollut hankalampi "ainoan lapsen syndroomassa". Kun Meea on vajaat neljä vuotta ollut ainoa lapsi, hän on tottunut saamaan kaiken huomion, eikä mitään ole tarvinut jakaa kotona. Vaikka tätä työstetään meilläkin, voisi tilanne olla pahempi, jos lapsi olisi vaikka jo lähellä kouluikää.

Toistaiseksi varsinaista leikkiseuraa heistä ei toisilleen ole ollut; vaikkakin Meea mielellään heiluttelee vauvan leikkimaton leluja, "lukee" kirjaa tai ilveillen naurattaa vauvaa - ja Veinin mielestä isosisko on aivan parasta seuraa! Kunhan vauva vähän kasvaa, oikeitakin yhteisiä leikkejä alkaa varmasti löytymään.



Jos tässä reilun 3,5 vuoden ikäerossa on paljon hyvää, ei se täysin ideaali ole - eikä varmaan mikään ikäero ole.

Ensinnä on tietenkin se, että vaikka Meea on jo iso tyttö ja osaa ja ymmärtää paljon, hän ei kuitenkaan ymmärrä aivan kaikkea. Tarkoitan siis, että vaikkapa kouluikäinen ymmärtäisi paremmin, miksi vauva vie niin paljon huomiota ja miksei äiti pysty vauvan syödessä tekemään kaikkea mitä esikoinen haluaisi. Toki Meeakin ymmärtää paljon, mutta äidin läheisyydenkaipuu purkautuu usein kiukutteluna ja tietynlaiset mustasukkaisuuden oireet ovat vahvemmat kuin mitä ne ehkä vanhemmalla lapsella olisivat.

Toinen juttu on sitten uhmaikä. Ihan järkyttävä uhmaikä. Toki uhmaikää on lapsilla monessakin iässä, mutta juuri tässä iässä ilmeisesti on yksi paha uhmaiän vaihe. Luulin ensin, että tämä uhmailu on vaan oireilua vauvasta - ja voihan se sitä tietyissä määrin olla. Mutta tuolla meidän huhtikuisten ryhmässä on keskusteltu, että samanlaista menoa on monella muullakin samanikäisellä - eli eiköhän tämä ole ikään liittyvä juttu! Se uhmailu on meillä välillä siis niin pahaa, että epäilen lapsen vaihtuneen! Kun aiemmin Meean kanssa pystyi keskustelemalla selvittämään useimmat ongelmatilanteet, nyt alkaa kurkku suorana huutaminen ennenkuin ehtii kunnolla edes aloittaa keskustelua. Tähän uhmailuun kun yhdistää sen, että äidillä on lapselle vähemmän aikaa ja myös vauva vie äidin jaksamista, ovat päivät välillä melkoisia.

Siitä huolimatta, tämä ikäero on juuri se paras meille. Arki sujuu kuitenkin - uhmailusta huolimatta - suhteellisen hyvin ja kummallekin lapselle sisarus on selkeästi kovin tärkeä. Odotan jo innolla aikaa muutaman kuukauden päästä, kun Veini hieman kasvaa ja alkaa kunnolla innostumaan leikkimisestä - mitä kaikkea nämä kaksi tulevatkaan saamaan yhdessä aikaan!



keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Veini Eemi Oliver

Kirjoittelin jo ennen vauvan syntymää, miten vaikeaa pojan nimen keksiminen on. Niin vaikeaa, että meinasi poika jäädä nimettömäksi.

Mitä lähemmäs ristiäiset tulivat, sitä suuremmaksi ahdistus kasvoi. Mikään nimi ei tuntunut oikealta ja sopivalta. Mikään nimi ei ollut ylitse muiden.

Reilu viikko ennen ristiäisiä sanoin miehelle, että nyt, nyt päätetään se nimi. Tavoitteena oli saada nimi päätettyä ristiäisiä edeltävän viikonlopun loppuun mennessä. Ja kyllä sitä nimeä pohdittiinkin päivittäin. Viikonloppuun mennessä jäljellä oli periaatteessa kaksi etunimivaihtoehtoa, joiden välillä pohdittiin. Etunimi lyötiin lukkoon lauantaina päivällä ja lauantai-iltaan mennessä koko nimi oli päätetty.

Ja hyvä nimi siitä tulikin! <3



VEINI

Etunimi oli se kaikkein haastavin. Alunperin minulla oli pitkä listä etunimiehdotuksia, joita aika ajoin esittelin miehelleni. Valtaosan nimistä hän sivuutti "liian outoina". Veini-nimi jäi listalle, koska jääkiekkoilija Veini Vehviläisen ansiosta tämä nimi ei ollut täysin vieras nimi miehelle - vaikka se melko harvinainen nimi onkin.
Tosi moni on kysynyt, että tuleeko Veini-nimi meidän jomman kumman suvusta. Ei tule, ihan on uusi nimi meidän suvuissa. Sinänsä jännä kysymys, koska ei Meeankaan nimi tule suvussta - ja kuitenkin itse ajattelisin nimet valittavan jollain tapaa ns. samalla periaatteella.
Veini oli yksi vahvimmista nimiehdokkaistani ennen vauvan syntymää, mutta olin jo hylkäämässä sen, kun ei vauva näyttänyt yhtään Veiniltä. Loppupelissä kärkikahinoissa mukana oli Veini ja Eemi, joiden välillä pohdittiin. Valinta kohdistui lopulta yksimielisesti Veiniin ja kyllä se vauvakin alkaa jo hieman Veiniltä näyttämään. :)
Kun odotusaikana vauvan nimeksi vitsailtiin tulevan Eino, on Veini vähän sellainen "moderni" versio Einosta (vaikkakin toki oikeasti Veini on aika vanha nimi). Lisäksi se on aika lähellä Meean ehdottamaa nimeä Veeti Alvar Orja. :D

EEMI

Eemi oli toinen vahva ehdokas etunimeksi - ja ilman kahta lähisuvusta löytyvää to-del-la samantapaista nimeä, tämä olisi varmaankin valittu etunimeksi. Kovasti pohdittiinkin, että meneekö nimi liikaa sekaisin näiden kahden suvun nimen kanssa ja häiritseekö itseä se, että nimi olisi niin lähellä näitä kahta nimeä (koska periaatteessa mikäänhän ei olisi estänyt antamasta vaikka ihan samaa nimeä kuin lähipiirissä jo on).
Lopulta valinta kohdistui Veiniin - tämän syyn(kin) takia. Kakkossuosikki Eemi sopi loistavasti toiseksi nimeksi.
Tässä muuten toteutui sama periaate kuin Meeankin kohdalla; hänestä olisi ehkä muuten tullut Taika, mutta tuo nimi ei sopinut oikein sukunimeen - siksi Taika valittiin toiseksi nimeksi. 

OLIVER

Kolmannen nimen osalta mentiin vähän samalla kaavalla kuin Meeankin kolmannen nimen suhteen, eli kun kaksi ensimmäistä oli saatu lyötyä lukkoon, alettiin vasta kunnolla miettimään kolmatta nimeä, joka sopisi siihen perään. Kolmannen nimen osalta oli muutamia vaihtoehtoja, mutta Oliver sointui kaikkein parhaiten kahteen ensimmäiseen nimeen.





Veinin, Eemin ja Oliverin lisäksi oma nimilistani oli hyvinhyvin pitkä. En ala kaikkia nimiä luettelemaan tähän, mutta muutaman muun vahvan suosikin ajattelin mainita. 

Kuten jo kirjoitin, kolmannen nimen osalta valinta tehtiin muutamasta vaihtoehdosta ja valinta oli lopulta aika yksimielinen. Listalla oli loppuvaiheessa Oliverin lisäksi Anton (liian lyhyt), Kaspian (liian outo miehen mielestä), Sebastian ja Viljami. 

Ensimmäisen ja toisen nimen osalta ajatuksena oli lyhyehkö (3-6 kirjainta) nimi ja moni etunimeksi miettimäni olisi sopinut loistavasti myös toiseksi nimeksi, joten käytännössä ensimmäisen nimen vaihtoehdoista olisi valittu myös se toinen nimi.

Oman listani kärjessä oli (Veinin ja Eemin lisäksi) Kosmo, mutta se ei käynyt miehelle millään. Ei edes toiseksi nimeksi. Muita "liian outoja" miehen mielestä olivat Miiko ja Kouta. Mies ehdotti Nikiä, joka on periaatteessa kiva, mutta ei minusta "tarpeeksi kiva". Molemmat tykättiin myös Eeli-nimestä - mutta Eemistä kuitenkin enemmän. Meean hätäkaste-nimenä ollut Anton oli myös listoilla sekä Meean ehdottama Veeti oli ihan oikeastikin hyvin vahvasti harkinnassa etunimeksi.

Mutta - loppu hyvin, kaikki hyvin. Lapselle saatiin nimi ja kaunis nimi siitä loppupelissä tulikin. Isovanhemmille sen opettelu ja muistaminen on kuulemma aiheuttanut harmaita hiuksia, mutta ehkä hekin nimen oppivat - jospa edes siihen mennessä, kun Veini menee kouluun. :)


keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Isyyspakkaus

Isänpäivä oli ja meni (omalta osaltani influenssan kourissa), mutta aiheeseen liittyvä bloggaukseni jäi luonnos-vaiheeseen ja julkaisematta. Koska lahja oli niin huippu, tätä vaan ei voi jättää julkaisematta!

Tein nimittäin tänä vuonna lahjaksi miehelleni isyyspakkauksen. Kun vauvan laskettu aika oli pari viikkoa isänpäivän jälkeen, sopi isyyspakkaus ajankohdan puolesta erinomaisesti lahjaksi.







Isyyspakkauksesta löytyi monenlaista tavaraa ja sen kokoaminen oli tosi hauskaa puuhaa!

Mieskin tuntui olevan mielissään ja tähän mennessä aika montaa pakkauksen tavaroista on jo käytetty.







Isyyspakkauksen kruunasi "kirje Kelalta", eli parin netistä löytämäni mallin mukaan väsätty Kelan lähettämäksi naamioitu kirje.

Kirjeestä löytyi muun muassa pätkä "lakitekstiä":

Isyysavustuslaki § 1-3

Isyysavustukseen on oikeutettu jokainen Suomessa asuva mieshenkilö, jonka puoliso on oikeutettu äitiysavustukseen - mikäli hänen puolisonsa katsoo tämän asialliseksi ja/tai hänellä on ylimääräistä aikaa tällainen toteuttaa.

Isyyspakkaus on henkilökohtaisesti suunniteltu vastaamaan saajan tarpeita. Isyyspakkaus on vaivalla toteutettu, eikä sen eteenpäin myyminen ole soveliasta.

Puolison kiittäminen tulisi toteuttaa välittömästi pakettiin tutustumisen jälkeen joko halauksilla tai suukoilla.


Ainoa huono puoli tässä isänpäivälahjassa on se, että sitä on hyvin hankala ylittää tulevina vuosina!



Maidoton ruokavaliokokeilu

Meidän perheessä maidoton ruokavalio on suhteellisen tuttu Meean maitoallergian kautta ja edelleen meillä osa ruuista kokkaillaan täysin maidottomana. Tässä kuussa oli kuitenkin uuden opettelua maidottomuudenkin saralla, sillä olin itse pari viikkoa maidottomalla imetysdieetillä, joka juuri päättyi.

Lääkärin ehdotuksesta testasin siis maidotonta ruokavaliota, jos siitä olisi ollut apuja vauvan refluksioireisiin ja kipuitkuihin. Meealla kun on maitoallergiataustaa, tämä olisi voinut olla melko todennäköinen syy vauvan huudoille. Koska kuitenkin nautin päivittäin suurin piirtein saman määrän maitoa - ja masuitkujen määrä vaihtelee päivittäin; on hyviä päiviä, on huonoja päiviä ja on erittäin huonoja päiviä - itse hieman epäilin voiko se johtua maidosta, vaikkakin se Meean maitoallergian takia tuntui loogiselta vaihtoehdolta.

Pari viikkoa olin maidottomalla (ja samaan aikaan myös kananmunattomalla) ruokavaliolla, mutta valitettavasti se ei tuonut helpotusta. Ihan yhtä lailla huudatti kuin aiemminkin, joten maito tuskin oli syypää.

Maidoton ruokavalio sen sijaan jälleen yllätti vaikeudellaan. Meillä kun Meean suhteen tilanne on nykyään se, että vatsa kestää jo pieniä määriä maitoa - käytännössä kypsennettynä maitotuotteet on ok ja esim. jäätelöä voi pienissä määrin syödä maidollisena; ruokajuoma-maidot ja jogurtit meillä menee edelleen kauraversioina, niin vältytään vatsanpuruilta. Tuoteselosteista ei kuitenkaan enää pitkään aikaan ole tarvinut syynätä maitoproteiinin olemassaoloa - siksi se taas yllätti, miten monessa sitä maitoa onkaan...

Oman ruokavalioni osalta tietynlaisena yllätyksenä tuli myös se, miten hankalaa onkaan olla ilman juustoa - ja miten paljon juustoa sitä tuleekaan käytettyä... Maidon jättäminen pois ruokajuomana oli ihan helppoa (ja itse asiassa en ole vieläkään ostanut itselleni jääkaappiin maitoa!), mutta juustottomuus on kyllä tuottanut tuskaa.

Leipä maistui pahalle ilman juustoa, eikä maidoton juusto ollut mikään menestys. Moni vakioresepteistä jäi kokkaamatta, koska olisivat vaatineet onnistuakseen juustoraastetta tai sulatejuustoa. Viikonloppuna haaveilin fetasta tortilloiden täytteeksi, mutta tyydyin vihanneksiin. Aamupalalla vaihdoin pitkän tauon jälkeen leivän tuorepuuroon (maidottomana) ja muutenkin normaali ruokavalio hieman muuttui maidottomuuden takia.

Maidoton juusto - ei mitään herkkua, mutta pakko syödä loputkin siivut, kun oli niin kallis paketti. :D


Tästä huolimatta - täytyy antaa pisteet ruokavalmistajille siitä, että maidottomien tuotteiden valikoima on muutamassa vuodessa kasvanut roimasti! Maitoja ja jogurtteja oli kohtuullisen hyvin tarjolla Meean pahimpaan maitoallergia-aikaankin, mutta muistan tuolloin, ettei juustolle eri muodoissaan löytynyt juurikaan korvikkeita. Nyt kaupan hyllyllä oli juustosiivuja, palajuustoa, tuorejuustoa maustamattomana ja yrttiversiona, juustoraastetta, fetan tyylistä juustoa... Puhumattakaan kasvirasvapohjaisista ruokakermoista; näitä meillä on käytettykin lähes koko ajan satunnaisesti (koska Plantin maustetut kermat vaan ovat niin hyviä!), mutta tämäkin valikoima tuntuu kasvaneen. Ja oli jogurttipuolellekin tullut jotain uutuuksia, ainakin joku kookospohjainen jogurtti (jota en tosin päässyt vielä maistamaan, kun on aina ollut kaupasta loppu...).

Maidottomuus taitaakin olla vähän trendijuttukin nykyään, ilman allergioitakin. Vaikkei meillä maidottomuudella ollut juurikaan vaikutusta imetyksen kautta vauvan oloon, omassa olossa huomasi hieman eroa tämän kokeilun myötä. Ei niin suurta eroa, että olisin valmis ihanista juustoista luopumaan itseni takia, mutta maidon juonnin aion toistaiseksi jättää melko vähälle; laskeskelin että kalsiumin tarpeeni kuitenkin täyttyy mainiosti juustojen ja jogurttien myötä.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Ekat pienet vaatteet siivottu pois

Kun vauvan vaatekaapista joutuu siivoamaan ensimmäiset pienet vaatteet pois, tarkoittaa se haikeaa oloa äidille. Meea oli onneksi niin pieni syntyessään, että ensimmäisiä pieniä vaatteita siivoiltiin pois vasta 2kk iässä. Sen verran kokoaeroa näillä muutenkin on, että kun Meean kohdalla siirryttiin kakkoskoon vaippoihin reilun 2kk iässä, Veinin osalta samassa iässä siirryttiin jo kolmoskoon vaippoihin! Ykköskoon vaipat taisivat olla käytössä vain muutamia viikkoja.

Veinille kaikkein pienimmät vaatteet eivät ehtineet päälle kuin kerran tai kaksi, ja vaatekaapin suursiivous on 2kk ikäisenä tehty jo pariin otteeseen (ja lisäksi yksittäisiä vaatteita olen laittanut pienten pinoon pyykkikorin kautta "nyt tää on viimeistä kertaa päälle" -periaatteella).

Nyt kun mittaa on reilut 60 cm, on todella se koosta 56 kokoon 62 siirtyminen käynnissä Tai siis, kokolappuhan ei kerro mitään; pienten pinossa on jo myös muutama koon 62 vaate ja kaapissa taitaa tällä hetkellä olla vaihtelevasti kokoja 56, 62 ja muutama jopa 68.

Ihanimmat vaatteet olen ottanut Veinille talteen muistojen laatikkoon. Koska blogissa en toistaiseksi ole vauvanvaatteita juurikaan Veinin osalta esitellyt, nyt on sopiva hetki kuvailla ne ihanimmat ihanuudet, jotka myös sinne muistojen laatikkoon ovat jo päätyneet. :)

Tämä Newbien body on ollut ehdoton lemppari ja harmittaa, että se jäi nyt pieneksi. Niiiiin ihana kuosi! <3

Popin body istui bodeista parhaiten päälle - ja on myös iiiiihanan näköinen. 

Alkuaikojen ihania bodeja on näiden lisäksi muutama muukin, mutta siivoilin kaapista pois nyt vaan nämä kapoisimmat; muita bodeja voi vielä käyttää jatkopalan avulla. 

Tämä paita harmillisesti ehti päälle vain pariin kertaan, kun ihan vastasyntyneellä en vielä viitsinyt paitoja pitää. 

Sain naapurilta kasan vaatetta, jossa myös nämä ihanat housut - vaikka niissä on pinkkiä, olivat yhdet meidän lempparihousuista. <3

Nämäkin housut olivat kovassa käytössä - etupuolelta siniset, takapuolelta harmaat. 

Nämä housut olivat myös runsaasti käytössä - hyvän mallinsa takia. 

Ja vielä yhdet paljon käytössä olleet housut, nämäkin taisivat olla naapurilta saatujen vaatteiden joukossa. 


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Huonejärjestyksen vaihto edessä!

Meillä on omakotitalossamme kolme makuuhuonetta. Tällä hetkellä yksi on meidän makuuhuoneena, yksi Meean huoneena ja yksi ajaa vierashuoneen/pelihuoneen virkaa.

Jälkimmäisenä mainittu on selkeästi isompi kuin Meean huone ja olenkin jo jonkin aikaa miettinyt, että nämä huoneet voisi vaihtaa päikseen ja Meea saisi isomman huoneen itselleen.

Koska mies ei (ainakaan vielä) halua luopua pelihuoneestaan, tulee myös pikkuveli jossain kohtaa muuttamaan samaan huoneeseen Meean kanssa - sitten kun hän nyt äidin ja isin makuuhuoneesta muualle muuttaa. En usko, että yhteinen lastenhuone on kovin pitkäaikainen ratkaisu (kun ikäeroa on 3,5 vuotta ja sukupuoli on eri, en usko, että he kovin kauaa viihtyvät huonetta jakaen), mutta ainakin toistaiseksi toimiva. Ja perustelee entisestään sitä, miksi lastenhuone tulisi olla tässä hieman isommassa makuuhuoneessa.

Muuton yhteydessä haluan ehdottomasti jotenkin stailata ja uudistaa lastenhuonetta. Eniten minua houkuttelisi päästä eroon isosta Kallax-hyllystä ja hankkia tilalle jotain matalampia hyllyjä ja kalusteita. Tai vaikka edes kaksi erillista Kallaxia, joista vain toinen olisi neljän hyllyneliön korkuinen ja toinen matalampi, sisältäen laskutilaa leikeille. Yhtenä vaihtoehtona olisi myös vaihtaa säilytysjärjestelmä kokonaan Stuvaan - jota meillä olisi jo yksi osa Meean huoneessa.

Lisäksi jo pakostakin - pojan muuttaessa myös tähän huoneeseen - huoneen vaaleanpunaisia sisustuselementtejä pitää hieman karsia. Uutta värimaailmaa on saatava. Musta-valko-harmaata, keltaista tai minttua. Jotain sellaista, joka käy sekä pojalle että tytölle.

Tämänhetkisessä ilmeessään lastenhuone taitaa olla turhan vaaleanpunainen Veinille.

Huoneiden vaihtoprojekti tullee vaatimaan ainakin yhden Ikea-reissun, lelujen suursiivouksen sekä maalaus- tai tapetointihommia. Toistaiseksi uuden huoneen ilme ei ole kovin selkeänä visiona mielessä, vaikka Pinterest on käynyt kuumana viime päivinä. Ideoita on liikaa ja budjetti tulisi kuitenkin pitää mahdollisimman pienenä.

Aikataulun osalta ei sinänsä ole kiirettä, koska Veini ei ihan heti ole meidän makuuhuoneesta pois muuttamassa. Olisi kuitenkin periaatteessa kiva, jos ainakin Meea asuisi uudessa huoneessaan synttäreihinsä mennessä, eli muutama kuukausi tässä vielä olisi aikaa tehdä muuttoa.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.