maanantai 7. elokuuta 2017

Päiväkotiarki alkoi - isojen ryhmässä!

Kohtuullisen pitkältä tuntuneen kesäloman jälkeen päiväkotiarki pyörähti meillä käyntiin taas tänään. Vaikka päiväkoti on sama vanha, oli tänä aamuna hieman jännitystä ilmassa, sillä reipas nuori neiti siirtyi pienten ryhmästä isojen ryhmään!

Aamuisin mennään edelleen samasta ovesta sisään (koska aamut ovat sen verran aikaisia, niin mennään vuorohoitoryhmään aluksi), mutta tavarat viedäänkin ensimmäisen eteisen sijaan vähän etäämmälle. Se oli jo se ensimmäinen jännä juttu tänä aamuna - etenkin kun siellä oikean ryhmän tiloissa ei vielä ketään ollut töissä, eikä äiti ja isikään ihan tarkalleen tiennyt, mistä esim. Meean paikka löytyy. :)

Ensimmäinen päivä oli sujunut onneksi erittäin mainiosti; vähän haikeana neiti hoitoon jäi aamulla - ymmärrettävästi - mutta ei ollut kuulemma ikävä tullut päivän aikana. Uudessa ryhmässä on onneksi monta kaveria vanhasta ryhmästä, joten yksin ei tarvitse olla. Meea myös kesän aikana muutaman kerran totesi, että hänellä on jo kavereita ikävä ja haluaa mennä päiväkotiin. :D

Neidin puheiden perusteella yksi jännimmistä jutuista uudessa isojen ryhmässä taisi olla siirtyminen syömään ruokalaan; siitä on ainakin tänä iltana juteltu hyvinhyvin paljon!



Ensimmäisen päivän jäljiltä fiilikset on kaikilla vähän väsyneet - itsekin siis olin tänään ensimmäistä kertaa töissä ja toimistolla kesäloman jälkeen.

Vaikka päiväkotiarkeen on jo tullut tietyt rutiinit, vaatii tämä lomailun jälkeinen tilanne hieman taas muistin verestämistä. Esimerkiksi eilen oli ihan unohduksissa, että mitä kaikkea sinne päiväkotireppuun pitikään pakata - aamulla vielä käännyttiin matkalta kotiin hakemaan unohtunutta uninallea (jonka kanssa Meea halusi nukkua edellisyön kotona, eikä kukaan muistanut aamulla kotona, että nallekin pitäisi uudestaan pakata reppuun). Mutta eiköhän tämä tästä taas lähde käyntiin - pikkuhiljaa!

p.s. Jos päiväkotiarki on vasta alkamassa tai joku sen osalta mietityttää, kannattaa tsekata Bebe Au Lait -blogin kokoama kattava bloggauslista liittyen päivähoidon aloittamiseen. Erityisesti kannattaa tsekata tapa 4 ja tapa 9. ;)

Miten muilla on lähtenyt päiväkotiarki käyntiin lomien jälkeen?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Liian lyhyt aika Naantalissa

Olen jo pari Naantali-aiheista bloggausta kirjoittanut, mutta pakko kirjoittaa vielä yksi. Lupaan, että tämä on viimeinen. :D

Oli vaan itselleni ensimmäinen (!!) kerta Naantalissa ja sehän oli niin ihastuttava kesäkaupunki, että pakko hehkuttaa vielä kertaalleen ihan koko reissua. Ainoa huono puoli oli se, että oleilumme Naantalissa kesti niin vähän aikaa ja paljon jäi vielä näkemättä. Mikäli joskus vielä toiste Naantaliin menemme, varataan ehdottomasti vähintään kahden yön majoitus!

Okei, jos mieheltä kysytään, niin toinen huono puoli oli myös parkkipaikkojen vähäisyys. Saavuimme Naantaliin päivällä ja koska kyseessä oli ensivisiitti koko perheelle kyseisessä kaupungissa, parkkipaikkojen vähäisyys yllätti. Siitä meinasi tulla reissun ensimmäinen kunnon perheriita, kun ajeltiin to-del-la monta kertaa rinkiä Naantalin matkailusta edes kohtuullisen matkan päässä olevien katuparkkipaikkojen ympäri, eikä yhtään vapaata. Ajelun lomassa tapahtuneen googlettelun myötä löytyi ilmainen parkkipaikka hieman etäämpää. Se oli järkevin ratkaisu, mutta erityisesti miestä hieman ärsytti pitkä kävelymatka; hän kun joutui vielä tallustamaan takaisin autolle huoneiston avaimen saatuamme.

No, siitä selvittiin ja tutustuminen Naantaliin alkoi - ensimmäisenä siis kävelyreissulla halki keskustan ja vanhan Naantalin.

Ihan ensimmäisenä käytiin hakemassa avain Naantalin Matkailusta ja saatiin samalla sieltä vinkkejä mm. ruokapaikkojen sijaintiin ja Muumimaailman kävelyreittiin liittyen.



Majoituksemme Lintulan Pikkukodit sijaitsivat kivenheiton päässä matkailutoimistosta, joten me Meean kanssa kävelimme sinne pihapiiriin tutustumaan sillä aikaa kun mies kävi hakemassa auton. Majoitukseen kuului siis parkkipaikka, joka - yllä olevasta vuodatuksestani päätellen - oli suhteellisen iso plussa!

Ja siis se majoitus itsessäänhän oli aivan ihastuttava - kuten jo aiemmin blogissa kerroinkin.  :)




Kun saatiin tavarat sisälle, lähdettiinkin lähes samantien kaupungille. Suunnitelmissa oli ensin ruokaa ja sitten nopea tutustuminen Muumimaailmaan. Kuten jo Muumimaailma-postauksessani kerroin, saimme majoitusvarauksen yhteydessä kahden päivän liput yhden hinnalla, joten tämä ensimmäinen päivä oli hieman extraa ja paikkoihin tutustumista Muumimaailmassa - vaikka loppujen lopuksi varmaan tiistaina tulikin enemmän nähtyä ja kierrettyä kuin keskiviikkona. :D

Olin googletellut ravintolatarjontaa hieman etukäteen, mutta Naantalissa kätevin tapa mennä syömään tuntui olevan kiertää sataman ruokapaikkoja ja valita se, jossa oli tilaa. :) Ruokalistat löytyivät ravintoloiden edustalta, joten toki tsekattiin ennen ravintolavalintaa, että sieltä löytyy syötävää kaikille - erityisenä kriteerinä siis lastenlista Meealle ja jotain syötäväksi kelpaavaa yhdelle ruokanirsolle (eli itselleni).

Alkuperäinen oma suosikkini oli eräs toinen ravintola, mutta sattumusten kautta päädyttiin tällä kertaa nauttimaan ruokaa Ravintola Trapinpihan terassille. Venesatama-maisemalla varustettu ravintola oli sekin aika täynnä (niin ne kaikki olivat kauniina heinäkuisena päivänä!), mutta pöytä löytyi kohtuullisen helposti. Niin myös ruuat; minä söin kanaa, mies pihviä ja Meea tilasi reippaana tyttönä ruokansa ihan itse "ranskalaisia, nakkeja ja ketsuppia - ja pillimehu!".

Herkullisia olivat kaikki ruuat - ja annokset isoja! Ei toivoakaan, että olisin jaksanut koko annosta syödä. :D

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä palvelun nopeus. Tilaus otettiin hyvin nopeasti ja palvelualttiisti ja ruuat tulivat pöytään alle 10 minuutissa tilaamisesta. Laskua sen sijaan saatiin odotella parikymmentä minuuttia ennen kuin mies kysäisi toiselta tarjoilijalta, että onkohan se laskukin joskus tulossa. No, onneksi ei ollut kiire mihinkään. :)






Ravintolasta lähdettiin jatkamaan matkaa Muumimaailmaan - ravintola kun oli tavallaan matkan varrella sinne mennessä. :) Eräässä satamakahvilassa ollut pomppulinna herätti Meean mielenkiinnon, mutta onneksi Muumit kuitenkin voittivat ja päästiin jatkamaan matkaa ilman ylimääräistä pysähdystä. :)

Muumimaailmassa kerittiin siis tiistaina kiertää pari tuntia, ja siitä lisää erillisessä bloggauksessa.



Muumimaailmassa ei tukevan ravintolaruuan jäljiltä syötykään tiistaina mitään (paitsi yhdet karkit Meean iltaherkuiksi ostamasta karkkipussista), joten "kotimatkalla" poikettiin vohveleilla satamassa.

Kahvila Amandis oli yksi niistä paikoista, joista etukäteen ajattelin "pakko käydä!". Onneksi sattui olemaan sopivasti nälkä siinä kohtaa, kun Muumimaailmasta käveltiin takaisin päin kyseisen kahvilan ohi. Olimme paikalla vasta kuuden jälkeen, joten voi olla, että myöhäisestä ajankohdasta johtuen tarjonta oli vähän heikompaa. Ajattelimme siis tilata kaksi erilaista vohvelia, erilaisten makumaailmojen takia. Meea halusi ehdottomasti mansikkavohvelin; no, ei ollut enää mansikkahilloa jäljellä, mutta Meea teki kompromissin ja suostui (suupielien käännyttyä alaspäin) vadelmahillo + mansikat -yhdistelmään. Itse mansikka-allergikkona tilasin omenavohvelin; täytteenä piti olla omenahilloa ja kanelimarinoituja omenoita, mutta ilman erillistä ilmoitusta omenahillon kaveriksi oli laitettu mansikoita ja pensasmustikoita. Jos ei olisi ollut jalat niin kipeinä kävelystä, olisin varmaan käynyt vielä kysymässä, että mitä ihmettä - nyt kaavin vaan mansikat miehen lautaselle ja söin muuta.

No, hieman puutteellisesta tarjonnasta huolimatta vohvelit olivat oikein herkullisia. Hillojen ja marjojen lisäksi mukana lautasilla oli tosiaan vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Aika isoja vohvelit olivat, mutta kolmistaan saatiin urakoitua lautasten sisältö suihimme.





Illalla majapaikkaan päästyä olisi tehnyt mieli vaan mennä nukkumaan ja herätä aamulla; etenkin itselläni päivän kävely tuntui jaloissa ja tuntui, etten koskaan enää pääse ylös, kun kerran menin pitkälleen sänkyyn.

No, ei sitä paljoa sitten illan aikana enää tehtykään. Nopea kauppareissu (autolla), nopea leikkipuistoreissu (viereiseen pikkuleikkipuistoon, joka bongattiin Meean kanssa miestä odotellessa ennen huoneistoon pääsyä) ja iltapala sekä iltatoimet. Meean nukahdettua katseltiin vielä hetki miehen kanssa telkkaria, mutta aika väsyneitä oltiin päivän jälkeen koko porukka. Alun perin olin ajatellut, että iltaa olisi voinut istua huoneistojen yhteisellä terassilla, mutta tiistai-iltana ei käynyt kyllä mielessäkään siirtyä sinne asti. :D

Keskiviikkona hyödynnettiin vielä hieman Naantalin kahvila-ravintola -tarjontaa ja nautittiin herkkuaamiaista Eriskummallisessa kahvilassa (josta lisää täällä).



Sitten kamat autoon ja mies siirsi auton Lintulan Pikkukotien parkkipaikalta kauemmas (tällä kertaa ilman ärräpäitä, kun aamuaikaan autonkin sai hieman edelliskertaista lähemmäs) loppupäiväksi ja me odoteltiin Meean kanssa vielä huoneistossa hetki.

Suunta kohti Muumimaailmaa ja matkan varrella avaimen palautus matkailutoimistoon. Keskiviikko-päivä kuluikin erinomaisesti Muumitouhuissa ja kello taisi olla jo yli kolmen, kun lähdimme tallustamaan kohti Muumimaailman portteja. Kahden päivän touhuaminen otti sen verran koville, että pikkuneiti matkusti isin harteilla halki vanhan kaupungin ja äiti raahusti perässä etanavauhtia. Unta ei tarvinut paljoa autossa kotimatkalla haeskella. :)


Kiitos Naantali; tulemme varmasti toistekin!


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Eriskummallinen kahvila

Piti vielä Muumimaailma-reissun tiimoilta vinkata muita Naantali-kävijöitä tästä ihastuttavasta kahvilasta.

Nimittäin Eriskummallinen kahvila. Täällä Muumi-tunnelmasta pääsi nauttimaan ilman sisäänpääsymaksua, sillä kahvila sijaitsee Naantalin vanhassa kaupungissa, Muumimaailma-alueen ulkopuolella.



Meidän (ihanaan) majoitukseen Lintulan Pikkukodeilla ei kuulunut aamiaista ja emme hirveästi viitsineet hamstrata ruokaa majapaikkaan tai esim. ostaa paketillista kahvia miehen aamukahvikupillista varten. Siksi söimme huoneistossa herätessä ainoastaan iltapalalta ylijääneet ruuat pikaisesti aamupalaksi ja suuntasimme ennen Muumimaailman kakkospäivää täydentämään aamiaista Eriskummalliseen kahvilaan.

Muutamia aamiaispaikkoja Naantalissa tosiaan googlettelin etukäteen automatkalla Naantaliin. Useampi tarjolla ollut hotelliaamiaistyyppinen vaihtoehto tuntui liian suurelta (ja hintavalta) ja toisaalta kahviloista tuo Eriskummallinen kahvila sijaitsikin hyvin lähellä majoitustamme. Ja vaikutti joka tapauksessa paikalta, jossa halusin käydä, joten se oli helppo valinta aamiaispaikaksi!

Ja ihastuttava oli tunnelma sielläkin! Muumi-sisustusta ja nähtävää niin lapsille kuin aikuisillekin. Meea sai valita istuinpaikan ja oivan valinnan tekikin. Muumipappa-tuoli merihenkisessä huoneessa, jossa sisustuksena mm. ruori. Kaikki huoneet olikin sisustettu vähän eri teeman mukaisesti, joka toi hauskan vaikutelman kahvilaan.






Niin ja ne tarjottavat. Herkulliset tarjottavat!

No, isompaa kunnon aamiaista etsivälle tarjonta oli vähän heikompi, koska kyseessä on ennen kaikkea kahvila. Paremmin soveltunee nimenomaan päiväkahveille kuin aamupalaan - etenkin Meean kohdalla, joka ei suostunut edes harkitsemaan mitään muuta kuin suklaakakkua aamupalaksi. :D Onneksi oli sentään syönyt huoneistossa jogurtin ennen kahvilaan lähtöä. :)

Minä olin ainoa, joka valitsi suolaisen vaihtoehdon, muut herkuttelivat heti aamusta. Mutta makoisaa oli kaikki nuo, mitä valittiin. Kasvispiirakkaa, suklaakakkua ja pullaa. Namnam. Kyllähän sitä aamun mielellään näillä herkuilla aloittaisi useamminkin!




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 4. elokuuta 2017

Äitiyspakkaus vai äitiysavustus?

Kun esikoinen syntyi, ei tätä asiaa tarvinut pohtia lainkaan. Yhtään epäröimättä otin äitiyspakkauksen, sillä se on aivan mahtava etu, joka lapsiperheille tarjotaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että äitiyspakkaus on etenkin esikoistaan odottavilla upea juttu, joka kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Äitiyspakkauksessa olevia vaatteita ja tavaroita ei millään voi ostaa äitiysavustuksen euromäärällä.


2014 äitiyspakkaus - muistan vieläkin sen fiiliksen tätä laatikkoa penkoessa ensi kertaa! <3

Aluksi - sen kummemmin asiaa pohtimatta - ajattelin, että tottakai äitiyspakkaus otetaan tälle toisellekin vauvalle. Ihan jo siksi, että äiityspakkaus ja sen vaatteet luovat osan historiaa. Oma äitini on säilönyt vuoden 1984 äitiyspakkauksen tavaroita talteen ja niiden tutkiminen oli kyllä mukavaa ja nostalgista - vaikken toki itse niistä mitään konkreettisesti muistakaan. Samalla ajatuksella olen itse tehnyt Meean äitiyspakkauslaatikosta (joka on muuten erittäin hyvän kokoinen ja jämäkkä!) "muistojen laatikon", jonne olen säilönyt ihanimpia vauvanvaatteita ja muita tavaroita. Myös äitiyspakkauksesta useampia vaatteita.

Kun äitiyspakkaus-asiaa alkoi kuitenkin miettimään tarkemmin, ei äitiyspakkauksen ottamisessa liene kovinkaan paljon järkeä.

Äitiyspakkauksen "kalleimmat" tavarat - ulkohaalarit ja makuupussi - minulla on vielä tallella Meealta. Samoin villahaalari, lämpötöppöset ja -rukkaset, kasa sisävaatteita ja petivaatteet löytyy vielä 2014 pakkauksesta. Tarvikkeista on tallessa varmaan kaikki, aina pyyhkeestä kynsisaksiin.

Kuosien osalta menee aika 50/50, kummassa ne olisi kauniimmat; 2014 pakkauksessa vai 2017 pakkauksessa. Kummassakin on kivan näköisiä, mutta kummassakin myös ei-niin-kivan-näköisiä. Sukupuolineutraalius on edelleenkin aika kaukana; erityisesti siinä Meean pakkauksessa värit olivat selkeästi enemmän pojalle kuin tytölle suunnattuja.

Muun muassa tämä haalari on vielä tallessa - kuosien osalta pirteämpi kuin uuden pakkauksen vastaava. 

Ja loppujen lopuksi; ihan hirvittävän paljon ei tullut äitiyspakkauksen vaatteita Meealla edes pidettyä. Toki jotakin, mutta tärkeimpiä olivat silti nuo ulkovaatteet ja tarvikkeet - jotka nyt jo meiltä kaikki löytyy. Ja sitä paitsi äitiyspakkauksen haalarit tuskin edes tämän vauvan kanssa pääsisivät käyttöön; ne ovat auttamattoman isoja tulevana talvena marrasvauvalle - ja hyvin todennäköisesti liian pieniä seuraavana talvena.

Näiden pohdintojen myötä päädyin itse ottamaan äitiyspakkauksen sijaan tällä kertaa äitiysavustuksen, 140 euroa rahaa. Koska pitkälti aion ostaa tarvikkeita ja vaatteita käytettynä, saa tuolla summalla jo aika mukavasti ostettua! Ainakin kappalemääräisesti huomattavasti enemmän vaatetta kuin äitiyspakkauksen sisältöön kuuluu - jos siis ajattelisi koko euromäärän käyttävänsä vaatteisiin.

Koska muistot ovat tärkeitä, ajattelin käyttää tuosta 140 eurosta osan ostaakseni muutamia äitiyspakkauksen tuotteita. Onneksi tarjonta on siinäkin ihan hyvä; Facebookin äitiyspakkaus-kirppiksellä kun näyttäisi olevan ihan hyvin tuoreen pakkauksen vaatteita ja tarvikkeita myynnissä.

Ihanimmat poiminnat 2017-pakkauksesta.


Tällaisella setillä uskoisin, että jää tarpeeksi tallennettavaa muistojen laatikkoon. Makuupussia vielä mietin, mutta kun sitä ei oikeasti tarvita (koska 2014-makuupussi jo on, eli välttämättä tuo makuupussi ei edes tulisi koskaan oikeasti käyttöön), niin todennäköisesti jätän sen kuitenkin väliin. Ja mikäänhän ei estä ostamasta 2017-äitiyspakkaustuotteita vielä myöhemmässäkin vaiheessa, jolloin ne eivät tulisi lainkaan käyttöön vaan ainoastaan muistoihin talletettavaksi.

Näiden ylläolevien lisäksi haluaisin vielä äitiyspakkauksen laatikon, luonnollisesti tällä uudella lintukuosilla. Muiston lisäksi siihen olisi erittäin kätevä pakata talteen laitettavat pieneksi jääneet vaatteet - ja ehkä tässä vaiheessa myös ne isompaa kokoa käyttöä odottamassa olevat.

Kummanko edun sinä käytit; äitiyspakkauksen vai äitiysavustuksen? Miksi?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 1. elokuuta 2017

Omasta maasta pöytään

Meidän pihasta löytyy toista kesää kunnon kasvimaa. Viime vuodesta laajennettiin kasvimaan kokoa ja satovalikoimaa - ja pikkuhiljaa satokin on alkanut kypsyä.


Perunapenkki on ollut ahkerassa käytössä.

Tällä hetkellä kypsiä hyödynnettäviksi ovat jo salaatit, tillit, persiljat, sipulit ja perunat. Hetken aikaa saa vielä odotella ruohosipulia, purjoa, punajuurta, porkkanaa, herneitä, avomaankurkkua ja mansikoita. Voi olla, että jotain näistä saa odotella jopa ensi vuoteen - ihan joka rivissä ei näytä tilanne kovin satoisalta. :D

Tänä vuonna kasvimaan hoito on jäänyt hyvinhyvin vähäiseksi, joten voikin olla erittäin kiitollinen kaikesta sadosta, mikä näin huonolla hoidolla tulee. Oma selkäni on kenkkuillut lähes kesän alusta asti; kylvöhommiin vielä pystyin, mutta rikkaruohojen kitkeminen on ollut lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Viimeksi kun kitkin yhtäjaksoisesti yhden penkin, en meinannut päästä kahteen päivään kävelemään sen jälkeen. Siksi kasvimaasta itsestään en kehtaa tähän bloggaukseen ottaa kuvaa, sillä siellä rikkaruohoja kasvaa varmaan sama määrä kuin oikeaa satoakin. No, mies on luvannut tällä viikolla käydä pahimmat rikkaruohot kitkemässä - sitä odotellessa. :)

Tämän päivän päivällisainekset.

Mutta oikeastaan tämän bloggauksen pointti on kuitenkin se, miten mahtavaa on hakea ruokaa pöytään omasta maasta! Pikkuneitikin on ollut ihan fiiliksissä; salaatti ja sipulikin on maistunut ihan eri tavalla, kun ne on itse ulkoa haettuja!

Vaikkei kypsän sadon lajikkeita vielä kovin montaa olekaan, eikä kasvimaammekaan ole valtaisan iso, erittäin hyvin on viime päivinä pystytty hyödyntämään kasvimaan antimia. Itse asiassa; viimeisimmän viikon ajan joka ikisessä ruuassa on ollut mukana jotain myös omasta maasta!

Ensin kokkailin lihapullakastiketta sipulilla ja sipulinvarsilla höystettynä, lisukkeena luonnollisesti perunat omasta maasta. Grillin kasvisnyytteihin päätyi perunaa ja sipulia (kaupan vihannesten lisäksi). Sitten syötiin useampana päivänä vartaita, joissa oman maan satoa olivat perunat ja kokonaiset sipulit. Viikonloppuna ruokalistalla oli hampurilaiset, joiden välissä oli sipulia ja salaattia kasvimaalta. Ja viimeisimpänä tänään päivälliseksi nautittiin uusia perunoita tillin kera sekä jauhelihakastiketta mausteenaan sipuli ja sipulinvarret.




Pakko vielä sen verran mainita, että nuo oman maan sipulit maistuvat kyllä kymmenen kertaa paremmilta kuin kaupan sipulit! Nam!

Onneksi on vielä kesää jäljellä, niin mekin saamme kasvimaan satoa tuhottua jo kesän aikana. Viime kesänä kun kaikki kypsyivät vasta niin myöhään, että esimerkiksi sipulisatoa piti heittää roskikseen, kun ei säilytys ilman kellaria tai muuta kylmätilaa oikein toiminut. Tänä kesänä onneksi tilanne näyttää ainakin nyt paremmalta!




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Lintulan pikkukodit - ihastuttava miljöö majoitukseen Naantalissa

Viime viikon Muumimaailma-reissulla yövyttiin niin ihanassa miljöössä, että on pakko tehdä siitä oma postauksensa.

Tältä meidän majoituspaikassa näytti. <3


Koska matka oli sen verran pitkä, oli majoitus pakollinen. Katseltiin erilaisia majoituspaikkoja Naantalista ja Turustakin, eikä ajatus hotelli/kylpylämajoituksesta oikein innostanut. Niihin kun pääsee aina, mutta Naantalissa tarjolla oli runsaasti muunkinlaisia majoitusvaihtoehtoja. Mies ei innostunut Bed&Breakfast-tyyppisestä paikasta, joten etsiskelinkin lähinnä sellaista paikkaa, jossa aamiainen ei kuulu hintaan.

Jo pelkän kuvauksen perusteella mahtavalta vaikuttanut paikka löytyi; Lintulan Pikkukodit Naantalin vanhassa kaupungissa, aivan sataman vieressä. Seitsemän pienen asunnon muodostama ryhmä ja tunnelmallinen pihapiiri asuntojen yhteisellä terassilla.


Lintulan Pikkukodit näkyy mäen päällä. 

Pihapiirin nurkalla.

Näkymä asuntomme ulko-ovelta.

Asuntomme ulko-ovi näkyy nurkan takana. 


Muutama asunto oli vielä vapaana varausta tehdessämme ja valintamme kohdistui Tiira-nimiseen asuntoon. 30 neliön asunto tilavalla keittiöllä, makuuhuoneella, vessalla ja suihkulla varustettuna. Kolme nukkumapaikkaa ja lisämaksusta neljäs vuodetuolissa.

Vähän jännittynein mielin matkasimme Naantaliin, sillä pelkkien kuvien ja netin tietojen perusteella  ei voinut olla varma, oliko tämä valinta hitti vai huti. Ketjuhotellissa kun suurinpiirtein tietää mitä saa - nyt majoitukseen sisältyi yllätysmomentti.

Mutta vielä mitä - tämähän oli aivan täydellinen!





Siis ihan jo ensimmäisenä sijainti. Erittäin keskeisellä paikalla; aivan sataman ja esim. Naantalin Matkailun toimiston vieressä. Lyhyt kävelymatka kaikkialle, jopa Muumimaailmaan. Keskellä idyllisintä vanhaa kaupunkia.

Sattumalta löysimme vielä mäen päältä, aivan kivenheiton päästä, pienen leikkipuiston, jossa kävimme vielä illalla ennen nukkumaanmenoa Meean toiveesta. Ja vaikkei majoituspaikastamme suoraan merinäkymää ollutkaan, ei rantaviivakaan ollut kovin kaukana.





Miljöö onkin sitten toinen mainitsemisen arvoinen asia. Ehkä jopa se, joka olisi pitänyt mainita ihan ensimmäisenä.

Sekä vallitseva ympäristö että itse Lintulan Pikkukotien pihapiiri henkivät maalaisromantiikkaa ja puutalotunnelmaa. Aiemmin olleissa kuvissa näkynyt asuntojen yhteinen terassi oli uskomattoman viihtyisä ja siellä olisi mielellään viettänyt pidemmänkin tovin. Aivan ihastuttava tunnelma! Ja vaikka itse asunto oli ns. nykyaikaisesti varusteltu, ihanat pienet sisustusyksityiskohdat huokuivat vanhaa romanttista tunnelmaa.

Näkymä keittiön ikkunasta. 





Maha-selfieitä oli hyvä ottaa tunnelmallisessa eteisessä. 


Ja vielä kolmantena pakko mainita tilat ja varustelu.

Tilava keittiö/ruokahuone olisi antanut mahdollisuuden pidempäänkin visiittiin; kaappitilaa oli vaikka muille jakaa ja keittiöstä löytyi kaikki tarpeelliset laitteet. Jopa pyykinpesukone!

Makuuhuoneeseen mahtui mukavasti kolme sänkyä ja tilaa jäi. Sohvan puutekaan ei juurikaan haitannut (toisessa vapaana olleessa asunnossa sellainen olisi ollut), sillä keittiön tuoleissa ja vuodetuolissa oli riittävän mukava katsella hetki telkkaria iltasella Meean nukahdettua.


Yhtään tavaraa ei yhden yön visiitillä laitettu kaappeihin - mutta tilaa olisi ollut! Ja perusastiasto luonnollisesti kuului majoitushintaan. 



Jos jotain miinusta olisi annettava, voisin mainita ohuet seinät, joista kuului naapuriasuntojen äänet läpi. Onneksi asuntojen vuokraussivullakin on mainittu "ei sovellu ylenpalttisten juhlien pitäjälle", joten melko rauhallisia naapureita asunnoissa yleensä taitaa olla; meidänkin seinän takaa kuului lähinnä lasten ääniä nukkumaanmenoaikaan.

Toinen miinus oli se, että olimme täällä vain yhden yön ja ehdimme nauttia majoituksesta suhteellisen vähän - reilun vuorokauden Naantali-vierailusta kun aika monta tuntia kului kuitenkin Muumimaailmassa (jonne muuten liput tuli alennuksella tämän majoituksen ansiosta!). Olisi ollut aivan mahtavaa herätä näihin maisemiin toisenakin aamuna:



Mikäli olet joskus menossa Muumimaailmaan tai muuten vaan Naantaliin, suosittelen lämpimästi Lintulan Pikkukoteja majoitukseksi! Itsellä on kokemusta ainoastaan Tiira-huoneistosta, mutta uskon muidenkin olevan yhtä tunnelmallisia ja rauhallisia majoituskokemuksia. Voin olla varma, että mikäli meidän perhe vielä toistamiseen Naantaliin eksyy, majoituspaikkaa ei tarvitse kahta kertaa miettiä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Tyttö vai poika?

Erilaisten uskomusten mukaan on aika helppo veikata, kumpaako sukupuolta tuleva masuasukki on. Harmi vaan, että monesti uskomukset menevät keskenään ristiin ja aukotonta lopputulosta ei ole.

Huvikseni testasin tämänkin raskauden osalta, kumpiko siellä massussa uskomusten mukaan kasvaa. Tulokset olivat - noh - melko ristiriitaisia. :D



Jos kärsit pahasta raskauspahoinvoinnista, vauva on tyttö.
Kuvittelin jo aiemmassa (tyttö)raskaudessa kärsineeni pahasta raskauspahoinvoinnista, mutta nyt pahoinvointi on ollut kyllä vielä pahempaa!

Jos himoitset suolaista, vauva on poika.
Jos himoitset makeaa, vauva on tyttö.
Nämä pitäisi olla siis vaihtoehtoisia, mutta itselleni kyllä maistuu sekä suolainen että makea - päivästä riippuen. :D

Jos syöt aamiaista, vauva on poika.
Aamiaista olen syönyt aina; olen niitä ihmisiä, jotka eivät pärjää ilman aamupalaa. 

Jos kärsit stressistä, vauva on poika.
Nyt kesälomalla stressi ei ole ollut niin suuri, mutta tekemättömien asioiden lista kyllä koko ajan kasvaa ja lisää sitä stressiä. 

Jos vatsa leviää sivusuuntaan, vauva on tyttö.
Jos vatsa on eteenpäin työntyvä, vauva on poika.
En oikein osaa itse arvioida tätä; minusta se on kasvanut kumpaankin suuntaan. :D

Jos äidillä on iho-oireita, vauva on tyttö.
Pientä näppylää on ilmaantunut etenkin kaulaan. Tosin viime (tyttö)raskaudessa kaikki iho-oireet laantuivat raskausajaksi!

Jos lapsen syke on alle 140, vauva on poika.
Edellisessä neuvolassa syke oli keskimäärin 135.

Jos painoa kertyy vähän joka puolelle (ei pelkkään vatsaan), vauva on tyttö.
Varmasti eniten painoa on tullut vatsan seudulle, mutta kyllä niitä lisäkiloja on kertynyt muuallekin kroppaan.

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan vauva on poika.
Ikä ja ajankohta ratkaisevat tässä kalenterissa. 

Maya-intiaanien mukaan, jos äidin ikä synnytyshetkellä ja synnytysvuosi ovat molemmat parittomia, vauva on tyttö.
Kun omat synttärit ovat heinäkuussa ja laskettu aika marraskuussa, voi nämä kohtuullisen uskottavasti päätellä. :D


Meni siis ennustusten mukaan täsmälleen tasan! Neljä tyttöä ja neljä poikaa (plus nuo kaksi kohtaa, joissa en osaa valita kumpi voisi olla enemmän).

Mehän tosiaan käytiin heinäkuun puolivälissä rakenneultrassa ja tulevan vauvan oletettu sukupuoli on selvillä. Ainakaan ihan vielä en kuitenkaan blogissa paljasta, kuinka paikkaansa nuo yllä olevat pitävät ja kumpiko ultran mukaan olisi tulossa.

Kuittaan vaan tässä kohtaa, että yllä on myös oikea sukupuoli mainittuna. :D


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Muumimaailmassa ensimmäistä kertaa



Tämän kesän kesälomareissu suuntautui pohdinnan jälkeen Muumimaailmaan. Naantaliin on täältä pitkä matka ja liput tuntuivat aika hintavilta, joten mietittiin ensin, kannattaako lähteä. Koska majoitus oli kuitenkin hankittava, ajateltiin tehdä tästä sitten sellainen kunnon kesälomareissu - ja jättää (ehkä) muut kesälomakohteet väliin. Nyt tuntuu, ettei edes jaksaisikaan muualla enää käydä; viime kesänä kun käytiin Powerparkissa, Linnanmäellä ja Ähtäri Zoossa - ja siinä oli jo aaaaaika paljon kierrettävää!

Saatiin majoitusvarauksen yhteydessä kahden päivän liput Muumimaailmaan yhden päivän lippujen hinnalla. Etukäteen kun mietittiin, että lähtisikö sinne kiertelemään päiväksi vai kahdeksi - nyt ratkaisu tuli kuin itsestään edullisempien lippujen myötä.

Jos joku pohtii samaa asiaa, voin kertoa, että yksi päivä riittäisi aivan mainiosti! Me ehdimme kiertää saarella tiistaina vajaa kaksi tuntia; Nipsun kesämökkiä & Toivomuskaivoa lukuunottamatta kaikki satukohteet tuli nähtyä. Vaikkei kävelytahti 3-vuotiaan ja pallomahaisen kanssa ollutkaan päätä huimaava. Toki emme käyneet syömässä, kaupoissa emmekä Teatteri Emmassa lainkaan tiistain aikana. Mutta kun Muumimaailma on auki sen 8 h päivässä, ehtii yhdessä päivässä mainiosti kiertää kaiken tarvittavan - etenkin jos matkassa ei ole päikkäreitä tarvitsevaa lasta (kuten meillä oli).








Tiistain "extrapäivän" ansiosta keskiviikko olikin omalla kohdalla aika iisi. Satukohteista kiersimme vaan ne, jotka Meea muisti edellispäivältä ja halusi käydä uudelleen. Tai no, oikeastaan käytiin kiertämässä lähestulkoon kaikki muut, paitsi Satupolun varrella olleet kohteet vielä toistamiseen (osa kolmatta tai neljättäkin kertaa).

Muumitalo, Poliisiasema ja Muumipapan laiva olivat neidin suosikkeja. Niin ja hiekkalaatikot Niiskun verstaan kupeessa. Melko vähän niitä satukohteita Muumimaailmassa loppujen lopuksi on, joten kiertäminen on kohtuullisen nopeaa.





Lisäksi keskiviikon ohjelmassa oli shoppailu Nipsun Putiikissa, pelit Promenadilla sekä karkkivarastojen täydennys Pikku Myyn namussa. Meea kun sai mummilta ja vaarilta reissulle omaa käyttörahaa; pitihän se sitten tuhlata aika lailla viimeistä euroa myöten. Taisi mennä vähän ylikin, kun neiti halusi juuri ennen lähtöä vielä kasvomaalauksenkin. :D

Syömässä kävimme Mamman keittiössä; Meean ateria oli niin naurettavan halpa (3,50e), että ei edes tarvinnut harkita muita vaihtoehtoja. Eikä se oma buffetateriakaan niin kalliilta tuntunut Naantalin yleiseen hintatasoon verrattuna. :) Ei mikään gourmet-makuelämys, mutta kelpo ruokaa kuitenkin. Ruokakojuista testattiin lisäksi keskiviikkona hattarat ja popcornit, jotka ostettiin evääksi Teatteri Emmaan.






Niin se teatteri. Ajattelin, että malttaakohan Meea istua paikoillaan koko esityksen ajan. Mitä vielä; neiti oli aivan täysillä mukana esityksessä - lauloi, tanssi, taputti ja hihkui! Ja välillä tuijotti tiiviisti seuraten - kuten yllä olevassa kuvassa.

Aamupäivän teatteriesitys "Pikku Myyn syntymäpäivät" oli sen verran hyvä Meean mielestä, että piti mennä muutaman tunnin päästä uudestaan teatteriin katsomaan "Muumit ja suuri Dronttijahti". Nämä esitykset olivat mukava pikkulisä Muumimaailma-päivään ja antoivat rahalle lisää vastinetta.

Muutoin olen kyllä sitä mieltä, että suhteessa Muumimaailman tarjontaan, liput ovat kyllä törkeän kalliita. Kaikilta yli 2-vuotiailta kun lipun hinta (yhdelle päivälle) on 28 euroa, ennakkoon 27 euroa. Meidän perheeltä hintaa pelkistä lipuista tuli 81 e. 30 e enemmän, jos emme olisimme ostaneet kahden päivän liput normaalihinnalla. Siihen päälle vielä normaalille Muumimaailma-käynnille parkkimaksut (esim. Muumiparkki olisi maksanut 10e/pvä; meillä auto oli majoituksen ansiosta toisaalla parkissa), ruuat (esim. meillä Mamman keittiössä yhteensä 35,30e), pelit (esim. 3 peliä 10 e) ja pakolliset tuliaiset (joihin menee helposti useampi kymppi - sen verran hintavia nuo Muumi-tavarat ovat). Majoituksesta ja matkakuluista puhumattakaan.

Kaikki tekeminen Muumimaailmassa oli kohtuullisen yksinkertaista, eikä elämyksiä sitä kautta tullut samalla tavalla kuin eläinpuistossa tai huvipuistossa. Esimerkiksi Meean suosikkipuuhia Muumimaailmassa olivat liukumäki ja hiekkalaatikko; niihin pääsee ihan ilmaiseksi lähileikkipuistossakin! Saari on kohtuullisen pieni ja nopeasti kierretty; vaikka nettisivujen satukohde-listauksessa näyttääkin, että tekemistä olisi paljon, on aika moni noista kohteista sellaisia, joissa ei minuuttia kauempaa mene vaikka kuinka tutkisi paikkoja.

Parasta antia olivatkin elävät Muumi-hahmot ja teatteriesitykset. Mutta 27 e per nenä pelkästään niistä - tuntuu aika kovalta hinnalta.




Ei sillä, en ole mitenkään tyytymätön reissuumme. Lapsen ilo oli tärkeintä ja sitä selvästi saatiin. Muumeista höpötetään edelleen ja tämä reissu varmasti jää ihanana kokemuksena mieleen vielä piiiiiitkäksi aikaa. Muumeissa on oma tunnelmansa ja olihan se nyt jännää päästä käymään sisällä Muumitalossa! Muumi-hahmojen vaeltelu alueella oli mukavaa ja jopa aikuisen yllätti se, miten vuorovaikutuksessa hahmot koko ajan olivat kävijöiden kanssa. Esimerkiksi Poliisimestarin taluttaessa Niiskuneitiä ohitsemme Meea kysyi meiltä "Viekö se Niiskuneitiä vankilaan?", johon Poliisimestari vastasi Meealle "Ei suinkaan, Niiskuneiti on vaan menossa kampaamaan otsatukkaansa!"

Nämä hahmokohtaamiset vaan ovat aika lailla tuurista kiinni; väenpaljoudessa pienemmät ja ujoimmat lapset saattavat jäädä jalkoihin, eikä välttämättä omaa suosikkihahmoa löydy - esimerkiksi me emme nähneet Tiuhtia ja Viuhtia ollenkaan. Toinen ääripää sattumasta on se, kun lähdettiin Nuuskamuikkusta etsimään ja käytiin matkan varrella vessassa; Nuuskamuikkunen kävelikin ohi juuri vessan ovesta ulos astuessamme ja hän jäikin Meean kanssa juttelemaan pitkäksi toviksi.

Samaten Muumitalon edustalla hengailemalla saattoi osallistua monenlaiseen extra-ohjelmaan, jota ei mistään ohjelma-lappusista löytynyt - eikä näin ollen voinut ennakoida mitenkään. Mekin esimerkiksi pääsimme laulamaan hahmojen kanssa ringissä Muumilauluja sekä osallistumaan Haisulin käytöskouluun sen jälkeen, kun Haisuli oli varastanut Vilijonkan käsilaukun.






Kaiken kaikkiaan mukavat kaksi päivää Muumimaailmassa takana! Jos Muumit yhtään ovat fanituksen kohteena, uskon että puistosta jää positiiviset mielikuvat ja päivä sujuu mainosti. Ainakin näin pienelle lapselle se Muumi-hahmojen kohtaaminen tuntui ehdottomasti olevan päivän parasta antia - ja onneksi hahmoja lähestulkoon aina Muumitalon ympärillä pörräsikin! Ja saatiin jopa päivätanssit Nuuskamuikkusen kanssa tiistaina - kuten alla olevasta videosta näkyy. :)

video


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.