maanantai 21. toukokuuta 2018

Pikkuherra 6 kk

Puoli vuotta! Ihan älytöntä - aika on mennyt niin nopeasti! Ei kyllä uskoisi, että siitä on jo puoli vuotta, kun keuhkokuumeen kourissa kärvistelin synnytyssalissa ja sain syliini ensimmäisen kerran tämän suloisen pienen pojan. <3

Kun tämä puoli vuotta on mennyt näin huimaa vauhtia, tuskin se seuraava puolikaskaan yhtään hitaammin menee - eli ihan kohta vietetään jo ekoja synttäreitä. :D

Puolikkaan vuoden kunniaksi käytiinkin neuvolassa ihan silloin virallisena päivänä, eli viime torstaina.

6 kk mitat (Suluissa 5 kk mitat):
Paino: 7955 g (7600 g)
Pituus: 70,5 cm (68,5 cm)
Pään ympärys: 44,1 cm (43,5 cm) 



Pitkä ja hoikka poika siis! Itse asiassa hän on vielä pidempi ja hoikempi kuin isosiskonsa; Meean puolivuotismitat nimittäin olivat 8035 g ja 70,0 cm. Mutta aika samoissa mitoissa nämä kuitenkin kasvavat. Ja kun alkuun Veini meni Meeaa kuukauden edellä (toki syntyikin melkein kilon isompana), nyt alkavat olla samankokoisia kasvujen osalta. Pienenä sirpulana syntynyt ja vasta 2 kk iässä vaatekokoon 56 siirtynyt Meea siinä puolen vuoden iässä ottikin ikätovereitaan kiinni ja meni kasvuissa jopa ohi - taitaa Veinistä tulla siskonsa tavoin samanlainen pitkä hoikkeliini. :)

Ruoka on kyllä alkanut maistumaan sen verran, että pikkuherralle ehti jo ilmestyä kunnon masukumpu. Nyt on viime päivinä ollut niin paljon menoa ja melskettä, että masukin on ehkä vähän pienentynyt - kun liikkuu paljon, ei lihokaan paljon. :D

Ruoka tosiaan maistuu erinomaisesti. Tähän astisista maistelluista ainoastaan vadelma on aiheuttanut nenän nyrpistystä - kaikki muu on maistunut. Peruna jätettiin vatsavaivojen takia tauolle (perunaan hän on reagoinut imetyksen kauttakin); maissi ja kala saivat aikaan näppylöitä kasvoille, mutta siedättämällä nekin katosivat. Ruokaa syödään nyt neljästi päivässä ja imetyskertoja on 6-8 kpl. Ihan jatkuvaa syömistä siis! :D

Vaatteista käytössä on nyt pääsääntöisesti koko 74. Muutamia 68-koon vaatteita vielä on käytössä, etenkin housuista tälle hoikkeliinille mahtuu vielä aika monet. Kesävaatteeksi olen ostanut 74-80 kokoisia.

Kuten mainitsin, menohalut ovat kovat. Varsinaiseksi ryömimiseksi en vielä pikkuherran etenemistä kutsuisi, mutta jotain sinnepäin. Lattialla ollessaan hän kyllä keksii keinot päästä etenemään tavalla jos toisella, eikä siis ole hetkeäkään paikoillaan. Nyt kun on keksitty, miten mahallaan pääsee hieman eteenpäinkin (tai välillä taakse tai sivulle), se mahallaan olokaan ei enää niin paljoa kiukuta.

Istumista on jo hieman treenattu; jäntevä kaveri sai jo 5kk neuvolassa luvan istumiseen. Hän on kuitenkin niin menevä kaveri, että istuessaan meinaa aina lähteä liikkeelle eteenpäin ja ilman edessä olevaa tukea hän olisikin lattialla nenällään... Mutta ehkäpä Veinikin vielä jossain kohtaa malttaa keskittyä istumiseenkin. :)

Isosisko on ihan paras tyyppi edelleen ja näillä kahdella onkin aivan erityinen suhde. Joka päivä hassuttelevat ja leikkivät yhdessä; aika monesti meillä on myös niin sanotut iltavillit, jolloin Meea hauskuuttaa Veiniä ja Veini nauraa höröttää vaikka kuinka pitkään. Kesän myötä Veini on saanut kokea myös uusia jänniä juttuja Meean johdolla, esimerkiksi saippuakuplat olivat erittäin jännä juttu Veinin mielestä.

Päikkäreitä Veini nukkuu nyttemmin oikeastaan jo joka päivä. Yleensä yhdet pidemmät (1-2 h unet) ja hyvinä päivinä myös 1-2 pikku-unet (n. 30 min) siihen lisäksi. Muutaman kerran viikossa saan lapset päikkäreille jopa samaan aikaan - ihan luksusta, kun itselle jää päiväsaikaan tunti-pari sitä kuuluisaa omaa aikaa! Aina ei tosin onnistu; esim. torstaina kumpikin lapsista nukkui kahden tunnin päikkärit, mutta yhtä aikaa vain viisi minuuttia. :D

Yöt menevät maksimissaan yhdellä herätyksellä. Nyt viime viikkojen ajan rytmi on oikeastaan ollut melko sama - kahdella eri variaatiolla. Veini nukahtaa klo 20-21 aikoihin ja joko nukkuu siitä aamuun asti heräten klo 5 aikoihin tai herää yöllä kolmen maissa syömään ja nukkuu sitten aamuun klo 6-7 asti. Pari viikkoa sitten unirytmiä hieman häiritsi sairastettu vauvarokko (viiden päivän korkea kuume ja vähäiset pilkut), mutta nyt rytmi on taas tasaantunut tähän.



Alun muutaman itkuisen refluksi/koliikki/allergiakuukauden jälkeen Veinistä on kyllä kuoriutunut ihana ilopilleri. Hän on huomattavasti tyytyväisempi nykyään; ei paljon turhia itkeskele ja viihtyy aina enemmän ja enemmän muuallakin kuin sylissä. Naureskelee, juttelee, höpöttelee ja touhuaa kaikennäköistä. Hurmaava ja valloittava herrasmies!




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Ihanimmat imetystunikat

Kevään korvilla ja imetyksen edelleen jatkuessa havahduin siihen, että vaatekaappini tunikaosio huutaa tyhjyyttään. Vanhoja tunikoita kyllä löytyy, mutta harva niistä soveltuu imettämiseen - kaula-aukot ovat liian tiukkoja ja tunikan helmaa on hankalahko nostaa.  Talvipakkasia lukuunottamatta tunika+leggarit (ja kesällä tunika+caprit) -yhdistelmä on arkipukeutumistani parhaimmillaan - enkä halunnut siitä luopua imettämisen takia.

Siispä etsintähommiin. Imetystunika on nimittäin sellainen harvinaisuus, jota ei imetysvaatteiden luottopaikoistani - fb-imetyskirppikseltä ja H&M:ltä - meinannut löytyä! Yhden H&M:n imetystunikan olen fb-kirppikseltä ostanut, mutta sekin on sen verran kulahtanut, ettei kelpaa kuin kotikäyttöön.   

Hyvin vähällä etsinnällä löytyi kuitenkin ihanat (siis IHANAT!!!) tunikat ostettavaksi. Useamman suosittelun perusteella valintani kohdistui Handmade by MamaBeaniin ja kahteen ihanaan Milky Mama -imetystunikaan.

Handmade by MamaBean oli itse asiassa minulle jo "vanha tuttu" vauvaryhmän kautta, sillä näiden ihanien imetysvaatteiden äiti Hanna on myös Veinin ikäisen vauvan äiti ja hänen ompelemansa tunikat olivat tulleet vastaan jo aiemmin. Tuolloin tyydyin vaan ihastelemaan, sillä en vielä luottanut imetyksen jatkumiseen, enkä näin ollen raaskinut tilausta tehdä. Nyt kun imetys on sujunut hyvin ja jatkunee vielä useamman kuukauden, halusin imetysvaatteisiinkin panostaa. 

Itse tilasin Handmade by MamaBeanilta kaksi imetystunikaa. Valitsin molempiin laadukkaat Noshin kankaat; kun imetystunikaa oletettavasti joutuu pesemään kohtuullisen usein (terveisin puklailevan pojan äiti...), halusin panostaa myös kankaan laatuun. Esimerkiksi tilaamaani mustaan imetystunikaan halvempi kangas olisi tehnyt tunikasta kympin halvemman, mutta uskon että Noshin kankaan myötä tunikan käyttöikä on huomattavasti pidempi.




Toisen Milky Mama -tunikan tilasin kokomustana. Timanttitaskutunika on mielestäni hieman Kanto-mekkohenkinen - mutta imetysaukolla varustettuna. Aivan ihana päällä ja tämä malli on armollinen myös niille vatsaan jääneille raskauskiloille. :D Ja koska imetysaukko on niin huomaamaton (etenkin kun otin alemman kankaankin mustana), uskon, että tätä tunikaa tulee käytettyä vielä kauan imetyksen jälkeenkin!

Toiseksi tunikaksi tilasin A-linjaisen lyhythihaisen Anywhere-tunikan; hieman kustomoituna, leveämmällä helmalla. Noshin kankaalla tämäkin; sekä Lumo-kuosin että Noshin laadukkuuden takia.



Kankaiden valinta olikin oma operaationsa; Handmade by Mamabeanin kangasvalikoima kun on älyttömän laaja. Sivuilla on esillä muutamia kangasvaihtoehtoja, mutta niiden lisäksi valittavissa on mm. koko Noshin ja Verson Puodin kangasvalikoima, ihan mitä kangasta haluaakaan. Takuulla siis persoonallista ja omannäköistä tunikaa saatavilla! Itselleni tämä oli siis vaikea rasti siinä mielessä, että ihania kankaita on liikaa ja vain yhden (tai tässä tapauksessa kahden) valinta on supervaikea; pari iltaa menikin päätöstä tehdessä.

Tunikoiden lisäksihän valikoimasta löytyy mm. imetystoppeja, -huppareita ja äitiysleggareita. Jos olisin tiennyt näistä jo raskausaikana, olisin tilannut yhdet Noshin kankaista ommellut leggarit itselleni!

Koska vaatteet ovat tilaustuotteita, ne istuvat omalle kropalle erinomaisesti! Koska sovitusmahdollisuutta ei ole, materiaalit ovat joustavia, niin istuvat varmemmin päälle. Valmistuksessa on mahdollista ottaa huomioon erityistoiveet, esim. tilaajan pituus/lyhyys tai muokata vaikka kaula-aukon muotoa tms. Esimerkiksi tosiaan omassa lyhythihaisessa tunikassani helmaa on hieman levennetty normimallistosta. Kuulemma kaikenlaiset muutostoiveet ja uudenlaisetkin tilausideat otetaan ilolla vastaan, sillä se antaa samalla myös mahdollisuuden laajentaa mallistoa entisestään! Tulevaisuudenhaaveena valikoimiin on kuulemma myös lastenvaatemallisto. 

Handmade by MamaBeania suosittelen itse lämpimästi ihan jo senkin takia, että näitä vaatteita ostamalla voi tukea paitsi kotimaista käsityötä, niin myös kotiäitiyttä; kotiompelimo kun mahdollistaa sen, että Hanna pystyy olemaan kauemmin lastensa kanssa kotona. <3 Tilauksen teko oli vaivatonta, asiakaspalvelu loistavaa ja itse tunikat ovat a-i-v-a-n ihanat!

Tunikat sain postissa muutama viikko sitten ja ne ovat ehdottomasti olleet käytetyimmät vaatteeni siitä asti. Itse asiassa niin hyvät, että tässä parhaillaan suunnittelen tilaavani vielä pari kesätunikaa lisää!

* Tunikoista saatu alennusta blogiyhteistyön merkeissä. *


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 8. toukokuuta 2018

Frozen-synttärit, vol 2

Frozen-synttärit vuosimallia 2018 juhlittiin pitkälti samalla kaavalla kuin Frozen-synttärit vuosimallia 2017.

Tarjoilukortteina hyödynsin viimevuotisia kortteja, joten se määritti pitkälti tarjottavat - toki ne valmistettiin hieman uudella twistillä. Ja täytekakut (kaksin kappalein) tein täysin erilaiset kuin vuosi sitten.

Uutta viime vuoteen verrattuna oli myös kaverisynttärit, jotka olivat lajissaan ensimmäiset meidän taloudessa. Kaverisynttäreiden lisäksi juhlittiin perinteiseen tapaan myös kummien ja sukulaisten kera. Meillä juhlat järjestettiin eri päivinä ja Frozen-huumassa elettiinkin muutaman päivän verran koristeiden yms muodossa.


Kaverisynttäreille Meea kutsui kuusi parasta ystäväänsä; neljä tyttöä ja kaksi poikaa.

Vaikka kaverisynttärit jännittivätkin, hän oli oikein tomera pikku emäntä. <3

Kaverisynttäreiden kakuksi valmistui Elsa-kakku - päivänsankarin toiveiden mukaisesti! Jääkarkit tehtiin itse, Elsa-figuuri löytyi valmiina pikkuneidin leluhyllystä.

Elsa-kakkuun testasin ensimmäistä kertaa pinata-tyylistä täytettä - onnistui yllättävän hyvin!

Tarjolla tuttuun tapaan mm. Svenin papanoita ja Olafin käsivarsia.

Svenin herkuiksi tein kaverisynttäreille dippikasvikset teeman mukaisesti lumiukko-muodostelmaan. Oli muuten hyvä, että käytin niin paljon aikaa tämän kokoamiseen; tästä katosi synttärijuhlissa lasten suihin kaksi (2) kurkkutikkua. :D 

Pikkuneiti kirjoitti itse paikkakortit juhliin. <3


Kaverisynttäreiden ohjelmanumerona toimi aasinhäntä-henkisesti "Kiinnitä Olafille nenä" -peli.

Tässä lopputulos kaverisynttäreiden jälkeen. :)

Sukulaissynttäreitä juhlittiin pari päivää kaverisynttäreiden jälkeen; tarjoiluissa osa uutta, koristeet samat vanhat. Juhlakoristeena ollut Frozen-pallo toimitti myös vappupallon virkaa, eli helpolla päästiin tämän osalta! :D

Täytekakku oli myös sukulaissynttäreillä pikkuneidin valitsema; koska hän ei halunnut kahta Elsa-kakkua, tehtiin toisesta kakusta Olaf-kakku. Ensi kertaa pääsin testaamaan myös Kitkat-reunuksen tekoa!

Edellisvuonna "Annan ja Hansin voikkarit" -nimellä tarjottiin kolmioleipiä, tänä vuonna äitini tekemiä voileipäkakkuja. Anna koristi lohikakkua.

Ja pienen ajatusvirheen takia kinkkukakkua koristi Hansin sijaan Kristoff kaverinaan Sven. Hups. No, ei tainnut tätä mokaa kukaan juhlissa huomata - ei ainakaan päivänsankari. 

Kakut tekivät hyvin kauppansa; lisäksi pöydästä löytyi mm. Olafin porkkanapiirakkaa ja Arendelin muffineita.

Kynttilöiden puhaltaminen oli yksi juhlien kokokohdista.

Lightboxiin kuvat valitsi neiti neljä vee itse. :)

Synttärijuhlia viihdytti myös halvalla (eurolla) löytämäni naamaripaketti. Pikkuelsoja ja pikkuannoja löytyikin meiltä kaverisynttäreiltä useampi kappale. :) 

Myös pikkuveli joutui pukeutumaan teeman mukaisesti. :D

Juhlat ohi, mutta hymy ei hyydy. Äiti ja pieni päivänsankari. <3

Olaf ja pikku-Olaf. :)

Isosisko-Elsa ja pikkuveli-Olaf. <3

Ihana oma rakas nelivuotiaani! <3


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Allergikon äidin vinkit soseiden aloittamiseen

Kun soseita aloitellaan lapselle, jonka isosiskon allergiapaletti oli laaja, sitä ottaa aloituksen väkisinkin hieman tarkemmin kuin moni muu. Esimerkiksi tämä päätös aloittaa maisteluannokset 4 kk iässä pohjautui pitkälti allergia-asioihin.

Jotkut ottavat soseiden aloittamisen huomattavasti kevyemmin mielin kuin minä. Hiljattain luin vauvaryhmästä, kuinka jollain oli vajaa pari viikkoa soseiden maistelua takana ja maisteltuja makuja 25. Erittäin hieno juttu, että tämä onnistuu ja allergiaoireita ei ilmeisestikään ole tullut. Allergikon äidin korvaan tämä vaan kuulostaa todella pelottavalta.

Ajattelinkin koota omat vinkkini - allergianäkökulmaa ajatellen - soseiden maistelun aloittamiseen. Nämä eivät pohjaudu kaikilta osin suosituksiin vaan omaan kokemukseen ja näkemykseen. Ei missään tapauksessa absoluuttinen totuus, vaan ainoastaan meidän tapa toimia - allergiamahdollisuudet huomioiden.

Veinin mielipide ensimmäiseen sosemaisteluun. :D


1) Uutta makua 5-7 päivän välein
Nykysuositus ilmeisesti kehottaa aloittamaan maistelut rivakkaan tahtiin ja jopa joka päivä voisi ottaa uuden maun. Allergioiden puhkeamisen kannalta tämä varmasti onkin hyvä tapa; ajatellen siis sitä, että ehtisi etenkin ennen sitä 6 kk ikää maistelemaan mahdollisimman monipuolisesti kaikkea.
Omaan korvaan tämä kuulostaa tosi rajulta. JOS allergiaoireita sattuisikin tulemaan, niin tällaisella tahdilla olisi ihan mahdotonta tietää, mikä ne oireet aiheuttaa - kun se allergioiden selvittäminen jo hitaammallakin tahdilla on välillä melkoista salapoliisityötä. Siksi meillä mennään tämän osalta hieman nykysuositusten vastaisesti ja maistellaan melko maltillisesti; alkuun yksi uusi maku viikossa ja nyt viiden päivän välein. Joitain "turvallisempia" makuja ajattelin, että neljä päivää voisi riittää, mutta sitä vähemmäksi en maisteluaikaa aio lyhentää.

2) Vain yksi uusi maku kerrallaan
Tämä liittyy oikeastaan edelliseen kohtaan. Kun maistelussa on kerrallaan vain yksi uusi maku, mahdolliset allergiaoireet on huomattavasti helpompi jäljittää. Mikäli esimerkiksi alussa ottaisi ensimmäisiksi soseiksi vaikkapa ensimmäisenä päivänä aamupäivällä päärynän ja iltapäivällä porkkanan, olisi allergiaoireiden ilmaantuessa mahdotonta tietää, kummasta oireet johtuvat.

3) Tee alkuun soseet itse
Koska kaupan valmissoseissa on yleensä paljon muutakin kuin pelkkää kasvista/hedelmää/lihaa, suosittelen vahvasti soseiden tekemistä itse. Kun soseet tekee itse, voi olla ensinnäkin varma, että ne on puhtaista raaka-aineista tehtyjä. Lisäksi mahdolliset allergiaoireet voi aukottomasti liittää kyseiseen kasvikseen/hedelmään/lihaan, eikä tarvitse lähteä arpomaan, josko allergiaoireet johtuisivatkin jostain mahdollisesta lisäaineesta tai muusta valmissoseessa käytetystä ainesosasta. Esimerkiksi meillä aikoinaan Meean kanssa ensimmäisiä kaupan soseita maistellessa itselleni meinasi iskeä jo epätoivo, kun neiti tuntui olevan allerginen kaikelle mahdolliselle - lopulta syyksi paljastuikin riisi- ja maissiallergia, eli valmissoseissa useimmiten käytettävä riisi- ja maissitärkkelys.

Jääpalaksi pakastetut soseet ovat myös älyttömän söpön näköisiä!


4) Valmissoseista ensimmäisenä tuttu maku
Jos ja kun niitä valmissoseita kuitenkin jossain kohtaa maistelee, kannattaa ensimmäiseksi valita tuttu maku. Jos esimerkiksi omatekoisena on maisteltu jo porkkanasosetta, kannattaa kaupan hyllyltä valita porkkanasose. Mikäli jotain allergiaoireita ilmenisi, tällöin olisi mahdollista poislukea se pääainesosa allergian aiheuttajaksi; tällöin allergisoivana aineena olisi jokin tärkkelys tai muu vastaava ainesosa.
Meillähän aikoinaan Meea ei koskaan edes oppinut kaupan valmissoseita (hedelmäsoseita lukuunottamatta) syömään, koska niistä ei riisi- ja maissiallergian aikaan juurikaan sopivia vaihtoehtoja löytynyt ja ruokasoseet oli "pakko" tehdä itse. Nyt ajattelin minimoida myös näiden allergioiden mahdollisuutta sekä teolliseen ruokaan tottumattomuutta tarjoamalla Veinille jo ennen sitä maagista 6 kk ikää jotain tärkkelyksellä varustettua sosetta. 100 % porkkanaa ollaan kaupan valmistamana jo yksi purkki maisteltu, jotta pikkuherra tottuisi myös teolliseen makuun - etenkin reissuissa ne kaupan purkit olisivat vaan niin paljon helpompia!

5) Kalenteri avuksi
Oma ehdoton apuväline allergia-asioissa on ollut kalenteri! Meealla käytössä oli lukuvuosikalenteri, Veinille startattiin muistiinpanot vuoden 2018 kalenteriin.
Kirjoitan siis päivittäin kalenteriin uuden ruoka-aineen sekä mahdolliset päivän aikana ilmenneet allergiaoireet. Käytännössähän useimmiten ne allergiaoireet bongaa verkkaisella maistelutahdilla helposti, kun ne useimmiten liittyvät siihen sen hetkiseen maistelussa olevaan ainesosaan. Mutta välillä allergiaoireet voivat tulla viiveellä ja silloin on helppo kalenterimerkintöjen avulla palata ajassa taaksepäin. Myöskin ainakin omalla kohdallani "aika kultaa muistot", eli tänään en välttämättä enää muista kuinka kamalia ne edellisillan kipuhuudot olivatkaan tai kuinka paljon sitä atooppista ihottumaa olikaan.

6) Aloita aikaisin
Viimeinen vinkkini liittyy oikeastaan pitkälti siihen uuteen tutkimukseen, jonka mukaan allergioiden kannalta aikainen kiinteiden aloitusikä on hyvä asia. Mutta ihan jo ilman tutkimustakin oltaisiin joka tapauksessa aloitettu soseiden maistelu viimeistään 5 kk iässä. Ihan siis jo siksi, että mitä aiemmin soseiden maistelun aloittaa, sitä hitaammin sen kanssa voi edetä. Mikäli soseet aloittaisi vasta 6 kk iässä, tulisi kiireempi "ehtiä" maistella kaikkea ja saada esim. viljat ja lihat mukaan päivittäiseen ruokavalioon.

Meillä soseet maistuvat jo erinomaisesti!

Onko sinulla muita hyviä vinkkejä soseiden aloittamiseen allergianäkökulmasta?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Pikkuherra 5 kk

Pikkuherran viiden kuukauden merkkipaalua on vietetty hyvin vahvasti isosiskon synttärihulinoissa ja 5kk-kuvatkin meinasi jäädä ottamatta juhlahumun keskellä!

Tuoreet mitat saatiin neuvolasta eilen. Olisin luullut, että mittaa olisi tullut paljon enemmän; meillä nimittäin on parin viikon aikana jäänyt kamala määrä vaatetta pieneksi!

5 kk mitat (Suluissa 4 kk mitat):
Paino: 7600 g (6760 g)
Pituus: 68,5 cm (66,5 cm)
Pään ympärys: 43,5 cm (42,5 cm) 




Mittojen perusteella nyt olikin kasvettu enemmän paksuutta kuin pituutta; painokäyrä oli nimittäin pompannut hieman ylöspäin ja pituuskäyrä jatkui melko tasaisena. Vaikka minusta tuntui aivan päinvastaiselta! Vaatteita on tosiaan jäänyt ihan hiljattain pieneksi iso nippu - ja nimenomaan pituudesta! Tällä hetkellä meillä on käytössä valtaosa kokoa 68; 62-koon vaatetta on vielä muutama ja pikkuhiljaa on otettu jo 74-kokoakin etenkin bodeja käyttöön. Nimenomaan ne isoimmat 62:t ja pienimmät 68:t ovat olleet niitä, jotka hädin tuskin ehtivät edes kerran päälle, kun jäivät jo pieneksi!

Soseita on maisteltu nyt kuukauden verran, liekö silläkin vaikutusta painokäyrän pompsahtamiseen. Oli tosiaan tarkoitus mennä ainakin tämä ensimmäinen sosekuukausi pelkillä maisteluannoksilla, mutta pikkuherra päätti toisin. Hänelle maistuu sen verran hyvin ruoka, että ei ihan pari teelusikallista ole riittänyt. Kamala kiukku tulee, jos ei saa isompaa annosta. Ja ylipäätään se ruokailutilanne on ihan parasta; toinen oikein tärisee innosta odottaessaan ruokaa. Enää ei todellakaan pysty syömään itse ruokapöydässä, ellei anna Veinillekin jotain ruokaa...

Yleensä hän syö neljä isohkoa jääpalallista tai vajaan muffinssivuuallisen pakastettua omatekoista sosetta, olisiko tuo sitten jotain reilun puolikkaan pilttipurkillisen kokoluokkaa? Tällä hetkellä syödään kolmesti päivässä ja tällä herra on toistaiseksi pysynyt tyytyväisenä. Oireita on aiheuttaneet tähän mennessä maistelluista maissi ja peruna, joista jälkimmäinen laitettiin kokonaan tauolle kovien vatsakipujen ja yöunien menetyksen vuoksi.

Edelleen hän haluaisi kovasti liikkeelle ja mahallaan olo kiukuttaa tästä syystä kovin kovin paljon. Kummasti hän kuitenkin aina mahalleen lattialla kääntyy, vaikka selälleen laittaisi - sitten hetken aikaa hytkyttelee itseään ja menettää hermonsa, kun ei pääsekään liikkeelle.

Mieluiten pikkuherra viihtyisi nyt taas sylissä, koska istumisasento on ehkä parasta, mitä Veini tietää. Sen verran jäntevä kaveri on kyseessä, että eilen neuvolassa saatiin lupa istuttaakin lyhyitä aikoja.

Pomppiminen on ollut viimeisimmän kuukauden lempipuuhaa ja ihan selkeästi parin viikon aikana hän on jäntevöitynyt siinäkin. Varaa painon hienosti koko jalalle, eikä varvistele yhtään - nyttemmin pomppimisen ohella jo seisominenkin on hauskaa ja mieluisaa puuhaa.

Ääntä tästä miehestä lähtee; juttelee, naureskele, komentaa. Uusimpana on opittu kiljumaan; pari viikkoa sitten sitä harjoiteltiin täysin palkein ja ihan oikeasti joutui välillä korvia pitelemään, koska se ääni on niiiiiiin kova!

Toinen uudehko opittu taito on varpaiden laittaminen suuhun. Se on niin mieluisaa puuhaa, että sukat pitäisi aina repiä pois jalasta, että saisi imeskellä varpaitaan. Jopa kylvyssä hän tunki varpaat suuhun!

Päikkäriunet ovat parantuneet huomattavasti ja keskimäärin joka toinen päivä hän nukkuu ihan kunnon päikkärit; 1-2 h sängyssään tai vaunuissa. Vaunuihin nukuttaminenkin onnistuu nykyään jopa ihan sisätiloissa; matonkulman yli kun kiikuttaa vaunuja, niin uni tulee yleensä viidessä minuutissa. Ja tosi monesti lapset ovat nukkuneet päikkärit yhtä aikaa - ihan luksusta!

Yöt sujuvat vaihtelevasti; välillä hulinoidaan, välillä itketään hampaita ja välillä nukutaan muuten vaan levottomasti. Ja välillä sitten taas vedellään jotain 7-9 tunnin unia putkeen ja herätään aamuun naureskellen. Juuri nyt ei kyllä pysty sanomaan, millainen se tyypillinen yö on.



Kaiken kaikkiaan Veini on kyllä hyvin iloinen, sosiaalinen ja energinen tapaus. Äidin oma pikkupoika. <3


tiistai 17. huhtikuuta 2018

Vauvapesä kovassa käytössä

Kirjoittelin jo loppuraskauden aikana yhdestä hankinnasta, vauvapesästä eli unipesästä, jonka hankin KaislaStarilta.

Tällaista meillä ei esikoisen aikaan ollut, en tiedä oliko nämä vielä "muodissa" edes siihen aikaan. Nyt kuitenkin viime vuosina moni tuttu on vauvapesän uudelle tulokkaalle hankkinut ja minäkin sellaisen päädyin hankkimaan.


Muutaman viikon ikäisenä vauvapesässä yöunilla.


Kieltämättä jossain kohtaa mietin, että onkohan tämä nyt turhake tai jääkö se meillä pieneksi vain lyhyen käytön jälkeen. Mutta nyt viiden kuukauden käytön jälkeen voin todeta nämä epäilykset turhiksi! Vauvapesä on ollut meillä alusta asti päivittäisessä käytössä - ja on siis edelleen! Ehdottomasti yksi parhaista hankinnoista vauvalle!

Pesäksi suljettuna tämä toki jäi lyhyeksi jo jokin aika sitten. Etenkin kun Veini on todella pitkä poika, niin eipä vauvapesän mitta kovin pitkään riittänyt - vaikka syksyisen selailuni perusteella tämä meidän malli oli jopa hieman pidempi kuin moni muu markkinoilla oleva. Mutta kun jalkopäädyn nauhat avaa (ja turvallisuussyistä sitoo kiinni pinnasängyn pinnoihin!), vauvapesä palvelee nukkumispaikkana paaaaljon pidempään. Uskonkin, että meillä unipesä saa sängyssä olla vielä jonkin aikaa tästä eteenpäinkin!



Unipesä pienentää pikkuvauvalle vielä kovin isoa pinnasänkyä pienemmäksi ja turvallisemmaksi nukkumispaikaksi. Omaksi pesäksi. Kun vauvapesään on nyt tottunut, tuntuu se pelkkä pinnasänky aivan valtavalta!

Hyvä juttu on ollut myös se, että kun unipesä tietyllä tavalla rajaa pinnasängyn alaa, voi osan sängystä ottaa hyötykäyttöön säilytyksen suhteen (kun ei vauva kuitenkaan vielä koko sängyn pituutta tarvitse). Meillä onkin alusta asti ollut sängyn yläpäädyssä ja -laidan reunalla - unipesän reunuksen toisella puolella - säilöttynä mm. harso, leluja, tutti, puolipitoisia vaatteita. Unipesän reunuksen ansiosta vauva ei vahingossakaan näihin pääse käsiksi yön aikaan.

Oma turvallinen pesä vielä niin isossa pinnasängyssä,


En tiedä mikä vaikutus unipesällä sinänsä on ollut yöunien laatuun, mutta ainakin meillä yöt ovat olleet aina suhteellisen hyviä (hulinoita, hammasitkuja ja flunssaa lukuunottamatta) - vertailukohtaa ei ole, miten unet sujuisivat ilman vauvapesää, koska se on kotosalla joka yö sängystä löytynyt. Mutta ainakin jonkin verran apua varmaan yöhulinoihin, sillä mahalleen kääntyminen ei unipesässä helposti onnistu - eli sen takia ei ole tarvinut heräillä. 

Ja toki vauvapesä palvelee muuallakin kuin pinnasängyssä! Meillä vauvapesä on ollut käytössä lähinnä vaan sängyssä (etenkin nyt, kun se on solmittu sänkyyn kiinni ja sen siirtäminen on hankalahkoa), mutta muutamaan otteeseen olen etenkin pikkuvauva-aikaan nostanut pesän myös sohvalle tai meidän sänkyyn. Vauvapesän laidat suojasivat hieman sekä koiran pusuilta että isosiskon liikkeiltä.

Nukkumistyylinäyte eiliseltä.


Itselläni ei tosiaan ole kokemusta muista kuin KaislaStarin vauvapesästä, mutta oman käyttökokemukseni perusteella olen ollut hyvin tyytyväinen!

Meillä niin sanottuja ohivuotoja ei (onneksi) ole juurikaan tullut, joten pesukertoja vauvapesälle ei kovin monia ole kertynyt. Mutta pesu on ollut kyllä helppoa; riittää kun nakkaa kosteussuojalla varustetun petarin pyykkiin - unet voivat jatkua vaikka samantien vauvapesässä, kun koko vauvapesää ei tarvitse pestä. Laadun ja ompelujäljen suhteen ei ole mitään moitteita; hyvänä on säilynyt viiden kuukauden päivittäisessä käytössä!

Ehdoton suositus siis vauvapesälle - ainakin meillä menee vauvatarvikkeiden top kymppiin ihan heittämällä!

* Vauvapesästä saatu alennusta blogiyhteistyön merkeissä. *


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Frozen-juhlien herkkureseptit

Kuten aiemmin kirjoitin, 4-vuotissynttärit alkavat lähestyä ja pikkuhiljaa aloitellaan synttärisuunnittelua. Tai siis; Meeahan niitä juhlia on suunnitellut jo syksystä asti...

Viime kevään Frozen-synttärit olivat ilmeisesti Meean mielestä niin ihanat, että hän haluaa ehdottomasti nytkin Frozen-synttärit. Toisaalta vähän tylsää järjestää synttäreitä samalla teemalla, mutta pääsenpähän itse helpolla - Meean toiveena kun on pitkälti samanlaisia tarjottavia kuin 3-vuotissynttäreilläkin oli.

Koska oma muistini on nykyään huono, olipa hyvä, että tuoreeltaan viime vuotisten synttäreiden jälkeen naputtelin blogiin juttua synttäritarjottavista. Tämän julkaisu jäi odottelemaan yhtä reseptiä, jota varten piti kaivaa paperinen ohje  - mitä en ennen tätä saanut aikaiseksi.

Joten tässä nyt - muistona viime keväältä ja todennäköisesti virikkeeksi itsellekin tulevaa kevättä varten: Frozen-juhlien herkkureseptit!

-----

Kuten jo synttäribloggauksessa totesin, Frozen-synttäreiden järjestäminen oli siinä mielessä helppoa, että ideoita tarjottaviin löytyi Googlesta ja Pinterestistä aivan valtavasti.

Osan tarjottavista ostin valmiina kaupasta (mm. suolatikut ja vaahtokarkit). Leivonnaisten yms osalta piti hieman tutkailla googlen tarjontaa - sen jälkeen kun tarjottavat oli muutoin lyöty lukkoon. Löytyi muuten runsaasti herkkureseptejä ja jopa uusia lemppareita; esimerkiksi tuo porkkanapiirakka on hurjan herkullista tällä reseptillä!




Synttärikakku


Synttärikakun osalta käytin apuna pitkälti Kinuskikissaa. Kakkupohjan tein tällä sokerikakkupohjan reseptillä ja sokerimassan alle laitoin sokerikreemiä.

Pursotukset kakun reunaan tein viime vuodesta tutulla maidottomalla reseptillä; GoGreen kaurapohjaista vispikermaa ja tomusokeria.

Täytteeksi halusin jotain Meean herkkua ja minttubuffet-jäätelö on pikkuneidin ehdoton lemppari. Koska minttu on vielä sopivasti teemaväreihin sopivaa, täyteratkaisu oli melko helppo - ja lopullinen koostumus syntyi pari eri netistä löytynyttä ohjetta soveltamalla:

Täyte:
omenamehua
0,5 prk omenamarmeladia
1 prk GoGreen vispikermaa
1,5 prk Valion minttu-suklaarahkaa

Kostuta kakkupohja omenamehulla. Levitä päälle puoli purkillista omenamarmeladia (toki kakkupohjan koosta riippuen). 
Sekoita keskenään vatkattu vispikerma ja minttu-suklaarahka. Levitä täyte marmeladikerroksen päälle. 
Tästä satsista saa yhden täytekerroksen; itse tein kaksi täytekerrosta, joten aineksia oli tuplamäärä. 






Annan ja Hansin voikkarit


Annan ja Hansin voikkarien syönti on hyvin pienessä osassa elokuvassa, mutta siitä sai kätevästi suolaista purtavaa juhliin. Meidän juhlavieraat kun tulivat kaikki pidemmän matkan takaa, joten suolaiset tarjottavat perinteisesti menevät makeita paremmin kaupaksi.

Halusin kahta erilaista leipää - jotta voi erottaa selkeästi Annan voikkarit ja Hansin voikkarit. Mies ei lämmennyt kasvisvaihtoehdolle, joten Annan leipiin tuli broileritäyte ja Hansin leipiin lohitäyte.

Broileritäyte:

750 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita
currya
2 dl majoneesia
1 paprika
jääsalaattia
10 viipaletta vaaleaa paahtoleipää
10 viipaletta tummaa paahtoleipää

Pilko paprika pieniksi kuutioiksi. Paista fileesuikaleet pannulla kypsäksi ja mausta. Pilko kypsät broilerisuikaleet pieneksi. 
Sekoita keskenään paprikakuutiot, broilerit ja majoneesi keskenään.
Levitä tahnaa tummien paahtoleipäsiivujen päälle tasaiseksi kerrokseksi. Aseta päälle salaatinlehti. Laita vaalea paahtoleipäsiivu kanneksi.
Kääri leivät kelmun sisään jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi tai yön yli.  Leikkaa ennen tarjoilua pieniksi kolmioiksi; ensin kahtia ja sitten vielä kerran kahtia - eli yhdestä kerrosleivästä tulee neljä pientä kolmioleipää. 



Lohitäyte:

500 g savustettua lohta
200 g ruohosipulituorejuustoa
50 g tuoretta tilliä (silputtuna)
3 rkl sitruunamehua
2 tl sitruunankuoriraastetta
10 viipaletta vaaleaa paahtoleipää
10 viipaletta tummaa paahtoleipää

Poista kalasta nahka ja ruodot. Jauha lohi monitoimikoneella hienoksi. 
Lisää monitoimikoneen kulhoon tuorejuusto, silputtu tilli, sitruunamehu ja raastettu sitruunankuori. Jauha tasaiseksi massaksi. 
Levitä tahnaa tummien paahtoleipäsiivujen päälle tasaiseksi kerrokseksi. Laita vaalea paahtoleipäsiivu kanneksi. 
Kääri leivät kelmun sisään jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi tai yön yli. Leikkaa ennen tarjoilua pieniksi kolmioiksi; ensin kahtia ja sitten vielä kerran kahtia - eli yhdestä kerrosleivästä tulee neljä pientä kolmioleipää. 





Arendelin muffinit


Arendelin muffinit tein vanhalla luottoreseptillä. Nämä nyt aika hatarasti liittyvät elokuvaan; piti vaan keksiä jotain lisää synttäripöydän suolaisiin tarjottaviin ja oikeastaan mikä tahansa olisi sopinut "Arendel" -etuliitteellä. :) Näiden muffinien toinen nimivaihtoehto oli itseasiassa "Kivipeikot"; ulkomuotonsa puolesta olisivat voineet soveltua niiksikin. ;)


Taikina:

4 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl paprikajauhetta
1 tl yrttisuolaa
1 rkl persiljaa
100 g kinkkukuutioita
100 g paprikaa pieninä kuutioina
100 g fetaa
2 dl kermaa
2 munaa
½ dl öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut aineet sekaan. 

Lusikoi taikina muffinssivuokiin; taikinasta tulee n. 15-20 kpl. Paista kiertoilmauunissa, 200 astetta, 15-20 min.





Olafin porkkanapiirakka


Porkkanapiirakassa yhdistelin kahta eri ohjetta; toinen piirakkaan ja toinen kuorrutteeseen. Idea Olaf-koristeluihin löytyi googlen kuvahaun kautta - sitä en tiedä, mitä inspiraatiokuvan koristeissa oli käytetty, mutta tein oman sovelluksen. :)

Piirakka:
5 kananmunaa
4 dl sokeria
200 g sulatettua voita
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
4 tl kanelia
3-4 porkkanaa

Kuorrute:
100 g voita
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 dl tomusokeria

Koristeeksi:
valkoista sokerimassaa
oranssia sokerimassaa (tai keltaista + vihreää)
vihreää sokerimassaa
snöre-lakua
elintarviketussi


Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. 

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuivat aineet taikinaan vuorotellen voisulan kanssa. Lisää viimeiseksi raastettu porkkana. 

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

(Itse tein pohjan valmiiksi jo hyvissä ajoin ja pakastin sen juhlia odotellessa. Ylipäätään pohja kannattaa tehdä päivää paria ennen juhlia; se ei ole parhaimmillaan ihan tuoreena.)

Lisää kuorrute päälle ennen tarjoilua. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tuorejuusto. Lisää joukkoon tomusokeri. Anna kuorrutteen jähmettyä hetki, jotta se on helpompaa levittää. Levitä kuorrute piirakkapalojen päälle. 

Olaf-koristeet kannattaa valmistaa jo viimeistään edellispäivänä, jotta ehtivät jämäköityä. Pyörittele valkoisesta sokerimassasta Olafin pään muotoisia palleroita ja oranssista & vihreästä porkkanoita. Snöre-lakut voi asetella päähän risuiksi jo tässä vaiheessa; kun pallerot kuivahtavat riittävästi, ei lakuja enää saa paikoilleen. Koristeiden kuivahdettua (itse annoin näiden kuivua reilun vuorokauden) maalaa elintarviketussilla silmät ja kulmakarvat Olafeille.





Lisäksi tarjolla oli:

Svenin herkut
Frozen-jugurttipurkkien pohjalla dippiä ja purkkiin suikaloituna kasviksia dipattavaksi.

Huurteiset lumipallot
Popcornit.

Olafin pikkuveljet
Vaahtokarkkeja kahdessa koossa.

Olafin käsivarret
Suolatikut.

Svenin papanat
Pienet suklaakarkit.




Juomina tarjottiin:

Elsan jääjuoma
Lasten booliohjeella tehtyä sinisävyistä juomaa.

Annan marjamehu
Omatekoista mustaviinimarjamehua.

Sulanut Olaf
Kanisterillinen vettä, jossa koristeena porkkana ja isoja (silikoni-muffinssivuuassa tehtyjä) jääkuutioita.





Koska löysin viimevuotiset tarjoilukortit, tänä(kin) vuonna mennään pitkälti samanlaisella ruokalistalla. Nyt kun synttäreitä järjestetään kahdet, on varmaan juhlissakin (kohderyhmä huomioiden) hieman erilaiset tarjottavat. Esimerkiksi Arendelin muffinsseiksi kaavailin kaverisynttäreille makeita muffinsseja ja sukulais-/kummisynttäreille suolaisia.

Eipä tässä enää montaa viikkoa juhliin ole; ensimmäiset juhlaleipomiset pakastimeen on jo nyt pääsiäisenä tehty. Tästä ne juhlat pikkuhiljaa alkavat muodostua!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Vauvan oma nurkkaus

Vaikka lasten yhteinen lastenhuone valmistuukin kovaa vauhtia, vielä toistaiseksi (ja vielä jonkin aikaa) Veini nukkuu meidän makuuhuoneessa omassa pinnasängyssään.

Vauva ei minun mielestäni vielä varsinaisesti omaa huonetta tarvitsekaan, mutta tähän uuteen lastenhuoneeseen sijoitetaan jo nyt Veinin lelut ja vaatteet - jossain kohtaa myös se sänky.




Toistaiseksi Veinin oma nurkkaus löytyy kuitenkin meidän makuuhuoneestamme ja se on hyvin vaatimaton. Lelulaatikko sekä elintärkeät tarvikkeet (eli sitteri ja leikkimatto) ovat alusta asti olleet olkkarissa ja vaipat, harsot sekä muut vastaavat kodinhoitohuoneen tasolla ja kaapissa. Vaatteille raivasin rekin lisäksi pari hyllyä makuuhuoneen liinavaatekaappiin, jonne Veinin vaatteet pystyviikkauksen ansiosta hyvin mahtuivatkin.

Hupparit ja jumpsuitit piti kuitenkin saada roikkumaan ja siitä kehittyi ajatus rekille makuuhuoneen nurkkaan. Kun harjanvartta jäi vielä pätkä ja vaatetta tuntui olevan, mies nikkaroi vielä tuplarekin ja saatiin jonkin verran tilaa taas vapautettua kaapista.

Kaislastarin unipesä on ollut käytössä alusta asti ja se on ollut loistava! Seinällä koristeena kummitädiltä saatu unisieppari ja joululahjaksi ostamani taulu. 


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Vauvanvaatteita talteen muistojen laatikkoon

Tuli tuosta aiemmasta bloggauksestani mieleen, että kuinkahan moni säilöö vauvanvaatteita talteen ja kuinka isoja määriä? En siis tarkoita mahdollisille tuleville sisaruksille käyttöön säilöttäviä vaatteita, vaan nimenomaan muistoarvon vuoksi talteen jätettäviä. Niin sanotun "muistojen laatikon" täytettä.

Minä nimittäin olen tässä asiassa hamstraaja pahimmasta päästä. Meean pieniä vaatteita on nyt säilötty vajaan äitiyspakkauslaatikollisen verran. Okei, on siellä joukossa muutamia leluja ja muitakin tarvikkeita. Ja okei, otin sieltä muutamia unisex-vaatteita käyttöön Veinillekin; mutta käytön jälkeen ne kuitenkin päätyvät takaisin Meean muistojen laatikkoon.

Veinin osalta olen yrittänyt maltillisemmin laittaa vaatteita talteen, koska en usko poikien aikuisena arvostavan tätä elettä ihan yhtä paljon. Mutta kyllä sieltä Veininkin muistojen laatikosta löytyy jo kymmeniä vaatteita; kotiutumisvaatteet, ihan pienimpiä ekojen päivien vaatteita, äitiyspakkauksen vaatteita, sukulaisten ja ystävien antamia lahjoja sekä ihania kuoseja. Sellaisia vaatteita, joista harmittaisi, jos ne myisi eteenpäin.

Muun muassa nämä bodyt päätyivät Veinin muistojen laatikkoon tällä siivouskerralla.


Ja pakko sanoa, että viime kesänä, kun Meean kanssa hänen äitiyspakkauslaatikkoaan pengottiin, oltiin molemmat ihan fiiliksissä. Minä muistelin kaihoisasti, keneltä mikäkin vaate oli saatu ja missä niitä oli käytetty. Meea hämmästeli onko hän oikeasti ollut noin pieni ja ihasteli söpöimpiä vaatteitaan.

Myös oma äitini on säilönyt jotain omia pieniä vaatteitani; vaikka moni niistä onkin turhan retroja omaan makuun, ajatus on aivan ihana ja etenkin silloin raskausaikana esikoista odottaessa omien vauvanvaatteiden penkominen oli ihanaa.

Todennäköisesti Veinin kohdalla käy kuten Meeallakin (ehkä jo aiemmin), että talletettavien vaatteiden määrä tippuu roimasti vauvavuoden jälkeen. Joka on tosi hyvä, koska eihän säilytystila millään riittäisi! Jostain 80-koosta eteenpäin ei Meeallakaan laatikossaan montaa vaatetta ole.

Mutta toistaiseksi laittelen vielä vauvahuuruissani Veinin vaatetta talteen - ja aion myös muutaman vuoden päästä palata vauvamuistoihin sitä kautta!

Löytyykö teiltä muistojen laatikko vaatteille?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ihanimmat (nyt jo pieneksi jääneet) ihanuudet

Vauvanvaatteet on ihania ja niitä on tullut liian vähän esiteltyä blogissa. Viimeksi tällaiset vaatekuvabloggauksen tein alkuvuodesta vaatekaapin siivouksen yhteydessä. Ja samassa hengessä syntyi tämäkin bloggaus; tänään on naapuri tulossa katsomaan meiltä pieneksi jääneitä vaatteita, ja  näitä vaatteita lajitellessani nappasin muutamista kuvia.

Koska vauvanvaatteet kuitenkin ovat vaan niin ihania, koitan lähiviikkoina kuvailla myös kaapista tällä hetkellä löytyviä ihanuuksia, eikä aina vaan näitä jo pieneksi jääneitä (jotka aiheuttavat äidille haikean mielen). Myös Meean vaatekaapin sisältöä pitäisi esitellä blogissa - niitä vaatteita en ole kuvannut aikoihin ja pikkuneidinkin kaapista löytyisi vaikka mitä ihanaa!

Mutta nyt kuitenkin nämä muutamat jo pieneksi jääneet Veinin vaatteet esittelyyn. Osa saattaa lähteä kohta naapurin matkaan, osan laitoin muistojen laatikkoon talteen.

Oon kyllä niin ihastunut näihin Newbien herkkiin kuoseihin!
Ostin nipun ihania poikien bodeja viime kesänä torista, tässä yksi niistä.

Myös tämä body oli samassa nipussa; kunnon slim fit -malli, joka meidän hoikalle pojalle istui täydellisesti. 

Tämä (jonkun) itsetekemä body lähti meillä muistojen laatikkoon. Aaaaaaivan ihana!

Vielä pari bodyä. Tekstin vuoksi yksi lemppareista. :)

Tämä body oli yksi isyyspakkauksen bodeista. 
Paitoja on käytetty suhteellisen harvoin, mutta tämä paita on päätynyt päälle aika monesti . koska Meea tämän niin monesti pikkuveljelleen päälle valitsi. 

Ja vielä viimeisenä; ihan parhaat housut! Newbie on ihana ja nämä housut istuivat täydellisesti päälle!



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.